Venäjän hyökkäys aiheutti ryntäyksen – jo yli 2000 suomalaista eronnut reservistä tänä vuonna: ”Yllättävä tilanne” Täydennyspalvelukseen hakeneiden määrä kasvoi räjähdysmäisesti Ukrainan sodan alkamisen jälkeen. Lapinjärven Siviilipalveluskeskuksen lisäksi Kuopiossa Pelastusopisto, Lohjalla Meriturva, Porissa Länsi-Suomen pelastusaluesäätiö ja Kokkolassa Rauhankasvatusinstituutti järjestävät myös täydennyspalveluskoulutusta ja kaikkiin on saatu järjestettyä lisäviikkoja. Varautuminen ja yhteiskunnan turvallisuusasiat ovat keskiössä, Reijonen kertoo. Siviilipalveluskeskuksessa työskentelee Reijosen mukaan paljon osaajia, mutta se tulee todennäköisesti rekrytoimaan vielä lisää henkilöstöä. Siviilipalvelus ja sen toiminta ovat työ- ja elinkeinoministeriön hallinnan alaisuudessa, eli lisäsatsaukset vaativat määrärahojen tarkastelua. Siviilipalvelusvelvollisella ei ole määrättyä sodan ajan tehtävää. Ensiaputaito on Reijosen mukaan ehdottomasti ykköskansalaistaito. Myös 72 tunnin varautuminen esimerkiksi sähkökatkon varalta on tärkeä taito. Koko täydennyskoulutus on kokonaisuusturvallisuuden ympärillä olevaa toimintaa. (Iltalehti 23.5.2022)
Suomessa Maanpuolustuksen Tuki ry on ehdottanut kansalaispalvelusta, joka ottaa huomioon ympäristönsuojelun. (Hyvinvoinnin seuraava erä. Visio kestävän hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta, Sitra ja Demos Helsinki 2018)
Ilkka
Kanerva teki ehdotuksen: naiset myös asevelvollisuuden piiriin, mutta
eri tavalla kuin miehet. Oma koulutus, eri tarkoitus ja kesto. Se
kouluttaisi naiset kriisinhallinnan tehtäviin. Perustuslaissa
maanpuolustusvelvollisuus koskee kaikkia, vaikka asevelvollisuus vain
miehiä.
- Keskustan Mari-Anna Jarva: naisilla on jo lasten saantiin ja hoitoon
liittyviä fyysisiä velvoitteita ja poissaoloja työmarkkinoilta.
- Marianne Laxen: Buure-Hägglundin käsitys on että tasa-arvo toteutuu
kun naiset pääsevät tekemään kaiken sen mitä miehet tässä
yhteiskunnassa tekevät, siis elämään miesten elämää. Joten ”kun on yhtä
paljon alkoholisteja, vankeja ja itsemurhia naisten ja miesten
keskuudessa, tasa-arvo on toteutunut.” (Suomen Kuvalehti 33/2017)
Vastustaako Aseistakieltäytyjäliitto kriisiapua?
Siviilipalvelus toimii palvelusvaihtoehtona niille, joiden vakaumus estää palveluksen asevoimissa. Ruotsi on ottanut käyttöön niin sanotun kansalaisvelvollisuuden. Civilpliktin myötä Ruotsissa annetaan kriisinajan koulutusta noin 3 000:lle pelastusalan ammattilaiselle vuodessa. Monet kaipaavat Suomessa nimenomaan siviilipalvelukselle tukiroolia sodan tai kriisin ajan tehtävien kouluttamisessa. Nykyajan kriisitilanteet vaativat muutakin kuin sotilaallista varautumista ja osaamista. Esimerkiksi meneillään olevan globaalin ekokatastrofin seurauksiin on syytä varautua monin tavoin. Moderni ja ihmisoikeusmyönteinen tapa olisi hyödyntää varautumiseen koulutettuja vapaaehtoisia ja ammattilaisia. Kansalaispalvelus on oikea suunta kriisivarautumisessa. Päinvastaista mieltä on Aku Kervinen, Aseistakieltäytyjäliitto hs 21.1.)
johon
velvoitettaisiin myös naiset, ahvenanmaalaiset ja Jehovan todistajat,
esitetään keskiviikkona julkistetussa selvityksessä.
Kansalaispalvelusvelvollisuuden voisi käytännössä suorittaa kolmella
tavalla: asepalveluksella, varautumispalveluksella tai maksamalla muita
enemmän veroa. Uudenlainen varautumispalvelus korvaisi
siviilipalveluksen. Varautumispalveluksen suorittaja voisi valita
kursseja ja harjoituksia esimerkiksi väestön- tai ympäristönsuojelusta,
terveydenhuollosta tai kyberturvallisuudesta. Selvityksen ovat
kirjoittaneet Bank of Ideas -ajatushautomon puheen johtaja Kaisa-Maria
Tölli ja dosentti Tuomas Kuronen. Kyseessä on ensimmäinen
kansalais palveluksen sisältöä ja toteuttamista koskeva selvitys.
Kirjoittajien mukaan kansalais palvelus tukisi nykyistä paremmin
kokonais turvallisuutta eli sitä, että yhteiskunnan elintärkeät
toiminnot turvataan myös häiriö tilanteissa ja poikkeus oloissa.
– Puolustuskyky turvattaisiin kuten ennenkin, mutta entistä kyvykkäämmällä ja motivoituneemmalla joukolla, Tölli sanoi STT:lle.
Nykyinen siviilipalvelus ei Töllin mielestä tue riittävästi
yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta. Hänen mukaansa varautumispalvelus
vastaisi paremmin uusiin turvallisuusuhkiin, kuten kyberuhkiin ja
terrorismiin.
Vapaaehtoisuus avaisi Pandoran lippaan
Puolustusministeri Jussi Niinistön (sin) mukaan mahdollinen
kansalaispalvelus voisi sisältää koulutusta, joka liittyisi
yhteiskunnan häiriötilanteisiin, kuten elintarvikehuoltoon,
suuronnettomuuksiin ja ympäristöuhkiin. Suomen puolustuksen kivijalka
on jatkossakin aseellinen varusmiespalvelus eikä sen suorittamista saa
liudentaa.
– Pienenkin vapaaehtoisuuden elementin tuominen aseellisen
varusmiespalvelun suorittamiseen avaisi Pandoran lippaan, jota ei olisi
enää mahdollista sulkea, Tämä on nähty esimerkiksi Ruotsissa, Niinistö
sanoi. Hän ei halunnut kommentoida tarkemmin tuoretta selvitystä.
Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok) sanoi
STT:lle, että kansalaispalveluksen selvittämistä pitää jatkaa
seuraavalla hallituskaudella. Selvityksen mukaan kansalaispalvelus
olisi nykyistä asevelvollisuutta yhdenvertaisempi, koska kaikilla
ikäluokan jäsenillä olisi samat oikeudet ja velvollisuudet.
Kansalaispalvelus koskisi myös naisia, ahvenanmaalaisia ja Jehovan
todistajia, jotka eivät nyt ole asevelvollisuuden piirissä.
Nykyjärjestelmässä erityisen ongelmalliseksi on osoittautunut Jehovan
todistajien asema. Tölli ei halua ennakoida, miten Jehovan todistajat
suhtautuisivat selvityksessä esitettyyn kansalaispalvelukseen.
Kansalaispalveluksen suorittamiseen kannustettaisiin rahalla.
Palvelukseen osallistuville annettaisiin verovähennys, jota
maksettaisiin tiettyyn ikään saakka. Ne, jotka eivät osallistu
palvelukseen, joutuisivat maksamaan muita enemmän veroa.
Verovähennyksen keston ja suuruuden määrittäminen vaatisi Töllin mukaan
vielä tarkempaa selvittämistä.
Näitä muutoksia selvitys ehdottaa.
Nykyinen asevelvollisuuslaki muutettaisiin laiksi kansalaispalvelusvelvollisuudesta.
Kansalaispalvelus käsittäisi asepalveluksen ja varautumispalveluksen, joka korvaisi nykyisen siviilipalveluksen.
Myös naiset, ahvenanmaalaiset ja Jehovan todistajat velvoitettaisiin
osallistumaan kansalaispalvelukseen. Kutsuntoihin osallistuisi koko
ikäluokka.
Kansalaispalvelusvelvollisuuden voisi suorittaa kolmella
tavalla: suorittamalla ase- tai varautumispalveluksen tai maksamalla
ylimääräistä veroa. Varautumispalveluksessa suoritettaisiin tietty määrä
pisteitä 30 ikävuoteen mennessä osallistumalla järjestöjen kursseille
ja harjoituksiin. Myös varautumispalveluksessa voisi saada
johtajakoulutusta. Koulutus olisi johtajille ajallisesti pidempi.
Kansalaispalveluksen suorittajille myönnettäisiin verovähennys, joka
olisi voimassa tiettyyn ikään saakka. Jos asepalvelukseen ei olisi
riittävästi vapaaehtoisia, Puolustusvoimat voisi valita jäljelle
jäävästä ikäluokasta ihmisiä asepalvelukseen.
Selvityksen toteutti ajatushautomo Elisabeth Rehn – Bank of Ideas. Rehn oli kommentoinut selvitystä sen ollessa valmisteilla.
Anneli Pääkkönen 27.1.2022, HS |Lukijan mielipide
Asevelvollisuuden rinnalle pitäisi tuoda rauhanvelvollisuus
”Asevelvollisuuden rinnalle pitäisi tuoda rauhanvelvollisuus
Rauhanvelvollisille opetettaisiin pasifismin tavoitteita. HS-GALLUP
asevelvollisuuden kehittämisestä (22.1.) pani miettimään tappamisen
opettelulle vaihtoehtoja. Nykymaailmassa tarvitsemme mielestäni
tappamisen ja sillä uhkailun sijaan neuvottelutaitoja, yhteistyötaitoja
ja konfliktien ratkaisutaitoja ilman aseita. Nuorilla pitäisi olla
mahdollisuus korvata asevelvollisuus velvollisuudella opetella näitä
taitoja puolen vuoden tai vuoden ajan. Tämä ”rauhanvelvollisuus”
sisältäisi tutustumista sotien tuhojen, henkisten ja ruumiillisten
kärsimysten ja kauhujen seurauksiin sekä siihen, miten tappaminen
vaikuttaa tappajaan. Rauhanvelvollisille opetettaisiin pasifismin
tavoitteita ja seurauksia. Mietittäisiin, kuuluuko ihmisoikeuksiin
toisen ihmisen tappamisesta kieltäytyminen – myös poikkeusoloissa.
Kapteeni Erik Sandström kirjoitti (HS Mielipide 23.1.) perustuslain
maanpuolustusvelvollisuudesta, joka ”koskettaa jokaista kansalaista
mutta realisoituu vain erikseen käskettäessä”. Dokumenttielokuva
aseistakieltäytyjä Arndt Pekurisesta (Yle Areena) puolestaan näyttää,
miten perustuslain ihmisoikeudet voidaan poikkeusoloissa ihmiseltä
viedä. Asevelvollisuutta ja rauhanvelvollisuutta tulisi molempia tutkia
ja kehittää niin, että maanpuolustus ei olisi vain oman valtion rajojen
puolustamista vaan puolustettaisiin ja suojeltaisiin tätä maata, jolla
yhdessä elämme.
Marketta Horn 4.7.1995, Sivari & Totaali -lehti
Kansalaispalveluvuosi kaikille nuorille!
Haluaisin herättää keskustelua kahdesta siviilipalveluliiton imagoon liittyvästä seikasta. Käsitykseni mukaan Suomessa on erityisen vähän siviilipalveluun haluavia nuoria miehiä. Syynä on tuskin pelkästään imagokysymys. Olen kahden nuoren miehen äiti ja vuosien varrella seurannut heidän ja heidän koulukavereidensa käsityksiä armeijasta ja sen vaihtoehdoista.
Ensimmäinen pitkäaikainen pohdintani koskee logoa ja yleensä liiton käyttämiä kuvia. Kypärien kääntäminen kukkaruukuksi tai pyssyn puolittaminen kuuluu samaan semioottiseen kenttään eli mielikuvagalleriaan kuin aseet ja sota. Jos ei haluta aseita ja sotaa, ei tulisi myöskään luoda mielikuvia niistä. Eikö logossa voisi olla terve ja voimakas nuori mies, joka tekee jotain tuiki tarpeellista maan - siis sen maan, jota viljelemme - puolustamiseksi?
Toiseksi toivoisin, että siviilipalveluliitto ottaisi käyttöönsä toisenlaisen lyhenteen. Sivari kuulostaa alentavalta. Nekään pojat, jotka ovat miettineet armeijan arvopohjaa eivät halua tulla kutsutuiksi joksikin sivariksi.
Samalla olisi tärkeä, että ne henkilöt, jotka puhuvat aseettoman palvelun puolesta, ovat itse poikamaisen, terveen ja reippaan näköisiä. Nyt kuulee usein, että eihän siellä ole kuin niitä ponihäntäisiä vauvojen hoitajia, androgyynejä.
Olen miettinyt, mikä voisi olla reaalinen vaihtoehto armeijalle, asepalvelulle. Vihollisiahan riskiyhteiskunnassa riittää.
1. Siviilivastarinnan opit vaativat nuorelta luonteen lujuutta erilailla kuin aseiden käytön opetteleminen. Ei tulisi antaa sitä harhaluuloa, että aseeton puolustautuminen on pään pensaaseen laittamista tai vaikeuksien kiertämistä.
2. Pelastusta ja ensiapua on hyvä oppia. Ylenmääräinen kuluttaminen, myrkkytehtaat ja atomivoimalat vaativat vielä pitkään uhrinsa. Luonnonkatastrofeja ja saastepilviä vastaan on opittava suojautumaan ja pelastautumaan. En pidä pelkästään sosiaalista työtä minään kehuttavana vaihtoehtona asepalvelukselle.
Ehdotan että ryhdytään aktiivisesti miettimään minkälainen voisi olla kansalaispalveluvuosi, johon jokainen 18-vuotias sukupuolesta riippumatta osallistuu. Se sisältäisi ainakin elämästä selviämisen kursseja, metsässä asumista, luonnonmukaista elämää ja ravinnon tuotantoa, onnettomuuksien jälkihoitoa, siviilivastarinnan opettelua.
Viime kerralla aloitimme klo 13 päivällä, oli valoisaa. Rakensimme siltaa 14 tuntia, konejoukkue oli auttamassa. Tärkeintä oli, että silta ei heiluisi. Osat olivat valmiina, mutta varsinkin poikkipalkit olivat raskaita. Niitä oli kuusi miestä nostamassa, ne painoivat 400 kg kappale. Yhden alokkaan jalka murtui, koska hänellä ei ollut turvasaappaita vaan oli hölmöyksissään pannut kumpparit. Sen jälkeen meillä oli taisteluharjoitus metsässä. Hän tuli mukaan murtuneella jalalla, vaikka linkutti. Kun pääsimme kasarmille, meillä oli liikkeen edistämisharjoitus, varautumistehtäviä ja päivystimme. Hän sai 50 päivää vapautusta.
Simi tarkoittaa sirotemiinojen raivaamista, tulppa varamiinoitteiden tekemistä ja vihollisen kohtaamista. Viime kerralla ensimmäinen ryhmä joukkueesta eteni kärjessä. Ensimmäiset tekivät miinoitteen, vihollinen jäi siihen, perääntyi toisen ryhmän asemiin. Vihollinen ajoi toisen kerran, mutta oli jo varautunut eikä enää ajautunut miinoihin. Koitimme kahden ryhmän voimin pidätellä vihollista ja välttää miestappioita. Kaksi ryhmää perääntyi kolmannen ryhmän luo ja siellä oli vielä varamiinoite.
Lähdimme tekemään miinoitteita jo aikaisemmin, niitä tehdään paljon ja ne merkitään. Näemme satelliiteista, mikäli vihollinen on tulossa. Suomi on ainut maa joka merkkaa miinoitteensa. Se tehdään oranssilla muovinarulla. On myös kaistatikku, yli metrin mittainen oranssikeppi, joka painetaan jalalla maahan. Niitä asetetaan kymmenen metrin välein ja joka toiseen tulee miinoitettu kyltti, kolmio. Miinanauhaa käytettäessä merkitään vain päädyt.
Taisteluharjoituksissa raja kulkee aina Keuruun itäpuolella, Multialla. Keuruu kuuluu eturintamaan. Ennen taisteluharjoitusta meillä on varo-oppitunnit: ”Tällä hetkellä Suomi on sodassa K-valtiota vastaan. Tehtävämme on hankaloittaa vihollisen etenemistä miinoitteilla.” Jalkamiinoja käytetään tähystämällä. Katvealueille, joille ei voi ampua, käytetään putkimiinaa, 800 gramman vesisirpaloitua mötikkää. Sen räjähtäessä lähtee sirpaleita ja vihollinen kuolee. Jalkaväkimiinoja ei saa enää käyttää ansamiinojen kanssa.
Viime viikolla lähdimme hyökkäämään. Otimme kaksi telamiinaa ja taisteluvyön koukkuihin roikkumaan vielä kahdelle jätkälle. Jokaisella on taistelupari, kukaan ei koskaan lähde yksin. Minulle lyötiin vielä apilas, raskas kertasinko, jolla saa ampua vain kahdesti. Jos sillä ampuu useammin, vaurioittaa se aivoja. Se on paksu, yli metrin putki ja siinä on erilaisia värkkejä. Taistelussa tuhoutuu joka ikinen, jos sillä ampuu.
Lähdimme kävelemään apilasten kanssa, mukana taisteluvyö, rynnäkkökivääri ja kypärä. Yhteensä paino 20 kg , 4,5 kg telamiinat 12 kg kappale, apilas painaa ehkä 15 kg. Lähdimme menemään käskynantopaikalle, jonne oli kolme kilometriä. Olin tiedustelijana. Ryhmä ei kulje yhdessä kasassa vaan viiden metrin välein jonossa. Etujoukko kulkee 50 metriä edellä, ällän muodostelmassa. Jos he kohtaavat vihollisen, ei koko ryhmä kuole vaan vain kaksi jätkää.
Minulta oli lähteä taju, kun raskaat varustukset vetivät kaulasta. Lumi alkoi sulaa, kannatin miinoja, vaivuin lumeen, jatkoin matkaa. Sain annettua alikersantille telaketjut. Matkaa oli enää 200 metriä, kun kohtasimme takaa koukkaavan vihollisen. Heitimme miinat sivulle, kun luulimme vihollisen tulevan sieltä. Saimme ammuttua ja jatkoimme matkaa. Vihollisia oli tien samalla puolella vain yhdeksän, suojelukomppaniasta. Hyökkäsimme viisi kilometriä, tiellä ei saanut kävellä, vain metsässä, se oli rankkaa, vaikka lunta oli vain 20 cm, kova pakkanen, jähmeää, apilas poikittain selässä. Kerroin että meinasin pyörtyä, muut ottivat telamiinat pitkin hampain.
Meille tuli suojeluvaroitus, eli valmistimme kaasunaamarin, vedimme kaasunaamarin, hupun ja sadepuvun ylle ettemme saa kemiallisia laskeumia. Jatkoimme tehtävää, oli tulppa menossa. Onneksi tuli ruokailu. Huomasin että luutnantti valmisteli tiellä kranaatteja heittokuntoon. Osa noutaa, jakaa ja purkaa, osasto vie pois. Upseeri oli juuri ottanut laatikon kouraansa, tuli suojeluhälytys, ei kyynelkaasua. Oli 10 sekuntia aikaa vetää kaasunaamari päälle. Halusin koettaa vielä, että onko se kyynelkaasua vai mitä ja hengitin sitä tahallani sisään.
Sodan tehtävä on pelastaa taistelukaasuille altistuneita miehiä ja varusteita. Lähdimme henkilöpuhdistuslinjalle eli hepulille. Ajoimme kaksi tuntia, koska joukkueenjohtaja katsoi kartasta paikan väärin, umpikuja, pieniä hiekkateitä. Pääsimme perille. Upseerit raottivat pressua, työnsivät kaksi lappua, auton lavalla oli pimeä eikä siellä nähnyt mitään. Papereissa oli kuminauha. Otin molemmat käteeni. Jouduin baareille, koska minulle oli tullut selkävamma, jalat eivät tunteneet mitään, tajunnan tila häilyvä. Minut kiikutettiin baareilla hepuliin. Ensimmäisessä teltassa heitetään muut kuteet pois paitsi kaasunaamari ja seuraavaan telttaan mennään alasti. Telttojen välissä on muutama metri. Siinä on suihku, jossa peseydytään. Viimeisessä teltassa vaihdetaan kuiville baareille ja kiikutetaan lääkintämiehelle. Koko ajan oli törkeän kylmä. Hepuli on ehkä pahin mitä olen kokenut.
Loppusodassa voi joutua vielä uudestaan samaan tilanteeseen.
Joukkue on jaettu kolmeen ryhmään, joihin kuuluu 8-12 pioneeria. Jokaisella ryhmällä on yksi tupa. Ryhmät on muodostettu kuntoisuusluokan mukaan, jokainen on saanut määritellä ryhmänsä oman kuntonsa mukaan. Jos joku ei liiku juuri yhtään, on läski, joutuu hän ykkösjoukkueeseen. Jos on oman käsityksensä mukaan kova kuntoinen, pääsee kolmanteen joukkueeseen. Kun kerroin, että tulee käytyä kalalla, jouduin kolmanteen aika kovakuntoiseen joukkueeseen.
Keuruulla on komento-, huolto- ja konejoukkue. Huoltojoukkueeseen ovat ilmoittautuneet vähän huonokuntoisemmat. He toimittavat ammuksia ja räjähteitä. Jos miehiä kaatuu, otetaan huoltojoukkueesta täydennyksiä.
Loppusodan jälkeen tullaan vielä kasarmille, kaksi päivää lomilla, tiistai-iltana takaisin, keskiviikkona ja torstaina kasarmilla, torstai iltana lomille, silloin on jouluaatto, pitempi loma torstaihin saakka, kasarmille perjantaiksi ja taas lomille. Viimeinen viikko alkaa.
Yksi päivä puolustusvoimissa vastaa kolmea siviilipalveluspäivää niille, jotka jättävät kesken.
Armeijassa opetetaan vain sodan toimiin, miinat ovat pääasia. Suomihan vain puolustaa.
Puolustus on keskittynyt itärajalle, sinne viedään nopeasti joukkoja. Ruotsi ei hyökkää, eikä Norja.
Hoitoon vuosina 1939-1945 joutuneiden määrä vastasi viittä täysvahvuista jalkaväkirykmenttiä. Jokaista Mannerheim-ristin ritaria (191) kohden lähes sata sotilasta päätyi sotapsykiatriseen hoitoon. Henkisestä vammautumisesta sodassa tuli stigma siihen kertomukseen, joka oli luotu kansallismieliseksi kohotukseksi. Se pohjasi Topeliuksen luomiin mielenmaisemiin ja Runebergin raudoittamaan eetokseen ja heroismiin. Tärähtäneen sotilaan paikka oli kertomuksen marginaalissa sodan aikana, ja sinne se myös jäi sodan historiaa kirjoitettaessa. Sankarikuolema ja haavoittuminen nähtiin miehisen uhrivalmiuden ilmentymänä. Sodan väkivallalle annettiin kansakuntaa regeneroiva sisältö. Kansalliskristillisessä ”koti, uskonto, isänmaa” - ideologiassa sotilaan uhraukset liittyivät historialliseen jatkumoon - uudet sukupolvet ovat aina uudestaan valmiita antamaan uhrinsa lunastaakseen isänmaan tulevaisuuden. Se oli Ateenalaisten laulun viestin mukaisesti: ”Kaunis on kuolla, kun joukkosi eessä urhona kaadut. Taistellen puolesta maas, puolesta heimosikin.” Ajatus uhrista ja tulevaisuuden lunastamisesta antoi sodalle vahvan yhteisen merkityksen. Mieleltään järkkyneet sotilaat olivat tässä mielessä historiattomia. Psyykkinen selviäminen edellytti identiteettimuutosta. Minän päälle iskostettiin rintamajermun suojakerros. Pienryhmä tarjosi henkistä tukea. Se ilmeni erityisessä slangissa, huumorissa, käytöksessä ja ulkoisissa tunnusmerkeissä. Mentaalisia selviytymiskeinoja olivat rukoilu, fatalismi, yksilölliset rituaalit, alkoholi. Ja erityisesti äitien kirjeet. (Ville Kivimäen väitöskirjasta sotapsykiatriasta, Risto Lindstetin jutusta Suomen Kuvalehti 27/2013)