Esitelmä Helsingin Sanomien toimittajille
29.10.90/Horn
Suomalaisen yhteiskunnan arvot
Vaihtoehtoinen yhteiskuntamalli
Hyvät Helsingin Sanomien toimittajat!
En pitänyt siitä tavasta jolla minua tänne kutsuttiin. Kuka
soittaa? Miksi? ”Meille on tullut tämmöinen pyyntö”, vastattiin. Olisko se se?
Vai se? ”Tämmöinen toivomus, ei muuta.”
Ketä siis tulitte kuuntelemaan? Mistä minun tulisi puhua
kaksi tuntia? Ekopankissa olen miettinyt, miten rahaa voi käyttää eettisesti.
Espoon kaupunginvaltuutettuna tehnyt vihreää yhteiskuntaohjelmaa. Suomen
Akatemian tutkijana ja Suomen ensimmäisenä nais-sovjetologina teen semanttista
väitöskirjaa Neuvostoliiton tavasta antaa ulkopoliittisille käsitteille
merkityksiä. Olen kolmen murrosikäisen huolestunut äiti, ympäristön
saastumisongelmien lisäksi kannan huolta nuorten jaksamisesta.
Haluatteko kuulla sijoituksen eettisyydestä, vihreästä yhteiskunnasta,
slaavilaisesta kansainvaelluksesta - ehkä vihaisen naisen purkautumista? En tiedä.
Yritän parhaani. Haluan selvittää teille, minkälainen on se
suomalainen yhteiskunta, jossa teidän työnantajaanne ei enää tarvita, sillä vaihtoehtoväen tapa kehittää tietoa on
dialogi. Tänään tässä aion kuitenkin luennoida.
Rahapalkalla ei meidän aikaamme osteta - tänään myyn periaatteeni 2000
markasta.
”Toimi paikallisesti, ajattele globaalisti”, ”Aine on
paikallista, henki globaalia” - ovat vaihtoehtoväen tunnetuimmat iskulauseet.
Toinen yhtä tunnettu iskulauseemme on: ”Menetelmät ovat osa päämäärää”,
”Arkipäiväinen on poliittista”. Niitäpä olen kovasti miettinyt tänne
tullessani. Suuri ja mahtava meitä kauhistuttaa - te teette työtä konsernille,
joka oman yritysmainontansa mukaan tavoittaa 42 prosenttia suomalaisen yhteiskunnan
johtajistosta. Tiedämme että sanomalehtiä pidetään yllä kasvua tarvitsevien
yritysten ilmoitusmaksuilla. Helsingin Sanomien maailmankuvassa Rauhanliiton
huippukokoukset, feministiset julkilausumat, vihreiden valtuustokyselyt,
naisten atomivoimaa vastustavat mielenosoitukset eivät pääse hupisivuja pidemmälle.
Olen lopettanut Helsingin Sanomien tilaamisen kaksi vuotta
sitten.
Valitettavasti en kuitenkaan voi väittää, että seuraavia
asioita ei Hesarin sivuilla olisi luettavissa, sillä kuuluuhan tapoihinne
esitellä myös vastakkaisia mielipiteitä, jotta lukijoiden silmissä säilyisi
uskottavuus. Omalla tavallanne.
Esityksessäni on kaksi avainsanaa: etiikka ja erotiikka
Käsitykseni mukaan tarvitsemme eroottisen vallankumouksen eettisen yhteiskunnan luomiseksi. Tältä kannalta aion käsitellä arvoja.
Mikä on pielessä maailmankuvassamme?
Miten riittämättömät
arvot vaikuttavat yhteiskunnan toimintaan?
Esitykseni perustuu seuraaviin tietolähteisiin:
1. Kirjoitan kirjaa saksalaisten ekofilosofien ajatuksista,
Vihreään viettelijättären päiväkirjaa
2. Vihreiden PoVi-seura (Poliittiset vihreät)
3. Fritjof Capra kerho ja maailmankuvaseminaarit
4. Ruokapiiri, Hyvä arki -osuuskunta
5. Eettinen raha, Ekopankki Suomeen
6. Kosminen orgasmi, buddhalainen ajattelu
Seuraavassa rikon taas vaihtoehtoväen normeja: yritän tehdä
esityksestäni loogisen, rationaalisen, sektoraalisen. En pysty vielä dialogiin.
Ei ole vahvoja merkkejä siitä, että tulevaisuus muodostuisi sellaiseksi kuin
miten sitä kuvailen ja teettehän te kaikkenne sen estämiseksi.
Mitä arvot ovat?
Viime viikkojen arvo- ja edistys-seminaareissa on puhuttu
taloudellisista arvoista, luonnonsuojelullisista arvoista, sosiaalisista
arvoista jne. On puhuttu biologisista, aineellisista, älyllisistä,
uskonnollisista, yhteiskunnallisista tai henkisistä tarpeista sen mukaan mitä
tarpeita arvot tyydyttävät.
Arvojen pohjana on ihmisen oma käsitys perustarpeista. Ne
ovat niitä arvoja, jotka ovat niin syvällä, että niihin ei pääse käsiksi.
Habermas sanoo: ”Arvot ovat historian luomia tulkintoja tarpeista.” Jos ihminen
kärsii jatkuvasti nälkää, vaikuttaa se tietysti hänen arvoihinsa. Hänelle ovat
jotkut asiat kiinnostavia, jotkut merkityksettömiä, riippuen tarpeista. Ihminen ei halua kärsiä nälkää eikä olla sairas, elää epävarmuudessa eikä
pelossa. Kaikki haluavat ystäviä, kanssaihmistensä kunnioitusta ja
mahdollisuuksia kehittää omia kykyjään.
Mutta niitä arvoja, jotka ovat historian luomia tulkintoja
tarpeista, voi alkaa jäljittää ja niiden tulkintaa voi laajentaa. Ihmisen
arvomaailmaan vaikuttaa se, mistä hän näkee oman arvonsa
yhteiskunnassa/työssä/ystäväpiirissä/suvussa muodostuvan.
Arvoihin vaikuttaa ihmisen kuva ihmisestä
1. Mekanistinen käsitys ihmisestä. Ihminen nähdään koneena,
jossa sydän tekee yhtä, aivot toista toimintaa. Tähän tekniseen ihmiskuvaan
liittyy meditsiininen ja kemiallinen käsitys ihmisen toiminnoista. Ruumiin
kemiallisia toimintoja tulee ruokkia ja kontrolloida.
2. Biologinen käsitys ihmisestä. Fyysisten toimintojen
lisäksi hyväksytään tosiasia, että ihmisellä on ajattelu, tunne ja tahto.
Ihminen on geenien mutaatio, joka on kehittynyt valinnan kautta nykyiseen
muotoonsa eli perimä on avainsana. Ihminen jolla on biologinen kuva, turhautuu
tultuaan vaihdevuosiin ja huomattuaan, että pian on lähdön aika. Hän alkaa
kaivata nuoruutta, mies etsii nuoren kumppanin.
3. Psykologinen ihmiskuva. Ihmisen mentaaliset prosessit
tulevat esille hänen käytöksessään. Tämän behavioristisen, sosiaalisen
ihmiskuvan mukaan ihminen on syntyessään kuin tyhjä taulu, tabula rasa.
4. Persoonallinen ja spirituaalinen ihmiskuva. Ihmisessä
vaikuttaa perimä, kokemus ja joku kolmas voima - sitä voi kutsua eri nimillä:
persoonallisuus, korkeampi ego, ihminen itse, luovuus, kosminen tietoisuus, ikiaikainen
intelligenssi.
Mistä arvot tulevat?
Voidaanko
arvot valita vai onko ne ihmisessä itsessään
lajityypillisiä? Joidenkin mielestä ihminen on syntyessään tabula rasa.
Kantilaisessa ajattelussa uskotaan ihmisellä olevan valmiina
arvot mielessään hänen syntyessään.
Koululaitos on suurin arvojen muokkaaja. 1900-luvulla opetus
siirtyi papiston valvonnasta laki- ja liikemiesten valvontaan. Joidenkin mukaan
opetus olisi luovutettava taas filosofeille, new age ajatuksen mukaan ihmiselle
itselleen, on painotettava itsekasvatusta.
Aikaisemmin arvot tulivat esille kunkin kulttuurin taruissa
ja uskonnossa, sitten politiikassa ja filosofiassa. Nyt arvot ovat
maallistuneet. Vaalipuheissa ja mainonnassa näkyvät nyky-yhteiskunnan arvot,
samoin vertailemalla sosiaalisia normeja.
Arvojen moninaisuus
Arvot ovat olleet pitkään nurkkapatrioottisia,
militaristisia, minuutta ihannoivia ja menestystä tavoittelevia. Politiikassa
nousussa ovat ammatillinen edistyminen, kulutus, tasa-arvo.
Dahrendorf on sanonut: ”Sosiaalidemokraattisen vuosisadan
arvot ovat nyt ohi.”
Nietzschen mukaan elämän vastaisia arvoja ovat: humaanisuus,
lähimmäisen rakkaus, sympatia, nöyryys, oikeus, rauhallisuus, kohtuus,
vaatimattomuus, epäitsekkyys, olemassaolon kunnioitus, Jumalausko ja koko
kristillinen altruistinen moraali, jonka taakse kätkeytyy vallanhalu, ja joka
osoittaa orjamoraalia.
Eri sosiaaliryhmät painottavat eri arvoja. Hallitseva luokka
on ollut erityisen
Moraaliarvoissa yläluokkakin keskustelee siitä, mikä voisi edistää luonnon
suojelua, työelämän uudistamista, kansallista identiteettiä, yksilön
selviytymisen tunnetta ja vaikutusvaltaa.
Aristokraattisia arvoja ovat ylpeys, kauneus, onni, iloisuus,
rikkaus. Liberaaliset valtiot painottavat ihmisarvoa, vapautta, oikeusnormeja,
individualismia, mahdollisuuksia, tuloksellisuutta, sosiaalista nousua,
liikkuvuutta, edistystä ja rationaalisuutta.
Sosialistisen valtion arvoja olivat tasa-arvo, solidaarisuus,
kollektiivisuus, tuloksellisuus, suunnittelu ja edistys.
Uudet arvot: Vuorovaikutussuhteet
Alvin Tofflerin mukaan uusia arvoja ovat:
1.
sisäinen kasvu, ei aineellinen hyvinvointi
2.
elämä sopusoinnussa luonnon kanssa
3.
poliittisten koneistojen, valtion ja suuryritysten arvovallan
kyseenalaistaminen.
Pentti Malaska kirjoittaa: ”Uusia tarpeita olen kutsunut
vuorovaikutustarpeiksi. Olemme tulossa perustarpeiden yhteiskunnasta. Elämme
nyt tavaratarpeiden yhteiskuntaa. Olemme siirtymässä
vuorovaikutusyhteiskuntaan. Informaatioteknologia muodostaa sen välttämättömän
rakenteen, niin kuin maantiet ja satamat muodostavat välttämättömän rakenteen
nykyiselle tavaratarpeitten yhteiskunnalle. Kehitystä eteenpäin vievä voima on
vain ihminen - ihmiskontaktien ja vuorovaikutuksen kehittyminen.”
Elinkeinoelämän valtuuskunta julkaisi raportin suomalaisten
asenteista. Suunta oli selkeä: materiaalisten tekijöiden merkitys hyvinvoinnin
osatekijänä on vähentynyt. Kulutusjuhlassa on Suomessa saavutettu
kyllästymispiste. Aletaan tiedostaa myös eettisten arvojen olemassaolo.
Tutkimukset osoittavat valitettavasti, että uusien tarpeiden tiedostamisesta on
vielä pitkä matka toimintaan. Vallitsee ristiriita siinä mitä ihmiset pitävät
arvoina ja minkä periaatteiden mukaan he toimivat.
Miten tahansa arvot määritellään ja jaotellaan yksi asia on
varma: ympäristön saastuminen on osoitus siitä, että ihminen on rakentanut
elämänsä ja yhteiskuntansa väärille arvoille. Jos ihminen tieten tahtoen
tuhoaa sitä mistä hänen ylläpitonsa tällä planeetalla riippuu - ilmaa, vettä,
maata - täytyy hänen ajatuksessaan olla jotain perin harhauttavaa. Nykyisen
kulutusyhteiskunnan käyttövaroista 80 prosenttia muodostuu sellaisista
raaka-aineista, joita ei voi korvata, kun ne on kerran käytetty. Siksi
ympäristökriisi on ennen kaikkea arvojen kriisi.
Moraaliset arvot vai eettiset arvot?
Mielestäni arvokeskustelua helpottaa, jos arvot jaetaan
eettisiksi arvoiksi ja moraalisiksi arvoiksi. Eettiset arvot ovat primäärisiä.
Ne ovat jokaisella ihmisellä sisäsyntyisiä. Sen sijaan moraaliset arvot ovat
kulttuurisidonnaisia. Ne asettaa yhteiskunnassa kulloinkin vallitseva luokka.
Jos valtakunnassa eliitti muuttuu, muuttuvatko myös arvot?
Vaihtoehtoväki näkee arvokeskustelussa mahdollisuutensa. Kyselyjen mukaan valta
Suomessa on pankeilla, suuryrityksillä ja puolueilla. Nämä kasvottomat ja
mahtavat organisaatiot määräävät arvomme.
Tulossa on eettisten arvojen aikakausi. Meillä alkaa olla jo aika hyvin
tiedossa, mikä materiaalisessa maailmassa on mahdollista. Arvoja ei
tulevaisuudessa kukaan luettele valmiina eikä niitä etsitä perinteestä. Kyse on
vallankumouksesta ihmisessä itsessään. Ihmisen tietoisuudesta.
Teen jyrkän eron moraalin ja etiikan välillä: moraali on
ulkoapäin opittu, etiikka on jokaisella ihmisellä sisällään. Moraaliin liittyy
laki, auktoriteetti, sovitut pelisäännöt. Moraalin asettaa joku -
liikkeenjohto, jumala, valtio. Nykyinen moraali on kasvuhakuinen,
ihmiskeskeinen. Se on johtanut ihmiskunnan nykyiseen katastrofi-pisteeseen ja
tuominnut ihmisen yksinäisyyteen.
Etiikka sen sijaan tarkoittaa maailmankuvaa, jossa ihminen
itse päättää, mikä on oikein. Eettinen vastuu on huomattavasti laajempi kuin
politiikan, talouden ja uskonnon moraali. Eettinen ihminen kunnioittaa
ympäristöä sen itsensä vuoksi, ei vain siksi, että siitä on hänelle hyötyä.
Ihmiskunnan poliittisessa kulttuurissa on aina ollut suuri saavutus kun muita
ihmisiä on alettu pitää yhtä arvokkaina kuin itseään - orjia, värillisiä,
ulkomaalaisia, naisia, lapsia, vammaisia. Perusoikeudet ovat laajentuneet eettisen
ajattelun myötä koskemaan myös muuta luomakuntaa, eläimiä ja luontoa.
Oikeudenmukaisuuden periaate tarkoittaa, että niillä jotka
ovat samanlaisia, tulisi olla samanlaisuuden suhteen tasa-arvo ja heitä tulisi
erilaisuuden suhteen käsitellä erilailla, mutta tasa-arvoisesti.
Fyysikko ja luonnonfilosofian professori Essenin yliopistolla
Klaus Michael Meyer-Abich on laatinut luettelon siitä, miten ihminen ihmisenä
kasvaa ja kehittyy. Tason määrittelee se, mistä ihminen välittää sen itsensä
takia. Ylimmällä eli kahdeksannella "luokalla" ei tätä rajaa enää
vedetä lainkaan: ihminen antaa oikeuden kaikelle olla olemassa, vaikka hänelle
siitä ei olisikaan hyötyä.
Ensimmäistä ja toista tasoa hän kutsuu egosentriseksi,
kolmatta patriarkaaliseksi. Antroposentristä etiikkaa vastaa neljäs ja viides
taso. Kuudes on buddhalainen ja seitsemäs Albert Scweitzerin elämän
kunnioittaminen eli "vapaus alentumiseen luonnon edessä".
1.
Jokainen ottaa huomioon omat etunsa ja tarpeensa.
2.
Jokainen ottaa itsensä ohella myös perheensä, ystävänsä,
tuttavansa ja heidän esi-isänsä huomioon.
3.
Jokainen ottaa huomioon itsensä, läheisensä, oman kansansa
ja lähimenneisyyden perinteen.
4.
Jokainen ottaa itsensä, läheisensä, kansansa ja nykyisen
sukupolven huomioon.
5.
Jokainen ottaa itsensä, läheisensä, kansansa, ihmiskunnan,
esi-isänsä sekä syntyvät sukupolvet, siis koko ihmiskunnan huomioon.
6.
Jokainen huomioi koko ihmiskunnan ja kaikki ne jotka
pystyvät jotain. tuntemaan.
7.
Jokainen huomio kaiken elävän, ihmisen ja eri lajit
8.
Jokainen huomioi kaiken.
Fysiosentrinen maailmankuva on vastakohta egosentriselle tai
antroposentriselle asennoitumiselle elämään. Omaetu on antroposentristä,
kokonaisuuden etu on fysiosentristä ajattelua. Kantilainen kategorinen
imperatiivi fysiosentrisesti tulkittuna voisi kuulua: kaikilla nykyisillä
yhteisöillä ja niiden jäsenillä on yhtä suuri mahdollisuus itsensä
säilyttämiseen ja kehittämiseen nyt ja tulevaisuudessa.
Pitkään on vallinnut antroposentrinen maailmankuva. Se on
johtanut ympäristön saastumiseen: ihmiselle kaikki mitä luonnosta saa irti.
Nykyisessä oikeusjärjestelmässä juridinen ja ekologinen ajattelu ovat jopa
ristiriidassa. Mutta samoin kuin liike-elämässä tunnustetaan juridinen henkilö,
on ekologisessa arvomaailmassa myös "luonnon" henkilö. Joellakin
tulee olla oikeus tehdä valitus, jos sen rannalle rakennettu teollisuuslaitos
laskee myrkkyjä sen veteen.
Eettiset arvot sijoitustoiminnassa
Sijoituksen kohteena oleva yhtiö ei ole alihankkijana
seuraavia tuotteita valmistavissa yrityksissä:
1.
ei atomiteollisuutta
2.
ei aseistusta, sotalaitosta, käsiaseita
3.
ei nykyisenkaltaisia pankkeja
4.
ei nykyisiä vakuutuslaitoksia
5.
ei tupakkaa, alkoholia, huumeita, uhkapeliä
6.
ei eläinten teollista käyttöä
7.
ei biomeditsiiniä
8.
ei saastuttamista
9.
ei sukupuolisia tai rodullisia etuoikeuksia
10.
ei kolmannen maailman hyväksikäyttöä
11.
ei ihmisiä alistavia valtioita
12.
ei väkivaltaa ja pornografia joukkotiedotusvälineissä.
13.
ei mainontaa
… eli positiivisesti ilmaistuna
1.
uusiutuvat energiamuodot
2.
biologinen asuminen
3.
orgaaninen maatalous
4.
kierrätys
5.
koulutus, kommunikaatio
6.
osuuskuntien suosiminen, pieni liiketoiminta
7.
kolmannen maailman tarpeisiin vastaaminen
8.
naisten yritysten tukeminen.
Sosiaalisissa kriteereissä tärkeää on, että
yritys
1.
kunnioittaa työläisten etuja: työntekijät voivat vaikuttaa päätöksentekoon,
omistukseen ja yhtiön voittoon
2.
ottaa vastuun tuotannon vaikutuksista
3.
myös ympäristöön ja
4.
valmistaa korkealaatuisia tavaroita ja palveluja
5.
antaa työntekijöille tietoa tuotannon vaikutuksista
6.
tarjoaa hyvät työolosuhteet: ammattiyhdistysasiat, terveys ja turvallisuus
yhtiössä, onnettomuuksiin varautuminen
7.
vastaa omalta osaltaan maailmanlaajuisiin ympäristöongelmiin ja
8. tekee uudistuksia jopa nopeammin kuin valtio vaatii.
Tuotannon ekologisia ja sosiaalisia arvoja
1.
tuote ei saa kuluttaa paljon energiaa tai uusiutumattomia luonnonvaroja.
2.
tuotteen valmistuksessa tai käytössä ei saa syntyä paljon jätettä
3.
tuotteen valmistus ei saa riistää uhanalaisia alueita kuten sademetsiä tai
uhanalaisia eläinlajeja
4. tuote ei saa vaarantaa kuluttajan tai muiden ihmisten terveyttä, tuotteen valmistukseen tai testaukseen ei saa käyttää eläinkokeita, tuotteen valmistus ei saa riistää kehitysmaita.
Ylioppilaslehden perustama Oy Parasiitti Ab tarkasteli
suomalaisista puunjalostusyhtiöistä seuraavia seikkoja:
1.
työnantajana: saako työntekijä äänensä kuuluviin, sukupuolten tasa-arvon
toteutuminen johdossa, henkilöstöannit ja rahastot, rakennemuutosta pehmentävän
koulutuksen laajuus
2.
vastuuta ympäristölle aiheutetuista vahingoista
3.
tiedonkulkua. Suomessa tilinpäätöskäytäntö on laadittu
verottajaa,
ei sijoittajaa varten ja tiedon tuotantokoneisto on valjastettu raportoimaan
ainoastaan yhtiön taloudellista tilaa koskevaa tietoa.
4.
ulkomaankauppasuhteita
5.
tytäryhtiöiden henkilöstö- ja ympäristöpolitiikkaa ulkomailla
6.
yhtiöiden valmistamien tuotteiden tarpeellisuutta.
Eettinen henkilö kunnioittaa selvästi omavaraisuutta,
luonnonlakeja ja yksilön omaa päätäntää. Siihen on ihmiskunnalla vasta nyt
mahdollisuus, koska
Luonnonmukainen tuotanto alkaa, kun aletaan tuottaa, jakaa
ja käyttää tavaroita niin, että missään vaiheessa ei vaurioiteta luonnon omia
prosesseja. Selviytymisen ensimmäinen periaate onkin: kaikki tuotteet on
valmistettava niin, että ne pystytään käytön jälkeen palauttamaan takaisin joko
luonnolliseen tai taloudelliseen kiertokulkuun tai voidaan säilyttää
vaarattomina.
Ernst Haeckel määritteli vuonna 1866 ekologian "opiksi
luonnonolioiden taloudesta". Tyypillistä ekologiselle ajattelulle on
kokonaisvaltaisuus: elävässä luonnossa ei tapahdu mitään, millä ei samalla olisi
vaikutusta kokonaisuuteen.
"Mitä keskittyneempi järjestelmä on, sitä tuhoisampi se
on yksilölle. Mitä enemmän työnjakoa järjestelmä soveltaa sitä vaarallisempi se
on kokonaisuudelle", sanoo Saksan ekoinstituutin perustaja Gerd Michelsen.
Keskittyneessä järjestelmässähän koulutus, ruokavalio,
liikunta, kulutus ja liikkuminen on suunniteltu keskivertokansalaisen
(taloudellisuuden) tarpeita vastaavaksi. Pitkälle viety työnjako aiheuttaa
ongelmia mm siksi, että erikoistuneet yksiköt eivät ota huomioon muiden alojen
kehitystä. Esim. tieverkosto suunnitellaan asukkaiden liikkumista palvelemaan.
Ympäristön, ihmisen hermoston tai uusiutumattomien luonnonvarojen arvo ei näy
laskelmissa.
Bruttokansantulo on menestyksen mittarina vanhentunut. Ennen
valtion menestys mitattiin energian ja teräksen tuotantoluvuilla: valtiolla on
sitä enemmän valtaa mitä enemmän terästä ja energiaa se pystyy tuottamaan.
Nykyään ne maat, jotka ovat eniten pystyneet pudottamaan näiden kahden
tuotantoa, ovat edistyksen kärjessä.
Bruttokansantuotteen mukaan kansantalous heikkenee, jos
kansalaiset auttavat toisiaan tekemällä sellaisia töitä, joita voisi rahallakin
ostaa. Kaikki maksulliset palvelut nostavat bkt:tä, esim. auton korjaaminen
onnettomuuden jälkeen, tavaran varastointi. Nykyään neljäs osa BKT:stä
muodostuu taloudellisen kasvun aiheuttamien vanhinkojen vähentamisestä.
Ekologiset parannukset kuten energiansäästö laskevat BKT:tä.
Mikä maailmankuvassamme meni pieleen?
Ydinfyysikko Fritjof Capran diagnoosi: yksi tapa ajatella
lähestyy loppuaan. Noin 500 vuotta kestänyt kopernikaaninen maailmankuva, jota
kehittelivät Descartes, Newton ja Darwin ei riitä enää selitykseksi ja
käyttäytymismalliksi.
Kopernikus todisti, että koko maailmankaikkeus ei pyörikään
ihmisen ympärillä, ihmisen toiminta ei ole paljonkaan arvoista. Descartes
vannoi ihmisen ja luonnon olevan toisistaan erillisiä. Molemmat huolehtisivat
itse omasta hyvinvoinnistaan. Todellisuus on mekanistinen. Maailmassa eri osat
toimivat erikseen kuin koneessa.
Newtonin mukaan ihminen toimii kuin vanhanajan seinäkello.
Jos kello näyttää väärää aikaa, on syy vain yhdessä mekaanisessa osassa ja kun
se yksi kohta on korjattu, muuttuu koko ajannäyttö taas oikeaksi. Newton
opetti, että planeetat toimivat tarkkojen lakien mukaan. Kun atomille tapahtuu
jotain, johtuu se määrätystä ja rajatusta syystä ja tapahtumalla on tietty
vaikutus. Autoa rakennettaessa noudatetaan newtonilaista ajatusrakennelmaa.
John Locke laajensi kellomallia. Yhteiskunnan kaikkia ongelmia voisi korjailla
kuin kelloa, pienen osasen kerrallaan.
Freud räjäytti ihmiskuvan kertomalla, että ihmisen
henkisetkin toimintahäiriöt johtuvat jostain yksittäisestä paineesta. Darwin
yritti todistaa, että vahvempi voittaa aina.
Kouluissa on näihin päiviin saakka opetettu, että universumi
on mekaaninen järjestelmä, jossa vallitsee lakkaamaton kilpailu vahvemman
ehdoilla. 'Tieteellinen vallankumous', 'valistus' ja 'teollinen vallankumous'
muodostavat riittävän historiallisen ja tieteellisen todistusaineiston
mekaanisen maailmankatsomuksen oikeaksi todistamiseksi. Uskotaan, että elämä
koostuu yhä pienemmistä ja pienemmistä osasista ja niiden välillä vallitsee
kilpailu olemassaolosta. Siksi myös materiaalinen kasvu on mahdollista ja
toivottavaa ja siihen päästään tekniikan ja taloudellisen ajattelun avulla.
Siinä tieteellisessä ja teknisessä maailmassa vain "järkevästi"
todistettu eli mitattava ja kvantifioitava tieto on todellista.
(Käsite maailmankuva tarkoittaa ihmisen itsensä
muodostamaa käsitystä maailman kokonaisuudesta, maailmankatsomusta, tulkintaa
luonnon- ja historian tapahtumista kokonaisuutena, jossa yhtyvät asenteet,
arvostukset, esteettiset ja emotionaaliset tuntemusket. Maailmaa ei nähdä
vain objektina, vaan subjektiivisena mielikuvana.)
Vaikuttaako mekaaninen käsitys vieläkin?
Vanhan ajattelun logiikka ohjaa yhä teknistä kehitystä ja
ihmisten arkipäivää. Kansantalous ja yritysten talous mitataan sen mekaanisilla
ja monetaarisilla arvoilla. Meitä yritetään parantaa kuin olisimme koneita ja
ravita kuin olisimme luonnosta erillisiä henkiä. Koulutus, opiskelu, suhteet
ulkomaihin - kaikessa toimitaan vielä vanhan ajattelun mukaan. Valtava
varustekilpailu on selvin osoitus siitä hirveästä mielettömyydestä, joka
sisältyy siihen maailmankuvaan. Sen ylläpitämiseksi vaadittu hinta on
moninkertainen verrattuna siihen, mitä oikeastaan tarvittaisiin nälän ja
kulkutautien poistamiseksi.
Nykyisen maailmankatsomuksen perustana oleva tieto tilasta,
paikasta ja ajasta on kuitenkin osoittautunut vaillinaiseksi. Tämän väärän
käsityksen perusteella on syntynyt nykyinen tilanne, luonnon kuoleminen.
Uudessa ajattelussa ei ole kyse uudesta teoriasta, vaan
uudesta näkökulmasta. Se vanha sivilisaatio, josta pyritään irtautumaan,
edustaa länsimaista teknistä ja tieteellistä maailmankatsomusta. Se on
"instrumentaalista rationaalisuutta". Siinä pyritään yhä soveltamaan
mekaanista, luonnontieteellistä maailmankuvaa todelliseen maailmaan, vaikka jo
aikoja sitten ollaan huomattu, että ne eivät vastaa toisiaan. Maailmaa ei voi
käsittää niillä käsitteillä.
Mikä on uuden arvomaailman perusta?
Selvin syy arvomaailman muutoksen tarpeeseen on nykyinen
umpikuja: akuutti tarve. Ihmistä ei tarvitse syyttää pahaksi tai tyhmäksi -
ihminen on vaillinaisen maailmankuvansa perusteella kehittänyt perustarpeidensa
tyydyttämistä vaillinaisesti.
On osoitettava, mitä oikaisemisella voidaan aloittaa
elämämme täydellinen muuttaminen.
Fysiikassa huomattiin vuosisadan alussa, että kokeiden
tuloksia ei aina voikaan ennakoida. Tämä ei tarkoittanut muuta kuin että
maailman alkeishiukkaset eivät toimikaan kuin kone. Elektronit ovat milloin
pisteitä, milloin aaltoja. Kumpaakaan ei ole voitu todistaa
perustavanlaatuiseksi. Alettiin puhua aalto-hiukkas -dualismista. Vaikka
organismissa voidaan erottaa määrättyjä käyttäytymissääntöjä, eivät sen eri
osasten vuorovaikutukset ole säännöllisiä tai ennakoitavissa.
Kvanttiteoria osoitti vääräksi objektiivisen, ihmisestä
riippumattoman luonnon tutkimisen, vaikka klassisessa fysiikassa sitä pidetään
itsestään selvyytenä. Tietty syy ei väistämättä tuotakaan tiettyä seurausta.
Siis ei edes atomifysiikan piirissä voi tutkija olla objektiivinen tarkkailija.
Hän itse vaikuttaa kokeen tulokseen tahtoipa tai ei. Toisen ydinfyysikon Nils
Bohrin mukaan meidän on tultava tietoisiksi tosiseikasta, että kukaan meistä ei
ole vain katselija, vaan myös näyttelijä elämän näyttämöllä. Maailma ei ole
esineiden ja asioiden mekaaninen kokoelma, vaan yhdistelmä, keskinäisten
riippuvuuksien verkosto. Tämä on johtanut holistisen, kokonaisvaltaisen
maailmankuvan syntyyn.
Tätä uutta ajattelua on kehittänyt yksi ylitse muiden,
fyysikko Fritjof Capra. Hän puhuu paradigman muutoksesta ja tarkoittaa
ajattelumallin, arvojen, ajatusten ja asenteiden muutosta, sen mitä todellisuus
on. Capran tutkimusten merkittävyys ei johdu niinkään siitä, että hän olisi
kehittänyt yksittäisiä tieteenaloja vaan hän on uskaltautunut astumaan oman
tieteenalansa yli, soveltanut fysiikan tutkimustuloksia taloustieteisiin,
lääketieteeseen, psykologiaan ja yhteiskuntaan.
Capran mukaan idän filosofioiden maailmankuva antaa
ontologisen viitekehyksen nykyfysiikalle, jonka selittämiseen tavanomaiset käsitteemme
eivät riitä. Idän viisaat ovat aina tajunneet todellisuuden ylittävän
tavanomaisen kielen rajat. He ovat intuition tietä päätyneet samankaltaiseen
kuvaan maailmankaikkeuden rakenteesta kuin minkä moderni tiede on paljastanut
kokeellisesti. Atomien maailmassa ei hänen mukaansa ole ollenkaan esineitä vaan
suhteita. Materia ei ole määrätyssä tilassa eivätkä osaset kulje tiettyä
suuntaa kohti. Siis alkuosasia ei ole olemassa, on vain osasten suhteita,
universumin yhteneväisyys. Kahden toisistaan kaukana olevan hiukkasen
mittausten välillä voidaan havaita yhteys ilman, että mikään fysiikan tuntema
voima sitä välittää. Ongelma ei ollut enää intellektuaalinen, terve järki ei
auttanut, vaan eksistentiaalinen ja emotionaalinen kokemus. Todellisuus ja
tieto ovat "itse joksikin tulemisen prosessi". Kvanttifysiikka
todistaa, että universumissa ei subjektia ja objektia voi erottaa toisistaan,
havaitsija ja havainnon kohde vaikuttavat toisiinsa. Tästä seuraa se
vallankumouksellinen päätelmä, että ihminen ei voi seisoa ulkopuolella. Meidän
on hyväksyttävä fysiosentrinen maailmankuva, jonka mukaan vaikutamme toinen
toisiimme. Kukaan ja mikään ei ole ulkopuolella. Ehkä tulevaisuudessa tulee
vielä kehittyneempi maailmankuva, mutta tähänastinen tietomme panee muuttamaan egosentrisen,
antroposentrisen maailmankuvan fysiosentriseksi. Tästä seuraa myös, että
materia ja henki on perimmiltään yhtä ja samaa.
Uudessa ajattelussa on kyse tietoisuuden laajentamisesta. On
kyse ihmismallin transformaatiosta, evoluutiosta. Henkinen katsomus tarkkailee
maailmaa kaiken omistamiseen liittyvän tuolla puolen.
"Verkosto-tiede": "Sokerinpalan ominaisuus ei ole makea maku. Se
ei ole myöskään itseni ominaisuus. Kokemus makean mausta muodostuu sokerin ja
ihmisen yhteisvaikutuksesta.
Nyt on jo selvinnyt, että mitään määrättyyn lajiin liittyviä
eloonjäämispalasia ei ole olemassa. Mikä jää henkiin, on organismi suhteessa
ympäristöönsä -olio ja hänen ympäristönsä. Sellainen organismi, joka ajattelee
vain omaa henkiinjäämistään, väistämättä tuhoaa ympäristönsä ja siten itsensä.
Henkiin jäävä ei ole siten mikään yksittäinen olio, saatikka sitten Darwinin
oppeihin perustuva 'kaikkein vahvin'. Ihminen pystyy omaksumaan uuden
maailmankuvan, järjestelmä ei siihen pysty.
Uuden ajan uudet arvot: ekologisesti ja
eettisesti kestävä yhteiskunta
Ihmiselämän päämääränä on valaistuminen - persoonallisuuden
eheys, jolloin psyyken kerrosten väliset rajat, viettipohja, ego, yliminä,
häviävät. Itsensä toteuttamisella on määrätty yleisyysvaatimus. Uskotaan, että
ihmisen tekoja eivät ohjaa varsinaiset tapahtumat, vaan kuvitelmat ja tulkinnat
noista tapahtumista: Siis jokin, mikä tapahtuu hänen aivoissaan. Siksi yksilön
muuttumiseksi tarvitaan yhteiskunnallisesti arvostettu yhteiskunnallisen,
historiallisen ja tieteellisen muutoksen hyväksyminen. Vain tällöin ihmisen
aivot ottavat vastaan uuden tulkinnan.
Jos se käsitteistö, joka minulle "sivistyneenä"
ihmisenä annetaan omaa elämääni kuvaamaan, koostuu kansallisuudesta, ansiosta,
opinnoista, aviomiehestä, perheestä, kotiseudusta, terveellisistä
elämäntavoista ja ruoasta, pysähtyy henkinen toimintani nyky-yhteiskunnan
parantamiseen: isänmaa, uskonto ja koti. Otan seuraavassa esimerkin ihmisen ja
perheen määritelmistä.
Ihmisen perusolemus on sisimmässään hyvä. Sellainen katsantokanta,
että paha tulee ihmisestä, ei yhteiskunnasta, johtaa sosiaaliseen
auktoriteettiin. Ihmisen on saatava tulla siksi, mitä hän on. Ihmisen on
uskallettava myöntää itselleen, että hän on syytön. Elämä saa silloin toisen
merkityksen. Synti ei ole sisimmässämme.
”Ei ole syytä mennä itseään edemmäksi etsinnöissä”, sanoi
Pentti Malaska Tulevaisuuden tutkimuksen päivillä Jyväskylässä elokuussa 1988:
”Jos uusi ihminen on mahdollinen, niin sen kai tulisi olla mahdollinen myös
meissä jokaisessa. Jokaisen ihmisen tulisi olla siinä mielessä totuuden etsijä,
että hän etsisi itseään, sitä mikä hänelle on ominaisinta, ja että hän tässä
etsimisessään olisi järjellinen ja että hän tästä järjellisyydestään löytäisi
rakkauden.”
Raamatullinen kanta on oppi ihmisen vajavaisuudesta,
huonoudesta ja kuuliaisesta tottelemisesta. Koska tunnemme syyllisyyttä ja
sisällämme muka mylvivät pahat henget, ei ole ihme, että yritämme etsiä
vapautta taloudellisesta kasvusta: tavaraa ympärille niin paljon, että
etäännymme pahasta itsestämme. Meidän tulee päästä irti siitä syyllisyydestä,
joka meitä kalvaa, ja jota koulu, valtio ja kirkko ohjailee.
Naisliikkeen tiedostamisryhmät pyrkivät luomaan sellaisen
tilan, jossa ei anneta olemassa olevien käsitysten kahlita uusien visioiden
kehittämistä. Samaan pyritään Jungkin tulevaisuuden verstaissa. Itsetiedon
kehittäminen on kaiken sen vastakohta, mitä liitetään herruuteen, hierarkkisiin
järjestelmiin, valtaan, valtioon.
Myös perheen mystiikka on poistettava. Perhe on tehty
vastuulliseksi vahtimaan sitä moraalia, jolle yhteiskuntamme perustuu. Nk.
rakkaus on vallan väline, nk. uskollisuus tarkoittaa alistumista yhteiskunnan
sääntöihin. Perheen tarkoitus on satoja vuosia ollut pyrkiä
yhteiskunnallistamaan ihminen, kasvattaa yhteiskuntaan kelvollisia ihmisiä.
Päämäärän tulisi olla vastakkainen - tehdä inhimillinen yhteiskunta, ei ihminen
yhteiskuntaan vaan yhteiskunta ihmiseen.
Paljon hyvää elämää menee hukkaan kun eri-ikäiset ihmiset
pyritään innokkaasti eristämään toisistaan. Parhaiten ihminen kasvaa, kun häntä
ei kasvateta, vaan hänen kanssaan eletään.
Patriarkaatti väistyy
Ensimmäinen ja ehkä syvällisin muutos yhteiskunnassa johtuu
hitaasta ja vastahakoista, mutta väistämättömästä patriarkaatin tuhoutumisesta.
Patriarkaatin valtakausi on kestänyt yli 3000 vuotta. Tiedämme, että läntinen
sivilisaatio ja sen edeltäjät, kuten myös monet muut kulttuurit viimeisen 3000
vuoden aikana nojasivat sellaiseen filosofiseen, sosiaaliseen ja poliittiseen
järjestelmään, jossa miehet määräsivät, mitä osaa naisen tuli esittää tai mitä hän
ei saa esittää.
Mies on toteuttanut valtaansa väkivallan tai suoran
painostuksen keinoin tai hän on käyttänyt rituaaleja, perinteitä, lakeja,
kieltä, tapoja, käyttäytymisetikettiä, kasvatusta ja työnjakoa. On ollut aina
hyvin vaikea osoittaa patriarkaatin kaiken läpäisevä valta. Juuri se on
vaikuttanut yksipuoliseen tietoomme ihmisen olemuksesta ja suhteesta
universumiin.
Seksuaaliseksi suunnitelmataloudeksi kutsutaan sellaista
yhteiskunnallista järjestelmää, jossa seksuaalisten tarpeiden tyydyttäminen
tehdään riippuvaiseksi taloudellisista oloista. Herrat ja rouvat eivät
käyttäydy vaistonvaraisesti eivätkä reagoi luonteeseensa kuuluvin
hermoärsykkein, vaan tarkkailevat toisiaan opituilla mekanismeilla. He etsivät
toisistaan sellaisia piirteitä, joita heitä on opetettu etsimään ja näyttelevät
toistensa edessä TV:stä ja kirjallisuudesta oppimansa rakkauden elkeet.
Seksuaalisen suunnitelmatalouden seurauksena yhä harvemmat
pystyvät erottamaan itsessäänkään aitoja tunteita opituista tunteista. Rakastaja nähdään
yhteiskunnallisena olentona, ei omana persoonallisuutena. Klassinen rakastaja
haluaa käyttää yksin hyväkseen seksiobjektinsa kuten kunnon kapitalisti käyttää
hyväkseen teollisuuslaitostaan. Eroottisesti nälkäinen on verraton kuluttajana.
Friedrich Engles kirjoittaa: "Sana familia ei merkitse
tunteisiin ja kotoiseen yhteisyyteen perustuvaa poroporvarien ihannetta, se ei
roomalaisilla alun perin tarkoittanut edes avioparia lapsineen vaan yksinomaan
orjia. Famulus on kotiorjan nimi ja familia on yhdelle miehelle kuuluvien
orjien yhteisjoukko. Teollistumista tutkittaessa on yllättäen havaittu, että
lisä- ja aina vain lisä tuotantoon ei suinkaan ole syynä varsinainen
materiaalinen tarve vaan pätemisen tarve!"
Mikä saa nykyisen mukavuudenhaluisen ja henkisesti laiskan
ihmisen muuttamaan materiaaliset arvot henkisiksi? Se on erotiikka eli
seksuaalisuuden henkistäminen. Primitiivistä ihmistä vei eteenpäin pakko. Hänen
oli pysyttävä kunnossa pystyäkseen saalistamaan itselleen ruokaa. Kristillisen
ajanlaskun alusta tuli moraali ja rangaistuksen pelko. Nyt ei ihmisen ole pakko
välittää kummastakaan. Ihmisessä on seksuaalivoima, joka panee hänet liikkeelle ja siten kehittymään.
Sanakirjassa erotiikka määritellään seksuaalisuuden eli
sukupuolivietin henkiseksi, aistilliseksi puoleksi. Seksuaalisuus merkitsee
sukupuolten välistä fyysistä suhdetta, lihallisuutta. Jos ihmisen mieli on
puolivalveilla ja hän tekee monotoonista väsyttävää työtä joka päivä, luonnollisesti
seksuaaliset ja muut primitiiviset viihdykkeet tuntuvat tärkeiltä.
Seksuaalisuhteessa ihminen typistää itsensä eläimen tasolle. Pelkkä
sukupuolivietti ja siihen perustuva suhde on eläimellinen eikä siis
kulttuuri-ilmiö eikä kulttuuria rakentava tekijä.
Eroottisessa suhteessa ihminen tuntee itsensä osaksi toista
ihmistä ja osaksi luomakuntaa. Erotiikka ohjaa ihmistä lähemmäksi omaa itseään
ja maailmankaikkeutta.
Antoposofiassa erotetaan biologinen seksi, psykologinen
erotiikka ja spirituaalinen rakkaus. Siinä missä empaattinen suhde yhdistää
ihmiset toisiinsa, eroottisuus yhdistää ihmiset jumaluuteen. (Steiner: 3 x 7
vuotta: fyysinen ja mentaalinen kehitys, 3 x 7 psykologinen 3 x 7
spirituaalinen)
Helleenisessä runoudessa eros-sanalla on kolme merkitystä.
Eroksesta puhutaan luovana voimana. Platonin ajattelussa eros tarkoittaa
henkisyyden innoittavaa voimaa, kiintymystä, sielukasta, pitkäjänteistä,
inhimillistä hengenelämää hedelmöittävää, sydämestä puhkeavaa lämmintä, mutta
puhdasta tunnetta.
Seksuaalinen kokemus kulttuurin sidottu
Margaret Mead on ensimmäisenä systemaattisesti tutkinut
kasvatuksen vaikutusta ihmisen seksuaalikäyttäytymiseen: sosiokulttuuriset
tekijät vaikuttavat enemmän kuin biologiset ominaisuudet.
Alemmilla eläimillä parittelu seuraa kiima-aikoja.
Ihmisen riippumattomuus vaistojen ja hormoonien säätelymekanismeista liittyy
ihmislajin aivokuoren kehittymiseen. Naisen
kyky saada orgasmi kuuluu ihmislajin myöhäiseen biologiseen evoluutioon
I.D.Unwin (Sex and Culture 1934), joka tutki 80 kulttuuria,
pitää seksuaalisia rajoituksia henkisenä ja sosiaalisena voimana, josta
kulttuurin kehitys riippuu.
Sukupuolikäytäntöön vaikuttaa elinkeinorakenne, asumismuoto
ja ruokailutottumukset. Niissä kulttuureissa, joissa naisten työpanos on ollut
suuri, esimerkiksi maanviljely- ja karjanhoitokulttuureissa - on kehittynyt
matrilineaarisia, matrilokaalisia yhteisöjä. Kun miehen sosiaalinen status
riippui maaomaisuuden suuruudesta ja naisen merkitys omaisuuden hankinnassa
ja statuskilpailussa väheni, alkoi yksiavioisuus ja patriarkaalinen
elämänmuoto kehittyä.
Kasvissyöjäkulttuureissa yleensä proteiinipitoisuus oli
pieni. Siksi naisten oli pitkään imetettävä. Naisilla ei saanut myöskään olla
liikaa synnytyksiä.
Uusi eroottinen seksuaalisuus
Nykyaikana ihminen on siinä kehitysvaiheessa, että hän pystyy
kehittämään seksuaalienergiaansa tietoisesti. Hän pyrkii ylittämään
minä-keskeisyyden ja saamaan mystisen, transsentaalisen kokemuksen. Petra
Kelly pitää korkeimpana ekstaasin muotona tantra-joogan avulla saavutettua
yhteensulautumista, "aivo-orgasmia". Näin voidaan hetkeksi vapautua
dualistisesta käsityksestä hengestä ja ruumiista, miehestä ja naisesta.
Tantra-joogassa miehen ja naisen yhteensulautuminen vastaa universumia,
jumalallista luomisleikkiä. Hänen mielestään yhdyntä antaa tunteen sisäisestä
turvallisuudesta: En ole enää osanen maailmasta vaan maailmoiden
ruumiillistuma.
Elisabeth Haigh kertoo, että itseään tiedostamattomalla
ihmisellä vaikuttaa seksuaalivoima eläimellisen fyysisenä kiihkona -
hermojännityksenä. Korkeammat keskukset ovat vasta latentissa vaiheessa. Tyydyttämätön
seksuaalivoima panee meidät liikkeelle. Seksuaalivoiman valtaama eläin etsii
partnerin ja purkautuu. Ihminen joutuu etsimään ja odottamaan, mitä
kehittyneempi ihminen sitä tarkemmin hän valitsee ja siksi voima etsii
hermokanavien kautta toista purkautumistietä. Kun jonkun voiman
värähtelytaajuus kasvaa, ei tämä voima ole enää sama kuin sitä ennen.
Purkamaton jännitys kohoaa ja ihminen latautuu yhä korkeammilla taajuuksilla.
Jännityksen varastoituminen ei vaikuta enää vain sukuelimiin. Vähän kerrassaan
hän saavuttaa sen tason, jolloin hän kiihottuessaan ei enää koe pelkästään
animaalista purkautumistarvetta vaan inhimillistä yhteenkuuluvuutta.
Profeetoilta on seksuaalis-fyysinen halu pudonnut pois kuin kypsä hedelmä
puusta.
Mantak Chian taolaisen opin mukaan keho muodostuu fyysisestä,
sielullisesta ja spirituaalisesta kehosta, säteilystä. Korkeimmalla tasolla ihminen
oppii kierrättämään chi energiaa eli elämän energiaa kehossaan. Mitä terveempi
keho, sitä enemmän se kehittää chi energiaa ja pystyy muuttamaan sitä
spirituaaliseksi energiaksi.
Taolainen sukupuolikäytäntö tarkoittaa intensiivistä
työskentelyä, ajan käyttöä harjoituksissa, voimaa ja kontrollia, kykyä hallita
oma keho ja seksuaalivoimaa, joka kiertää kehossa määrättyjen kohtien kautta.
Kun radat on aukaistu, alkaa ihminen kokea valaistumista. Ihminen tajuaa
pystyvänsä kontrolloimaan omaa hienovaraistakin energiaansa. Vaikka
hermostojärjestelmä on hyvin moninainen, pystyy hän ohjaamaan energiaa sinne
missä sitä tarvitaan.
Nyt tiedetään, että mielihyvää on kahdenlaista. Toisessa saa
energiaa, toisessa menettää energiaa. Huumeiden käyttö vie meistä elämänvoimaa.
Alhaisella chi energian tasolla oleva ihminen ei ole yhtä altis huumeille,
koska huumeilla ei ole riittävästi elämän energiaa imettäväksi. Siksi nuoret
ihmiset tulevat helpommin riippuvaisiksi huumeista. Myös osa viihteestä on
sellaista, joka vie meistä energiaa. Jos esim. katselemme televisiota,
elimiltämme vaaditaan energiaa ja elämänvoimaa vedetään pois, vaikka ihminen
luulee virkistyvänsä ja vähentävänsä stressiä ja väsymystä.
Seksuaalinen eli luova energia on ainut energia, jota voidaan
moninkertaistaa. Tämä tapahtuu säilyttämällä, kierrättämällä ja muuttamalla se
takaisin pääenergiaksi.
Normaalissa orgasmissa elämän voima virtaa ulos. Jos oppii
ohjaamaan orgastisen energian sisäänpäin ja ylöspäin, pääsee energiakehon
korkeimpiin keskuksiin. Myös orgastinen kokemus on tällöin ekstaattinen. Sitä
kutsutaan totaaliseksi keho-orgasmiksi tai elinten ja rauhasten orgasmiksi, aivo-orgasmiksi. Se
on kokemus jota tavallinen yhdyntä ei tunne. Alempien keskusten orgasmi,
genitaalien orgasmi, tuntuu vain sukupuolielimissä, lihakset ovat jännittyneet
ja nesteet rauhasista virtaavat ulospäin.
Eduard Spranger varoittaa, etteivät antiikin maailmaa
tuhonneet taloudelliset ja valtiolliset syyt, vaan seksuaalisella ja
eroottisella alalla rehottava sairaus.
Holistisen maailmankuvan mukaan jokaiseen palaseen kuuluu osa kokonaisuutta. Ihmiskunta alkaa lähestyä sitä materiaalisen kehityksen tasoa, jolloin toinen ihminen voidaan nähdä ihmisenä, ei synnyttäjänä tai siittäjänä, elannon hankkijana tai yhteiskunnallisen aseman täsmentäjänä. Eiväthän ne asiat joiden puolesta miehet ovat viimeiset vuosisadat taistelleet takaa heille enää olemassaolon edellytyksiä. Ympäristöongelmat kun eivät kunnioita yksityisomaisuuden lakeja eivätkä valtiollisia rajoja.
Käsitys maailmasta
Laskussa
Nousussa
reduktionismi
kokonaisvaltaisuus
mekaaninen
orgaaninen
ekonominen
ekologinen
osien
kilpailu
suhteiden verkosto
staattinen jatkuva muutos, systeemiajattelu, enemmän kuin osiensa summa
lineaarinen syklinen joko/tai
ihminen parasiitti ihminen osa koko kosmosta
Arvot
Vanha Uusi
isänmaallisuus globaalikansalaisuus
patriarkaalinen kumppanuus
hierarkkinen verkosto, horisontaalisuus
uskonto henkisyys
koti yhteisö
läntiset tiedemiehet itämainen filosofia
koulutettu ihminen valaistunut ihminen
antroposentrinen fysiosentrinen
Yhteiskuntamalli
Vanha aika Uusi aika
Kulutusyhteiskunta kumppanuus, tietoyhteiskunta
aineelliset arvot henkiset arvot
aineellinen hyvinvointi
poliittinen ekologinen
luonto alistettava luonto keskeinen
ihmislajin menestys
lapset turvaavat tulevaisuuden lapsilla oikeus omaan elämään
Yhteiskunta
Laskussa Nousussa
valtio geologinen alue
edustuksellinen demokratia suora lähidemokratia
tekniikkakeskeisyys ekologiakeskeisyys
sotavoimat väkivallaton vastarinta
kirkko, patriarkaatti perusteellisesti uusi ajattelutapa
valtiokeskeinen lokaalinen
tekniikkakeskeinen kädentaidot
lineaarinen syklinen, verkostoajattelu
suoraviivainen moniulotteinen
looginen ajattelu
mekaanisuus joustavuus
määrä laatu
suljettu ideologia globaali vastuu
sentralismi regionalismi
homogeeni pluralismi
patriotismi globaalikansalaisuus
äänestys konsensus, dialogi
suvereenisuus kosmopolitiikka
ekspansio, aseiden käyttö kansalaisrohkeus
väkivalta siviilivastarinta
viholliskuva empatia
virkavalta yhteistoiminta
suurorganisaatio pikku verkosto
ekspertit oma-apu
lainkunnioitus, omaisuuden arvo
Sukupuolielämä
kiellot
luottamus
määräykset oma
vastuu
kateus oma
vahvuus
valtataistelu erilaisuus
solvaaminen välittäminen
ostaminen
auttaminen
alistaminen
vastuu kehityksestä
henkilökohtaisen
vapauden riisto
seksi
akrobatiaa aistillisuutta
penetraatio hyväily
suoritus olotila
vaginaorgasmi/ejakulaatio aivo-orgasmi
Käsitys oikeasta
Laskussa
Nousussa
ulkoapäin
opetettu
jokaisella ihmisellä sisällään
poliittinen,
taloudellinen
vastuu
vastuu luomakunnasta
ja
uskonnollinen vastuu
patriarkaatti,
auktoriteetti kumppanuus
valtion
laki sisäinen
ääni
kirkon
usko
kasvuhakuinen,
ihmiskeskeinen nöyrä luomakunnan edessä
säätelee
seksuaalisuuden seksuaalisuus
yksityisenä voimana
luonto
hyödyllinen luonnolla
arvo sinänsä
sympatia empatia
filantropia
Käsitys luonnosta
Laskussa
Nousussa
valtaaminen
vastuu
esineellistäminen
luonnolla oma arvo
hyväksikäyttää
luonto partnerina
raaka-ainevarasto
kierrätys, uusiutuva energia
objektiivinen
ja
aineellinen
biologinen ja psykologinen
Laskussa
Nousussa
tottelevaisuus
autonomia, itsekuri
suoritustahto,
tehokkuus,
status
sisäinen harmonia
kunnianhimo,
menestys,
uraputki
persoonallisuus
järjestys
täsmällisyys
inhimillisyys, luotettavuus
itsetuntemus,
tietoisuus
vaatimattomuus
säästäväisyys
kulutus
luonnonmukaisuus
muotitietoisuus käytännöllisyys
mainonta
Talous
Laskussa
Nousussa
kasvun
määrä elämänlaatu
taloushyöty
henkisen kasvun hyöty
rahakeskeinen
tuotekeskeinen
voittoperiaate
yhteisöperiaate
keskittyminen
desentralisaatio
suuruus small
is beautiful
suurtekniikka
pehmeä
teknologia
rationaalinen
luonnollinen
protestanttinen
eettinen
porvarillinen henkinen
työnjako
kokonaisvaltaiuus
rahapalkka kiinnostus,
ilo
ammatti
itsekehitys
eläke jatkuva
kehitys
määräysvalta osallistuminen
liikeyritys osuuskuntamuoto
riskinotto omavaraisuus
voitto tärkeä
tarve tärkeä
Arvomaailman muutos uskonnossa
Naskussa
Nousussa
tuonpuoleisuus
kosmisuus
Jumalan
pelko
itsekunnioitus
helvetin
pelko
inkarnaatio
raamattu-usko
henkinen kehitys
kirkkousko meditaatio
uskonnollisuus
henkisyys
kuolemanpelko
jälleensyntymä
Ihmisen ominaisuuksia
Laskussa
Nousussa
vanha
järjestys
reformi
kovuus
heikkouden myöntäminen
aggressiivisuus
hellyys
anonyymisyys
verkosto
yksinäisyys
osa kokonaisuutta
sankarillisuus
auttaminen
uhrautuminen
empaattisuus
tulevaisuus
tässä ja nyt
velvollisuuden
tunto
vastuu
traditio
spontaanisuus, luonnollisuus
kontrolli
oma vastuu
organismi psykosomaattisuus
ärsyke-vastine
henkisyys
oireisiin
reagointi
nnaltaehkäisy, profilaktisuus
rationaalisuus
emotionaalisuus,
sensitiivisyys
viettien
tukahduttaminen
kehittäminen
omistaminen
oleminen
materia,
nautinto
henki, kehitys
ajankäyttö
sektoraalinen
kokonaisvaltainen
Mitä
ovat arvot?
taloudelliset arvot
luonnonsuojelulliset arvot
sosiaaliset arvot
uskonnolliset arvot
biologiset arvot
älylliset arvot
henkiset arvot
Mistä
arvot tulevat?
Valitaanko
arvot vai ovatko ne ihmisessä lajityypillisiä?
Missä
tulee esille vallitseva arvomaailma?
taruissa ja uskonnossa
politiikassa:
militaristisia, minuutta ihannoivia, menestystä tavoittelevia
filosofiassa
vaalipuheissa:
ammatillinen edistyminen, kulutus, tasa-arvo
sosiaalisissa normeissa.
Kuka
asettaa?
papisto,
laki- ja liikemiehet
filosofit
ihminen itse
Ihmisen
kehityskaudet (antroposofian pohjalta)
1. Ravinnonhankinnan
aikakausi
- valveillaoloaika
kuluu joko ruoan etsimiseen tai taisteluun olemassaolosta
2. Turvallisuuden
ajanjakso
- itsensä
säilyttäminen on itsensä ylläpitämisen jälkeen seuraava vaihe. Kun ruoan
etsinnältä liikenee aikaa, käyttää ihminen sen turvallisuutensa lisäämiseksi
3. Aineellisen
hyvinvoinnin kausi
-ylimääräinen aika
käytetään henkilökohtaisen hyvinvoinnin lisäämiseen
4. Tiedon ja
viisauden tavoittelu
- ravinto,
turvallisuus, huvitukset ja vapaa-aika ovat kulttuurin kehityksen ja tiedon
leviämisen perustana. Kun ne on turvattu, alkaa ihminen tavoitella tietoa.
5. Filosofian ja
veljeyden aikakausi
- aineellisen
hyvinvoinnin ja tiedon tavoittelun jälkeen ihminen alkaa tavoitella viisautta
ja ilmentää rakkautta
6. Hengellisen
kilvoittelun ajanjakso
- kun fyysiset,
älylliset ja sosiaaliset vaiheet on käyty läpi, alkaa henkilökohtaisen
oivalluksen taso, henkinen tyydytys, kosminen ymmärrys
7. Valon ja elämän
aikakausi
- fyysinen
turvallisuus, älyllinen avartuminen, sosiaalinen kulttuuri, henkinen tietoisuus
on askel iäisyyteen.
Eettinen kehitys
1.
Otan huomioon omat etuni ja tarpeeni
2.
Otan itseni ohella huomioon perheeni, ystäväni, tuttavani ja heidän esi-isänsä
3.
Otan huomioon itseni, läheiseni, oman kansani ja lähimenneisyyden perinteen
4.
Otan huomion itseni, läheiseni, kansani ja nykyisen sukupolven
5.
Otan huomioon itseni, läheiseni, kansani, ihmiskunnan, esi-isäni sekä syntyvät
sukupolvet, siis koko
ihmiskunnan
6.
Otan huomioon koko ihmiskunnan ja kaikki ne jotka pystyvät jotain tuntemaan
7
.Otan huomioon kaiken eläväisen, ihmisen ja eri lajit
8.
Otan huomioon kaiken
*****
10.12.1990:
"Juttu perustui esitelmään jonka pidin Hesarin esimieskoulutksessa aiheena
suomalaisen yhteiskunnan vaihtoehtoiset arvot. Esitelmässäni käsittelin arvojen
alkuperää yleensä, uutta ajattelua ja Fritjof Capraa erityisesti sekä
menetelmää muutoksen aikaansaamiseksi, eroottista vallankumousta. Sundberg
soitti seuraavalla viikolla, että toimittajat (8 kpl, luentopalkkio 2 tuntia
2000 mk) olivat olleet hämmentyneitä ja ihastuneita. "Jos sen tason ihmiset
vielä jostain ihastuvat tai hämmentyvät on esityksessäsi täytynyt olla
jotain", hän sanoi ja kysyi, olisinko valmis haastatteluun hs
sunnuntaisivuille. Kerroin kaiken uudestaan. Kun hän luki juttunsa, oli siinä
pelkkää seksiä ja erotiikkaa...
Mitä eroottinen
vallankumous meille sitten toisi? Olin toissapäivänä radio Keski-Suomen
suorassa lähetyksessä jutun perusteella ja odotan jännittyneenä, mitä on
erotiikka ja mitä on eroottinen vallankumous. Tiedän sen itse, mutta en saa
suustani ulos.
*****
Ekologialiikkeen
juuret: pehmeä teknologia, duaalitalous, uusi työn sisältö, muutos yhdessä
elämiseen ja tuottajan ja kuluttajan uusi suhde.
Konventionaalinen
yhteiskunta – kestokultturinen yhteiskunta
Ihminen
kulutussuuntautuminen
– tarveorioitunut
suurtekniikka,
jota ei voi jäljittää – ymmärrettävä käsitettävä teknologia,
suuntautuu
valtioon – suuntautuu naapurustoon
jäykät
suhteet – fleksiibelit vuorovaikutukset
elämäntapa
vastaa teollisuuden ihannekuvaa – henkilökohtainen elämäntapa
riskivastuu
muilla – riski määräytyy itsestä
tuotannon
vieraantuminen työstä – työn ja tuotannon läheinen suhde
korkea
erikoistuminen – vähäinen erikoistuminen
tuhoava
muita elämänmuotoja kohtaan – riippuvainen muiden elämänmuotojen menestyksestä
nuorten
ja vanhojen vieraantuminen – ohjaa sukupolvet yhteen
vieraantunut
luonnosta – yhteydessä luontoon
Yhteiskunta
Kuluttaminen
lopullisena päämääränä – kulutus välineenä
vallan
keskittymiä – valta jakautunut
käyttäytymisen
malli – käyttäytymisen moninaisuus
riippuvuus
eksperteistä – henkilökohtainen ja kollektiivinen autonomia
kasvu
tärkeämpi kuin jakelu – jakelu tärkeämpi kuin kasvu
byrokratisaatio
– spontaania toimintaa
turvallisuuden
korkea hinta – tuskin teknisiä apuvälineitä turvallisuuden takaamiseen
kaupunkimaista
– kylämäistä
paikalliskulttuurin
tuhoaminen – paikalliskulttuurinen edistäminen
teknisten
ja sosiaalisten ongelmien totalitäärinen ratkaisu – pluralistisia ratkaisuja
työtä
tehdään tulojen vuoksi – työn motiivina tarpeiden tyydyttäminen
tiede
ja tekniikka vieraantuu kulttuurista – tiede ja tekniikka tukevat ihmisten
tarpeita
erikoistunen
tieteen ja tekniikan eliitti – kaikki harjoittavat tiedettä ja tekniikkaa
työ-
ja vapaa-ajalla suuri ero – työ nitoutuu vapaa-aikaan
Talous
pääomasidonnainen
– työintensiivinen
monopolisointi,
valtatiivistymät – monia pieniä yrittäjiä (polypol)
taloudellinen
tuhlaus – taloudellinen säästö
suuri
energian tarve – vähäinen energiantarve
innovaatiot
voittojen toivossa – innovaatiot edistävät ihmisten tarpeita
maailmankauppa
– paikallinen ja alueellinen tavaroiden vaihdanta
kasvutalous
– nollakasvu
massatuotteita
– käsityöläisyyttä
monokulttuuri
– monipuolista viljelyä
kemiallinen
maatalous – biologinen maatalous
(Renn: Die alternative Bewegung, ZfP 2/1985
Minkälaiseen uuteen yhteiskuntaan?
Vaikka uusiin keskiluokkiin kuuluvien postmaterialistien politiikka painottuu ”vasemmistolaisesti” suhteessa vallitsevan järjestelmän tiettyjen perusarvojen säilyttämiseen, on se Inglehartin mukaan kuitenkin yhteen sopimaton perinteisen vasemmiston arvojen kanssa. Tämä on johtanut vasemmiston hajoamiseen yhtäältä postmaterialistisen politiikan kannattajiin ja toisaalta perinteisen vasemmistolaisen materialismin kannattajiin.