Ympäristöystävällinen jäähalli on jo mahdollinen!

Espooseen on ollut tulossa suurjäähalli jo 20 vuotta. Kiekkoilijoiden, tanssijoiden ja poliitikkojen yhteinen esitys kaupunginhallitukselle on taas kerran valmistunut. Esityksessä on yksi perusteltu eriävä mielipide.

Vastustin aikoinaan Mankkaalle tulevaa jäähallia, koska jäänteossa olisi käytetty freoneja. Sitä vastoin Tapiolan jäähallissa käytettäisiin ammoniakkia ja sitäkin vain 84 kg. Viereisessä Orionin lääketehtaassa ammoniakkia ja muita kaasumyrkkyjä on tuhatkertaisesti. Vielä kolme vuotta sitten rakennetussa Helsingin jäähallin harjoitteluhallissa ammoniakkia on yli 1000 kg. Ammoniakki on ensimmäisen luokan myrkky eikä sovellu räjähdysvaaran vuoksi asutuskeskusten lähistölle.

Toinen ongelma on ollut jäähallin sähkönkulutus. Yksi jäähallihan imaisee saman verran sähköä kuin 80.000 jääkaappia. Uusimmalla tekniikalla voidaan kuitenkin tuottaa tarvittava energia paikan päällä saasteettomasti ja vaarattomasti. Myös lauhdelämpöä voidaan ottaa talteen 1/3 ja jakaa ylimääräistä lämpöä vaikka lähitaloihin. On myös tutkittu orgaanisen kierron hyväksikäyttöä. Olisiko jäähalliin saatavissa pelikuntoinen jää ja ihmisystävällinen katsomo lisäämällä aurinkopaneeleita? Kun juhannuksena pelataan jääkiekkoa, on auringonvaloakin runsaimmin.

Kolmas ongelma on ollut liikenne. Sekään ei lähitulevaisuudessa aiheuta ongelmia. Suunniteltu pikaraitiotie on niin halpa, nopea ja vaivaton, että hallin rakennuttajalta ei vaadita suuria kustannuksia osallistua raideliikenteen rakentamiseen.

Entä kahvilapalvelut? Ilta illan jälkeen 6000 ihmisen kertakäyttöastiat voidaan uusien pesumenetelmien ansiosta korvata kestävällä ratkaisulla.

Viides huolenaihe on se ihmismalli ja maailmankuva, jota itse jääkiekko edistää. Kiekko-Espoon häviötä kommentoidessaan Martti Merra murehti: ”Kellään pelaajalla ei ollut sellaista tappajan henkeä, jota maalintekoon tarvittaisiin.” Mutta jääkiekkoilustakin on kai tehtävissä ympäristö- ja ihmisystävällinen taito- ja sisukkuuskisailu.

Kuitenkaan en hyväksy, että nykyisessä taloudellisessa tilanteessa Espoon kaupunki joutuu vastuuseen jäähallin rakentamisesta. Koska jäähalli olisi rakennettava mahdollisimman halvalla, ei rakentamisessa voida mitenkään soveltaa yllämainittuja uusimpia ympäristöystävällisiä keksintöjä. Jäähallin suunnittelussa ovat tähän saakka painaneet eniten ne ratkaisut, jotka tämän päivän (saaste)verotus- ja tekniikkalaskelmissa näyttävät halvimmilta.

Suomi on allekirjoittanut Rion ilmastosopimuksen vuonna 1992. Kansainvälinen sopimus edellyttää kestävän kehityksen mukaisesti päästöjen vähentämistä 60 prosenttia nykyisestä tasosta. Käsitykseni mukaan Espoon kaupungin on tunnettava vastuunsa ja arvioitava laajojen rakennushankkeiden ympäristövaikutus jo nyt. Mikäli rakennushanke lisää liikennettä, vaarallisten kemikaalien käyttöä, päästöjä vesistöön ja ilmaan, on hankkeen suunnittelijan esitettävä, missä päästöjä vastaavasti vähennetään, niin että Espoon ympäristökuormitus ei kasva. Myös niiden joiden oloihin tai etuihin hanke vaikuttaa, on saatava esittää mielipiteensä suunnitelmasta jo varhaisessa vaiheessa.

Rakennetaan suljettuun veden, kemikaalien, energian ja jätteen järjestelmään mitoitettu jäähalli, jonne ei tulla yksityisautolla, vaan pikaraitiotiellä pääkaupungin kaikista kolkista!

Marketta Horn

Espoohallitoimikunnan jäsen

ps. Toimikunta edellyttää, että ennen kuin kaupungilta pyydetään takauspäätöstä ja päätetään muista jatkotoimenpiteistä, selvitetään liikenteen päästöjen vaikutus sekä myös hallin sosiaalinen tarve.

14.5.1993

Helsingin Sanomat Mielipide

Jäähallin sivuvaikutukset unohtuivat

Helsingin Sanomat on kiitettävästi seurannut Espoon jäähallin ympärillä käytävää keskustelua, ainakin miten se liittyy rahaan ja valtaan. Mutta kaksi asiaa tuntuvat olevan tabuita.

Jäähallin ekologisista vaikutuksista vaietaan. Tämä tuntuu yllättävältä, koska muiden asioiden yhteydessä pohditaan nykyään, miten päätökset vaikuttavat energian ja sähkön kulutukseen, lisäävätkö ne kemiallisten aineiden käyttöä ja liittyykö niihin joitakin muita ympäristöriskejä.

Toiseksi jääkiekkoilun sosiaalisista vaikutuksista ei nosteta keskustelua. Uskon, että jääkiekkoilijat ovat niin vahvaa porukkaa ja niin täysin rinnoin asiansa takana, että ainakin he kestävät kovankin kritiikin. Jääkiekon aggressiivisesta luonteesta, miesvaltaisuudesta ja sosiaalisesta eriarvoisuudesta on riittävästi tutkimuksia, jotta debatista saattaisi syntyä mielenkiintoinenkin.

Kolmas lehdistön raportoinnissa vaiettu alue on se, johon jääkiekkoilijat ja Espoon valtuustonkin kokouksessa porvarit vetosivat tavan takaa. Espoo-Halli Oy painottaa seitsemän kohdan ohjelmassaan ennen kaikkea imagokysymystä. Ensimmäisenä ja tärkeimpänä he sanovat: "Hallin yleisötapahtumien avulla kohotetaan espoolaisten identiteettiä ja itsetuntoa" ja "edistetään espoolaisten viihtyvyyttä ja annetaan heille tulevaisuuden uskoa". Kenen imago nousee Kiekko-Espoon voittojen myötä? Kotiseutuhengen nostattaminen jääkiekon avulla on keinotekoista ja kyseenalaista. Mitä sitten, jos Kiekko-Espoo ei enää pärjääkään?

Jos haluaisimme kannustaa nuorten hyviä harrastuksia, ja meillä olisi käytössä 40-50 milj. mk, rakentaisimmeko suuren jäähallin? Jääkiekkoilu on paitsi huippu-urheilua, nykyään myös ammatti- ja liiketoimintaa. Espoon liikuntatoimi on arvioinut käyttökustannuksia. Jos käyttöaika on 318 päivää vuodessa, 16 tuntia päivässä, ja laskuista jätetään pois viiden tunnin päivittäinen koulukäyttö, tulee käyttötunnin hinnaksi 720 mk.

Koska jäähalli on rakennettava mahdollisimman halvalla, ei rakentamisessa voida soveltaa uusimpia ympäristöystävällisiä ratkaisuja. Ympäristöasioista kiinnostaa kasautuva liikenne. 6000 ihmistä ei mahdu muutamaan bussiin. Myös jäähallin energian tarve on vailla vertaa. Lämmitysenergiaan kuluu runsaasti yli 2.600 MWh ja sähköenergiaan lähes 2.000 MWh. Nykyisillä halvoillakin energian hinnoilla se tekee 1,5 milj. mk vuodessa. Jäähallissa tarvitaan kylmäaineita, polttoaineita, voiteluaineita, prosessivettä, ilmankuivausmenetelmiä ja jäänhoitokoneita.

Freonien käyttöä on vähennetty, ammoniakkia, joka on ensimmäisen luokan myrkky, ei myöskään ole tarve uusimman tekniikan ansiosta käyttää kuin murto-osa nykyisiin jäähalleihin verrattuna.

Kun nämä jäähallin sivuvaikutukset ovat tiedossa, on kohtuutonta typistää keskustelu Espoon jäähallista keskusteluksi vain takauksen taloudellisista riskeistä.

Toivottavasti Martin Saarikangas ottaa huomioon nyt, kun hän on ruvennut puuhaamaan Espooseen jäähallia yksityisenä osakeyhtiönä, että hänen on vakuutettava ainakin Espoon kaupunginvaltuuston naisia sekä niitä ihmisiä, joiden elämään hallin rakentamisella on välitön vaikutus, nimittäin lähialueen ihmiset, tapiolalaiset ja mankkaalaiset.

Marketta Horn

22.5.1993

ILTASANOMAT

MIELIPIDE-VASTINE

Miehen logiikka -

Espoon edesmennyttä jäähalliunelmaa käsitteli Kari Ylänne Ilta-Sanomissa etten sanoisi ukkomaisesti. Miehinen todellisuuskäsityshän on kapea. Mies ei valehtele siinä, mitä hän kertoo vaan mitä hän jättää kertomatta. Hän sulkee liian arat ja epämiellyttävät asiat tietoisuutensa ulkopuolelle, kunnioittaa auktoriteetteja ja menneitä arvoja.

Jutussasi kerroit ystävällisesti, mitä mieltä olen jääkiekkoilusta urheilulajina sekä suurten joukkotapahtumien fordistumisesta ja energian käytöstä silloin kun juhannuksena pelataan tekojääradalla.

Ihmettelen, miksi irvailit kaikesta muusta HS yleisönosastojutustani, mutta et kajonnut siihen, mikä tekee jääkiekkoilusta jääkiekkoilun: jäähän.

Käytetäänkö jään valmistamiseen otsonia tuhoavaa freonia vai ensimmäisen asteen myrkkyä eli ammoniakkia? Alusrakenne ja jäähdytysputkisto sekä lämmöneristeen alustan lämmitys eivät suju ilman monimutkaista tekniikkaa, valtavaa energiamäärää ja joitakin kemikaaleja. Jäähallin alle saattaa laskeutua ikirouta.

Kun Mankkaan kaatopaikalle suunniteltiin jäähallia vuonna 1988, vakuuttivat viranomaiset, että ”freonia freonia”, ei missään tapauksessa ammoniakkia niin lähelle asutuskeskusta.

Meitä on peloteltu, että mitä jos Kiina ja Intiakin alkavat hankkia asukkailleen jääkaappeja. Tulisiko meidän rakentaa 80.000 jääkaapin kasauma ihan vain huvin vuoksi?

1993 - vastaus vastineeseen

Haluan korjata kysymyksen tabuista. Tabuksi on mielestäni muodostunut jäähallin vaara ympäristölle, ei pelin luonne.

Suhtautuminen jääkiekkoiluun on jokaisen henkilökohtainen arvoasia, mutta ei edes jääkiekon takia saa rasittaa luontoa. En voi millään käsittää, että keskusteluissa ei oteta vakavasti rikki- ja typpipäästöjen lisääntymistä sekä otsonikerroksen ohenemista. Tuntunevat pieniltä ja vaatimattomilta asioilta tähän suureen harrastukseen verrattuna. Samoin kuin joillekin on elämääkin tärkeämpi Jokerin kausikortti ja kaikki mitä siihen liittyy, on minulle elämääkin tärkeämpi fysiosentriseen ajatuskehikkooni liittyen kaikki, mikä lisää luonnon rasitusta, oli se sitten pieni tai suuri asia . En halua olla mukana missään sellaisessa, mikä lisää ihmisen mielihyvää, mutta vähentää luonnon mahdollisuuksia selvitä.

Mielestäni ei ole tuomittavaa, että joku toiminta on miesvaltaista, vain rikkaille tai aggressiivista. Jokainen tehköön mitä itse pitää viisaimpana. Eri ympäristöissä ja eri ikäkausina tuntuvat eri asiat mielekkäiltä. Mutta yksi asia käy ylitse muiden: mitä tahansa teen, se ei saa lisätä luonnolle aiheutuvaa kuormitusta.

Tasa-arvo ei todella tarkoita sitä, että tekisimme kaikkea yhdessä ja aina vain kiintiöittäin. Mutta sitäkään en hyväksy, että miehet saavat 80 prosenttia kaupungin liikuntavaroista samaan aikaan kun Mankkaan 6000 asukkaalla ei ole edes puiston penkkiä.

Mäntän jääareenaa on markkinoitu maailman ensimmäisenä energiajäähallina.

Energiaratkaisuja kehitettäessä perusajatuksena on ollut jäänmuodostumisen yhteydessä syntyvän energian mahdollisimman tehokas hyödyntäminen ja energian uudelleen käyttämien. Uusiutuvina energiajärjestelminä käytetään maalämpöä ja aurinkoenergiaa. Areenassa tuotettava ylimääräinen uusiutuva energia voidaan hyödyntää sen kupeessa sijaitsevan uimahallin tarpeisiin. Lisäksi jään muodostamisesta saatava energia hyödynnetään uimahallissa. Maalämmön takaisinmaksuaika voi olla jopa vain vuoden verran. Aurinkoenergian tuottama sähkö menee kokonaisuudessaan maalämpöpumpun käyttöenergiaksi. Valaistuksena käytetään led-valaisimia. Yleisiin tiloihin sijoitetaan liiketunnistimella toimivia valaisimia. Jään laadun parantamiseen tähtää laitapuhallusjärjestelmä. Maamme ensimmäiset nollaenergiatalot rakentaneen lahtelaisen Suomen Projektori Oy:n yhteistyökumppanina on Valtion tekninen tutkimuskeskus. Hallissa on kolme lämmön talteenotto konetta. (Keskisuomalainen 24.4.2015)