Monia Suomessa tuttuja ruokatarvikkeita on saatavana myös Guyanassa, mutta tuontitavara on usein aika kallista. Paikallisia hedelmiä ja vihanneksia voi ostaa torilta tai  kohtuulliseen hintaan, ja niistä saa ainakin välipalan loihdittua helposti. Aterian valmistaminen esimerkiksi vihanneksista vaatii kuitenkin vielä hieman opettelua. Riisi kuuluu melkein jokaiseen ateriaan, mutta myös pastaa ja erilaisia juureksia käytetään paljon.

Hedelmät
Hedelmätarjonta riippuu kuulemma vuodenajasta. Ainakin tällä hetkellä saa helposti banaania, ananasta, mangoa, vesimelonia ja papaijaa.

Paikalliset banaanit ovat huomattavasti lyhyempiä kuin Prisman Chiquitat. Toisaalta pikkubaananeja saattaa yhdessä tertussa olla pitkälle toistakymmentä.Tertulle tulee hintaa noin 200G (vajaa euro).


Mangon syömiseen on ilmeisesti monta eri tekniikkaa, mutta ainakin kypsästä mangosta jää usein sitkeää kuitua hampaiden väliin. Hinta on ollut viime aikoina 1000G, 12kpl, eli eurolla kolme. Sama hinta on sappadilla-nimisellä hedelmällä, joka on viereisessä kuvassa lusikan kohdalla. Maku on pehmeä, mutta meidän perheessä se ei maistu muile kuin minulle.

Auki leikattuna näkyy passio-hedelmä- joka kurttuisesta kuorestaan huolimatta on yleensä vielä hyvässä kunnossa. Se on varmasti hammaslääkärin kannalta hankalimpia hedelmiä, malto on sitruunankirpeää ja limaista, ja rapeat siemenet narskuvat pureskeltaessa ja saavat hampaat vihlomaan. Mehussa se on erinomaista.

Paikalliset appelsiinit ja mandariinit ovat vihreitä, sitkeänahkaisia ja niissä on paljon siemeniä. Mandariineja kutsutaan tangeriineiksi. Appelsiinien kuoriminen on sen verran työlästä puuhaa, että olen hankkinut mehupuristimen niitä varten. Sadalla G-rahalla saa joskus neljä tai viisi appelsiinia, viime aikoina vain vain kaksi. Kun mehupuristinkin hajosi kuukaudessa, on appelsiinien käyttö vähentynyt.

Vesimeloni ja papaija ovat helposti syötäviä, mutta ananaksen leikkaaminen vaatii vielä harjoittelua.  Ananaksen ja papaijan olen saanut 300G hintaan, eli vähän yli eurolla. Isosta vesimelonista maksoin kerran jopa 1200G, mutta siinä taisi olla hieman ylihintaa.

Paikalliset kirsikat ovat pieniä, kirpeitä ja niissä on monta pientä siementä sisällä. Syötävää ei paljoakaan ole, ja ensikokemuksen perusteella en niitä aio enää ostaa.

Omenoita tuodaan USA:sta, samoin kuin viinirypäleitä. Yksi omena maksaa ehkä 150G, viinirypäleet noin 500G per pauna. Aika harvoin tulee ostettua, kun paikalliset hedelmät ovat halvempia ja yleensä maukkaampia.

Vihannekset
Perunaa ja porkkanaa saa täältäkin, mutta paikallisessa keittiössä käytetään (riisin lisäksi) enemmänkin kassavaa, plantaania ja bataattia. Näitä voi käyttää perunan tapaan, mutta parhaat valmistusmenetelmät meidän pitää vielä tiedustella paikallisilta ja sitten kokeilla itse. Plantaani näyttää vihreältä banaanilta, ja sitä voi paistettuna käyttää juuresten sijaan. Munakoiso on punainen ja melko kurttuinen, mutta leivitettynä ja paistettuna se on todella hyvää.

Säilykkeet
Ennenkuin hallitsee torilla asioinnin ja guyanalaisen ruoanlaiton salat, pitää turvautua tölkkiruokaan. Paikalliset supermarketit (yleensä korkeintaan Siwan kokoisia) ovatkin täynnä tölkkitavaraa.  Keskustan tuntumassa oleva Nigel's on ulkomaalaisten suosiossa, muuta viime aikoina sielläkin ovat hyllyt olleet melko tyhjillään.  Vilkkailla Vlissengenillä ja Sheriff streetillä on molemmilla Survival-ruokakaupat, joissa valikoima on jotakuinkin samaa tasoa.

Tölkitettynä löytyy sitä mitä Suomessakin: pasta- ja tomaattikastikkeita, nakkeja, maissijyviä, tonnikalaa jne. Tuotteet on usein valmistettu joko Trinidadissa, USA:ssa tai Euroopassa. Hinnat ovat samaa luokkaa kuin kotopuolessakin, mutta laatu ei aina ole kaikkein paras. Kauempaa itämaista tulee intialaiseen kulttuuriin kuuluvia säilykkeitä, eli lähinnä currya. Purkkiruoan valmistaminen ja syöminen ei ole mikään kulinaarinen kokemus, joten yritämme pian tutustua paikallisten ainesten saloihin.


Kaikki tuotteet ovat käytännössä säilykkeitä. Pasta on Guyanassa valmistettua, samoin kuin jauhot muut viljapohjaiset tuotteet, mutta jyvät ovat tuontitavaraa Kanadasta. Säilykkeistä saa toki samanlaisen pastan aikaiseksi kuin Suomessakin, tomaattimurskaa saa purkissa, samoin kuin tonnikalaa. Jauhelihan kanssa pitää kuitenkin olla varovainen. Nigelsistä saa toisinaan Special Minceä, joka on OK, mutta yleensä se on loppu ja tarjolla on vain hämärän näköistä Regular Minceä.

Aamiaista varten saa amerikkalaista pekonia ja paikallisia kananmunia, mutta arkisin syödään lähinnä muroja. Trinidadilainen Sunshine on puolet halvempi (2 euroa, 680g) kuin Kelloggsin maissihiutaleet, ja ihan OK. Puolen kilon pussi saksalaisia Brüggen- puurohiutaleita maksaa vain puoli euroa, ja niitä voi lisätä murojen joukkoon. Maitoa tuodaan Surinamesta ja USAsta, mutta meidän kodissa on totuttu käyttämään belgialaista Incolacin UHT-maitoa (euron litra).


 Amerikkalaisia Oscar Meyer-leikkeleitä saa useista kaupoista, mutta hinta on suht korkea (4 euroa 300g) laatuun verrattuna, ja usein viimeinen käyttöpäivä on  jo mennyt. Kraftin tuotteita on jonkin verran, kuten myös Philadelphian levitteitä. Juusto on suurimmaksi osaksi uusiseelantilaista Anchor-cheddaria. Melko mautonta sellaista. Floraa on yleensä tarjolla light- ja perusversiona, mutta muita margariinivalmisteita saa myös lämpimässä säilyvänä., mutta joskus se on kertaalleen sulanutta, kuten kuvan esimerkissä.

Muut
Ranskalaista jogurttia myydään myös ilman jääkaappisäilytystä, mutta se on kallista eikä kovin maukasta.
 
Ehdottomasti paras kuivatavara on paikallinen Demerara-sokeri, joka on tummaa ja melko maukasta. Erinomainen esim letuissa. Kikherneitä, linssejä ja papuja saa kuivattuna halvalla. Guyanalaisissa kaupoissa voi myös ostaa suolan näköistä mononatriumglutamaattia, mitä Suomessa en ole sellaisenaan nähnyt kauppojen hyllyillä, vaan ainoastaan esim lihaliemikuutioihin piilotettuna.

Vesi
Vesijohtovettä ei saa juoda. Sadekaudella pihassa olevat tankit voi täyttää sadevedellä, mikä voisi kenties vielä menetellä esim. hampaita pestessä tai vihannesten keittämiseen. Pidemmän päälle pienten vesipullojen ostaminen tulee kalliiksi, joten kannattaa hankkia 5 gallonan muovitonkka, jonka voi sitten vesipisteissä täyttää 140-200G hintaan. Vesipisteitä on melko monessa paikassa heti tien vieressä. Pullot pannaan hanan alle tai annetaan virkailijalle, joka kenties huuhtelee pullot ennenkuin täyttää ne asiakkaan puolesta.  Supermarkettien yhteydessä voi myös vaihtaa tyhjät pullot täysiin, mutta hinta on korkeampi.

Mehut
Halvimmat mehut ovat esanssilla ja väriaineella seostettuja sokeriliuoksia, joten ostamme yleensä hieman kalliimpaa amerikkalaista mehua. Suosituimpia ovat Mott´s omenamehu  (2 ltr  800G, 3 euroa) ja Ocean View -rypälesekamehut (1,5 ltr 900G), joita voi hieman vedellä ohentaa.
Ehdottomasti parhaat mehut saa itse tekemällä. Ravintoloissa tarjoillaan usein mehuja, jotka valmistetaan hedelmistä puristamalla tai keittämällä. Passio- ja sorrelmehut ovat erityisen maukkaita. Usein saa myös hedelmämyyjiltä mukeihin tehtyä mehua, ja mukeistahan sen voi kaataa omiin pulloihin ja viedä kotiin. Hinnaksi tulee reilu 2 euroa litra.

Katukeittiöt
Jos itse ei halua ruokaa valmistaa ja ravintolaan ei viitsi mennä, voi erilaisia pasteijoita, leivonnaisia ja välipaloja ostaa myös valmiina. Pine tart (kuvassa kolmion muotoinen) ja cheese roll ovat eräänlaisesta voitaikinasta tehtyjä täytettyjä leivonnaisia. Eggball on taikinaan leivottu kovaksikeitetty kananmuna, ja coconut bisquit noin kämmenen kokoinen makea korppu. Paistetut plantaanin- ja kassavalastut ovat kuin sipsejä. Kaikkia näitä saa pienistä katukojuista noin 100G hintaan. Paikalliset lounaskuppilat tarjoilevat curry-, herne- tai kanakastiketta riisin kanssa, yleensä styroksirasiaan pakattuna (noin 500-600G)