Guyanassa kuka tahansa voi kutsua itseään kiinteistönvälittäjäksi. Ja niin usein käykin. Omat vuokravälittäjämme, jotka olivat sentään työnantajan suosittelemia, olivat kirjavaa sakkia. Myös asuntojen esittelyn käytäntö poikkeaa aika paljon siitä, mihin olemme Suomessa tottuneet.

Meille ilmoitettiin Guyanaan saapuessa, että asunto löytyy yleensä 7-10 päivän aikana. Toisaalta monet muut kertoivat olleensa monta kuukautta tilapäismajoituksessa ennen omaan kotiin muuttamista. Jos asunnon etsimiseen haluaa käyttää kunnolla aikaa, kannattaa asustella alkuaika hotellin sijaan huoneistohotellissa, jonka kustannus on huomattavasti hotellia huokeampi.

YK:n turvallisuusvaatimukset ulkomaisille työntekijöille ovat aika tiukat. Vartija pitää olla vuorokauden ympäri, ja vartijat  tottakai tarvitsee sekä koppinsa että ulkovessansa. Tontti pitää olla piikkilangalla aidattu, ja sähkökatkojen varalta pitää olla generaattori. Työnantaja siis suosittelee vain sellaisia välittäjiä, jotka tuntevat vaatimukset ja ottavat ne huomioon asuntoja esitellessään.

Ensimmäinen tapaamamme vuokravälittäjä Mr. Baro (nimi muutettu) ei ole ammattinsa valioita. Huolellisuus ei kuulu Mr. Baron vahvuuksiin, sillä hän oli ennen meidän tapaamistamme hukannut sekä kännykkänsä että autonsa. Jouduimme siis kuskaamaan välittäjää taksilla kohteesta toiseen. Toisinaan hän unohti missä kohde oli,  ja usein hänen kohteensa olivat täysin soveltumattomia meidän tarpeisiimme. Ja aina hän syytti jotakuta muuta töppäilyistään. Avaimia asuntoihin hänellä ei yleensä ollut, joten mikäli vuokraisäntä ei sattunut olemaan kotosalla saimme nähdä kohteen vain ulkoa. Ja siinähän menee kaikkien aika hukkaan.

Toinen välittäjä oli kolumbialainen rouva, joka muutaman vuoden Georgetownissa asuttuaan oli huomannut miten vaikeaa paikallisten kanssa on asioida ja ryhtyi lopulta itse välittäjäksi. Hän on erikoistunut ulkomaalaisiin, ja opastaa näitä asuntoasioiden lisäksi myös muissa asioissa kuten erilaisten kurssien käymisessä ja shoppailussa. Kolumbialainen vaikuttikin olevan aikamoinen onnenpotku Mr. Baron jälkeen. Kahteen otteeseen hän vei meidät sellaiseen taloon, jonne Baro puolestaan vei meidät myöhemmin uudestaan. Tällainen päällekkäinen edustus onkin kuulemma Guyanassa melko tyypillistä, ja ensiksi ehtineellä välittäjällä on oikeus palkkioon, mikäli vuokralainen käy samalla kohteella kahdesti.

Kolumbialaisen näyttämät talot olivat kaikki hienoja, mutta aina oli jokin pieni ongelma. Myös muita välittäjiä kokeiltiin välillä, mutta sitä oikeaa ei meinannut löytyä. Lamaha Gardensin talo vapautui vasta kahden viikon päästä ja Happy Acres oli liian kaukana. Bel Air Gardensin talo oli liian pieni, Atlantic Gardensissa naapuri soitti musiikkia liian kovaa ja saksalaisen vuokraisännän poika kiusasi lapsiamme. Keskusta-asunto oli todella hieno ja tilava, mutta ylimmässä kerroksessa asuessa naapurit tulisivat ennen pitkää valittamaan lasten kolistelusta.

Tuntui, että kierrämme koko ajan samoja paikkoja. Aikaa etsimiseen meni sen verran, että päätimme muuttaa hotellista erään italialaisen kollegani asuntoon, joka sattui olemaan lomalla. Vasta puolitoista viikkoa asuntoa etsittyämme tuli yhteydenotto kolmanneltakin välittäjältä, jolla oli tarjolla kaksi asuntoa aivan uusilta alueilta. Toinen oli talo keskustan tuntumassa ja toinen talo Turkeyenissä, Guyanan yliopiston vieressä, 6km kaupungista itään. Minä halusin aurinkosähköjärjestelmin varustellun keskusta-asunnon, mutta vaimon ääni tilavamman provinssiasunnon puolesta voitti.

Turkeyen on yliopiston lisäksi tunnettu myös Karibian yhteisön Caricomin sihteeristöstä, joka sijaitsee aivan kotimme vieressä. Talo oli ollut puoli vuotta tyhjillään ennen muuttoamme, joten pientä laittoa riitti. Vartijakoppi sekä ulkovessa piti saada, piikkilankaa ei ollut tarpeeksi, keittiön lattiasta olivat kaakelit kohollaan suurin osa valaisimista piti vaihtaa. Koko remontti piti saada viikossa hoidettua, että päästään muuttamaan, mutta tätä kirjoittaessa on melkein kaksi kuukautta mennyt eikä vieläkään ole valmista. Muuttamaan kyllä päästiin viikon remontin jälkeen, mutta piikkilankaa vielä odotellaan.

HH 18.12.2010