Yhteisötutkijoiden kongressi
International Communal Studies Association ICSA 

ZEGG,   Bildungszentrum gGmbH, Education Centre Center for Social and Cultural Design
 Bad Belzig, Saksa 2001

Seminaariraportti, julkaistu osittain Elonkehä-lehdessä 21.1.2002)

 

One Blue Sky Upon Us

Yllämme yhteinen sininen taivas

  • Palkkatyön jälkeinen yhteiskunta on alkamassa
  • Tilalle on tullut uusi utopia
  • Ekokyliin muuttaa ihmisiä, jotka ovat valinneet vaikuttamiskeinokseen oman elämäntavan kehittämisen tunnuslauseenaan: mieluummin osa ratkaisua kuin osa ongelmaa.

Saksassa pidettiin kesällä 2001 seitsemäs kansainvälinen yhteisötutkijoiden kongressi. ICSA (International Communal Studies Association) perustettiin vuonna 1985. Tuolloin Yhdysvaltojen yhteisöjen ja Israelin kibbutsien tutkijat alkoivat pitää kongresseja joka neljäs vuosi ja toimittaa yhteisötutkijoiden lehteä.

Berliinin lähettyvillä ZEGGin yhteisössä pidettyyn kongressiin saapui 200 tutkijaa, professoria ja yhteisöjen edustajaa 30 maasta. Aiheena oli yhteisöjen historiikki, nykytilanne ja tulevaisuus (Communal Living on the Threshold of a New Millenium). Luentoja ja tutkimusraportteja kuultiin yli sata. Kongressin ohjelmaan kuului myös tutustuminen Saksan suurimpiin yhteisöihin. Kaikki kongressiin osallistujat olivat eläneet valtavirran piirissä ainakin 15 vuotta, joten toisen polven yhteisöeläjiä ei vielä ollut paikalla.

 

Yhteisöllistä elämäntapaa:

600 ekr buddhalaiset sanghat
200 ekr Essengs, St Basilos
1525 Ana-Baptistit
1620 Puritaanit
1649 Diggersit
1774 Shakersit
1824 New Harmony
1825 Nashoba
1841 Brook Farm
1848 Oneida
1855 Amenia
1894 Fairhope
1910 Degania
1913 Gold Farm
1932 Icmich
1933 Katolilaiset työläiset
1937 Greenbelt
1942 Koinonia
1956 Miträniketan
1957 Ymashishi
1962 Findhorn
1964 Cohousing
1960-70 Hipit (spiritualisuus)
1984 Ekokylät (yksinkertainen elämäntapa, henkisyys)

 

Yhteisöjen verkostoja alettiin perustaa vasta 1990-luvulla

Alkunsa mitä erilaisimpien yhteisöjen verkostoille antoi Skotlannissa Findhornissa kesällä 1996 pidetty suurseminaari ekokylä-ideasta.  Findhorn edustaa YK:n NGO-liikkeessä (Non-Governmental Organsations, valtiosta riippumattomat organisaatiot) ekokyliä. Seminaarin jälkeen julkaistiin useita kirjoja ja avattiin yhteiset internetsivut.

Pohjois-Amerikassa oli toiminut aikaisemminkin yhteisöjen verkosto, jonka tarkoitus oli tehdä tunnetuksi yhteisöelämää tavallisille ihmisille. On myös Network for New Culture eli uuden kulttuurin verkosto. Gentle Power Network -verkostossa naiset pohtivat yhdessä maailman tilaa.

Saksassa on kaksi yhteisöjen yhdistystä. Molemmat perustettiin vuonna 1984. Toiseen kuuluvat entisen vasemmiston ‘Aussteigerit’ (yhteiskunnan rattaista poistuneet - oravanpyörästä hypänneet), joita yhdistävänä ideana on hierarkkisuuden vastustaminen ja taloudellinen tasajako. Toiseen yhdistykseen kuuluu laajempi joukko uskonnollisia yhteisöjä ja maailmanparantajia. Mutta on myös paljon yhteisöjä, jotka eivät ole liittyneet kumpaankaan järjestöön. Syy ei aina ole ideologinen, sillä yhteisön arkipäivä vie vapaa-ajan. Eri tyylisten yhteisöjen jäsenillä saattaa olla henkilökohtaisella tasolla paljonkin yhteistoimintaa, mutta virallisia kontakteja ei ole haluttu luoda.

Saksassa ilmestyy kaksi kertaa vuodessa Come Together News ja Tavatkaamme-uutiset sekä Infotour-lehti yhteisötapaamisista.

Englannin yhteisöistä on ilmestynyt jo 15 vuoden ajan kattava luettelo joka toinen vuosi ja yhteisöjä tukeva lehti, Diggers and Dreamers. Kirjaa toimittanut Chris Coates on tutkinut myös Englannissa muita utopioita viimeisen 200 vuoden ajalta: “Demokraattiset ja sosialistiset utopiat, myös 1960-luvun puutarhakaupunki ja 1970-luvun maaseudun asuttamissuunnitelmat ovat kaikki saaneet alkunsa jonkun pienen ihmisryhmän kokeiluista. Kokeilut ovat herättäneet kiinnostusta ja niin pioneereista on tullut koko yhteiskunnan kehittäjiä.”


GEN Europe (Euroopan ekokylien verkosto) perustettiin Lebensgartenissa Saksassa 1997. Yhteisöjen verkosto on tehnyt ekokylistä tunnettuja ja yhä enemmän ihmisiä tulee tutustumaan.  

Vuonna 1994 yli 4000 nuorta vapaaehtoista muutti pakolaisleireille entiseen Jugoslaviaan. Nämä ‘rauhanihmiset’ alkoivat pitää lapsille koulua ja aloittivat tietokoneverkoston rajojen yli.

Ekotopia toimii yhteisöjen luettelona

Ehdoton yhteisöjä lähentävä opus on 300-sivuinen EKOTOPIO -kirja, jossa on esitelty ensimmäistä kertaa yli 300 Euroopan yhteisöä, taustaorganisaatioita ja ympäristöjärjestöä. Siinä on myös artikkeleita yhteisöjen arkipäivästä, ja opastusta niille, jotka aikovat vierailla yhteisöissä. Pahin virhe, minkä voi tehdä, on soittaa asemalta tai moottoritien rampilta: "Hello, olen nyt täällä ja haluan vierailla luonanne. Voitteko tulla hakemaan." Kenenkään yksityiskotiin ei voi tulla yöksi ilmoittautumatta, ei myöskään yhteisöön.

EKOTOPIAn toimittajat kirjoittivat vuonna 1998 1600 yhteisölle, joista 300 vastasi heille. “Monet ‘unohtivat’, mutta kaikki eivät halua vieraita ja onpa niitäkin, jotka eivät vieläkään halua olla tekemisissä Saksan kanssa natsimenneisyyden takia. Yhteisöistä 90 % kertoi toteuttavansa permakulttuuria kun toisaalta valtavirran ihmiset Euroopassa ei vielä edes tunne käsitettä.” (kirjan toimittaja Hilke)

 

Yhteisöjä perustavat niin ökyrikkaat kuin fasistit

Luennoilla esiteltiin erikoisuuksina Australian uusin yhteisö, jossa rikkaat muuttavat omalle asuinalueelleen ja ympäröivät sen paksuilla muureilla. Heidän ei tarvitse nähdä maailman kurjuutta omissa kommuuneissaan eikä pelätä rosvouksia. Sen sijaan Saksassa uusimpia kommuuneja perustavat natsinuoret omiksi ghettoikseen. Kongressissa ei ollut heidän edustajiaan, ei myöskään uskonnollisten kommuunien edustajia.

Jan Martin Bang Solborgin Camphill kylästä Norjasta kertoi Camphill-kylä ideologiasta. Kyliä on perustettu Rudolf Steinerin ajatuksien pohjalle ja niissä opetetaan biodynaamista viljelyä, karjanhoitoa ja käden taitoja vammautuneille. Kyliä on noin 100 joka puolella maailmaa, myös Venäjällä.

Dorothec Bornath esitteli Noyana-kylän periaatteita (nimi tarkoittaa "olemme kaikki yhdessä matkalla paratiisiin"). Mukana on paljon nuoria yliopistomaailmasta.

Esiteltiin myös yhteisöjä väljempi yhteinen asuminen (cohousing). Tämän mukaan jokaisella on oma omistusasunto, mutta sen lisäksi yhteinen keittiö, ruokasali, pyykkitupa, leikkitarha, yhteiset harrastetilat ja puutarha. Amerikassa co-housing-projektit lopetettiin, koska “ne itsenäistyivät valtioista liikaa” (tri Graham Meltzer), mutta Pohjoismaissa ja Englannissa osuuskunta-asuminen on yleistymässä.

Auroville on ainoana julistautunut irti valtiosta. Se ei kuulu millekään valtiolle, mutta sijaitsee Intian alueella. Siellä asuu yli 2000 ihmistä, puita on istutettu 2 milj. kpl ja niiden mukana saatu lintuja, siemeniä ja kosteutta.

Monta kymmentä yhteisöä esitteli toimintaansa. Hurjin oli The Family (www. the Family/org). Jäseniä “kalastetaan” kadulla turvalliseen perheyhteisöön, missä saa ruokaa, lämpöä ja turvaa. Yhteisö uskoo Jeesuksen oppiin, jonka mukaan kaikki jaetaan. Tämä tarkoittaa myös, että ilmoitustaululla on lista yhteisön naisista ja miehet voivat merkata minä yönä haluavat kenenkin. Lapset hoidetaan yhteisvastuullisesti. Jäseniä on ympäri maailmaa noin 13 000.

Uusinta uutta: Virtuaaliyhteisö

Olipa myös virtuaaliyhteisöjen tutkijoita. Prof. Peter Forster Fiji-saarilta South Pacific-yliopistosta osoitti, että sukukeskeinen ajattelu syrjäytti aikoinaan perinteisen heimokeskeisyyden. Siitä taas kapitalismin ja yksityisomaisuuden yleistyessä kehittyi perhe ja lopulta pienen pieni ydinperhe. Nyt ollaan yksin internetissä. Hän on tutkinut virtuaaliyhteisöjä ja kerännyt tietoja sadoista internetissä toimivista yhteisöistä. Myös virtuaaliyhteisössä jäsenet kehittävät yhteishengen, tuntevat kuuluvansa yhteen ja auttavat toisia, jotka ovat samassa asemassa. Auttamisessa on tärkeintä oppia hyväksymään itsensä, ja keskustelukanavan ihmiset antavat toisilleen, samanmielisille, apua kaikissa elämäntilanteissa (in matter of fact, they are no networks but communities). Innokkaimpia virtuaaliyhteisön jäseniä ovat 41-53 vuotiaat naiset (internetin keski-ikä 33 v ). Yhteisöön liittyminen vähentää yksinäisyyttä (esim. autenttiset voivat kommunikoida keskenään omalla tavallaan). Samanmieliset saavat toivoa tulevaisuuteen. Haastatteluihin vastanneet kertovat: “Tavallisessa elämässä kukaan ei ymmärrä minua samalla tavalla”, “En olisi koskaan voinut tavata näitä ihmisiä muuten.” Keskustelu ei ole ylimalkaista ja sitä voidaan käydä myös yöllä (My global self in local).


Yhteisö pysyy pystyssä keskimäärin seitsemän vuotta

Tri Christoph Bruman Kölnin yliopiston antropologian laitokselta on vuosia tutkinut 1800 ja 1900-luvun yhteisomistukseen perustuvia karismaattisen johtajan vetämiä yhteisöjä. Jos yhteisöllä on karismaattinen johtaja, on yhteisön ikä tavallisesti yhtä pitkä kuin johtajankin. Yhteisö toimi noin 60 vuotta.

Yhteisö kestää muutokset, jos siinä erotellaan selvästi hyvä ja paha (uskonnollisin perustein) tai vapaus ja suvaitsevaisuus (ei mitenkään uskontoon perustuen). Toinen kestävyyttä vahvistava piirre on monogamia tai ‘vapaa rakkaus’ eli ryhmäavio. Selibaattisilla yhteisöillä ei hänen tutkimustensa mukaan ole ollut kestävyyttä.

Brumann kertoi yhteisöjen keskimääräisen eliniän olevan 7,6 vuotta. Hänen tutkimuksissaan yhteisön tarkoitus loppuu, jos sen jäsenmäärä putoaa alle 30 prosentin.

Ideaalikoko yhteisölle on 75- 500 ihmistä. Silloin vielä jokainen voi tuntea toisensa. Tärkeää on, että  ihmisiä on ainakin 75. Silloin yhteisö ei kaadu, vaikka siellä kahdella voimakkaalla henkilöllä keskinäiset erimielisyydet kaada yhteisöä.

 

Yhteisöelämä vaihtoehtona kilpailulle ja kulutukselle

"Yhteisöbuumi 1960-luvulla oli vastaus teollistumisen aiheuttamalle sosiaaliselle ahdingolle. Asukkaat toivoivat tasavertaista ja omaehtoista elämää eristyneisyyden sijaan", kertoi tutkija Detlef Bansamir Saksasta.

Prof. Nathan Batalion Harwickin Collegesta New Yorkista osoitti, että 1900-luvun alussa romahti laajennetun perheen ja yhteisöllisen elämän merkitys jopa 90 prosenttia. Ihmiset alkoivat erakoitua.

Elämäntapa toteuttaa ihanteita

George Kozeny on vieraillut yli 350 yhteisössä, kirjoittanut niistä kirjan (Intentional Communities: Lifestyles Based on Ideals) ja ollut mukana toimittamassa yhteisöluetteloa. Hänen mukaansa yhteisössä eläminen ei ole helppoa,  jäsenten on joka päivä keksittävä uudestaan, mikä on se yhteinen asia, minkä vuoksi elää ja asuu määrätyssä yhteisössä ja sietää toisia lähellään. Kun hän valmisteli kirjaa Yhdysvaltojen yhteisöistä, nousi yksi asia ylitse muiden. Kaikki ilmoittivat tukevansa kestävää kehitystä. Yhteisössä voikin säästää energian ohella hankintoja ja liikkumisen tarvetta.

Kozeny vakuutti: "Vanhetessaan meistä jokainen huomaa, että lapset lähtevät ja löytävät oman tiensä ja meistä onkin tullut osa ongelmaa. Kestävä oikeudenmukaisuus on yhtä tärkeä kuin kestävä ympäristö ja meidän on saatava itse suunnitella vanhuutemme ja valita ne ihmiset, joiden kanssa haluamme jakaa elämämme."

Tutkimuksissa tuli esille, että ihmisten tulisi kaikissa elämäntilanteissa säilyttää yhteys kolmeen asiaan: visioon, ystäviin ja ympäristöön. Kapea perhestruktuuri on liian kapea ja se on muuttumassa. Ihmisen tulisi kysellä itseltään yhä useammin: miltä minusta tuntuu ja sitten rohkeasti toteuttaa unelmansa, vaikka maan hallitus kuinka inttäisi vastakkaisia päämääriä mielekkäälle ihmiselämälle.

 

Yhteisöt ovat kiinnostava tutkimuskohde

Yhdysvalloissa voi  suorittaa arvosanan ekoyhteisöaiheista (Living Roots/Geocommunities programm)  jopa 50 eri yliopistossa. 17 viikon kurssi maksaa 10.000 euroa ja Harvardissa 20.000 euroa/v. Opiskelijat vierailevat ja työskentelevät luentojen lisäksi Euroopan ja Kaukoidän yhteisöissä.

Prof. Santo Xavier Parabain yliopistosta Brasiliasta todisti, että nykyinen kaupunkikeskeinen elämäntapa ja teollinen paradigma (individualismi, kilpailu, materialismi) aiheuttavat koko ajan uusia ja alati muuttuvia kriisejä. Koska yhteisöt tarjoavat vaihtoehtoisen paradigman, on niillä merkittävä asema maailman muuttamisessa.

Ja mikä on yhteisö? Yhteisössä maatila, rakennukset ja työkalut omistetaan yhdessä. Asukkaat pyrkivät kehittämään uudenlaista ajattelua (kokonaisvaltaisuus, intuitio, syklisyys). Joissakin yhteisöissä jaetaan myös omaisuus ja ansiotulot, joissakin on yhteinen uskonnollinen vakaumus.

Sosiologian professori Richard Coonia Wisconsin yliopistosta on kiinnostunut, mitkä muuttujat vaikuttavat nykyihmisen viihtyvyyteen. Kehityspsykologian tulokset osoittavat, että yhteiskunnan olosuhteet ja ihmisen psyko-fyysinen hyvinvointi eivät kohtaa. Ihminen joutuu ristiriitaiseen tilanteeseen. Vaikka tiedetään, että valtiomuoto asettaa ongelmia ihmisen fyysisen ja psyykkisen elämän optimaaliselle hyvinvoinnille, on kuitenkin makrotason instituutioiden muuttaminen hidasta. Sen sijaan ihmiset voivat mikrotasolla alkaa kokeilla erilaisia elämäntapoja. Coon ehdotti fiktiivisten ihmisryhmien perustamista uudenlaisten mallien kehittämiseksi.

Elävät juuret -opiskelukokonaisuus

Tri Daniel Greenberg on koonnut 200 yhteisön tiedot USA:sta. Globaalikulttuuri muistuttaa Titanicia: jättiläismäinen inhimillinen kokeilu, suunnattuna kohti varmaa tuhoa ellei kurssia käännetä. Tuhannet ekokylät joka puolella maailmaa ovat hypänneet kuin pelastusveneet Titanicin naruista ja kokeilevat erilaisia kurssisuuntia. Greenberg on luonut Amerikan yliopistoihin Living Root-opetusohjelman. Opiskelijat tutustetaan maailman kestävimpiin yhteisöihin, he saavat työskennellä niissä. Yhä uusia ihmisiä pitäisi saada ajattelemaan ja kehitettyä yliopistoihin uusia opetusohjelmia.


Kommunistiset kommuunikokeilut?

Milloinkahan Neuvostoliiton, DDR:n ja Kiinan kommuuneista aletaan saada vertailukelpoista tietoa? Kiinassa oli vuonna 1958 tuhansia kommunistisen puolueen tukemia kommuuneja. Kuitenkin 2. maailmansodan jälkeen eniten yhteisöjä oli - yllätys yllätys: Yhdysvalloissa (Hutterite, Bruderhof). Niitä yhdisti pasifismi eli sodanvastaisuus.

 

Evoluutioteoria

Yhdysvaltojen yliopistoissa yhteisöluentoja vetävät professorit hylkäävät aksiomaattisen teorian, jossa johtopäätökset johdetaan peruspremisseistä. He opettavat uudenlaista sosiologista teoriaa: evoluutioteoriaa. Siinä yhdistetään eri elämänalueet eli keho ja yhteiskunta. Prof. Daniel Clinin mukaan heimo on ihmisen luonnollinen orgaaninen elinympäristö. Nykyään emme elä enää orgaanisessa vaan mekaanisessa elinympäristössä. Heimossa ei mennä töihin, vaan työ on osa elämää. Inhimillisessä toiminnassa (human structure) on ensin toiminta, sitten muoto. Monogamia ei ole ihmisen, vaan markkinatalouden keksintö.

Ihminen on kyllä intuitiivinen, mutta nykyään pallo on hukassa, koska ihmiset elävät osana instituutioita. Nämä sosiologiset tutkimukset vahvistavat yhteisöjen (ja jopa apinoiden elämästä) tehtyjä tutkimuksia. Jos yhteisössä on jäseniä vain 12, muodostuu helposti kaksi ryhmittymää. 150 ihmistä on paras koheesio (44-500).

 

Israelin Kibbutseissa syrjittiin naisia

Kibbutsien edustajat olivat hyvin kriittisiä Israelin valtion johdolle: valtion johdossa olevat ihmiset eivät halua rauhaa, koska silloin heidän pitäisi toteuttaa demokratiaa ja hyväksyä naisten oikeudet eli se mikä nyt on täysin vierasta juutalaisessa valtiossa. Kibbutsit ovat häviämässä. 

Syynä on myös tehotalous ja mekanisaatio. Kibbutseissa asui koko ajan enemmän miehiä kuin naisia ja he kehittelivät uusia keksintöjä ja viljelymenetelmiä eli tekivät kaiken kiinnostavan työn. Naiset olivat korkeasti koulutettuja tullessaan, mutta valmistivat ruokaa, siivosivat ja hoitivat lapsia. Naiset yrittivät liian paljon oman koulutuksensa ohella.

Nykyään vain 15 prosenttia kibbutseista on liittynyt uuteen ekologiseen organisaation. Muut kibbutsit eivät taistele enää laajemman yhteiskunnallisen muutoksen puolesta, vaan oman taloutensa puolesta. Ne ovat lähinnä pienporvarillisia: teknologia erottaa maasta, autot vievät yhä kauemmas, TV kuluttaa yhteistä aikaa.

Amerikkalaista elämäntapaa pantiin halvalla. Eräs kibbutsien professori kertoi: Englantilainen kenkäkauppias tuli Afrikkaan. Hän lähetti faxin kotiin: kukaan ei pidä täällä kenkiä. Ei tarvita kenkäkauppiaita. Tuli amerikkalainen kenkäkauppias, lähetti faxin: Täällä ei ole kenelläkään kenkiä. Loputtomat markkinat. Lähettäkää 20 myyjää lisää.

Eri maiden tutkijoita kuunnellessa tuli mieleen vanha totuus. Syy siihen miksi tieto ihmisestä itsestään on jäänyt valovuosien päähän ihmiskunnan teknisestä tietämyksestä on siinä, että ihmisestä, eläimestä tai luonnosta ei voida tehdä tieteellistä’ tutkimusta. Kuten Satu Hassi sanoo: eläin on ensin tapettava ja pilkottava ennen kuin sitä voidaan ryhtyä analysoimaan tieteellisesti. Kaikki orgaaninen on jatkuvassa muutoksessa. Tutkimustuloksiin vaikuttaa vähemmän matemaattisesti verifioitava kaava kuin tutkijan tausta, kysymyksenasettelu, tutkimusympäristö ja kieli, jolla kirjoitetaan.

Itse tutkijana ja yhteisöeläjänä tulin kahden viikon seminaarin jälkeen yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että elämäntapani ei ole helpoin tai edes hauskin mahdollinen.

Usko ihmiseen mikrotasolla - ei makrotasolla - kuitenkin kasvoi. Linkola on muotoillut saman havainnon: Ihminen yksilönä on säilyttämisen arvoinen, lajina joutaa väistyä. Ja kuka olikaan se suuri psykologi, joka todisti, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Valtio, EU, globaalista planeetasta puhumattakaan: yksi yhteinen helvetti allamme!

Mutta kun kerran tajuamme olevamme osia samasta kehosta, on kokonaisuus aina suurempi kuin sen osien summa.

 

Saksan  tunnetuimmat yhteisöt


ÖkoLeA

Kun muuri kaatui Itä- ja Länsisaksan väliltä, syntyi useita kommuuneja itäpuolen entisille kollektiivimaatiloille. Berliinissä pidettiin kolmen vuoden ajan luentoja otsakkeella: Rohkenetko muuttaa kommuuniin? Luentoja veti yliopiston yhteisöopinnoista vastaava prof. Fritz Vilmar.

Yksi näistä vuoden 1998 jälkeen perustetuista yhteisöistä on ÖkoLeA. Jäsenet ostivat maatilan, jolla työskenteli ennen Saksojen yhtymistä 500 ihmistä eli kaikki jotka asuivat lähettyvillä. Nyttemmin suurin osa alkuperäisistä kyläläisistä on muuttanut länteen ja kaupunkeihin.

Yhteisön edustajana luontaishoitaja Martin Webber esitteli dioin ja päiväkirjamerkinnöin elämää. Hän on seurannut, miten yhteisöelämässa jotkut kasvavat, jotkut käpertyvät. Usein päätöksiä tehtäessä syntyy mustalammas tilanne ja sillä verukkeella keskustelu lopetetaan. Martin Webber sanoi oppineensa yhteisövuosina keskustelemaan ja pitämään myös puoliaan. Hän pettyi huomattuaan, että hänen kykyjään ei arvosteta sen enempää kuin kaupunkiympäristössä. Hän on tullut siihen tulokseen, että myös epäonnistuminen on onnistumista, koska yhteisössä kaikki etenee hitaasti. Pettymyksiä on ollut paljon. Hän oli hyvä kokki, mutta lopetti kokkaamisen kokonaan, kun yhteisö ei arvostanut hänen tekemäänsä ruokaa. Jokaisen on helppo oppia, miten käyttäytyä vierailuilla ja virastoissa. Entä sitten jos haluaa itse päättää, miten käyttäytyä? Vedämmekö toistemme edessä vain TV:stä oppimamme roolit?

Saksassa nuorille maksetaan palkka, jos he haluavat viettää nk. ekologisen vuoden. Työtä on tehtävä 8 tuntia. Näin on yhteisöön tullut paljon nuorta intoa. Yhteisöön muuttaa ihmisiä, jotka etsivät elämää, jota ei voi ostaa rahalla: “Kun ihmiset tulevat meille, he eivät tiedä mitä haluavat, mutta kun ovat olleet jonkin aikaa tietävät, että se ei ainakaan ole mitä he haluavat.”

ZEGG Vapaan rakkauden kehto

ZEGG (Zentrum für Experimentelle GesellschaftsGestaltung - Uuden yhteiskunnan kokeilukeskus) on ostanut entisen Stasin ratsastus- ja koulutuskeskuksen. Yhteisössä asuu 60 ihmistä ja paikka on tunnettu Saksassa ‘vapaan rakkauden’ symbolina (ja siksi erotettu Saksan yhteisöjen katto-organisaatiosta).

Yhteisöön kuuluu eri alan yrittäjiä: irlantilainen elokuvatuottaja, Saksan arvostetuin biologisten puhdistamojen rakennuttajayritys, kirjakauppa, kolme kasvisravintolaa ja kaksi anniskelubaaria. Suurin osa yhteisön jäsenistä saa toimeentulonsa kurssien järjestämisestä. Samaan aikaan ICSA:n kongressin kanssa yhteisössä pidettiin luontokoulua Itä-Euroopan lapsille. Me vieraat ja luennoitsijat yövyimme teltoissa ja siskonpeteillä.

Ekonomisti Konrad ZEGGissä kertoi yhteisönsä menestymisstrategiasta: "Emme väittele, vaan sanomme mielipiteemme. Yhteinen energiataso nousee."

Vanhojen STASIN vibraatioiden kerrottiin poistuvan seitsemässä vuodessa. Alueeseen kuuluu kaksi kerrostaloa, joissa vakituisilla jäsenillä on kahden huoneen asunnot, noin 10 omakotitaloa, kolme ravintolaa. Vierailijat asuvat suurissa saleissa lattiamajoituksessa tai pysyviksi tarkoitetuissa teltoissa. Suurin seminaaritila on myös teltta. Alue ja rakennukset maksoivat noin 4 milj. FIM ja investoinnit noin 10 milj. FIM. Sata ulkopuolista ihmistä on sijoittanut varojaan alueen hankintaan. Yhteisön elämä on labiili: joka vuosi taistelemme siitä, voimmeko vielä jäädä.

Työpajan seinällä lukee Love is Work in Action (muistuttaa entisajan iskulausetta Arbeit macht frei...). Zegissä rakkautta ei pidetä yksityisomaisuutena. Zegg heitettiin ulos Saksan yhteisöverkostosta 1995. Syynä olivat jäsenten mielestä enemmänkin yliampuvat lehtijutut kuin se miten yhteisössä toimittiin.

Yhteisön tärkeitä periaatteita ovat rahankäytön ja toimintojen läpinäkyvyys sekä periaate, että ihminen on ihminen eli maailma opitaan näkemään toisen silmin. Yhteisössä vaalitaan sensuaalista, seksuaalista ja spirituaalista rakkautta. Asukkaiden mielestä nyky-yhteiskunnassa yritetään löytää yhdestä ihmisestä kaikkea sitä mitä on kadotettu yhteisöllisyydestä. Se mitä toisessa on joskus rakastunut, jää voimaan ja siitä pidetään huolta, vaikka kyseinen henkilö rakastuisikin toiseen henkilöön. Ihmiset koittavat voittaa itsensä patriarkaalisista arvoista.

Jos yhteisön jäsen haluaa synnyttää lapsen, päätetään se yhdessä, koska kuten afrikkalaisessa heimossa, lasta kasvattaa koko yhteisö. Joskus tapahtuu vahinko ja silloin pidetään yhdessä huolta lapsesta. Kun ei aina tiedetä, kuka on isä, on synnytyksessä ollut läsnä neljäkin vanhempaa.

Yhteisön inspiraattorina on toiminut prof. Dieter Duhm, marxilainen sosiologi, joka on kirjoittanut eroksesta ja romanssista. Hänen kannattajistaan noin 80 osti vuonna 1991 Schwarzwaldissa tilan, jossa kaikkea pidettiin yhteisenä. Duhmin mukaan maailmassa ei voi olla rauhaa niin kauan kuin sukupuolten välillä vallitsee kilpailu. Lehdistö käsitteli Dieter Duhmin ajatuksia halveksivasti ja hän muutti Kanarian saarille kirjoittamaan ja perusti vuonna 1995 Portugaliin Tamara-yhteisön. ZEGGin jäseniä on muuttanut sinne ja Duhm tulee kerran vuodessa luennoimaan ZEGGiin.

Muutkin Saksan yhteisöt ovat ottaneet opikseen ristiriitoja ratkaistessaan foorumityöskentelyn. Suurimpia ongelmia aiheuttavat ihmisten väliset suhteet ja ZEGGissä ennen kaikkea rakastuminen ja kateuspuuskat. Kateus tulee tiedon puutteesta ja siksi foorumissa voi jakaa muiden istuessa hiljaa ympärillä oman turhautumisensa. Foorumissa on kaksi vetäjää, jotka voivat esittää kysymyksiä. Kertomuksen jälkeen jokainen voi sanoa jotain, mutta ei kritiikkiä eikä ohjeita. Forumissa se joka menee keskelle saa itse määrät kuka on fokusoija. Forumiin osallistujat alkavat tuntea toisensa melko tarkasti

Jos hallitsemme itse oman seksuaalisuuden on meitä vaikea manipuloida markkinatalouden menetelmillä.

Gandhi sanoi: riidan ratkaisussa on nähtävä vastapuolen totuus. Sotaa ei käydä vain rintamalla vaan meissä itse kussakin ja yhteisössämme. Emme käytä asetta, mutta kyse on vain periaatteellisesta erosta. Pasifismi tarkoittaa sisäistä totuutta. Jokaisen pitää saada oikeus puhua pelkäämättä tuomituksi tulemista. Seksuaalisuus ei ole vielä koskaan ollut osa kulttuuria. Se on ollut piilossa pimeässä.

Jokaiselle tulee taata paikka, missä voi toteuttaa itseään osana yhteisöä.

ZEGG yrittää kehittää paratiisia maan päälle: vuoden jokaisena aikana voisi kävellä tiluksilla ja löytää jotain syötävää. Vesi puhdistetaan paikalla, käymälät ovat kompostoivia.

Zeggissä esim. kahdeksan ihmistä voi päättää, että he haluavat jakaa tulonsa keskenään. Koko yhteisö ei jaa tuloja ja menoja.

Kysymyksiä: jos toinen aviopuoliso elää toisen tuloista, eikä tarvitse maksaa veroja. Entä yhteisössä? Voiko joka toinen elää toisen tuloilla? He maksoivat eläkettä, mutta eivät voineet säästää sitä ilman veroja, joten lopettivat.

Jos liike tai muutospäätökset tulevat tunne eikä järkitasolta siirretään päätös foorumiin. (... Zeggin naiset olivat pahan näköisiä, vanhentuneita ennen aikojaan, keho veltostunut.)

 

Niederkaufungen: rakennamme tulevaisuudelle kotia

Saksan suurin ei-uskonnollinen yhteisö.

Vuoden 1980 alussa joukko hampurilaisia opiskelijoita kyllästyi mielenosoituksiin ja halusi itse elää toisella tavalla. He tapailivat neljä vuotta ja valmistivat yhteisen toivelistan - Paper of Maxims. He eivät halunneet luoda omaa pientä rauhansaarta kapitalismin mereen, vaan luoda toimintaa vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa. Omaisuus, tulot ja menot ovat yhteisiä, päätökset tehdään keskustelemalla ei äänestämällä . Päämääränä on kehittää vaihtoehtoa ydinperhe-perinteelle ja osoittaa, että myös kapitalistisissa olosuhteissa on mahdollista pitää kollektiivista omistusta ja yhteistä johtajuutta.

Pitkän etsimisen jälkeen valmistelava ryhmä osti vanhan maatilan noin 300 km Hampurista etelään Niederkaufungista. Tila oli toiminut maatilana ja 1960-luvulta lähtien ulkomaisten työläisten asuntolana.

Yhteisössä on nyt 52 aikuista ja 15 lasta, maksimaalinen koko olisi 100 ihmistä. Muutettaessa oli mukana 15 ihmistä. Asuinyksikköjä on nyt 10 ja niillä kaikilla on oma keittiö. Autoja on seitsemän eli yksi auto 10 asukasta kohti.

Eniten ihmetystä on herättänyt pesukoneiden vähyys: konevuorot on järjestetty pyykkikorijonojen mukaan ja yhteisö selviää kahdella pesukoneella.

Yhteisöön muuttava antaa koko omaisuutensa ja kaikkien palkka menee samalle tilille.

Päätökset tehdään konsensuksella eli yhteisö ei ole koko 15 vuoden aikana vielä koskaan äänestänyt. Yhteisökokous pidetään joka tiistai ja jokaisella on veto-oikeus. Jos esim. joku ehdottaa uuden auton ostamista (yhteisöllä enimmäkseen rypsiöljyllä käyviä autoja), pidetään hänen ehdotustaan viikon ajan ilmoitustaululla. Jokainen voi käydä juttelemassa kyseisen henkilön kanssa. Jos tiistain kokouksessa kukaan ei vastusta, on asia päätetty. Samoin jos joku tarvitsee henkilökohtaiseen käyttöönsä jotain, joka maksaa yli 700 FIM, kirjoittaa hän ostostoiveensa ilmoitustaululle ja kokous hyväksyy. Pienempiä summia voi jokainen nostaa toimiston ‘kenkälaatikosta’. Joku ottaa sieltä kuussa 200, toinen 2000 mk. Yhteisön asukkaiden on opittava kasvattamaan sietokykyään.

Uusien asukkaiden saamiseksi pidetään joka toinen kuukausi tutustumisviikonloppu. Kun joku on sen jälkeen tullut vielä viikoksi tutustumaan, kirjoittaa hän anomuksen, miksi haluaisi muuttaa yhteisöön. Kolmen kuukauden koeajan jälkeen yhteisökokous päättää.

 

Sieben Linden

- löysi paikan samoin kuin ZEGG Saksojen yhdistyttyä.

Yhteisöajatuksista kiinnostuneet perustivat yhdistyksen ja vuokrasivat talon kaupungissa suunnittelua varten. He tutustuivat toisiinsa vuosien varrella ja perustivat osuuskunnan. Kannattajajäseniä on 300, joille lähetetään tiedote kuusi kertaa vuodessa. Tässäkin yhteisössä päätökset tehdään konsensuksella, mutta sillä erotuksella ‘minus one’. Eli jos vain yksi vastustaa päätöstä, on viikko aikaa etsiä joku toinen omalle kannalleen. Muussa tapauksessa hänen vetonsa mitätöityy. Ne osallistuvat päätöksentekoon, jotka ovat valmiita kantamaan seuraukset.

Jokainen yhteisön jäsen maksaa puolen vuoden koeajan jälkeen 70.000 FIM ja on sen lisäksi valmis rakentamaan oman talon tontille. Rahan saa takaisin 10 vuoden sisällä, jos jostain syystä päättäisi muuttaa pois. Maata on 22 ha. Ruoasta jokainen maksaa 30 mk/vrk. Keittiöön pyritään saamaan biokaasua.

Alueella rakennetaan varsinaista ekotaloa: pojat ovat päättäneet, että rakentamiseen ei käytetä mitään uusiutumattomia materiaaleja. Puut sahattiin pokasahalla omata metsästä, ne veistetään ja sovitellaan miesvoimin.

Menestyneitä kansainvälisiä yhteisöjä

Osho-kylä Espanjassa

Mietiskelijöiden yhteisö hoitaa paratiisin puutarhaa, jossa turistitkin voivat majoittua La Gomeralla.

Argayallin tilan perustivat 25 vuotta sitten filosofi Oshon seuraajat. Nykyisin yhteisö harjoittaa monenlaista idän viisautta, hoitaa luomuviljelmää ja tarjoaa täysihoitoa matkailijoille. Ohjattuun mietiskelyyn ja joogaan voivat turistitkin osallistua.

Itävaltalainen vieras valitsi huoneen sijasta majan puutarhassa, joka rehottaa kuin viidakko. epäjärjestys perustuu permakulttruurin oppeihin: kasvit sijoitetaan sikin sokin, jotta ne auttaisivat tosiaan. Kasvuympäristöä parantavat sinne tänne kaivetut "sienet".  Näihin reilun metrin syvyisiin monttuihin kasataan lehtiä ja muuta maatuvaa jätetä ja niitä kastellaan usein. Permakulttuurin ansiosta hedelmäpuut, vihannekset ja kukat viihtyvät ankarissa oloissa eli vuorten muodostamassa, auringon paahtamassa kattilassa, jonne meri paiskoo suolaa. yhteisön jäsenet työskentelevät puutarhassa, keittiössä, toimistossa ja pesutuvassa. Kurinalainen talonpito edistänee menestystä. Mietiskelijöiden tilalla suuret päätökset tekee johtoryhmä. Demokratiaakin kokeiltiin, mutta se osoittautui liian rasittavaksi ja hitaaksi. (Arja Kivipelto, hs 14.10.2011)

Suomalaisia kokeiluja


 Colonia Finlandes

"Paljon ei ole jäljellä Colonia Finlandesan utopiayhteisöstä, jonka 122 suomalaista perusti Misionesin laaksoon Pohjois-Argentiinaan 1906. VTL Teuvo Peltoniemi on tutkinut suomalaisten 1700 luvulta lähtien ulkomaille perustamia ihanneyhteisöjä. Kirja Kohti parempaa maailmaa 1985 "Kun talous menee nurin, ihanteetkin katoavat. Siksi Colonia Finlandesakin muuttui jo parissa vuodessa tavalliseksi siirtokunnaksi. Se kitkutti noin 20 vuotta yhteisönä, jota pitivät koossa suomalaisuus ja itsellinen elämäntapa. Peltoniemi muistuttaa, että sen synnytti tsaarin sortopolitiikka Suomessa. Hankkeen isä Arthur Thesleff oli boheemiälykkö, joka palasi Eurooppaan 1909. Suomalaisten utopioiden taustalla on ollut sosialismia, nationalismia, uskonnollisuutta ja kasvisyöntiä. Yhteisöjä on eri mantereille syntynyt liki 20. Yhteistä kaikille yhteisöille oli lähtijöiden halu muuttaa maailmaa aloittamalla alusta ja kokeilla aatteitaan mikroyhteiskunnassa. Usein kohdemaan yhteiskuntarakenne oli heikko, joten niissä sallittiin paljon. Utopiasiirtolaisiksi lähti 1700-luvulta lähtien 10 000 suomalaista. Colonia Finaldessa asui eri aikoina yhteensä 500 ihmistä. Vuonna 1901 Kanadaan perustettu Sointula on vaikuttavin. Siellä pyrittiin kommunismiin, sittemmin siitä tuli kalastajakylä. Aatteet ovat ikuisia, mutta eivät niiden toteutukset." (Peltoniemi hs 21.7.2011)