Hyvin varusteltu guyanalainen omakotitalo on omavarainen, sillä se on suunniteltu ympäröivän infrastruktuurin täydellistä romahtamista silmälläpitäen. Guyanan sähkö- ja vesilaitokset ovat sen verran arvaamattomia, että sekä sähkö- että vesikatkoihin on varauduttava.

Ilmanvaihto on taloissa äärimmäisen tärkeää, koska seisovassa sisäilmassa ei kestä erkkikään. Merituuli tulee koillisesta, joten sielläpäin kannattaa olla paljon ikkunoita. Ikkunoissa on hyttysverkot, mutta viimeistään sateen alkaessa pitää kaikki ikkunat sulkea. Tuuli saattaa nimittäin tuo verkonkin läpi aika paljon vettä sisään.

Sähkökatkojen varalta useissa taloissa on generaattori. YK:n ulkomaalaisille työntekijöille generaattori on turvallisuussyistä pakollinen. En ole vielä saanut selville, voisiko turvallisuusvaatimukset täyttää myös aurinkosähköjärjestelmällä. Meillä 9kW:n generaattori kuitenkin on ja pysyy, vaikka onkin räikeästi ylimitoitettu.
 
Pakokaasujen takia generaattoria ei saa pitää sisällä edes autotallissa, joten se on sijoitettava pihalle. Rosvojen takia generaattori pitää suojata lukittavalla metallikehikolla.  Luxusversiot menevät automaattisesti päälle kun sähköt katkeavat, karvalakkimallit pitää vetää käsin käyntiin. Meillä on generaattorissa sähköstartti, ja käynnistysavain on tuotu talon sisälle.

Kun sähköt sitten katkeavat, voi yrittää pärjätä ilman sähköä tai käydä kääntämässä generaattori käyntiin. Generaattorin käynnistyttyä käännetään talon sähkön pääkatkaisin vastakkaiseen asentoon, jolloin verkkovirta on katkaistu ja generaattori syöttää sähköä talon verkkoon. Aina välillä voi katkaisinta käydä kääntämässä, jos uskoo sähkökatkon olevan ohi. Generaattorin pärinää ei viitsisi kuunnella yhtään sen pidempään kuin on ehdottomasti pakko.

Georgetownin vesi tulee ilmeisesti Demerara- joesta, sillä se on aika ruskeaa. Väri tulee vissiin ruosteesta, jonka tunnistaa esim suihkun aikana myös hajusta. Juomiseen se on täysin soveltumatonta, ja vaatteiden pesuunkaan sitä tuskin kannattaa käyttää.

Vesijohtoveden vesi ei tule suoraan talossa olevaan hanaan, vaan ensin pihalla olevaan 1000 gallonan tankkiin. Näitä mustia muovitankkeja on talon koosta riippuen yhdestä puoleentusinaan, ja osa on nostettu tornin päälle paineen ylläpitämiseksi. Osa muovitankeista on yhdistetty talon ränniin, jolloin ne täyttyvät vesijohtoveden sijaan sadevedellä. Omassa pihassamme sadevesitankki on tornin keskikerroksessa, ja alemmatkin tankit voi täyttää vesijohtoveden sijaan sadevesitankin ylivuotovedellä.

Vesijohtovesi tulee ensin alimpiin tankkeihin, jotka täyttyvät uimuriventtiilin kautta silloin, kun vesijohtopiirissä sattuu olemaan tarpeeksi painetta. Näistä tankeista menee putki autotalliin paineenpitopumpulle, joka täyttää paisunta-astian. Paineistettu vesi menee kahden peräkkäisen suodatinpullon kautta sitten talon vesijohtoverkkoon sekä tornin päällä olevaan tankkiin. Lämmin käyttövesi haarautetaan suodattimen jälkeen kulkemaan sähkökattilan kautta.

Koko vesijohtoverkko on  tehty muoviputkista. Myös useimmat venttiilit ovat muovisia palloventtiilejä. Putket on vedetty talon ulkoseinälle, eikä putken rikkoutuminen siis yleensä aiheuta vakavaa vesivahinkoa. Kannakkeet ovat muovisia ja surkean hauraita, joten niiden katkettua vaakaputket ovat notkollaan parhaimmillaan viiden tai kuuden metrin matkalla.

Nyt (joulukuu) kun on sadekausi niin päätin tyhjentää alimmat tankit vesijohtovedestä ja käyttää sen sijaan sadevettä. Vesitankkien pesu on aika hankalaa työtä, mutta kai sekin on hyvä silloin tällöin tehdä.

Miesluukku on tankin päällä, ja aurinkoisena päivänä tankin putsaaminen on hikistä hommaa ja selkä saattaa kärähtää. Tankissa oleva vesi saattaa näyttää aika puhtaalta, mutta kun harjalla hieman hämmentää pohjaa niin ruostesakka tulee esiin.

Vedensuodattimen puhdistus on kuukausittainen huoltotoimi. Sitä ennen suljetaan venttiili suodattimelta talon vesijohtoihin ja käännetään suodatinsäiliöissä olevat hanat toiseen asentoon niin, että vesi virtaa suodattimessa vastakkaiseen suuntaan ja poistuu paksu ruostesakka mukanaan putkea pitkin pihalle.

Viemäriverkko on melko yksinkertainen. Kaikki viemärit vessanpönttöä lukuunottamatta laskevat likaveden takapihalle, mistä se valuu betonilattiassa olevaa kourua pitkin takapihalla olevaan jorpakkoon.

Vessanpöntöstä menee paksut viemäriputket takapihan maanalaiseen septisäiliöön. Säiliössä on betonikansi, jonka kerran sairaalloisen uteliaisuuden rohkaisemana nostin paikaltaan. Säiliö oli melko täynnä liejua, mutta putkimiehen mukaan septitankkia ei tarvitse tyhjentää vuosikausiin. Koko jätevesiasia on melko hämärä, kiintoaines jäänee septitankkiin, mutta entäs likavesi? En oikein usko, että mitään varsinaista viemäriverkostoa on.

HH 17.12.2010