Huono pankkijärjestelmä on tärkein syy Guyanan kaikkiin huoliin. Siltä ainakin tuntuu kun pankeissa asioi. Mikään ei tunnu toimivan niinkuin kotona on tottunut.

Guyanan virallinen raha on Guyanan dollari (G$), mutta jenkkitaala (US$) on myös yleisesti käytössä. Varsinkin suurten rahamäärien yhteydessä amerikandollari on kätevä, kun parilla setelillä voi korvata sentin paksuisen nipun paikallista valuuttaa. Suurin osa ostoksista tulee tehtyä käteisellä koska vaihtoehtoja ei juurikaan ole.

Oma päivärahani on reilu parituhatta taalaa kuukaudessa ja se tulee Bank of Nova Scotiaan. Valitettavasti. Pankki on kaukana  toimistolta ja siellä on aina valtavat jonot. Asioiminen on tuskallisen hidasta. Työnantajan suosittelukirjeellä sain avattua heti ensimmäisenä työpäivänä US$-tilin jolla ei voi kirjoittaa shekkejä, tehdä tilisiirtoja, eikä maksaa laskuja tai ostoksia. Nettipankissa voi tarkistaa tilitiedot, mutta ei muuta. Rahalla ei siis voi tehdä muuta kuin nostaa se käteisenä, ja sekään ei yleensä onnistu, koska pankki ei pidä paljoakaan ulkomaanvaluuttaa konttorissa. Scotiassa valuuttakurssikin on niin surkea, että olen aina vaihtanut rahat yksityisissä vaihtokojuissa eli cambioissa.

Palkan lisäksi tilille tulee kulukorvauksena vartijapalvelulle menevä maksu, joka on suurinpiirtein palkan suuruinen, reilu 400.000 G$ kuussa.  Se pitää maksaa paikallisessa valuutassa vartijapalvelun tilille Citizens Bankiin, jossa ei ole US$-tilejä. Jos Scotian surkean vaihtokurssin takia ei halua ottaa kuukausittain melkein sataa jenkkitaalaa takkiin, pitäisi siis nostaa kyseinen kulu US-dollareissa Scotiasta, piipahtaa cambiossa, ja rientää viiden sentin paksuisen rahatukun kanssa Citizens Bankiin tekemään talletusta. Tällainen kuukausittainen operaatio raastaa hermoja, altistaa ryöstöille ja vie törkeästi aikaa.

Vähiten turhauttava vaihtoehto oli avata sekä US$- että G$-tilit Demerara Bankiin, joka on lähempänä toimistoa ja soveltaa hyvää valuuttakurssia. Tällä hetkellä järjestelyni toimii siten, että kun sekä palkka että vartijakorvaus saapuvat Scotiaan, teen US$-merkkisen pankkivekselin ja talletan sen Demeraran US$-tilille (pankkien välisiä tilisiirtoja ei ole). Sitten ohjeistan Demeraran vaihtamaan rahan G-dollareihin ja viemään vartijakulut shekkinä kadun toiselle puolelle Citizens Bankiin. Hyvin alkukantaista, melkeinpä aataminaikaista.

YK:n kankea talousjärjestelmä on osa ongelmaa, sillä se ei mahdollista vartijakulujeni maksua suoraan YK:n tileiltä. Toivottavasti edes palkan maksu Scotiasta suoraan Demeraraan onnistuu jatkossa, sillä vekselin kirjoittaminen maksaa 10 US$ ja sen lunastaminen kestää 21 arkipäivää eli jotakuinkin kuukauden. YK kuitenkin tykkää käyttää Scotiaa eikä kovin mielellään asioi muiden pankkien kanssa, vaikka useimmat työntekijät ovat pankkiin tuskastuneina vaihtaneet juuri Demeraraan.

Laskujen maksu saattaa onnistua Demeraran G$-tilin kautta, mutta en ole vielä kokeillut. Odotan vielä ensimmäisen vekselin ilmestymistä Demeraran tililleni. Tähän asti olen maksanut laskut käteisellä joko virastoissa ja palveluntarjoajien toimistoissa, tai sitten Western Unionin maksupisteissä. Ainakin pankkikortin pitäisi toimia niissä noin 20:ssä liikkeessä Georgetownin alueella, jotka tekevät Demerara Bankin kanssa yhteistyötä. Tilisiirtoja yksityisille ei netissä voi tehdä ollenkaan, ja konttorissakin vain saman pankin tileille.

Samanlainen kattava maksujärjestelmä kuin Euroopassa on täällä vain kaukainen haave. Jos muovirahan ja nettipankin käyttö yleistyisi täällä, uskoisin rikollisuuden vähenevän roimasti kun ei tarvitsisi liikkua rahatukku taskussa. Lisäksi aikaa säästyisi sekä asiakkailta että liikkeiden ja yritysten henkilöstöltä, kun jonottaminen ja paperirahan plärääminen loppuu.