Voisitko kuvitella asuvasi ekoyhteisössä?
Espoon ympäristölehti Espyy 2/2000
Tutustumiskäynti Suomineito -yhteisöön
Suomineito-yhteisö on v. 1997 keväällä perustettu yhteisasumisen muoto. Yhteisön tarkoituksena on "Edistää maailmanlaajuiseen ympäristölliseen, yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen vastuullisuuteen perustuvaa kehitystä Suomessa ja tukea tämän toteuttamiseksi permakulttuurista viljelyä ja elämäntapaa."
Ähtärissä Kaijanniemellä, erittäin kauniilla ja kodikkaalla paikalla niemen nokassa puukujan päässä sijaitseva talo houkuttelee kävijää tutustumaan. Ohikulkijan mielikuvitus lähtee lentoon nähdessään alueen. Taloa ympäröivät vehreät niityt luonnonkukkineen, viljelyksineen, marjapensaineen, yrttitarhoineen. Navettapolku johdattelee lampaiden, vuohien ja kanojen luokse navettapihan puolelle. Koko aluetta ympäröivät kalaisat vedet, rannassa on savusauna. Alueeseen kuuluu vielä kaksi erillistä taloa, entisajan pehtorin ja karjakon käytössä olleet. Hieman syrjemmässä rannan tuntumassa on vielä muutaman asunnon rivitalo. Pehtorin ja karjakon talot toimivat kesäaikaan majoitustiloina.
Ohikulkijoita ei kuitenkaan Kaijantiellä juuri kulje, joten tutustumaan tulevat ovat saaneet tiedon viidakkorummun kautta tai muuten ovat maanhenkisiä asiaan perehtyneitä ja kiinnostuneita.
Yhteisö on vuokrannut Ähtärin kaupungilta 30 vuoden vuokrasopimuksella entisen vanhainkodin. Asukkaita on tällä hetkellä kuusi. Talon kunnossapitoon, perusparannus- ja muutostöihin tulee vielä kulumaan monia työtunteja. Työt tehdään talonväen omalla kustannuksella. Asukkaat maksavat vuokraa ja osallistuvat töihin yhteisesti päätetyn tuntimäärän. Töitä kyllä riittää. Päivittäiset elämiseen liittyvät askareet on hoidettava ensin. Sen lisäksi kesä kautena kaikki viljelyyn ja puutarhanhoitoon liittyvät kausityöt sekä metsätyöt. Lisäksi työskennellään naapurin luomuviljelyksillä, joista saadaan vastalahjaksi vihanneksia ja juureksia. Omavaraisuuteen pyritään kaikilla kulutuksen tasoilla. Rahan käyttö minimoidaan.
Yhteisöön toivotaan vierailijoita tutustumaan elämiseen tilalla. Hyvä lähtökohta tutustumiselle olisi tämän kirjoituksen otsikko: "Voisitko kuvitella asuvasi ekoyhteisössä?" Tällöin vierailija on jo valmiiksi ajatellut omia elämäntapojaan ja -asenteitaan. Tämä helpottaisi sopeutumista molemmin puolin. Useat ovat jo käyneet siellä, jääneet joksikin aikaa, kokeilleet, lähteneet, toiset taas ovat havainneet ratkaisun itselleen oikeaksi ja jääneet.
Huoneita talossa on paljon. Kukin voi valita oman huoneen, yhteisiä tiloja ovat tupa, keittiö, televisio-kehruuhuone. Yksityisyyteen on mahdollisuus juuri siksi, että tiloja riittää sekä ulkona että sisällä.
Itse päätin osallistua talon töihin ja huomasin sen parhaimmaksi nopean perehtymisen tavaksi. Viikonloppu oli täynnä muutakin ohjelmaa ja illanistumista, joten vaihtelua riitti. Osallistuin talon emännän opastuksella vuohien ja lampaiden syöttämiseen ensimmäisenä päivänä. Toisena päivänä olin halkoliiterissä tuuraamassa, koska asukas, joka yleensä hoiteli halkojen sisään heiton, oli sairastunut.
Eräs toinen vierailija teki koko päivä urakkaa rakentamalla ulos napakelkan, korjaamalla avannon painavan kannen helpommin nostettavaksi, tekemällä pikkuruisen ikkunan ulkopuuceen seinään. Lisäksi hän opasti talon asukkaita ja muita vierailijoita perinnepuutöissä tekemällä shakkinappuloita ja täryväkkäröitä.
Kaikki työt ovat siis vieraille vapaaehtoisia, aikaa voi myös kuluttaa mietiskellen tai keskustellen toisten kanssa.
Tärkeä yksityiskohta, ruoka, oli monipuolista kotimaisista juureksista ja vihanneksista tehtyä kasvisruokaa, lisäksi oli sekä lihaa tai kalaa, omien vuohien tai lampaiden maitoa, vuohenjuustoa, fetajuustoa, itse leivottua leipää, tummaa tai puolitummaa, myös vehnäpullaa. Talon emännän kehittämä ruisleipä piti nälän pois!
Jos haluat aloittaa aamun vuohenmaitoon keitetyllä kokojyväpuurolla, mene Ähtäriin. Minä ainakin haluaisin.