Lue myös: http://dissidentti.org/ekologinenparadigmamaailmanpolitiikassa

Pohtiva - Ekologinen Puolue Vihreiden Puolueohjelma (tuni.fi)

Ohjelma on vuodelta 1991, mutta entistä ajankohtaisempi 2022

Silloin kun vihreätkin olivat vielä ekoja

 

Ensimmäinen osa perustuu esitelmään PoVi-seurassa (Poliittiset vihreät) 1989-96

Ekovihreiden poliittisen toiminnan perustana on huoli maailmanlaajuisesta ja kaikkia elämänaloja koskevasta kehityssuunnasta. Nykyinen suunta uhkaa terveyttä, ympäristöä ja sosiaalisia suhteita. Suunnan oikaisu vaatii talouden, teknologian ja politiikan muutosta.

Vaikka melkein puolelta maailman ihmisistä puuttuu puhdas juomavesi, työskentelee yli puolet tutkijoista ja insinööreistä aseiden kehittämiseksi. Taloustutkijat perustavat laskelmansa rajattomaan kasvuun, vaikka uusiutumattomat energiavarat häviävät kiihtyvällä vauhdilla. Teollisuus johtaa saastevetensä pitkienkin matkojen päähän, vaikka tiedetään ekojärjestelmästä puuttuvan ”jonkun muun paikan”. Puolustusvoimista itsestään on tullut uhka turvallisuudella, samoin lääketieteen rönsyt vaarantaa terveytemme.

Poliitikot eivät enää tiedä miten minimoida vaaroja. Usein he puhuvat ”ensisijaisista” tarpeista ja lyhytjänteisen tekniikan ja talouden "suhteellisista" eduista tajuamatta, miten perusteellinen muutostarve on välttämätön. Ongelma on itse järjestelmässä. Siksi seurannaisvaikutukset ovat sidoksissa toisiinsa ja kumuloituvat. Niitä ei voi ymmärtää yksittäisten tiedekuntien ja tutkimuskeskusten tuloksiin vetoamalla eikä ratkaista yksittäisissä virastoissa. Ekologisia ja sosiaalisia ongelmia ei voi ratkaista nykyisen järjestelmän keinoilla.

Ratkaisu on saavutettavissa vain muuttamalla nykyjärjestelmää perusteellisesti. Muutos vaatii virastojen, arvojen ja aatteiden kehittämistä. Muutoksen ensimmäinen askel koskee uuden paradigman tajuamista. On opittava tarkastelemaan todellisuutta uudesta näkökulmasta.

Minä olen näin jälkeenpäin vakuuttunut, että kompromissi ympäristöihmisten (ekoteknikkojen) ja ekoihmisten (survivalistien) kesken olisi löytynyt, jos Haavisto olisi sitä halunnut. Minä nimittäisin jakoryhmiä näin jälkiviisaasti toisin kuin Soininvaara ympäristöihmisten (ekoteknikkojen) ja ekoihmisten (yhteiskuntamuuttajien), toisin sanoen prometheolaisten ja survivalistien erotukseksi. Paloheimo ja Linkola olivat ääriesimerkkejä ja siksi otollisia kärjistyksiä haavistolaisille. Meidät maltilliset survivalistit, jotka halusimme muuttaa pikkuhiljaa rakenteita, ei vain tekniikkaa, pystyttiin näin helposti sivuuttamaan. Turun Sanomien Matti Viertola esittää osuvan kysymyksen: ”Mikäs tässä nyt sitten oikeasti onkaan totta ja mille sopii naureskella? Tai kenelle?”

Vihreiden puolueiden alkujuuret 1974 Saksasta

Kun Saksan sodan jälkeinen sukupolvi tuli täysi-ikäiseksi 1970-luvulla, oli se oppinut elämään ”ilman menneisyyttä”, tuhatvuotisen valtakunnan kauhut oli painettava syvälle. He asettivat kyseenalaiseksi myös Saksan talousihmeen. He olivat oppineet suhtautumaan epäilevästi auktoriteetteihin, virastoihin ja hierarkkisiin järjestelmiin. Yliopistovuosinaan se oppi käyttämään marxilaista sanastoa vieraantumisesta ja hyväksikäytöstä.

Vuoteen 1974 mennessä vasemmistolaisten ryhmien rinnalle oli syntynyt monia uudenlaisia protestiryhmiä: ympäristöaktivisteja, atomiaseistusta ja sotaa vastustavia liikkeitä, vapautusliikkeitä. Perustettiin itsehoitoryhmiä ja verkostoja. Alettiin marssia ydinvoimaloiden rakentamista vastaan tunnuksin ”parempi aktiivinen tänään kuin radioaktiivinen huomenna”. Opiskelijat mellakoivat kaduilla ja heihin liittyivät maanviljelijät ja työläiset. Wyhl, saksalainen ydinvoimala-alueeksi suunniteltu kylä lähellä Ranskan rajaa Schwarzwaldissa muodostui ekologialiikkeen pääkaupungiksi. ”Yliopistossa Wyhlin metsissä”, vaatimattomassa puurakenteisessa hökkelissä, pidettiin päivittäin seminaareja ja luentoja. Myös oikeissa yliopistoissa alettiin kiinnostua aiheesta nimeltä ympäristönsuojelu. Vaihtoehtoisia asumiskokeiluja ja teknologiaryhmiä nousi kaupunkeihin. 1970-luvun loppuun mennessä pienistä vaihtoehtoryhmistä oli tullut olennainen osa länsimaista kulttuurielämää ja kehitystä. Uudenlaista säästö-, laina- ja korkopolitiikkaa varten perustettiin ekopankkeja.

Vuonna 1974 ilmestynyt Rooman Klubin tutkimusraportti Kasvun rajat vaikutti syvästi.

Englannissa ja Yhdysvalloissa samaan aikaan kehittyvä vaihtoehtoliikehdintä ei aktivoitunut poliittisesti, sillä erilaisen vaalijärjestelmän takia uusilla liikkeillä ei ollut mahdollisuuksia valtakunnan tasolla. Schumacherin kirjasta Small is Beutiful (1973) tuli oppikirja. Pääteemoiksi nousivat säästävä teknologia, uusiutuvat luonnonvarat, orgaaninen maanviljely ja kokonaisvaltainen terveydenhoito ja koulutus.

Ensimmäiset Euroopan parlamentin vaalit 1979 ponkaisivat tietoisuuteen vihreän liikkeen. Länsi-Saksan lain mukaan kaikki vaaleihin osallistuneet puolueet saivat 3,5 Saksan markkaa jokaisesta äänestä ja se riitti puoluetoimiston perustamiseksi.

Sitten ilmestyi kristillisdemokraattisen poliitikon Herbert Grühlin kirja Planeettaamme ryöstetään. Ensimmäistä kertaa konservatiivinen aktiivipoliitikko arvosteli teollisuusvaltion kasvu- ja talouspolitiikkaa. Samoihin aikoihin ilmestyi myös Carl Ameryn Politiikkana ympäristö, jossa vaadittiin uudenlaista ajattelua. 1980-luvun alusta lähtien muutkin kuin pienkustantamot alkoivat julkaista vaihtoehtokirjoja. Käytännön suunnitelmat olivat yhä konkreettisimpia. Syntyi kokonaisia hakuteoksia vaihtoehtoisesta energiasta, pehmeästä teknologiasta ja maanviljelystä. Näissä kirjoissa ei annettu ainoastaan tietoa ja esitelty vaihtoehtoisia malleja, vaan niissä luotiin visioita vaihtoehtoisesta tulevaisuudesta.

1980-luvun protestiliikkeitä ei voitu lahjoa enää antamalla ihmisille yhä enemmän yhteiskunnan ilmaispalveluja. Tämä johtui siitä, että ihmiset eivät halunneet enää kasvua. Protestiliikkeiden jäsenet eivät olleet kokeneet materiaalista puutetta. Heidän elämässään oli muita arvoja kuin ne, jotka olivat pitäneet yllä teollisuusyhteiskuntaa.

1990-luvulla ekologisten ja vihreiden puolueiden aktivisteille annettiin tilaisuus yrittää parlamentin keinoin muuttaa valtiota. Monet vaihtoehtoliikkeet sulautuivat järjestelmään. Hallitukset ottivat ohjelmiinsa vesiensuojeluohjelmia, kuluttajavalistusta sekä vaihtoehtoisten energiamuotojen tutkimusta ja perustivat ympäristöministeriöitä. Suunnitelmia alettiin tarkastella ekologisesta näkökulmasta,  kyse oli jo laajemmasta näkökulmasta kuin vain ympäristönsuojelusta.

Tavoitteena järjestelmän muutos

Ero ympäristönsuojelijan ja laajempaa vaihtoehtoista elämänprojektia edustavien välillä tuli esille Petra Kellyn kirjeessä Willy Brandtille vuonna 1986: 

Kirjoitin hänelle, että Vihreiden julistamia päämääriä ei tule tulkita niin, että niihin päästäisiin pelkästään tekemällä ekologisia korjauksia. Loppujen lopuksi ei ole kyse ekologisesta kriisien hallinnasta, vaan yhteiskunnan väkivallattomasta muuttamisesta. Meidän päämäärämme, rauha toistemme, ympäristön ja luonnon kanssa ei ole pelkkä diplomaattinen allekirjoitustilaisuus. Sitä ei myöskään voi saavuttaa pelkkien neuvottelujen tuloksena. Se on alhaalta päin tapahtuvan väkivallattoman muutoksen tulos.

Uusi muutoksen sukupolvi ei taistellut vain metsäkuolemia vastaan, vaan eettisten arvojen puolesta. Ei ollut kyse elämästä ja kuolemasta, vaan koko ihmisrodun säilymisestä. Pyrkimys ei ollut ainoastaan sopeuttaa ekologiaa ekonomiaan, vaan muutokseen sisältyi myös kulttuurin sekä tarpeiden ja kulutustottumusten täydellinen uudistaminen. Miten niin laaja arvojen muutos olisi mahdollinen?

Kun vihreät nousivat Saksassa 1980-luvun alussa puolueena, puolue koostui ihmisistä, jotka vastustivat yhteiskunnan institutionalisointia. He perustivat kansalaisryhmiä ja toimintaryhmiä, he tekivät aloitteita ja toivoivat järjestelmän muuttamista aktiivisuudellaan. He olivat tunteneet omissa nahoissaan teollisuusyhteiskunnan varjopuolet ja kehittivät uutta sosiaalista utopiaa: yhteistyö individualismin tilalla, ekologinen sopeutuminen taloudellisen kasvun tilalle, solidaarisuus kilpailun tilalle, käsityöläisyys liukuhihnan tilalle, itsensä toteuttamista muiden kanssa yhdessä kuluttamisen tilalle.

Heidän mukaansa teknologian tulee tukea paikallista osaamista. Asennukset, korjaukset ja käyttö on oltava paikallisesti hallinnassa. Teknologian vaikutus ihmiseen, luontoon ja yhteiskuntaan tulee pysytellä positiivisena eikä teknologia saa luoda uusia tarpeita.

Rousseau kirjoitti aikanaan: Ihmiset ovat syntyneet vapaiksi, mutta ovat yhä kahlittuina ketjuihin. Nykyaikana kettingit ovat huomattavasti hienosyisemmät. Niitä ei ole asettanut kuningas tai kylänvanhin vaan organisaatio, järjestelmä. Koska aikanaan juuri tämä järjestelmä vapautti ihmiset, on sitä vaikea alkaa moittia.

Karl Marx kritisoi kapitalismia työvälineiden omistussuhteiden ja työprosessien takia. Vihreiden kritiikin kohteena oli näkymätön käsi, kapitalistisen järjestelmän itseohjautuvaisuus, tuotannon itsenäistymisen dynamiikka. Ihmiset yllytetään pitämään kulutusta elämänsä tarkoituksena ja onnen lähteenä ja siten on syntynyt itsekeskeinen homo consumens, jonka kaikki elämänalueet kaupallistuvat. Ostamisen kulttuuri johtaa ihmisen taitojen köyhtymiseen ja keskinäisen kommunikaation vähenemiseen. Aistimuksista tyhjennetty kulutusmaailma, mainonta ja kulutusilmapiiri lisäävät kilpailua ja pätemisenpainetta, herättävät kateutta ja epäonnistumisen tunteita.

Kun ihminen kuluttaa muiden tuottamia tavaroita, hän ei käsitä kuluttamisen aiheuttamaa luonnontuhoa, siksi tulisi jokaisen valmistaa itse mitä ikinä pystyy. Elintarvikkeita ja energiaa tulisi tuottaa itse tai läheisen ryhmän kanssa.

Saksa vihreän politiikan neljä kivijalkaa

1. Ekologia tarkoitti alusta alkaen enemmän kuin luonnonsuojelijoiden status quo, suojelua ja korjailua. Ekologinen tasapaino merkitsee syvää vuorovaikutteista prosessia, ihmisten kanssakäymistä luonnon ja toistensa kanssa. Ekologinen ajattelu on ennen kaikkea verkostoajattelua, sitä miten kaikki on koko ajan liikkeessä ja vaikuttaa toinen toisiinsa. Ekologiseen ajatteluun kuuluu aurinkoenergian käyttö kaikissa muodoissa, luonteva teknologia, luonnonmukainen viljely ja ennen kaikkea uusiutumattomien luonnonvarojen tuhlauksen ja biosfäärin myrkyttämisen lopettaminen.
   

Laaja määritelmä tarkoittaa ”sosiaalista ekologiaa”. Maailmaa tarkastellaan erilaisten vuorovaikutusten ja suhteiden järjestelmänä. Näiden järjestelmien muodostamia kokonaisuuksia ei voi purkaa yhä pienempiin ja pienempiin osiin. Kokonaisuus on erilainen kuin sen yksittäiset osat. Ekologiassa kukaan eikä mikään ole ensimmäinen ja toinen, vaan kaikki ovat tärkeitä palasia kokonaisuudessa. Kyse on verkostoajattelusta, verkostotieteestä. Jokaisella järjestelmällä on ihannekokonsa. Jos yhtä ainutta osaa paisutetaan, esim. tuottavuutta tai voittoja, tuhoutuu suurempi järjestelmä väistämättä. Toisen perusajatuksen mukaan talous on sitä paremmin sopusoinnussa ympäristön kanssa mitä enemmän se pystyy kierrättämään luonnonvaroja. Taloudellisuutta laskettaessa energian kulutus ja entropia ovat keskeisiä arvoja.

2. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Pienituloiset kansalaiset eivät saa kärsiä siitä, että yhteiskuntaa aletaan muuttaa ekologisesti tasapainoiseks..
3. Lähidemokratialla tarkoitetaan hajautettua, suoraa kansanvaltaa, suoraa demokratiaa vastakohtana edustukselliselle demokratialle. Valta ei kuulu järjestelmälle vaan asukkaille ja korkeintaan heidän valitsemilleen työryhmille. Kaikilla on oikeus osallistua kokouksiin ja päätöksentekoon. Lähidemokratia tarkoittaa myös hallinnon hajauttamista eli desentralisaatiota. Osallistuva demokratia eroaa edustuksellisesta demokratiasta muun muassa siinä, että se ei sovi kärsimättömille. Edustajien valinnassakin käytetään osallistuvaa demokratiaa. Ehdokas kysyy ensin luottamusta paikallisryhmältään. Sen saatuaan hän kirjoittaa poliittisen ohjelman, joka jaetaan kaikille. Lopulta ehdokkaat esittelevät itsensä ja omat mielipiteensä viikonloppuseminaarissa, samoin mitä aikovat tehdä tultuaan valituiksi ja vastaavat kysymyksiin.
4. Väkivallattomuustarkoittaa luopumista sekä järjestelmän käyttämästä että henkilökohtaisesta väkivallasta. Edistetään ihmisten itsemääräämisoikeutta ja kunnioitetaan thoreaulaista ohjetta:                                                                Jos laki määrää sinua käyttäytymään epäoikeudenmukaisesti toista ihmistä kohtaan, silloin sanon sinulle: riko lakia. Ajatus ”sosiaalisesta puolustautumisesta perustuu Gandhin, Thoreaun, Marthin Luther Kingin, Theodor Ebertin ja Gene Sharpin oppeihin, jonka mukaan asukkaat kieltäytyvät yhteistyöstä ja käyttävät aktiivista, väkivallatonta vastarintaa, symbolisia toimia kuten kuluttaja- ja tuottajaboikotteja, virastoihin kohdistettua poliittista ja sosiaalista boikottia, lakkoja, hallintojärjestelmän hyväksikäyttöä, kirjelmiä, jarrutusta, tahallista saamattomuutta ja hidastelua. Sosiaalinen puolustautuminen asettaa myös kovan hinnan sille, joka vihollisena tunkeutuu maahan. Se vaatii asukkailta lujuutta ja rohkeutta, kykyä asettaa itsensä alttiiksi kokonaisuuden pelastamiseksi. On kuitenkin opittava tekemään ero henkilön ja hänen roolinsa välillä, samoin hallituksen ja kansalaisen välillä. Väkivallaton vastarinta ja viha eivät sovi yhteen. Se joka ei opi näkemään vastustajaansa ihmisenä, ei voi olettaakaan päämääriensä toteutuvan. Sekä päämäärä että menetelmä on oltava väkivallaton. Viholliskuvan luominen kuuluu aina sotavalmisteluihin. Kaiken sen pahan mitä maailmassa on, sanotaan johtuvan vihollisesta. Saksalainen vasemmistovihreä kertoo: "Minäkin osallistun istumalakkoihin ja mielenosoituksiin. Istumme ja poliisi kantaa meidät pois. Mutta jonain päivänä meidän on kieltäydyttävä siitä, että meidät kannetaan pois. Milloin meillä on niin paljon poliittista voimaa?"

 

Petra Kelly pioneerina

Saksan vihreiden karismaattisin johtaja syntyi Baijerissa 1947.  Vanhempien erottua häntä kasvattivat äiti ja isoäiti. Sisarpuoli kuoli 10-vuotiaana syöpään (silmässä), syynä oli mahdollisesti hoidossa käytetty säteily. Petra perusti Grace P. Kellyn -rahaston, joka tutkii ympäristön vaikutuksia syöpään. Vuonna 1983 hän muutti perheensä kanssa Yhdysvaltoihin, koska hänen isäpuolensa oli eläkkeelle jäänyt upseeri, kävi lukioluokat Georgiassa ja Virginiassa ja niiden jälkeen American School of International Service diplomaattikoulutuksen Washingtonissa. Kelly oli mukana Robert Kennedyn vaalikampanjassa ja Martin Luther Kingin kansalaistottelemattomuusliikkeessä sekä sodanvastaisessa ja feministisessä liikkeessä. Hän esiintyi useissa TV-ohjelmissa.

Kelly palasi Eurooppaan 1970. Hän valmistui Amsterdamin yliopiston valtiotieteellisestä tiedekunnasta ja sai viran EEC:n sosiaali- ja terveysjaostossa. Hän liittyi sosiaalidemokraattiseen puolueeseen, mutta huomasi, että "niin monet miehet tietävät niin vähän" ja erosi puolueesta 1979. Hän luennoi Euroopan lisäksi Japanissa atomiaseista ja feminismistä. Häntä vierastettiin vasemmistolaisissa piireissä, koska hän toi hengellisiä ja henkiökohtaisia ajatuksia politiikkaan. 1979 hän liittyi Vihreään puolueeseen perustajajäsenenä, ja seuraavasta vuodesta alkaen hän  yhtenä puolueen puheenjohtajista ja 1983-1990 kansanedustajana.

Päivittäin hänellä oli 200 kirjettä vastattavana. Monissa kirjeissä tuli myös uhkauksia, joten hän vetäytyi parlamentista ja eli partnerinsa kanssa suljettua elämää Bonnissa. 19.10.1992 heidät molemmat löydettiin ammuttuina asunnostaan.

 

Saksan vihreiden Eurooppapolitiikka 1970-1980

Vihreiden Eurooppapolitiikan on oltava pitkäjänteistä ja sen on täytettävä neljä periaatetta: ekologisuus, sosiaalisuus, väkivallattomuus, suora demokratia. Eurooppaa uhkaa ekologinen ja ekonominen kriisi, sotilaallinen katastrofi ja perusoikeuksien ja demokratian jatkuva väheneminen. Vihreiden politiikka on tukenut autonomista protestiliikettä, alueiden itsehallintoa.
Holm Leinohardt 1984)

Vuodesta 1979 puolueen tunnuslause on kuulunut Alueiden Eurooppa – radikaalidemokraattinen federalismi, konfederalismi.

Petra Kelly julisti vuonna 1983: "Tavoittelemme ekologista, itsehallinnollista ja siviilialueiden Eurooppaa."

• "Osallistumme Eurooppavaaleihin vähentääksemme päätöksenteon keskittymistä ja palauttaaksemme päätösoikeuden kansalle. Valtioiden ja EU:n virkamiehet ovat todellinen uhka ihmisoikeuksille ja demokratialle. Valtaa ja veroja on jaettava alueille." (Eurooppavaalien ohjelmaa 1979).
• "Haluamme palauttaa historiallisesti kehittyneen ja alueiden Euroopan, jossa on itsemääräämisoikeus ja jonka kansoja yhdistää verkosto." (Eurooppavaalin julistus 1984)

Vihreiden  mielestä on suuri ero ihmisten tarpeilla ja kansallisvaltioiden toimintamuodoilla. EU:ssa on vallalla valtiollinen itsekkyys eikä mikään demokratisointi olekaan päämääränä, vaan Euroopan nostaminen supervallaksi. Sen sijaan Euroopan täytyy koostua alueista kuten Frankit, Bretagne, Etelä-Tiroli, Korsika, kaikkiaan noin 80 itsehallinnollisesta alueesta eikä kansallisvaltioista.

Globaalipääoma oli vihreiden suurin vastustuksen kohde, sillä sen ainut päämäärä on kasvu ja voitto. Yritykset eivät tuota toteuttaakseen ihmisten tarpeita vaan sitä mikä tuottaa pääomalle eniten voittoa. Kilpailutilanteen parantaminen on niiden tavoite, ei ekologinen kestävyys.

Vihreät kannattavat paikallistaloutta, koska paikallisissa pienyrityksissä työntekijät voivat olla mukana suunnittelussa, raaka-aine tulee läheltä, kuljetusmatkat ovat lyhyitä ja jätteiden käsittely mielekästä. Paikallinen omavaraisuus luo turvallisuutta. Yhteistyö Euroopassa luo katon, jonka alla paikalliset ihmiset voivat toimia. Energiaa ja raaka-aineita voidaan säästää lisäämällä ihmistyövoimaa.

 

Marketta Horn

Vihreä lanka 1985

Vihreä linja maailmalle

Vihreä eduskuntaryhmälle saapuu postia kaikkialta maailmasta: Englannin vihreät haluavat kummiryhmiä, saksalaiset kutsuvat kokouksiinsa, hollantilaiset pyytävät tarroja näyttelyihinsä, Greenpeace toimintaansa rahoittajia, ydinvoiman vastustajat Kreikasta tempauksilleen tukea. Ranskalaiset kertovat järkyttävistä metsäkuolemista, englantilaiset vaihtoehtoisen teknologian uusimmista keksinnöistä.

Euroopan vihreä parlamenttiryhmä julkaisee uutiskirjettä, ruotsalaiset lähettivät yksityiskohtaisen vaihtoehto-ohjelmansa. Ranskalaiset ja espanjalaiset toivovat kannustusta pystyäkseen ilmoittautumaan vaaleihin. Kanarian saaret halutaan julistaa puolueettomaksi alueeksi. Ja Saksasta pyydetään suomalaisilta tietoja puolueettomuudesta. Puolalainen Solidaarisuus ammattijärjestö selventää lehdistössä olleita vääriä tietoja, neuvostoliittolaiset ruohonjuuritason tutkijat välittävät osoitteita. Lontoolainen Finacial Times tekee gallupia VIHREIDEN energiakäsityksistä kautta maailman.

VIHREÄ LINJA MAAILMALLE -osastossa alamme julkaista näitä tiedotuksia ja avunhuutoja. Osastoon välitetään myös vihreän linjan uutisia maailman tietotoimistoista - uutisia, jotka eivät aina läpäise STT:n julkaisukynnystä. Tulkaa mukaan tekemään VIHREÄÄ LINJAA tutuksi Suomessa ja lähettämään Suomesta omakohtaisia kokemuksia maailmalle (ruohonjuuritason diplomatiaa). Tilastoimatonta tietoa maailmalta ei lie lehdessämme liikaa viljelty. Kuten Englannin vihreiden edustaja kirjeessään 12.8.1986 Suomesta kummiystäviä etsiessään kertoi: "Paikallistason toiminnallemme tulee enemmän uskottavuutta, kun osoitamme olevamme osa kansainvälistä liikettä." Onhan vihreiden tunnuslauseena ollut alusta alkaen: ajattele maailmanlaajuisesti, toimi paikallisesti.

Kanainväliset yhteydet lisäävät tietoa ja vähentävät ennakkoluuloja

Suomen kaltaisessa kääpiökielimaassa tahtovat vaihtoehtokirjallisuus ja ympäristötutkimuksista kertovat uutiset jäädä muutamien harvojen tutkijoiden päänvaivaksi. VIHREÄ LINJA MAAILMALLE voisi muodostua vaihtoehtoiseksi uutis- ja tietokanavaksi. Onhan vihreiden "ylitettävä vallitsevan tiedon taso" pyrkiessään sekä valtuustoissa että niiden ulkopuolella saamaan kannatusta ekologisen, väkivallattoman, oma-aloitteisen ja yhteisvastuullisen yhteiskunnan kehittämiseksi.

Toinen syy, miksi kansainväliset uutiset ovat erityisesti vihreille tärkeitä, on pyrkimys muuttaa "virallinen ulkopolitiikka" ruohonjuuritason diplomatiaksi, keittiöpöytäkeskusteluiksi. Kansainvälisistä suhteista puhutaan perinteisesti käsitteillä "taloudellinen kilpailukyky", "valtiosopimukset", "sotilaallinen turvallisuus", "kulttuurivaihtopöytäkirjat", "diplomaattien", "sotilaiden" ja "kaupallisten" edustajien toimiessa välittäjinä.

Nämä käsitteet ovat perua niille ajoille, jolloin määrätyllä alueella asuvia ihmisiä uhkasi nälkä tai vilu, tai vieraan "valtion" "armeija". Heille opetettiin valtiollisen koululaitoksen välityksellä ennakkoluuloihin perustuvia viholliskuvia. Mutta viime vuosikymmeninä ovat kansainväliseen politiikkaan nousseet mittasuhteiltaan aivan erilaiset kysymykset tärkeiksi: mitä meidän tulee suojella ja turvata, mitä vastaan suojelu on suunnattava, kuka suojelee ja turvaa ja millä välineillä suojeleminen tehdään?

Vaihtoehtoinen kansainvälinen politiikka ei pidä suojelemisen kohteena valtion ja rajojen loukkaamattomuutta vaan luonnon, ihmisen ja kulttuurin suojelemista. Perustana on ihmisen - ei koneen - kyky selviytyä kriisitilanteissa. Vihollisella ei ole sotilaallista muotoa eikä turvallisuutta voida taata aseilla. Nykyajan viholliset, nimittäin atomiaseet, happosateet ja vähemmistöjen epäoikeudenmukaista kohtelua esiin tuova kansainvälinen terrorismi eivät kunnioita valtiollisia rajoja.

Siksi VIHREÄ LINJA MAAILMALLE - osastossa ei kirjoiteta aseista ja kilpailukyvystä, ei yhtiöiden taseesta, diplomaattisista vierailuista eikä valtioiden sopimuksista, vaan kansalaistottelemattomuudesta ja omavaraisuudesta, keittiöpöytädiplomatiasta ja ekologisesta, kulttuurisesta ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta.

• Pisara on valtameren alku
• Yhdessä mekin voimme enemmän

Kansainvälisestä kirjeenvaihdosta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä minuun.

Vihreä Lanka 1986, Marketta Horn 

Sara Parkin: Englannin vaalijärjestelmä ongelmana

Euroopan Vihreiden englantilainen ministeri ja lähettiläs tuli haastattelemaan Suomen vihreän liikkeen aktivisteja kirjaansa Vihreä aurinkopaikka varten liikkeen historiasta ja tavoitteista. Saran vilpittömän hienostelematon kyselytyyli ja luonnollisen eleganssin vetovoima sai jäyhät partapoikammekin tilittämään tuntojaan, vertaamaan suomalaista vihreyttä englantilaiseen ja saksalaiseen vihreyteen, maan ekologiseen ja sosiaaliseen tilanteeseen.

Saralle Suomi vaikuttaa paratiisilta. Hänen kotimaassaan ”on jo kaupunkeja jotka eivät saisi olla olemassa, mutta mitä tehdä kun ne ovat täynnä ihmisiä”. Monissa kaupungeissa ympäristöolot ovat eläimillekin vaarallisia. Työttömyys yli 70 prosenttia.

Juttelemme Englannin ja Euroopan Vihreistä, erotiikasta, vihreistä guruista, kehitysmaista ja elämästä yleensä  keittiönpöydän ympärillä kodissani Mankkaalla. Elokuun kuutamoisen yön.

- Poliittinen toiminta alkoi saatuani kaksi poikalasta 15 vuotta sitten. Jäin sairaanhoitajan ammatista kotiin. Aloitin toimimalla kansalaiskomiteassa ehkäisyvälineasenteen muuttamiseksi. Vielä 1960-luvun lopulla Englannissa oli kiellettyä myydä ehkäisyvälineitä naimattomille. Perheessämme ei syödä paljon lihaa. Urheilijatyyppi en ole, pelaan squashia. Vuonna 1980 mieheni työpaikan takia muutin Lyoniin Ranskaan ja toimin sieltä käsin Englannin edustajana, yhtenä Euroopan Vihreiden neljästä vetäjästä.

- Aloitimme 1973 ekologisena liikkeenä. 1985 muutimme nimen Ekologiapuolueesta Vihreäksi. Tämä johtui siitä, että  muut alkoivat väittää olevansa vihreä puolue. Jäseniä on noin 7000. Liittyä voi jokainen, joka maksaa 10 puntaa, avioparit ja työttömät vähemmän. Jokaisen on myös hyväksyttävä Vihreiden perustuslaki (n. 3 siv.) ja "filosofinen perusta". Kolmen vuoden edustamisen jälkeen on erottava vuodeksi. Ehdokkaaksi asettuvan on oltava ainakin vuosi jäsenenä. Paikallisissa valtuustoissa on noin 80 vihreää. Suurin äänimäärä minkä yksittäinen Vihreä on saanut on 59 670. Vahvimmillaan olemme Lontoossa ja Skotlannissa.

Kesäkuisissa parlamenttivaalien kampanjassa oli kyse vain äänistä, ei asioista. Se oli pitkäveteinen ja strategisesti väärä. Vaalijärjestelmän takia vihreät saivat vain murto-osan paikoista, jotka meille olisi kuulunut äänten perusteella. Englantilaisista 60670 äänesti Thatcheriä vastaan, mutta kuitenkin hänellä on enemmistö parlamentissa. Englannissa on se ongelma, että maan politiikka tehdään kansallisella tasolla, ei paikallisella. Politiikka on muutenkin erotettu arkipäivästä. Vaaligallupien mukaan ympäristöasiat olivat etusijalla. Kuitenkaan puolueet eivät uhranneet niille riviäkään vaaliohjelmissaan.Thatcher erotti hyvän ympäristöministerin vaalien jälkeen ja nyt siellä istuu kovan linjan mies

Saksalaiset tekivät erheen ottaessaan neljä periaatetta puolueensa perustaksi. Ne ovat mielestäni liian erillisiä. Eri alueita ei voi erotella toisistaan. Mitään demokratiaa ei voida saavuttaa ilman ekologista tasapainoa. Tai aivan kuin rauhan voisi erottaa ekologiasta. Ekologia on oltava pohjana. Meidän lähtökohtamme on, että planeetan tarpeet ovat pysyviä. Miksi massassa on aina sama koostumus? Meren suolapitoisuus suurin piirtein vakio? Koska planeetta on yksi järjestelmä. Filosofinen perusta, jonka siis kaikki jäsenemme hyväksyvät, sisältää tosiasiat, että
1) ihmisten toiminta ei ole sopusoinnussa planeetan kanssa
2) jos jatkamme näin, tuhoamme koko planeetan.

Aikaisemmissa taloustutkimuksissa ei ole otettu huomioon arvomuutoksia. Valmistimme ensimmäisen "filosofisen talousarvion". Uutta on myös vaihtoehtoisen talousmallin esittely ja kansalaispalkka. Raha ei kerro enää mitään hyvinvoinnista. Nykyään on uusia mittareita. Jos ympäristö on puhdas, voidaan osoittaa kuinka paljon eläimiä sillä ja sillä alueella on. Lajien monipuolisuudesta voi päätellä, miten ihmisellä menee. Bruttokansantuotetta ei voi käyttää taloudellisena mittarina. Sehän nousee mm. jos joku sairastaa tai autoja korjataan. Yhteiskunnassa rikollisuus, työttömyys ja sairaudet lisääntyvät. Mutta talousministerit onnittelevat toisiaan: kaikki menee hyvin. BKT nousee.

- Nykyinen pankkilaitos olisi lopetettava. Yritämme estää sen, että rahaa tehdään rahasta. Nykyäänhän pankit "luovat" rahaa. Jopa valtiolle. Paikallisilla alueilla pitäisi olla taloudellinen itsenäisyys. Maailmanpankki on moninkertaistanut ympäristötutkimustaan. Ei suinkaan siksi, että pankki olisi alkanut vihertyä. Se haluaa, että maailmalle riittäisi mahdollisimman pitkään mitä kuluttaa! Englannin vihreät olivat perustajajäseniä Ecole Building Society:ssa. Se on rakennuslainapankki. Kuka tahansa voi tallettaa sinne rahaa, jota lainataan asuntojen rakentamista ja korjaamista varten.

- Euroopan 12 Vihreätä puoluetta lyöttäytyivät yhteen vuonna 1979. Päämääränä on oppia toistemme kokemuksista ja edistää Vihreitä ideoita. Kuningasideamme on tehdä joku tietty sama asia samana päivänä kaikissa maissa. Toiseksi haluaisimme kerätä mahdollisimman yksityiskohtaista tietoa käytännön tehtävistä maailmanmenon muuttamiseksi. Brysselistä käsin julkaisemme mm. uutislehteä Letter of the European Greens. Toivoisimme suomalaistenkin tulevan mukaan toimintaan.

Mielestäni tulisi keskittyä kärkikysymyksiin. Emme voi yrittää selvittää kaikkia parlamentissa esiin tulevia ongelmia. Kaikkia vihreitä yhdistävä kärkikysymys voisi olla vaihtoehtoinen energia. Meidän tulisi esim. perustaa ryhmä, joka tutkii kuinka monta tuulimyllyä tarvitaan, että Helsinkiin riittää energiaa.

Tarvitsemme valtaa. Se joka kieltää vallan, antaa sen vain muiden käsiin. Valtahan on aina jossain. Me Vihreät haluamme jakaa vallan ruohonjuuritasolle niin että ihmiset itse tiedostaisivat. Voiman määrittelen rahaksi ja mahdollisuudeksi saada enemmän rahaa, minkä avulla saa valtaa: Tsernobylin jälkeen ihmetteli koko kansainvälinen lehdistö, mitä vihreille tapahtuu. Syy hiljaisuuteemme oli rahan puute. Ei ollut rahaa painaa lentolehtisiä.

- Saksan vihreillä on vahva asema ja puolue on erittäin varakas. Eurooppa Parlamentin vaaleissakin he saivat 3 DM per ääni. Kun puolue ei sääntöjensä mukaan saa käyttää varoja mainontaan, voivat he keskittää voimansa myönteisten ehdotusten tekemiseen.

(Eikö tämä olisi mukava tapa meilläkin? Mitä paremmin alamme tuntea toisiamme, sitä tarkemmin ymmärrämme sitä ajatusrakennelmaa, elämänjujua, mikä kullakin on takanaan, kun hän esittää mielipiteitään ja ratkaisumallejaan. Pystyisimme löytämään ja sietämään yhä enemmän vaihtoehtoja. Mikä on tärkeä yhdelle, ei annakaan toiselle mitään. Onhan yhteiskuntamme taloudellisesti ja henkisesti niin kehittynyt, että täällä on tilaa yhä useammalle. Pieni vihreä nainen nujertuu vallitseviin politiikan tekomuotoihin tutustuttuaan. Tuo oma jujusi, tekniikan terävyytesi, keskustelun avulla kypsytettäviä ideoita kehittämään. Vaikka nykyisessä teollistamisen jälkeisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa itse alat hipoa ammattilaisen ja asiantuntijan tasoa toisella elämän sektorilla antaisit kuitenkin "leppeiden, lyhyehköjen, keski-ikäisten miesten" (Osmon ja Villen) jatkaa verkkaista puhumistaan. Ainakin niin kauan kuin he pystyvät näkemään ammattilaisten maailmaan amatöörinkin silmin, tuomaan pehmeyttä koviin kulisseihin. Yhdessä vaan ei yhtyen.)

 

Reaalipolitiikka ei koskaan korjaa varsinaisia syitä

Rudolf Bahro kirjoitti vuonna 1987 Logik der Rettung: "Lähdin pois vihreistä vuonna 1985. Vaikka heidän ideaansa jäi Ökopax - ekorauha, vaihtoivat he pelkästään uudistuakseen ja vain vallanhimostaan alkuperäisen substanssin päivänpolitiikan pikkurahaan. Mitä lähempänä edustajat ovat ihmisiä sitä vahvemmin on politiikka kiinni välittömissä tarpeissa. Poliittinen järjestelmä antaa mahdollisuuden reagoida vasta kriisin jo synnyttyä. Reaalipolitiikka ei koskaan korjaa varsinaisia syitä. Toivo muutoksesta elää siinä, että me itse olemme saanet tämän itse aikaiseksi."

Norjalainen ekofilosofi Sigmund Kvoloy

Kvaloy korostaa filosofian välitöntä yhteyttä muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan. Hän eroaa Arne Nässistä, jonka ekosofiaa Kvaloy luonnehtii perinteisemmäksi akateemiseksi filosofiaksi. Usein yhteiskunnan sanotaan  mutkistuvan. Esimerkiksi käy hallinto, byrokratia. Määräyksiä, ohjeita, neuvoja ja kontrolleja tulee lisää, elämä niiden viidakossa tuntuu yhä mutkikkaammalta. Mutta silti yhteiskunnassa toimiminen edellyttää vain muutamaa yksinkertaista perustietoa, mekaanista saman toistamista, tiettyä sorminäppäryyttä. Pitäisikin puhua yhteiskunnan jatkuvasta yksinkertaistumisesta: samat ajattelun ja muun toiminnan perusmallit tunkeutuvat kaikille elämän alueille. Ongelma onkin, että elämä kyllä hallitaan, mutta sitä ei eletä. Näennäistä mukavuutta Kvaoy kutsuu Disneylandeffektiksi: meihin suunnataan joka puolelta yhä uusia ja voimakkaampia ärsykkeitä, jotka silti ovat kaikki yhtä ja samaa, koskettavat vain pintaa ja tiukan paikan tullen romahtavat kasaan kertatönäisyllä. Erilaisia särmiä täytyy olla paljon, että voi tarttua johonkin myös silloin kun huvipuisto romahtaa ympäriltä. Kun kaupunkiin rakennetaan kerrostalo, se on kerralla valmis eli se kuolee pystyyn heti valmistuttuaan. Länsimaisen filosofian perusvirhe on virheellinen suhde luontoon ja siihen liittyen ihmisen yksilöllisyyden virheellinen korostaminen.  Pieni minä, yksilö, onkin suuren minän, elämän kokonaisuuden osa.  Hänen ajattelu suuntautuu yhä selvemmin itään, buddhalaisuuteen, länsimaille tarkoitetun modernin buddhalaisuuden kehittelyyn. (Eero Ojanen, hs 28.3.1986)

Yhä enemmän kontrollia ja standardia

Yhteiskunta tarvitsee toimintansa kasvuun ja sujuvuuteen yhä enemmän standardointia ja kontrollia. Tuotantolaitokset tarvitsevat yhdenmukaisia kulutustottumuksia, mahdollisimman ennustettavasti toimivia ja helposti valvottavia ihmisiä. Mitä erikoistuneempia ihmiset ovat, sitä vähemmän heillä on tietoa oman erikoisalansa ulkopuolelta. Ihminen vieraantuu luonnosta ja yhteiskunnasta. Kaikki ympärillä on standardoitua, vailla mitään henkilökohtaista merkitystä ihmiselle. Maalla talon rakennusaineet haettiin viereisestä metsiköstä. Ihmiset ankkuroituivat historiaan. Oma työ oli tapa elää, ei välttämätön paha joka teki onnellisen vapaa-ajan mahdolliseksi. Emme voi ymmärtää itseämme tarkastelemalla toimintaamme päästä tai sydämestä käsin. Täytyy olla osa luontoa, heittäytyä elämiseen. Ekologit ovat kummallinen ihmisjoukko, joka uskoo, että ihmisten pitäisi yrittää ymmärtää toimiensa seuraukset ennen kuin he toimivat. Me avaruusajan ihmiset olemme unohtaneet, että olemme yhtä riippuvaisia luonnosta kuin kivikauden ihmiset.

Ekologia on tiede, joka käsittelee luonnon yhteispeliä.

Julkaistu Vihreässä Langassa (?)

Marketta Horn

Ekokansalaisen rajoja ei valtiollinen tullilaitos suojaa

Niin valtio kuin massatuotanto ovat selvästi saavuttaneet eläkeiän. Valtio pystyy säätämään lait, jotka takaavat jotakuinkin oikeudenmukaisen sosiaalisen ja koulutuksellisen tason, työttömyysturvan ja työmatkat. Mutta jo ympäristöongelmien ratkaisussa valtiollinen päätöksentekotapa on avuton - joko liian pieni tai liian suuri. Siltä puuttuvat oikeudet ja lakipykälät hidastavat virkamiesten välttämättömiksi havaitsemien säädösten toteuttamista, onhan valtiovallan edustettava tasapuolisesti erilaisia intressiryhmiä. Valtiollinen korjausverstas ei voi muuta kuin pitkittää tuhoavaa eloonjäämistä. Suurin osa varoista ei suinkaan kulu sosiaalietuuksiin ja koulutukseen, vaan vanhentuneen pankki- ja tuotantojärjestelmän pönkitykseen. Valtio ja sen liitännäiset edistävät tuon teknisen ihmisen eloonjäämistä, jota Saarinen niin ihannoi.
Hyväkään tekniikka ei voi turvata jatkuvaa kasvua. Vapaat vaalit ja vallan kolmijakoon perustuva parlamentarismi ovat vain vapauden irvikuvia. Puolueista on muodostunut pieniä klikkejä, joissa valitaan toinen toisiaan. Lehdistö ei raportoi sitä mitä poliitikot tekevät, poliitikot eivät tee sitä mitä pitävät oikeana, oikeuslaitos ei turvaa ihmisen oikeuksia, vaan vahtii valtion eloonjäämistä. Eikö ihmiskunta ole saavuttanut jo sen kehitystason, jossa voidaan myöntää: fyysinen on paikallista, henkinen on globaalia?
Tämän avaruusaluksen nimeltä maa, jolla ei ole kotipaikkaa, minne pysähtyä tankkaamaan, tasapaino ei loputtomiin kestä sitä, että vettä, polttoaineita ja sellaisia luonnossa esiintyviä aineita, jotka eivät voi uusiutua, siirrellään puoliskolta toiselle.
Sosialistien tunnuslause on ollut Työväenluokka ei tunne rajoja, porvarien tunnuslause Pääomaa eivät rajat saa kahlita. Kuinka kummaa: valtioton olotila on myös ekofilosofien päämäärä.
Ei lie tarvitse todistaa, että ympäristösaasteet eivät pysähdy viisumi- ja tullimuodollisuuksiin. Ekofilosofien piirissä kiistellään kahdesta vaihtoehdosta: voiko maapallon turvata paremmin YK:n tapainen maailmanlaajuinen organisaatio vai tulisiko päätösvalta jakaa jotenkin muuten.
Myös maailmanvaltiota vastaan puhuu se, että jos jostain yhteisistä päämääristä saadaan enemmistöpäätös, esimerkiksi merien ja korkeiden ilmakerrosten suojelusta, tuhoavien myrkkyjen käytöstä, raaka-aineiden käytöstä tai lapsiluvusta, on asetettava ylikansallinen viranomainen vahtimaan päätösten toteuttamista. Miten maailmanvaltio saisi aikaan tarvittavan tiedon ja ratkaisut rajoituksista? Miten sille myönnettäisiin tehokkaammat vallankäytön välineet kuin nykyisin on YK:lla? Kamppailu olemassaolosta käy tulevaisuudessa yhä kovemmaksi. Miten voidaan löytää oikeudenmukainen hallintatapa?
Suomalaista keskustelua ajatellen on vahinko, että Suomessa ei ole foorumia, jossa visioitaisiin ekologisesti ja eettisesti kestävää yhteiskuntaa. Kolmannesta vaihtoehdosta ei Suomessa keskustella, vaikka Suomelle asian luulisi olevan erityisen ajankohtainen. Onhan naapurinamme idässä siirtymäkauden yhteiskunta. Entiset Neuvostoliiton osavaltiot eivät täytä kehitysmaan kriteerejä, mutta matka markkinatalouteenkin on pitkä. Ihmiset kuuluvat koulutettuun osaan planeetan ihmismäärästä ja he elävät tällä hetkellä siirtymävaiheessa. Suomi on ainut korkeasti kehittynyt kulutusyhteiskunta mahtavan sosialistisen kasvatuksen saaneen kansakunnan vieressä.
Saksassa ekopolitologit puhuvat kirkontornipolitiikasta ja Englannissa kvanttiyhteiskunnasta. Itsenäiset ja omavaraiset kylät toimisivat yhtenäisillä ekologisilla ja kulttuurisilla alueilla. Ihmiset kuuluvat valtiollisesta rakennelmasta huolimatta johonkin laajempaan järjestelmään, mutta joutuvat nykyjärjestelmässä uhraamaan suurimman osan päivittäisestä ajastaan ja energiastaan järjestelmän nimeltä valtio hyväksi. Valtiothan kehittyivät vain kymmenisen sukupolvea sitten sodankäynnin rahoittamiseksi ja organisoimiseksi. Valtioiden määräysvalta kasvoi asekehityksen myötä: mitä laajempikantoiset aseet sitä suuremmat hallintokunnat.
Kansallisvaltioiden suhteet eivät ole suhteita kansalaisten vaan diplomaattien, virkamiesten ja sotilaiden välillä. He turvaavat elämän ennen kaikkea yhteiskunnallisena ja valtiollisena asemana, eivät ihmiskunnan edustajina. Ihmiset eivät löytäisi toimintaansa motivoivaa samaistumista enää valtiosta ja isänmaasta.
On hyödytöntä keskustella siitä pyrkivätkö suurvallat lisäämään valtaansa vai levittämään aatettaan, koska toisen saavuttaminen vaatii toista. Univormua kantavat siviiliasukkaat toisin kuin ammattisotilaat eivät ole valmiita kuolemaan elleivät tiedä minkä hyväksi he kuolevat.
    • Fyysinen isänmaa vai henkinen isänmaa?
    • Idässä siirtymävaihe mihin?

Näin Suomessa alkuaikoina

Ympäristöministeriö perustettiin kangerrellen ja karsittuna.

Soininvaara:

Luonnonsuojelu on vain yksi vihreiden monista juurista. Muita olivat auton ylivaltaa vastustanut liikennepoliittinen enemmistö ry, seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajava liike ja feministit. Yhdistävä tekijä oli pikemmin liberalismi kuin luonnonsuojelu”, vastaa Soininvaara haastattelussa Vihreät syntyi Koijärvi-.liikkeestä. ”Vihreät on porvarillinen vasemmistopuolue. Vasemmistoa se lähestyy sosiaalisen tasa-arvon painotuksen vuoksi. Porvarillisuutta on se, ettei vihreät kosiskele ay-liikettä” (hs 12.5.2012)