GUYANA 2010 - 2012 ´Me muutetaan Guyanaan mutta me käydään kyllä aina kotona syömässä...´ (Olli 4v) |
Etusivu Guyana yleisesti Energia ja työ YK Asuminen Arkipäivä Omat kokemukset |
Liikkuminen Liikenne Georgetownissa on aikamoinen kaaos. Etuajo-oikeus on suurimmalla ajoneuvolla, ja ajonopeudet ovat pääsääntöisesti järjettömiä. Samalla tiellä liikkuu sekä autoja, kuorma-autoja, hevoskärryjä, moottori- ja polkupyöriä, jalankulkijoita sekä erilaisia eläimiä. Hulluimpia ovat kuulemma minibussien kuljettajat. Liikenteessä on ehdottomasti oltava valppaana, erityisesti pimeällä. Autoilijat eivät aina käytä ajovaloja hämärän tullessa, ja heijastimet ovat Georgetownissa täysin vieras käsite. Liikennejärjestelyt Guyanassa on brittiläisen perinteen mukaan vasemmanpuoleinen liikenne. Suurempien teiden kaistajako on enemmänkin suositus, koska autot poukkoilevat yleensä sinne tänne väistellessään hitaampia kulkupelejä. Pienemmillä teillä nopeudet saattavat olla kohtuullisia, koska sade tekee tiestä usein kuoppaisia. Georgetowniin on hiljattain saatu liikennevalot, jotka on suuremmissa risteyksissä varustettu sekuntikellolla. Taksit Taksikyydin hinta on keskusta-alueella 300 G$ eli noin euron. Joskus toki veloitetaan hieman ylihintaa, kuten sateella tai pimeän tultua. Pääsääntöisesti taksilla liikkuminen on kuitenkin hyvin edullista. Taksifirmoja on todella paljon, ja luotettavuudessa on paljon eroja. Jokaisella firmalla on oma keskus, josta taksin voi tilata, mutta koskaan ei voi olla täysin varma että auto on oikeasti tulossa. Ongelma on erityisen hankala sateisina ruuhka-aikoina. Meille taksilla liikkuminen on välttämättömyys, koska omaa autoa ei ole ja lapset pitää saada leikkikerhoon joka arkipäivä. Paikallisen ja keskimääräistä luotettavammaksi todetun taksifirman kanssa olemme neuvotelleet kestopalvelun, jolloin taksi tulee joka päivä samaan aikaan. Tähän asti järjestely on toiminut melko hyvin, ja hintakin on kanta-asiakkaalle hieman alhaisempi. Minibussit YK:n työntekijöille minibussin käyttö ei valitettavasti ole sallittua. Minibussi on tehokkuudessaan verraton, mutta kuskeiksi ovat usein valikoituneet vain kaikkein hurjapäisimmät. Minibussin periaate on sama kuin monissa muissakin kehitysmaissa: Kuljettaja keskittyy polkemaan kaasupoljinta ja huudattamaan torvea, kun samaan aikaan sivuikkunasta kurkotteleva apukuski ilmaisee kadulla käveleville ihmisille erilaisin käsiliikkein ja karjaisuin määränpään. Kun samaan suuntaan oleva asiakas saadaan paikallistettua, kuski ponnahtaa jarrupolkimelle ja asiakas otetaan kyytiin. Minibussit on myös varustettu numeroilla, joista reitti käy ilmi. Polkupyörä Pyöräily on Georgetownissa yllättävän suosittua, ottaen huomioon riskit. Paikalliset kuljettavat usein pieniäkin lapsia polkupyörällä vilkkaan liikenteen seassa. Joillain pyöräilijöillä on kypärä, mutta lapsilla turvavälineet puuttuvat järjestään. Omien kokemusten perusteella polkupyörällä pääsee melko turvallisesti ja joustavasti liikkumaan, kunhan sopivan rauhallinen reitti löytyy. Huonokuntoisella tiellä pyörä on erityisen hyvä kulkupeli, koska siellä autotkaan eivät kovin kovaa aja. Määränpäässä on kuitenkin poikkeuksetta päästävä suihkuun, mikäli matkaa on yli kilometri. Moottoripyörä Skoottereita on aika paljon, kunnon moottoripyöriäkin näkyy jonkin verran. Lapsia kuljetellaan moottoripyörillä samalla tavalla kuin polkupyörälläkin, ilman turvavälineitä. Iltaisin kuulee joskus moottoripyörän rikkovan nopeusennätyksiä suuremmilla pääväylillä, ja paikalliset liikenneolot huomioonottaen hengenlähtö on silloin enemmän kuin lähellä. |