Maapalloa on verrattu avaruusalukseen. Avaruusalus nimeltä Maa on siinä
mielessä huonossa asemassa, että sillä ei ole laskeutumispaikkaa. Sen
on tultava toimeen sillä materiaalimäärällä, joka sillä nyt on. Tällä
avaruuslaivalla on kuitenkin se etu, että se pystyy lataamaan itse
itseään. Vaikka materiaalimäärää ei voida lisätä, on maa energian
suhteen saavana osapuolena: aurinkoenergiaa virtaa koko ajan lisää.
Miksi ihmiskunta ei ole tarttunut tähän elämän valoon?
Nykyisin planeetta kevenee jatkuvasti, koska teollisuus muuttaa
raaka-aineita energiaksi. Uutta materiaa syntyy tilalle niin hitaasti,
että lisäys on vain teoreettinen. Menneisyyden varastot ovat kovassa
kulutuksessa. Koska samalla myös tyhjennetään tulevaisuuden varastoja
eli saastutetaan vettä, maata ja ilmaa, puhutaan tulevaisuuden
maahantuonnista. Tähän mennessä tämä jokseenkin maksuton maahantuonti
on ollut teollistumisen ehtona.
Ulkoisten energioiden suurkäyttö tekee ihmisestä vieraan itselleen.
Ihmisen ja luonnon suhde muuttui ratkaisevasti, kun Englannissa
opittiin 1100-luvulla käyttämään kivihiiltä. Ihmisen elinolosuhteet
alkoivat erottautua huimaavaa vauhtia muiden elävien olentojen
elinolosuhteista. Keksittiin höyrykone ja otettiin käyttöön kutomakone.
Välitön kosketus luontoon korvattiin koneilla ja ”näkymättömillä”
energioilla.
Nykyään suurin osa ihmisistä viettää kaikkialla maapallolla aikansa
trooppisessa lämpötilassa. Asunnoissa on talvisin lämmitys ja kesällä
ilmastointi, niin että lämpötila on kesät talvet vakio. Saman t-paidan
voi vetäistä ylleen vuodenajasta riippumatta. Kotona ja työpaikalla on
yhtä valoisaa päivällä ja yöllä. Ihmisen ei tarvitse sopeutua
vuodenaikojen vaihteluun eikä vuorokauden rytmiin. Länsimaissa ihminen
myös syö vuoden ympäri samoja elintarvikkeita ja ne lennätetään hänelle
tuoreina. Eikö ihmisen elinympäristö muistuta enemmän laboratorion
eristettyä koehuonetta kuin luomakunnan kruunun vapaata valtakuntaa?
Ihmisessä on itsessään energiaa niin paljon, että hän pystyy sen
varassa hankkimaan maanviljelyllä seuraavana päivänä tarvittavan
energiamäärän. Tämä perustuu seuraavanlaiseen laskelmaan. Ihminen syö
vuorokaudessa keskimäärin 8500 kilojoulea. Tästä energiasta kuluu
suurin osa passiiviseen ylläpitoon ja aktiiviseen toimintaan. Kun
energian hyötysuhde on 60 prosenttia, jää 3000 kilojoulea. Ihmisellä on
käytettävissään 104 watin teho kahdeksan tunnin ajan vuorokaudessa.
Käytännössä ihminen on pystynyt lisäämään omaa energiaansa
orjatyövoimalla, puun käytöllä, vetojuhdilla, vesimyllyllä,
tuulimyllyllä jne. Tulevaisuudessa nousevat kiinnostaviksi haasteiksi
yhä hienojakoisemmat energiat kuten eetterienergia, orgo- eli
seksuaalienergia ja ajatusenergia, joita ei vielä osata edes mitata.
Näitä ihmisen omia energian lähteitä on tutkittu kaikkein vähiten.
Koska ihminen on perimmältä olemukseltaan energiaa, hän on
väistämättä osa sitä energiaa, jota hän käyttää. Atomivoima on
suhteiltaan aivan eritasoinen ongelma kuin uusiutumattomat,
fossiiliset, energialähteet. Henkistyneiden ihmisten mukaan
atomienergia syntyy päinvastaisessa prosessissa kuin öljystä ja
hiilestä tuotettu energia. Sen vuoksi se ei tuota vain saastetta kuten
uusiutumattomat energiat, vaan myös niin kutsuttua negatiivista
energiaa, joka turmelee ihmisen omaa energiaa. Atomivoiman vaikutus
ihmisen henkiseen kehitykseen on negatiivinen siitä yksinkertaisesta
syystä, että ihmisen energiataso ei vastaa atomienergian vaatimaa
kehitystasoa.
Atomivoiman käyttö johtaa yhteiskunnallisen elämän
jähmettymiseen. Ydinvoima sinetöi määrätyn elämäntavan ja
maailmankuvan. Se luo välineellisen ja keskitetyn
tarkkailuyhteiskunnan. Jotta ihminen voi luottaa itseensä,
kokonaisjärjestelmä ei saa olla niin suuri ja loppuun asti hallittu,
että se rajoittaisi ihmisen omaan harkintaa. Atomivoiman käyttö
osoittaa, miten mahdotonta on sovittaa yhteen suurteollisuuden
vaatimukset ja ihmisoikeudet.
Yleensä paras lääke sairauksiin on ennaltaehkäisy. Säteilysairauksissa ennaltaehkäisy on ainut lääke.
YKSITOISTA SYYTÄ LUOPUA ATOMIVOIMASTA
1. Ydinvoimaloiden polttoaine on loppumassa. Uraanivarat riittävät
nykyiselle 439:lle voimalalle vain 40 vuotta ja louhiminen tulee vuosi
vuodelta työläämmäksi.
2. Ydinvoimalan purku tulee kalliimmaksi kuin itse voimalan käyttö.
Kun Englannissa vuonna 1989 yksityistettiin energiatuotanto, The
National Power -yhtiö kieltäytyi ostamasta atomivoimaloiden osakkeita
niiden purku- ja jätteenkäsittelyn kustannuksiin vedoten.
3. Taloudellisuus perustuu alihinnoitteluun. Valtio subventoi
atomivoimaa vero- ja tariffipolitiikalla. Myös purku- ja
jätekustannukset, onnettomuuskorvaukset ja vakuutukset on
alimitoitettu.
4. Ydinvoimala asettaa kyseenalaiseksi demokraattisen
päätöksenteon. Atomivoima soveltuu huonosti demokraattiseen
päätöksentekoon, koska se on pääomavaltainen, vaatii suuria yksikköjä
ja pitkän rakennusajan. Atomivoiman suhteen poliittiset
päätöksentekijät ovat pakkotilanteessa. Tekniset tosiasiat ja
teollisuuden ehdot määräävät suunnan.
5. Atomivoimalat ovat liian haavoittuvia, jotta niissä voitaisiin
soveltaa työpaikkademokratiaa tai lakko-oikeutta. Suurten riskien
vuoksi atomivoimaloita ja ydinmateriaalin kuljetuksia on valvottava
tiukasti. Riskit lisäävät työntekijöiden ja atomivoiman vastustajien
valvontaa. Jotta terroristi ei pääse sattumalta työntekijäksi, on
kaikkia atomivoimalassa työskenteleviä seurattava ja heidän
sukulaisuussuhteensa ja lääkärissäkäyntinsä selvitettävä.
Koska atomivoimalassa tapahtuva toimintahäiriö tai terroristi-isku
aiheuttaa katastrofaalisia seurauksia koko yhteiskunnassa, valtion on
kehitettävä kaiken kattava varoitus-, huolto- ja pelastusverkosto.
Atomivoiman käyttö lisää väistämättä yhteiskunnan päätöksenteon
keskittymistä ja sen mukaan yhdenmukaistamista. Valtion on taattava
kansalaisten käyttäytyminen. Virkamiesten tulee vahtia niitä
henkilöitä, jotka rakentavat ja käyttävät atomivoimaloita ja
kuljettavat radioaktiivisia aineita ja tavaroita. Mutta myös
työntekijöiden perheitä ja ystäviä on tarkkailtava niin, että kukaan ei
pysty kiristämään tai aiheuttamaan riskejä mielenhäiriössä.
Työntekijöiden yksityisasioiden, kuten käynnit psykiatrisissa
tutkimuksissa, on oltava toiminnasta vastaavien tiedossa. Yhteiskunnan
tarkkailuverkoston on oltava kattava.
6. Ydinpommi on totaalinen tuhoase. 500 MW:n atomivoimala tuottaa
vuodessa 150 kg plutoniumia. Yhden atomipommin valmistamiseen tarvitaan
10 kg plutoniumia. Voimalaplutoniumista voidaan rakentaa voimakkaita
atomiaseita. Reaktoriplutoniumista ja uraanista amatöörinkään ei ole
vaikea valmistaa pommia. Atomipommi on halkaisijaltaan puoli metriä. Se
mahtuu hyvin vaikka auton tavarasäilöön.
7. Atomivoimaa varten uraani louhitaan ja jalostetaan samalla
lailla kuin atomiaseita varten. Sotilaallisen ja rauhanomaisen käytön
erottaminen on mahdotonta. Siksi uraanin ja ydinjätteen kuljetukset
lisäävät ydinaseiden leviämistä maailmassa.
8. Plutonium - nimitetty Plutonin, kreikkalaisen manalan jumalan
mukaan - on kaikkein varmimmin tappava myrkky. Jokainen atomivoimala
tuottaa vuosittain vähintään 150 kiloa plutoniumia. Jo puoli kiloa
plutoniumia aiheuttaa tasaisesti hengitysilmaan jaettuna kaikille tämän
planeetan ihmisille keuhkosyövän. Niin kauan kuin atomivoimaloita
käytetään pieniä plutoniummääriä pääsee jatkuvasti ilmaan. Plutonium on
maailman myrkyllisin aine.
9. Ydinvoimala on helppo kiristysväline. 1980-luvulla tehtiin yhden
vuoden aikana atomivoimaloissa 300 sabotaasia. Tihutöitä suorittivat
rikolliset, terroristit ja vihamieliset työntekijät. Heitä kannustivat
etniset, ideologiset tai taloudelliset ryhmät esittämällä
uhkavaatimuksia. Puolet iskuista kohdistui kuljetuksiin
uraanikaivoksilta atomivoimaloihin ja atomivoimaloista niin
kutsuttuihin jälleenkäsittelylaitoksiin. Uhkauksia esitettiin myös
laitosten työntekijöille. Vaikka atomivoimalat opittaisiin suojaamaan
sähköhälyttimillä, kuljetuksia on mahdotonta valvoa. Ei ole kyse siitä,
alkavatko terroristit käyttää hyväkseen atomivoimaloita, vaan milloin
ja miten se tapahtuu. Plutonium tarjoaa ainutlaatuisen ja vahvan aseen
niille, jotka ovat päättäneet käyttää kaikkia mahdollisia keinoja
saadakseen tahtonsa läpi. Jokainen atomivoimala on kiristyskohde, jotka
uhkaa eettistä ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta: Voisiko joku
vastustaa sellaisen henkilön kiduttamista, jolla epäillään olevan
yhteyksiä atomivoimaloita vastustavaan terroristijärjestöön, jos
terroristijärjestö uhkaa sytyttää kokonaisen kaupungin tuleen? Olisiko
epärealistista kuvitella, että pieni ryhmä akateemisesti koulutettuja
intialaisten, japanilaisten ja amerikkalaisten porvarisperheiden
tyttöjä ja poikia uhkaisi Bostonissa räjäyttää itse kasaamansa
ydinpommin, ellei amerikkalaisten apua Aasiaan välittömästi lisätä?
Ydinmateriaalin katoamista jälleenkäsittelylaitoksista ja kuljetusten
aikana ei voida kontrolloida. Esimerkiksi Sudanissa on uraanin ja
plutoniumin musta pörssi.
10. Ydinvoimalan jäte on pitkään tulevaisuudessakin riski.
Atomivoimaloissa syntyvä korkea-aktiivinen jäte on kuolettavan
radioaktiivista satoja tuhansia vuosia. Ydinjätteen varastointia ja
säilytystä ei ole ratkaistu. Koko ajan syntyy lisää jätettä.
11. Energian tutkimusresurssit keskittyvät ydinvoimaan.
Sitoutuminen pääomavaltaiseen ja runsaasti tutkimusta vaativaan
uraanitalouteen vie resursseja muulta tutkimukselta. Yhä enemmän varoja
on pakko käyttää atomivoimaloiden turvallisuus- ja jätetutkimuksiin.
Uusiutuvien energialähteiden ja energian säästön tutkimiseen ei riitä
varoja. Koska energiapoliittinen päätöksenteko ja tutkimuksen rahoitus
on keskittynyt, kriittistä energiatutkimusta ei rahoiteta.
12. Ydinvoima on kallista. YK:n rahoittaman Brundtlandin komission
raportin mukaan energian käyttöä on vähennettävä 50 prosenttia
seuraavan 40 vuoden aikana. Atomivoiman lisärakentaminen tarkoittaa
lisäkulutuksen hyväksymistä. Jokainen kilowatti, joka voidaan säästää,
vähentää kuusi kertaa enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin atomivoiman
jatkuva käyttö. Nykyisellään ei paikallisia sähkön- ja lämmön
tuotantomahdollisuuksia eikä teollisuuden omaa sähköntuotantoa
hyödynnetä.
Atomivoimalat eivät tuota lämpöä vaan pelkästään sähköä. Tämä
johtuu siitä, että atomivoimaloita ei voida onnettomuusriskin vuoksi
sijoittaa lähelle suurkaupunkeja eikä voimalan tuottamaa lämpöä voida
siksi hyödyntää. Tällaisessa lauhdevoimalassa haaskataan 2/3
energiasta.
13. Onnettomuudet lisääntyvät voimaloiden ikääntymisen myötä.
Atomivoimalan sisustan sulamisonnettomuus voi sattua yhdessä
reaktorissa kerran 10.000 vuodessa. Kun maailmassa on 400 reaktoria
tämä tarkoittaa, että tällainen onnettomuus voi tapahtua kerran 27
vuodessa. Enemmistö maailman reaktoreista (439) on 20-30 vuotta
vanhoja. Arvioitu elinikä on 30-40 vuotta. Merkittävä osa on siis
suljettava lähitulevaisuudessa. Atomivoimaloiden vanhetessa
onnettomuusriski kasvaa. Lisäkäyttö lisää jätetuotantoa,
jätteenkuljetusta ja välivarastointia. Onnettomuus on ihmisaisteille
nöyryyttävä: säteily ei näy, haise eikä maistu.
14. Uraanin louhinta tuhoaa ympäristön. Yhden uraanitonnin
louhiminen tuottaa 4000 tonnia jätettä. Malmin murskaamiseen ja
jauhamiseen käytetään rikkihappoa. Tämä menetelmä synnyttää
rikkipitoista ja radioaktiivista hiekkamassaa. Uraanin louhinnan ja
atomiteollisuuden vuoksi radioaktiivisuus leviää ilmaan ja vesistöihin.
Myös atomivoimaloiden normaalikäytössä leviää radioaktiivisia aineita.
15. Ydinvoima kehittää pahanlaatuisia kasvaimia. Uraaniteollisuuden
ympäristössä ihmiset sairastuvat keuhkosyöpään. Ionisoiva säteily ja
pienet säteilyannokset heikentävät ihmisten vastustuskykyä, synnyttävät
leukemiaa ja pahanlaatuisia kasvaimia. Jälkeisillä on kehityshäiriöitä
ja perinnöllisiä sairauksia. Yleensä paras lääke sairauksiin on
ennaltaehkäisy. Säteilysairauksissa ennaltaehkäisy on ainut lääke.