(Varoitus: kirjoitettu erittäin tuohtuneessa mielentilassa)

Olin väärässä Guyanan pankkijärjestelmän suhteen, se ei olekaan niin kauhea kuin luulin. Verrattuna Guyanan postilaitokseen (Guyana Post Office Corporation) pankkijärjestelmä on todella edistyksellinen.

Vierailu Georgetownin pääpostissa Main Streetin varrella on mahdollisesti koko Guyanan reissun vastenmielisin ja nöyryyttävin kokemus. Luulin kokeneeni vääryyttä, kun Suomesta marraskuussa lähetetyt joulupaketit olivat vielä maaliskuussakin teillä tietämättömillä. Itse asiassa yksi paketti oli piipahtanut Guineassa asti, eli ei postilaitos Suomen päässäkään ihan täysiä pisteitä saanut.

Mutta että neljä kuukautta kuljetetaan pakettia Suomesta Guyanaan! Tuossa ajassa Kristoffer Kolumbus olisi vuonna 1492 purjehtinut Santa Mariallaan kaksi kertaa Euroopasta Amerikkaan ja takaisin!

No tärkeintä on etteivät paketit kadonneet matkalla. Niinpä luulin kaiken olevan hyvin kun eilen vihdoin tuli ensimmäinen tieto kolmen paketin saapumisesta: Kyseessä oli itse asiassa jo kolmas ja viimeinen kehoitus noutaa paketit postitoimistosta, ennenkuin paketit palautetaan lähettäjälle. Ne aikaisemmat saapumisilmoitukset olivat ilmeisesti menneet väärään paikkaan.

Postitoimistossa on kolme asiointipistettä, eli pieniä luukkuja lasiseinässä. Ensimmäiseen viedään saapumisilmoitus ja henkilöllisyystodistus. Samalla luukulla saattaa asioida samaan aikaan puolen tusinaa asiakasta. Kaikkien paketit noudetaan varaston uumenista ja sijoitetaan pöydälle tarkastusta varten. Tähän saattaa mennä puolisen tuntia, koska virkailijat ovat täysin kyllästyneitä mitättömään työhönsä. Asiakkaat itse voivat vain seurata lasiseinän takaa, miten heidän kuljetuksessa kolhiintuneita ja repeytyneitä pakettejaan viskotaan surutta  puiselle tarkastuspöydälle ja viilletään isolla puukolla auki. Taisi olla virhe käyttää sinistä YK-passia henkkarina, se varmasti yllytti virkailijoita räikeämpään välinpitämättömyyteen korostaessaan omaa auktoriteettiaan.

Välillä virkailijat raapustavat jotain suuriin vihkoihinsa, ja  heittelevät toisilleen herjaa pakettien sisällöstä. Tavarat kaadetaan paketeista pöydälle, ja viereen jätetään paperilappu. Omista paketeistani pilkotti Marimekon pannulappuja ja Muumipyyhkeitä, joita veitsen terä ei onneksi päässyt vahingoittamaan. Pidin lasiseinän läpi omia tavaroitani silmällä, koska olin kuullut tavaroiden usein `katoavan´tarkastuksen yhteydessä. Viereisillä asiakkailla oli paketeissaan lääkkeitä ja kalliita hajuvesiä, muuan kiinalaisrouvalla taisi olla eksoottisia ruokatarvikkeitakin. Rouvalle ilmoitettiin epäselvällä englannilla, että yksi hänen paketeistaan on palautettu Kiinaan. Sisälsi kuulemma kiellettyjä aineita. En usko, että rouva ymmärsi.

Varttitunti menee helposti ilman, että mitään tapahtuu. Sitten tulee jääkaapin kokoinen tullivirkailija, joka näpelöi kunkin paketin tavaroita vuorollaan käsissään ja suuressa viisaudessaan arpoo niille tullimaksun. Miten muka voisi järkevästi määrätä tullimaksun paketille, jonka sisältä pilkottaa 8 paperiin käärittyä joululahjaa? Nehän olisivat voineet sisältää vaikka suonensisäisiä huumeita tai ydinpolttoainetta!  No, tullausarvo minun kolmelle paketilleni oli yhteensä 4124 GYD eli noin  15 euroa. Tämä tieto raapustetaan paketin vieressä lojuvaan paperilappuun, joka sitten ojennetaan asiakkaalle. Lapussa lukee myös perustelu hinnalle, mutta asiakashan ei siitä sotkusta saa mitään selvää.

Paperilapun kanssa edetään viereiselle luukulle, jossa elämäänsä kyllästynyt tukeva täti ottaa sen vastaan ja kirjoittelee noin 5 minuutin ajan jotain ruutupaperivihkoonsa ja näppäilee laskukonetta. Rahat pujotetaan luukun läpi, ja toiset 5 minuuttia menee siihen, kun täti kirjoittaa maksusta kuitin ja tökkii leimasimella erivärisiä lappusiaan. Tämän käsittelyn aikana ensimmäisellä luukulla tavarat sullotaan takaisin repeytyneisiin paketteihinsa ja paketit teipataan ruskealla teipillä kiinni. Kiersin

Kuitilla mennään kolmannelle luukulle, jossa hätäisesti teipatut paketit ojennetaan asiakkaalle. Sitä ennen pitää kuitenkin allekirjoittaa todistus, että paketti on otettu vastaan ehjänä ja hyväkuntoisena! Vasta sitten asiakas vihdoin pääsee henkilökohtaisen omaisuutensa kanssa takaisin sivistyksen pariin.

Kokonaisuutena paketin noutaminen guyanalaisesta postitoimistosta tuo mieleen asioinnin KGB:n edeltäjän NKVD:n asiakaspalvelupisteissä Jezovin aikakaudella. Asiakkaiden ihmisarvon viimeisetkin rippeet karisevat, kun kirjesalaisuuden suojaamat intiimit henkilökohtaiset tavarat levitellään kaiken kansan nähtäville ja alistetaan tärkeilevien byrokraattien mielivaltaisen tarkastuksen kohteeksi. Röyhkeyden huippuna asiakkaalta peritään vielä 500GYD eli pari euroa per paketti ´palvelumaksua´tarkastuksesta!

Mikäli paketissa todella olisi kiellettyjä aineita, ei tällaisella tarkastuksella olisi edes välttäviä mahdollisuuksia niitä löytää. Ellei noutaja täysin luhistu traumaattisen kokemuksen edessä ja tunnusta syntejään oma-aloitteisesti.

Kuin ihmeen kautta pakettien sisältö oli kokonaisuudessaan tallella ja ehjänä vielä kotiin päästyä. En kuitenkaan voi suositella postin lähettämistä Guyanaan, ellei ole todella pakko.

Hh 23.3.2011