29.5.1997
Yhteiskunnan kummajaiset
Kuinka rakentaa yhteisö toisinajattelijoille?
Monet haaveilevat yhteisöstä, jossa kaikki toimisi kuin rasvattu, harmonia vallitsisi ja kaikki olisivat onnellisia. Onnea minäkin haluan, ja harmoniaa, mutta en usko paratiisiin sen kummemmin taivaassa kuin maankaan päällä. Paratiisi, Onnela, on jotain sellaista, johon tulee aina pyrkiä, vaikka sille ei koskaan pääsekään. Minä en pelasta maailmaa, vaikka sitä haluankin ja siihen kaikella tarmollani pyrin. En ratkaise saasteongelmaa, vaikka yritän itse olla saastuttamatta. En pysty estämään kasvihuoneilmiötä, vaikka elänkin säästöliekillä (energian kulutuksessani). En saa oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoisuutta edes omaan elämääni, vaikka ne ovatkin tärkeimmät elämänohjeeni.
Kuinka rakentaa yhteisö niille ihmisille, jotka ovat ehkä aina saaneet kokea olevansa yhteiskunnan kummajaisia, kulutuskulttuurin vastustajia ja toisinajattelijoita.? Useimman itsetunto on varmasti kolhiintunut siitä vastustuksesta, jota on kaikkialta saanut osakseen. Pahinta on ollut oman perheen ja läheisten vieroksunta. Tuo kolhiintunut itsetunto on jo (pysyvästi?) osa minua. Samalla (omalla) mitallaan he ovat mitanneet minuakin. Minäkin tekisin mielelläni, mutta kuka. Kuka antaa minulle ne tarvitsemani kaksi tuntia?
Yhdessä meillä on valtava työ- ja elämänkokemus
Elämme voimakasta murroksen aikaa niin kansallisesti kuin globaalistikin: koko maapallo on historiansa pahimmassa kriisissä, jonka ihminen on toiminnallaan saanut aikaan. Teho- ja kilpailuajattelu tunkeutuu kaikkialle, ei vähiten ylikansallisten yritysten vaikutuksesta, unohtaen ihmisen ja luonnon hyvinvoinnin. Kaikki tuntuu olevan taloudelle alisteista, hyvä- ja huono-osaisuus kasautuu, eikä mikään ole pyhää. Jo pitkään on ihmiset pakotettu toimimaan pieninä rattaina kulutuksen oravanpyörässä luonnon ja muiden eläinten kustannuksella sen sijaan, että ihminen voisi viettää arvokkaan ja henkisesti rikkaan elämän sekä soisi sen myös muille olennoille ja tuleville sukupolville.
Nyt alkaa näyttää siltä, että hyvät voimat ovat liikkeellä. Permakulttuurin idea on yksi oivallinen mahdollisuus kestävälle ekologiselle ja yhteiskunnalliselle kehitykselle maapallolla ihmisten syrjäytymisen, luonnon ja luonnonvarojen riiston, kasvavan kemiallisten yhdisteiden käytön ja geeniruuan ym. vastapainona. Tähän ideaan haluan liittää myös maailmanlaajuisen yhteisvastuun, suvaitsevaisuuden, rauhan, ihmisoikeudet ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden. Meillä on yhdessä valtava työ- ja elämänkokemus, jonka avulla pystymme luomaan uutta ja käyttämään vanhaa tietoa. Voimme yhdistää ne uuteen kestävään energiankäyttöön, ruuantuotantoon ja elämäntapaan, sekä siirtää ne jälkipolville yhteisömme kautta.
Luomme konkreettisen esimerkin siitä miten työskentelemme luonnon kanssa, sitä myötäillen, sen ehdoilla toimien molempien hyvinvoinnin turvaamiseksi, ja samalla pidämme huolta koko maapallosta ja sen olennoista.
Uskon myös, että olemme toteuttamassa pientä osaa suuresta suunnitelmasta edesmenneen hopi-isoäiti Carolyn Jawangyawaman sanojen mukaan: "Pieni ryhmä ihmisiä, jotka ylittävät itsensä, tulevat yhdistämään ennustukset ja tuovat yhtenäisyyden takaisin kaikille ihmisille."
Antroposofinen ikäkoti
Luin Suomineito-osuuskunnasta Voi Hyvin -lehdestä. Meitä on täällä Tampereen liepeillä pieni joukko ihmisiä, jotka olemme aloittaneet työskentelyn samantapaisen yhteisöasumis-projektin kanssa, nimenomaan aktiivista vanhuutta toivoen. Olemme jo alustavasti kysyneet Tampereen kaupungilta tonttiakin. Olisimme erittäin kiinnostuneita yhteistyöstä esim. yhdistyksen sääntöjen laatimisen suhteen, ja ehkä voisimme jakaa kokemuksiamme eri rahoitusmahdollisuuksista ja -malleista?
Meidän joukkomme kantavana yhteisenä nimittäjänä on antroposofinen ihmiskuva ja biologinen tai biodynaaminen viljelys.
Ystävällisin terveisin,
Yhteisössä on avarampaa
Ajattelin soittaa, mutta päätin kuitenkin ensin kirjoittaa. Luodakseni perusteellisemman alkukontaktin. Olen jäänyt kauan sitten leskeksi. Olen opiskellut kasvatustiedettä, olen sosiaalityöntekijä. Olin pakkolomaani ennen sosiaaliterapeuttina. Minulla on yritysnimi, joka voisi toimia paremminkin. Olen ihan muussa tilapäistyössä HYKS'ssä, kun en tahdo olla työtön.
Minusta on osaamisen tuhlausta, että yritykseni toiminta jää pieneksi, että teen rahan vuoksi työtä ja pelon vuoksi en osaamisen vaan olosuhteiden tähden. Tahtoisin toimia näkyvästi. Minä luulen, että ryhmä voisi tukea toinen toistaan ja saada aikaan merkittävääkin yhteiset osaamiset yhdistämällä.
Tahdon luoda runoillani jotakin klassista ja pysyvää. Olen vaan naisen tyyliin myöhässä. Mutta alkuun on hyvin päästy. Olen hyvä runontulkitsija, voisimme perustaa teatterin, itse voisin muodostaa oman runoteatterin. Olen innokas naisasiassa ja rajatietoasiassa. Olen luonteeltani sosiaalinen ja sopeutuvainen, ajaton ja asenteeltani hierarkia rajaton. Olen aina ollut epäsovinnainen ja silti hyvin sosiaalinen.
Syyni ekoyhteisöön kiinnostumisessa: Olen halukas tukemaan kaikkea puhtaan luonnon ja puhtaan elämän piirteitä. En tupakoi. Alkoholia maistelen. Olisi ihanaa kuulua ryhmään, josta voisi pitää, ja jonka kanssa voisi toimia ja jakaa osin elämää. Tällä hetkellä asun yksin, enkä ollenkaan pidä siitä. Yhteisön kanssa voisi kokea u1konaisesti avarammin ja tilavammin Voisi laajentaa tilareviiriään. Nyt on tosi ahtaanoloista olla kuin voimattomana omassa pikkutilassaan. Minun ikäisenäni tehdään kohtuullisen lopullisia valintoja, toisaalta valintoja on vähän. Olen noin 50 ja ellei minua koe, ikä asettaa torjuntaa...
On kamalaa kuvitellakaan, että näin voimakas vaihe, terve ja luova vaihe, olisi jotenkin jo loppuelämää. En tyydy siihen, jos voin siihen itse vaikuttaa. Mielestäni voin.