Ylikyrössä kuutamossa katson revontulia
Kiitos kirjeestänne! Mitenkähän kesä sitten jatkui teillä? Lienette samalla porukalla, vai oletteko saaneet lisää vakituisia asukkaita? Toivon, että jaksatte hyvin.
Niistä keskusteluista
En nyt ihan niin vakavia ideologisia keskusteluja kaivannutkaan. Luulen, että olen kannassanne hyvin samalla linjalla. Minullahan on tavallaan siellä teillä työt ja tutut paikat. Tapailemme töiden lomassa toisiamme ja jokunen sanakin vaihdetaan, ruokaillessa ehkä eniten. Mutta sellaista yhteistä joutenoloa ja rupattelua tai mitä vain kaipaisin enemmän. Ymmärrän, että Marketalla on toimisto, mikä vie hänen aikaansa. Mitä muut tekevät? Lukevat? Tekevät myös töitään.
Entä jos on vieraita? Kuka pitää heille seuraa? (Eihän aina saisi olla kiinni töissäkään.) Viihdyttekö te kaikki yksinänne? Outo kysymys minulta. Olen ollut täällä yksin jo puoli vuotta paitsi kaksi viikkoa kun mieheni kävi. Minähän viihdyn. Mutta lukekaapa todella hyvä kirja. Se on positiivinen ja antaa tukea työssänne. Julia Cameron: Kultasuoni. (Like 1999) Häneltä on aikaisempikin kirja Tie luovuuteen. Hyvä sekin. Olen aivan onnellinen luettuani sen.
PS Minulla olisi yksi iso puinen pöytä. Voisiko sen saada sijoittaa teille sinne? Jos isolla autolla on kulkua sen kautta, voisiko saada kyytiin?
Terveisin
Mietelauseita:
* Voit tehdä typeryyksiä, kunhan teet ne innostuneesti (Laotse)
* Kurkota vaikka kuuta taivaalta. Vaikka et sitä saisikaan, voit silti saada tähtiä
* Aseta oma toipumisesi tärkeimmälle sijalle elämässäsi (Robin Norwood)
* Ole kokonainen niin kaikki asiat tulevat luoksesi (Laotse) ..
* Älä pelkää virheitä. Niitä ei ole olemassakaan (Miles Davis)
* Opin kulkemalla sinne minne minun pitää kulkea (Theodore Racthke) *
* Elääksemme luovaa elämää meidän on luovuttava erehtymisen pelosta (Pearce)
* Etsi niin löydät. Mitä ei etsitä sitä ei huomata (Sofokles)
* Kun sielu haluaa kokea jotain, se heijastaa kokemuksen kuvan eteensä ja astuu sisään omaan kuvaansa (Mestari Eckhart)
Viisautta vuorten takaa
Tämän lukuvinkin antoi kankaankutoja ja osuuskuntamme hallituksen jäsen. Luimme lauseet vappuna vihkiessämme kesätemppeliä käyttöön.
Ihmisen tehtävänä on valmistaa tietä, poistaa esteitä ja syventää keskittymiskykyään, jotta Yliminän armo yltää häneen.
*
Jos ihminen keskittyy yksin itsensä parantamiseen, on hänen ajatuskehänsä pieni ja hyvin rajoittunut. Pikku seikoista tulee elintärkeitä hänen silmissään ja merkityksettömästä hyvin merkityksekästä.
*
Edellytykset joilla armo mahdollistetaan, sisältävät ensinnäkin yksinkertaisemman elämän kuin nykyinen materialistinen sivilisaatio tuo muassaan ja toiseksi yhteyden luontoon ja luonnon arvostamiseen. .
*
Rukouksen on oltava aito myös siten, että se ilmenee ajatusten ja puheiden lisäksi teoissa. Sen on myös oltava kestävä siten että se on jatkuva pyrkimys eikä hetken tuntemus. Ihmiselle, joka i aidon rehellisesti kääntyy korkeamman voiman puoleen, vastataan aina. Vastaus voi kyllä olla
muodoltaan odottamaton, eikä sitä aina osata arvostaa.
*
Armon saamiseksi ihmisen ei tule käyttää arvokasta aikaansa joutavaan tai jopa vahingolliseen juoruiluun tai muihin arvottomiin tekoihin. Hänen tulee puhdistaa luonteensa, tutkia viisaiden kirjoituksia, harkita elämäänsä, haIjoitta mielen rauhoittumista ja tunteiden hallitsemista.
*
Armoa tarjotaan aina, mutta me emme näe tarjousta, olemme sokeita ja kuljemme sen ohi. Miten voimme muuttaa tämän tilan ja saada kyvyn nähdä? Luomalla hyvät edellytykset autamme muutosta. Ensin tulee varata tietty aika päivästä, aluksi lyhyt, vetäytymiseen elämän tavallisesta ulospäin suuntautuneesta menosta. Tämä aika omistetaan sisäänpäin kääntymiselle, meditaatiolle. Huolehtikoon maailma itsestään vähän aikaa.
*
Ihmisen joka kutsuu Yliminän armoa, tulisi tietää, että hän kutsuu myös pitkällistä itsensä parannustyötä ja puhdistuksen koettelemuksia, jotka ovat tarpeen, jotta hän olisi sopiva ottamaan armon vastaan.
*
On totta että armon suo ylempi lähde, joka ei ole ihminen itse. Mutta ihminen voi yrittää kutsua tätä lahjaa nopeammin kuin se muutoin tulisi. Näitä keinoja ovat jatkuva rukoileminen ja ajoittainen paasto.
*
Ei ole mahdollista saada menneiden virheiden rangaistusta muutetuksi ennen kuin on itse irrottautunut niistä hyväksymällä niiden opetukset kokonaan ja rehellisesti sydämessään.
*
Suru huonosti elämisestä, päätös aloittaa uudestaan alustaja valmius tehdä ne parannukset, jotka suinkin voi, ovat välttämättömiä edellytyksiä armon saamiselle.
*
Virheiden tunnustaminen on hyvää harjoitusta, kunhan ihminen tunnustaa aidon rehellisesti,
että tietyt teot olivat väärin, olivat ne sitten vain harkitsemattomia tai harkittuja virheitä. Niitä ei pitänyt tehdä ja että jos joutuu samanlaiseen tilanteeseen tekee kaikkensa, ettei enää toimisi niin. Tunnonvaivat, katumus ja halu korvata tekemänsä vääryydet ovat ne tunteet, joiden pitäisi liittyä älylliseen tunnustukseen, jotta sillä olisi vaikutusta tulevaisuuteen. (Paul Brunton: Meditaatio ja Karma, Karisto 1998 s. 121)
Suomineito-yhteisössä joulukuussa 2000
Ulkona hämärää päivää pääksytysten. Mieleen hiipii silloin tällöin apeus. Kannamme lyhtyä valaistaksemme tietä niin navetallekuin uimaankin. Sisällä poltamme kynttilöitä. Pohdimme elämäämme ja suunnittelemme joulua. Kynttilän liekkiä katsellessani tulee mieleeni, mitä Kungfutse on sanonut:
Jos minun pitäisi kolmesta sadasta lualusta valita yksi säe,joka kattaa kaikki opetukseni, valitsisin sen,jossa sanotaan 'Puhdista ajatuksesi kaieksta pahasta'.
*
Ajatukset ovat omiamme. Niihin bvoimme vaikuttaa. "Ajatuksemme ovat kaikkein tärkeintä, meistä tulee sitä mitä me ajattelemme." (Gautama Buddha)
*
Elämämme on sellainen, miksi ajatuksemme sen tekevät. (Marcus Aurelius)