Mainonta ja propaganda:

Ihmisluonto on kuin muovautuvaa vahaa

Aloitettu 1985
Päivitetty 3.18.2024

Muokatut mukautuu mukavammin.

Antakaa minulle terve vastasyntynyt lapsi niin teen hänestä millaisen vain haluatte ehdollistamisprosessin avulla. (Behaviorismin perustajan John Watson)

Mielenkiintoista onkin, että näillä ihmisillä, jotka eivät kuvaamassamme ajassa olleet vielä natseja, oli mahdollisuus tehdä valintoja. Halusimme kuvata sitä, että kukaan ei syntynyt natsiksi, kukaan ei pudonnut taivaalta natsina. Ihminen voi valita. (Babylon Berlinin ohjaaja Hendrik Handloegten)

The Strokes rockyhtyeen laulajan Julian Casablancasin mukaan kyse Ed Sheeranin suosiossa on ”kulttuurisesta aivopesusta”. Toisin sanoen Sheeranin suosio ei ole kuluttajien oma valinta.

Mitä on kognitiivinen digiturvallisuus? Sillä tarkoitetaan sitä, miten digitaalisen maailman kautta voidaan vaikuttaa ihmisen ajatteluun, arvoihin, asenteisiin ja mielipiteisiin ja miten se on yhä vahvemmin vallanakäytön väline niin, että jaetaan tiettyä tietoa ja blokataan toista.
(Alma Onali, hs 20.8.2019)

Viettely on aina pakottamista tehokkaampaa – Hollywoodin pehmeä voima valloittaa maailmaa. Hollywood on Kiinan ulkopoliittinen ase. Kiina heittelee rahatukkoja Hollywoodiin, koska haluaa hallita maailmaa. (Anton Vanha-Majamaa, hs 4.8.2018)

"Ellei ihminen marssi samaa tahtia tovereidensa kanssa, se ehkä johtuu siitä, että hän kuulee toisen rummun äänen." (Thoreau)

"Kuvat vaihtuvat nopeaan tahtiin. Ihmiset ovat jatkuvan tietoisen vaikuttamisen kohteena. Miten näkemämme kuvat, videot ja tekstit eivät olekaan sattumaa, vaan näemme ne, koska joku jossakin haluaa niin. Ihmismieliin vaikuttaminen on vaarallinen ja tehokas ase. Vastuullisessa journalismissa kannetaan vastuu myös niistä mielikuvista, joita yleisölle syntyy." (Atte Jääskeläinen, Yleisradion Uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtaja 2007-2017, hs 28.5.2017)

”Ihmiselle ei suinkaan tarvitse kertoa, että hänen on nälkä ja että hän tarvitsee ruokaa. Mutta ennen kuin hänet saadaan uskomaan, että hän tarvitsee uuden auton kahta vuotta vanhan entisen tilalle (tai että hän ylipäätänsä tarvitsee autoa) tarvitaan monen miljoonan markan mainoskampanja.”
Erkki Tuomioja (Kukkaisvallasta Kekkosvaltaan, Tammi 1993)

Se joka sanoo että ei seuraa mitään teoriaa on teoriansa vanki.
(Keynes)

Huomaamattomasti koetetaan vaikuttaa toiseen silloin kun ihminen ei suoraan kerro, että hänellä on korkea asema, vaan jostain sivulauseesta kuulija voi sen päätellä.

Olen pitkään miettinyt tutkimusta, jonka mukaan 70 prosenttia miehistä on potentiaalisesti homoja. Mitä kaikkea meistä ihmisistä tuleekaan otollisissa olosuhteissa?

Raamattu ja nyt elokuvat opettavat meitä rakastamaan määrätyllä tavalla. Ne ohjaavat meitä asettumaan rooleihin. Paras keino purkaa tätä on tehdä asiat näkyviksi, jotta kukin voi itse päättää haluaako jäädä tähän rooliin. (Hannaleena Hauru)

On kieltäydyttävä hyväksymästä niitä ”realiteetteja” jotka perustuvat virheelliseen kuvaan maailmasta. Tämä vakiintunut todellisuus ei tule tyhjästä, vaan sitä tuotetaan ja pidetään yllä koko ajan. Sen oletuksia ja luutumia vastaan pitää kamppailla niin tieteessä kuin julkisessa tilassa. (Ville Lähde)

Kehitys on aina seurausta tottelemattomuudesta.
(Isabella Fremeaux)

Propaganda – mielen hallinta – alkoi uskonsotien aikaan.
Aleksanteri Suuri levitti mainetta painamalla kuvansa kolikkoihin.

Jos kysyt isoäidiltäni, tunsiko hän olevansa sorrettu, koska naisilla USA:ssa ei vuonna 1975 ollut oikeutta edes toimia valtion tuomaristossa, hän ei olisi ymmärtänyt edes sitä sanaa. Naisen rooli oli palvella muita ja se oli sisäistetty. Hierarkiassa ylhäällä olevien päämäärä on saada alemmat ihmisryhmät sisäistämään, että elämä sellaisenaan on luonnollista. 

 Tarkastelukulmasta riippuen asioilla on aina poliittinen ulottuvuus. Jos sitä ei näe, kyse on poliittisen lukutaidon puutteesta. Tieto ei ole omistuskohde. Säilytän oman päätösvaltani siitä, miten näitä sääntöjä tulkitaan. (Kari Palonen, Koronamääräyksistä, hs 18.5.20) 

Useimmat ihmiset otaksuvat, että todellisuus on joko objektiivinen tai subjektiivinen. Jos monet ihmiset uskovat Jumalaan, jos raha pyörittää maailmaa ja jos kansallismielisyys aiheuttaa sotia, silloin nämä asiat eivät ole vain minun subjektiivista uskomustani. Jumalan, rahan ja kansojen täytyy siksi olla objektiivisia realiteetteja. On kuitenkin olemassa myös kolmas todellisuuden taso: intersubjektiivinen taso. Intersubjektiiviset ilmiöt riippuvat yksittäisten ihmisten uskomusten ja tuntemusten sijaan useiden ihmisten välisestä kommunikaatiosta. Esimerkiksi rahalla ei ole objektiivista arvoa.  Kun miljardit ihmiset uskovat sen arvoon sillä voi ostaa ruokaa
(Yuval Noah Harar: Homo Deus, Huomisen lyhyt historia, Bazar 2017)

Politisoimis-retoriikka ei koske vain tv-sarjoja, sillä tehdään ihan oikeaa politiikkaa jo Suomessakin. Oletus ei-poliittisesta fiktiosta on huonoa konservatiivista retoriikkaa. (Jussi Ahlroth hs 17.7.2022)

Ajan henki
(Zeitgeist, Jani Laasonen, Into 2011):
Jos huomaat valtaosan ajatuksistasi ja käytöksestäsi olevan kulttuurisi sanelemaa, niin oletko koskaan pohtinut, kuinka paljon sinussa on sinua itseäsi? Tunnetko lainkaan todellista itseäsi? Kuka sinä pohjimmiltasi olet, kun kaikki ympäristösi ja kulttuurisi sinuun istuttamat piirteet riisutaan sinusta pois? Kumpi todellisuudessa hallitsee ajatteluasi? Sinä vai kulttuurisi? Miksi annat kieroutuneen kulttuurisi ajatella sinussa? Miksi et ajattelisi itse?
Ihminen voi todellakin havahtua, purkaa oman ohjelmointinsa ja kiemurrella kulttuurinsa muodostaman suggestiokehän ulkopuolelle. Hän voi vapautua ajan hengen harhasta, oppia ajattelemaan omavireisesti ja vapautua ulkoisten auktoriteettien sanelusta. Ihminen joka osaa erottaa harhan todellisuudesta, ei ole enää minkään ideologian, uskonlahkon, instituution tai auktoriteetin hallittavissa. Hänen ajattelustaan tulee itsenäistä ja hänen kytköksensä perustuu universaalista älykkyydestä kumpuavaan ajattomaan viisauteen.
Mitä enemmän yhteiskunnassa on niukkuutta, kurjuutta ja pahoinvointia, sitä enemmän ihmiset kaipaavat turvakseen instituutioita ja sitä enemmän yhteiskunta tarjoaa yrityksille bisnesmahdollisuuksia. Koska markkinatalous ja instituutiot hyötyvät ihmisten ongelmista, on niillä aivan luontainen taipumus myös etsiä herkkiä ihmisiä. Niinpä kun kaupallinen televisioyhtiö pohdiskelee televisio-ohjelmiensa sisältöä, ei sille heti ensimmäisenä tule mieleen ihmisten suggestioherkkyyden purkuun ja tietoisuuden kasvuun tähtäävää ohjelmatarjontaa. Yhteiskunta joka velvoittaa ihmiset keräämään itselleen omaisuutta pysyäkseen hengissä ei ole vapaa yhteiskunta vaan täysin päinvastoin. Ne tahot, jotka päättävät liikkeelle lasketun rahan määrästä, verotuksesta, energian, ruuan ja asumisen hinnasta, ohjailevat massoja mielensä mukaan. Jos joku asettuisi poikkiteloin järjestelmää vastaan, hän menettäisi pian omaisuutensa lisäksi myös työpaikkansa ja sosiaalisen statuksensa.
Tullakseen toimeen työmarkkinoilla ja markkinataloudessa yleensä työnhakijan tulee piilottaa oma arvomaailmansa ja omaksua mielipiteikseen valtakunnan virallinen totuus. Tässä tehtävässä työnhakijaa auttaa iltapäivälehdistö, jonka tehtävänä on yksinkertaistaa monimutkaiset asiat, värjätä ne mustavalkoisiksi ja pureskella ne kiireiselle kuluttajalle helposti nieltävään muotoon. Ihminen joka osoittaa pystyvänsä nielemään iltapäivälehtien ylläpitämän maailmankatsomuksen kakistelematta, nielee varmasti myös yhtiön sisäisen tiedotuksen, arvomaailman ja propagandan, on siten turvallinen valinta työnantajalle.
Perheellisyys viittaa kunnollisuuteen. Lisäksi perhe synnyttää työnhakijalle suuren yksittäisen menoerän ja lisää siten työnhakijan riippuvuudesta kumpuavaa nöyrää miellyttämistarvetta. Tästä työnantaja erityisesti pitää.
Taloudellinen erottelu on keinotekoisin, salakavalin, näkymättömin ja abstraktein kaikista erottelumuodoista. Se on orjuuden, kastijärjestelmän, siirtomaavallan ja rotuerottelun jälkeen viimeinen ihmisiä laillisesti ja laajasti eriarvoistava yhteiskunnallinen mekanismi maailmassa. Myös tutkijat ovat pelkkiä tavallisia ihmisiä ja siksi riippuvaisia rahoituksesta ja urallaan etenemisestä. Niinpä markkinoille syntyy luontainen kysyntä tutkijoille, jotka ovat valmiita tekemään tieteellisiä tutkimuksia tarkoitushakuisesti.
Tehokkain tapa miellyttää on panostaa näkyvään kulutukseen, kuten uuteen autoon, asuntoon ja omaan ulkonäköön. Lähetetty nettiyhteisön tietoisuuteen: Kulutan – olen siis olemassa.
Valtaeliitin omistama, vain näennäisesti vapaat ja puolueettomat mediatalot annostelevat pelon ja viihteen määrää yhteiskunnassa tilanteen vaatimalla tavalla. Edustuksellinen demokratia, lainsäädäntö, valtio, oikeuslaitos, poliisi, armeija – kaikki yhteiskunnalliset rakenteet, joiden uskomme lisäävän hyvinvointiamme ja tuovan meille turvaa – ovat rakentuneet syöpäkasvaimen älykkyyden lähtökohdista syöpäkasvaimen älykkyyden varaan. Hyväntekeväisyys kieroutuneen resurssien hallintajärjestelmän puitteissa on pohjimmiltaan pelkkää kuolevan potilaan - tässä tapauksessa ihmiskunnan ja planeetan – saattohoitoa. Kieroutunut kulttuuri pystyy hallitsemaan ihmistä vain sillä edellytyksellä, että sen kieroutuneisuus pysyy ihmiseltä itseltään salassa. Muutos tulevaisuuden yhteiskuntaan tapahtuu henkilökohtaisen oivalluksen kautta, ei painostuksen tai aggression keinoin. Vaikeus ei ole uuden ajattelutavan oppimisessa. Suurin haaste on kaikista vanhoista harhoista ja pinttyneistä ajatustottumuksista luopumisessa.

Hans-Georg Gadamer, saksalainen filosofi (k. 2002) tiivistää Zeitgeistin hengen: "Se joka ei tunnusta itselleen omaa riippuvuuttaan ja joka pitää itseään vapaana siellä missä hän ei ole vapaa, varjelee omia kahleitaan." Hän vaatii erityisesti tosien ja väärien ennakkoluulojen erottamista toisistaan ja tekstin tulkinnassa periaatteellista pidättäytymistä omista ennakkoluuloista.

Homo economicus aivopesun tulos

- responsiivisuus rajoitteille, emmehän voi tehdä mitä vain
- meillähän on kaikki tieto vaihtoehdoista ja rajoitteista, tiedämme hamaan tulevaisuuteen kaiken
- rationaalisuus, järki tähtää siihen, että pystyy laskelmoimaan maksimin tuoton toimintalinjasta ja kyvyn toimia
- tahdon heikkoutta ei esiinny, oma etu, hyöty
- aivoihin on järjestelty preferenssit ja henkilö pystyy välittömästi näkemään parhaan vaihtoehdon, maksimaalisen hyödyn odotusarvon
- emotionaalisesti kylmä, tunne-elämää ei ole ollenkaan, huikeat rationaaliset voimannäytteet
- ei tottumuksia, ei motiiviristiriitoja
- sosiopaatin piirteitä

Homo economicus on taloustieteen välttämätön abstraktio, ihminen, joka keskittyy vain varallisuuden tavoitteluun. Hän ei koskaan kehity. Taloustieteen opiskelijat tulevat jo opiskelun aikana itsekkäiksi, koska heitä altistetaan homo economicuksen mallille. Opiskelijat mukautuvat.

Kokeellinen psykologia ja aivotutkimus osoittavat, että ihmisen aivorakenne on yhteensopimaton markkinarakenteen kanssa. Ihminen on oikeasti irrationaalisempi ja sosiaalisempi kuin mitä talousmiehen perusoletuksissa ymmärretään. Taloustieteellisessä ajattelussa kuvitellaan että ihmiset ovat kuin homo economicus, ja opiskelu sitten vahvistaa sitä käyttäytymistä. Vaikka taloustiede ei oleta, että ihmisluonne on itsekäs, riittää että markkinavaihdossa toimija ei pelaa vastapuolen hyväksi, vaan pyrkii maksimoimaan oman nettotuloksensa. Hän ei välitä vaihtokumppanin eduista, ei oleta mitään ihmisluonnosta, ei ota kantaa. Tämän suuntainen ajattelu on siirtynyt jatkuvasti enemmän markkinoiden ulkopuolisiinkin asioihin. Kaupallistajan ja homo economicuksen välinen ero tulee esille siinä, mitkä elämäntilanteet koetaan markkinoiksi. Ihminen joutuu käsittelemään tilanteen: olenko nyt markkinoilla vai muussa tilanteessa. Hänen on ymmärrettävä, miten kukin tilanne käsitteellistetään, kuinka lavealle markkinoiden areena levitetään. Ei olie paljon eroa siinä, ostetaanko todella tai mielletäänkö asia ostamisena.

Nykyään puhutaan markkina-areenan ekspansiosta. Yhä useammat elämänalueet ovat yhtä markkinoiden kanssa ja ne käsitteellistetään markkinatermistöin kuten ostaminen ja myyminen, kustannus ja hyöty, tehokkuus ja tuottaminen suuntaan, mikä on täysin luonnotonta. Markkinat vaikuttavat raaistavasti, eivät sivilisoivasti. Moraalinen sfääri menettää otteensa, kun toiminta tulee markkinoiden piiriin, esim. ylityöt tai myöhästymismaksut. Ekonomistien suunnittelu on siirtynyt useille alueille ja tuo mukanaan kilpailuttamisen.

Asioiden ostettavuus edellyttää mittaamista, laskentaa, laskelmoitavuutta, yhteismitallistamista eli abstrahointia muista ominaisuuksista, yksiulotteistamista.

Valtiovarainministeriö on saanut valtaa politiikassa ja samalla siitä on tullut ministeriö, jolla on missio – ideologinen politiikkayritys, joka markkinoi vientiä, kilpailukykyä ja julkisen sektorin menokuria. Poliittiset päätökset syntyvät virkatyönä. Poliittinen vastuunkanto heikentyy, kun päätöksistä eivät vastaa vaaleilla valitut ministerit vaan pysyvästi vaaleista toiseen istuvat virkamiehet. (Petteri Pietikäinen toim., Valta Suomessa 2010)

"Nykyistä yhteiskuntaa voi kutsua fordilaiseksi turvavaltioksi. Valtio takaa jäsentensä materiaalisen selviytymisen, mutta samalla säätelee ja mukauttaa ihmiset määrättyyn elämäntapaan. Sääntelyn, valvonnan ja kontrollin byrokraattiset verkostot ovat laajentuneet mahtaviksi. Valtio tunkeutuu yhteiskuntaan. Koska pääoma kasaantuu vain muuttamalle, yhteiskunnallisia elinolosuhteita, mullistava ja muokkava valtio muuttaa jatkuvasti elämisen ehtoja. Tuloksena on pääomasuhteen tunkeutuminen kaikille elämänalueille ja kaikkien suhteiden muuttuminen yhä enemmän tavarasuhteiksi. Kapitalismi luo uusia tarpeita ja sitoo ihmiskunnan itseensä yhä tiukemmin ja samalla alistaa ihmisiä muovaamalla heidän tarpeitaan. Yhteiskunnallistuminen siis tapahtuu pääomalle alistetussa muodossa. Valtiollinen sääntely, turvavalta ajattelun lisääminen, johtuu läpikapitalisoitumista, sosiaalisesta disintegraatiosta, sillä mitä enemmän sosiaaliset suhteet yksilöllistyvät sitä välttämättömämmäksi käy byrokraattisesti järjestetty sääntely. Valtiollisesti tuotetut palvelut lisääntyvät."  (Joachim Hirsch)

Kun arvo mitataan pelkästään tuotteina, alkavat markkinat ohjata ihmisten toiminnan suuntaa ja määrää. Jos jollekin asialle ei ole markkinoilla mitattavaa arvoa, ei sen tekemiselle synny myöskään yhteiskunnallisia kannusteita, ei maksettavana palkkiona eikä myöskään julkisen sektorin tarjoamana kannusteena kuten koulutuksena ja työllistymis- tai yrittäjyystukena. Tällöin globaalit markkinat ja niiden hetkelliset muutokset säätelevät ihmisten toimintaa, vaikka asioille hyödykkeinä tai palveluina ei olisi todellisuudessa tarvetta. Pahimmillaan ihmisten osaaminen ja halu tehdä ja toteuttaa jäävät vajavaisesti hyödynnetyiksi eivätkä ihmiset uskalla kokeilla ja luoda aidosti uusia asioita. (Hyvinvoinnin seuraava erä. Visio kestävän hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta, Sitra ja Demos Helsinki 2018)

Kotitaloudet ovat ainoa talouden ala, jossa ihmisillä vielä on valtaa, jos he haluavat sitä käyttää. Kotitalouksia on kaikissa maissa ja kaikki ihmiset ovat tavalla tai toisella kotitalouksien piirissä. Vallankäyttö kotitalouksissa ei ole riippuvainen kansallisista rajoista eikä talouspolitiikasta. Osaavat ihmiset voivat itse päättää, kuinka paljon ostavat ja kuinka paljon tekevät itse. Jokainen joka tiedostaa tämän kotitalouksien autonomian, vapautuu ”isänmaallisen kulutusvelvollisuuden” otteesta. Tältä pohjalta voimme alkaa käyttää jokapäiväistä järkeämme ja kääntää vallankäytön toisin päinvastaiseen. Vuosien myötä mielessäni on vahvistunut valtahierarkian vastainen käsitys, ettei todellinen muutos tapahdu ylhäältä määräämällä vaan alkaa meistä itsestämme lukemattomina henkilökohtaisina ratkaisuina niin yksityiselämässä kuin työpaikalla. (Hilkka Pietilä, Yli rajojen, into 2013)

Järjestelmän vankina

Ne ovat sisäistäneet sortonsa välineet, ja siten niistä on tullut oman itsensä sortajia. Luther käytti metaforaa vankeudesta. Samasta asiasta puhuu Vaclav Havel analysoidessaan kommunistisen Tsekkoslovakian moraalia: ”Vallitseva kulttuuri teki ihmisistä tiedostamatta ja tahtomatta oman sortonsa agentteja."

Saksalainen yhteiskuntateoreetikko Jürgen Habermas erottaa elämismaailman eli yksityisen (Lebenswelt) ja (das System) julkisen maailman toisistaan. Kun systeemi alkaa tunkeutua yksityiseen piiriin ja tekee siitä omien päämääriensä välineen, nousee ongelmia. Habermasin mukaan systeemi on jo murentamassa yksityisen maailman rakenteita. Yksityisyyden piiristä on irtaantunut kaksi järjestelmää, systeemin osaa: talous ja hallinto. Edellisessä ihmisen kielellisesti välittyvän vuorovaikutuksen korvaa raha. Julkisen hallinnon puolella korvaava elementti on valta. Ihmisiä hallitaan yhä enemmän oikeudellisin normein. Byrokratia ja raha ovat tunkeutuneet yksityiseen maailmaan, ”kolonialisoineet” sen.

Minä eli das Ich ja Itse eli das Selbst joutuvat ristiriitaan. Minä olen kulttuurin tuote, mutta minun sisälläni on se itse ja siitä on pidettävä huoli. Elämän kaksijakoisuutta selitetään myös käsitteillä minä itse ja identiteetti:

Identiteetti on kapeampi rakenne kuin minuuden olemus - self/identity. Itse, minä tai ihminen, ei ole yhtä kuin identiteetti. Identiteetti operoi rakenteissa. Minuus voi olla temaattisesti tosi lähellä jumaluuden käsitettä, se on kaikkein syvin osa itseä. Sen kuvaamiseen ei oikein kieli taivu. Minuuden sotkeminen kulloiseenkin identiteettiimme saattaa olla ahdistuksen lähde. Identiteetti on luomus, joka on osittain oma ja osin yhteisesti sovittu. Se muuttuu koko ajan, minä muovaan sitä ja luon suhteessa ympäristöön. Identiteettipolitiikan strategia on käyttökelpoinen minkä tahansa sortavan rakenteen vaalimisessa - sadat muut naiset ovat kasvaneet samassa vitun patriarkaatissa naiseksi.  (Nora Dadu)

Siviilioikeuden professori Aulis Aarnion mukaan systeemi on vaarantanut yksityisen maailman olennaisimman piirteen, ihmisten välisen luontaisen vuorovaikutuksen ja keskustelun. Tämän järjestelmä on tehnyt ylisääntelyllä, asiantuntijoiden vallalla, markkinamekanismeillä, byrokratisoimalla arkitodellisuuden.

Julkisuus manipuloi ihmiset erilaisin suostutteluargumentein ajattelemaan systeemin ehdoilla. Näin ihmiset saadaan luottamaan järjestelmään. Käyttääkseni saksalaisen sosiologin Niklas Luhmanin sanoja, syntyy yleinen systeemiluottamus. Kunhan etuni on turvattu, kun saan oman taloudellisen asemani säilytettyä, tuen systeemiä riippumatta siitä, paljonko se todella antaa minulle päätösvaltaa.  Ihmisten valtaenemmistö on manipuloitu toimimaan kilpailukyvyn ja sen sukulaiskäsitteiden ehdoilla, välittämättä esimerkiksi lajin säilymisen takaavista arvoista ja päämääristä.

Aarnion mukaan kansalaisyhteiskunta valtiollistuu sitä enemmän, mitä vahvemmin byrokratia tunkeutuu arkitodellisuuteen. Byrokratia pääsee määräämään keinot, joilla ihmiset sosiaalistuvat ja harrastavat kulttuuria. Ihmisten väliset suhteet muuttuvat vuorovaikutussuhteista hallinnollisiksi suhteiksi ja kansalaisesta tulee milloin kenenkin viranomaisen alamainen. Ihmisten omalakisuus ja autonomia kärsivät, vaikka heidän oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan ei suoraan säännösteiltäisikään. Ihmistä kuluttajana suojaavat rajoitukset ja kuluttajansuoja, kuluttajaneuvonta, kuluttajavalituslautakunta jne. 

Kun yksityiselämä kolonialisoituu eli sitä ohjataan ulkoapäin riittävän pitkälle, kadottaa ihminen yksilöllisyytensä, identiteetin, ihmisellä ei ole enää kehystä, jonka varassa hän voi vastata kysymykseen, kuka minä olen. Hän ei voi enää tunnistaa omia mahdollisuuksiaan eikä omia rajojaan. "Ihmiset joutuvat ymmälle ja ovat pakotettuja omaksumaan, tahtoivat tai eivät, pelkän luottamuksen systeemiin." (Aulis Aarnio, niin & näin 4/2001)

Aarnio nostaa vielä rahan, monetaarisen järjestelmän, systeemin tukijalaksi:

Monetarisoituminen näkyy yhtä selvästi, jopa voimakkaampana kuin byrokratisoituminen. Politiikka nojaa vahvasti taloudellisiin mittareihin, joiden yhteisenä nimittäjänä on valtion velka ja sen vähentäminen. Poliittisessa julkisuudessa ei käydä arvokeskustelua taloudellisten mittareiden soveltamisehdoista. Pelkät mittarit riittävät päätösten perusteiksi. Tämäntyyppiset byrokratisoitumiseen ja monetarisoitumiseen kytkeytyvät mekanismit ovat olleet omiaan häivyttämään poliittisesta julkisuudesta aidon poliittisen (arvo)keskustelun.

Englannissa globalisaatiota tutkiva Mikko Kuisma toistaa (?) näitä Aarnion tarkkanäköisiä selvityksiä ihmiseen kohdistuvasta aivopesusta, elävä maailma vastaan järjestelmän maailma: ”Talous ja byrokratia eli hallinto ovat erkaantuneet elämästä, ihmisten elämästä. Oikeuden rooli on ohjata rahamedian välittämää taloutta ja toisaalta julkisen vallan käyttöä. Meitä hallitaan yhä enemmän oikeudellisin normein. Habermasin mukaan systeemi murtaa ihmisen elämän rakenteita. Ihmisten valtaenemmistö on manipuloitu toimimaan kilpailukyvyn ehdoilla. Arkitodellisuus on byrokratisoitunut. Ihmisten väliset suhteetkin muuttuvat hallinnollisiksi suhteiksi. Monetarisoituminen näkyy yhtä selvästi kuin byrokratisoituminen. Harva ihminen pystyy enää vastaamaan kysymykseen, kuka minä olen. Aikaisemmin jokainen löysi jostain paikkansa: nuorisoseura, työväenliike, osuuskauppa, palokunta, urheilu. Jos kaikki puolueet ovat sillä linjalla, että ne periaatteessa kannattavat hyvinvointivaltiota, mutta globalisaation, Euroopan yhdentymisen ja pääoman liikkuvuuden vuoksi sen säilyttäminen ei ole mahdollista, politiikka kaatuu omaan mahdottomuuteensa.” (Mikko Kuisma, hs 6.6.2010)

Talouspuheen ylivalta määrittää vastapuolen yhteiskunnan viholliseksi, joka estää yhteisen hyvän toteutumisen. Kun keskustelu on lukkiutunut rationaaliseksi kuvitellun talouspuheen tasolle, arvokonfliktien ratkaisemisessa etenkin luonnontieteet ovat täysin voimattomia. Metsäkiistan typistäminen talouskeskusteluksi palvelee vallassa olevaa ja kaikkialle tunkeutuvaa valheellisen puutteen mentaliteettia. (Tuomas Räsänen hs 18.6.2007)

Massoittumisesta on huolissaan myös Esa Saarinen:

"Koko maailmassa tuskin on toista maata jossa tavallisuutta ihannoitaisiin yhtä paljon kuin Suomessa. Mainoksissa esiintyvät kaikki käsittämättömät K-kaupan Väiskit, kaikki taukit, ylpät ja keskinkertaiset tyypit. Tavallinen ihminen Valintatalon tarjouskyljykset kassissaan on asetettu ihanteeksi. Hän ei yritä olla mitään, hän pysyy valitsemallaan uralla, on rehellinen. Yksi kaveri sanoi, että mitä sä teet numeron pikkuasioista, kun oli vaikea päästä kapakkaan nahkatakissa, jota portsarit eivät suostuneet käsittämään pikkutakiksi. Mutta mä teen numeron siksi, että musta on karmaisevaa, että ihmiset joutuu nöyristelemään käsittämättömien aivokääpiöiden edessä." (Esa Saarinen Katariina Kailan haastattelussa)

"Suomen akateemisessa maailmassa on tiukka auktoriteetti- ja puhejärjestys. Kukaan ei uskalla sanoa julkisuudessa mitään ennen kuin hänellä on asiantuntijan mantteli. Suomessa on lukeneistonkin oltava kurissa ja järjestyksessä. Woody Allenin ja Saul Bellowin tunteminen pitäisi kuulua korkeakoulujen kurssivaatimuksiin. Heitä lukemalla opittaisiin olemaan poleemisia julkisuudessa ja ennen kaikkea opittaisiin itseironiaa. Suomessa tehdään typeriä listoja siitä, kuka on intellektuelli, kuka ei. Suomalaisen lukeneiston puheet ovat tärkeileviä ja vanhurskaita. Lukeneistolla ei ole kohdetta kuten kuusi- ja seitsemänkymmenluvulla, jolloin käytiin hulvattomasti porvarin kimppuun. Ovatko kahdeksankymmenluvun lukeneistoon kuuluvat radikaaleja? He ovat kulttuuriradikaaleja, eivät poliittisia. Puheet osoittavat että konkreettisesta yhteiskunnallisesta todellisuudesta, tuloeroista, ei puhuta koska se on puheenaiheena kulutettu loppuun. Terrorismin voi tuoda maahan puheenaiheena, koska se on olevinaan uutta ja radikaalia. Eksistentiaalinen rajakysymys onkin: saako tietyssä ravintolassa oikeanlaatuista pihviä ja viiniä. Holhous ja Alko nähdään arkielämän ongelmina. Minä toivon Esa Saariselta ja muilta sirkustaiteilijoilta julkista puhetta myös tulojaosta." (Ruben Stiller, hs 19.2.1989, Sakari Määttäsen haastattelussa Ulkopolitiikka ei enää käy kurinpidon välineeksi)

Voimakas ja salakavala aivopesu

Pehmeää vallankäyttöä kutsutaan myös symboliseksi väkivallaksi. Maailma otetaan yksinkertaisesti annettuna, sellaisena kuin se on ja pidetään sitä luonnollisena. Henkilön vaikutusvaltaan tämä ei vaikuta. Kyse ei ole propagandasta, vaan jostakin paljon voimakkaammasta ja salakavalammasta. Sosiaalisoituessaan ihminen vain hyväksyy joukon oletuksia ilman, että niitä koskaan lausutaan julki. Maailman dogmaattisuuden eli ehdottomuuden hyväksyminen on vallan todellinen perusta. Se, miten asiat ovat, on kaikista salaisen vaikuttamisen muodoista kavalin. On olemassa universaaleja käytäntöjä ja puhetapoja, jotka omaksutaan, koska muita ei ole tarjolla. Joitakin todellisuuden luokittelemisen tapoja pidetään itsestään selvinä. Symbolisen väkivallan prosessi tuottaa terveen järjen mukaisen konsensuksen, joka tulee esille niin mediassa, koulutuksessa, politiikassa, taloudessa kuin tasa-arvoinstituutioissakin. Tasa-arvoeliitti kykenee esittämään objektiivisina rakenteina itse muotoilemansa ajattelun kategoriat – tasa-arvon ”totuuden” – ja saavat muut hyväksymään sen.

Tiedätkö miksi sait määrätyn informaation?

Valtiolla on monopoli fyysiseen väkivaltaan. Kiinnostava on, miten valtio on saanut otteen myös symbolisesta vallasta. Sosialisaatiolla, joukkotiedotusvälineillä ja massakulttuurilla on tässä keskeinen rooli. Se ruokkii muutosvastarintaa pelolla henkilökohtaisen identiteetin ja ihmissuhteiden menettämisestä.

Informaatioyhteiskunta ei ole von Wrightin mielestä uusi yhteiskuntatyyppi vaan teollistumisen yksi seuraus. Ja sen edustama järkevyys ei ole humanistista vaan instrumentaalista (välineellistä) lajia. Ihmisen aivokapasiteetti asettaa vakavan kysymyksen - kuinka paljon informaatiota ihmisyksilö kestää ja pystyy jäsentämään, hallitsemaan ja käyttämään hyväkseen niin, että yleiskuva informaation päämääristä pysyy selvillä? Ja vaikuttavatko informaation nopea kasvu häiritsevästi ihmisen tunne-elämään ja sen kehitykseen? Välineellinen tieto, informaatio, tarkoittaa keinoja päämääriin, mutta ei itse päämäärien kriittistä arviointia. Siksi yksilöiden, yritysten ja yhteiskunnan päämäärillä on taipumus siirtyä pois rationaalisen harkinnan piiristä. (Georg Henrik von Wright, Uusi Suomi 19.5.1985)

Jaan Kaplinski kirjoitti  22.5.1999: Virolaiset lapset on jätetty vaille virolaista lastenkirjallisuutta, sen asemasta heille tarjotaan imeliä mainospaloja ja opetetaan, että onni on mahdollisuus ostaa uusia leninkejä. Onko barbie-markkinatalous virolaisille parempaa kuin bolshevistinen sosialismi?  Monet virolaiset uskovat, että markkinatalous ojentaa auttavan nukenkätensä ja vetää Viron ulos sosialismin rämeiköstä. Todellisuudessa nykyaikainen markkinatalous viis välittää Viron kansasta kulttuureineen. Virolaiset ovat markkinataloudelle vain puolitoistamiljoonainen asiakaskunta, joka on saatava nopeasti kuluttamaan.  Markkinatalous kuten bolshevitkin – toteuttavat päämääriään kasvattamalla uutta ihmistä, sisäistämällä meihin, että puolestamme ajatellaan. Barbie-ajassa sanomalehtienkin on kumarreltava ilmoittajia. (Mart Ummelas, hs 30.6.1999)

Jaakko Hintikan mukaan ihmisellä on päämäärä ja se löytyy jokaisen oman projektin selvittyä, nimittäin yhtymisestä universumiin: "Tilanne-etiikka on mahdollinen vain, mikäli toimija on vapaa itsepetoksesta. Jos yksilö tekee päätöksensä sen tilanteen pohjalta, johon hän on joutunut, hänen täytyy tietää, mikä tuo tilanne on ja moraalisesti hyväksyä se sellaisena, mutta mikä tärkeintä, myös tunnustaa se itselleen. Tilanne-etiikka edellyttää vapautta itsepetoksesta tai täsmällisemmin vapautta siitä, mitä Sartre nimittää mauvaise foiksi, joka kirjaimellisesti kai pitäisi kääntää ”pahaksi luuloksi”, siis epäuskoksi, tässä tapauksessa epäluuloksi itseään kohtaan. Henkiset toimemme ovat kaikki intentionaalista, niillä siis on kohde. Niillä kaikilla on jokin ”objekti”. Wittgensteinia mukaillen maailma, jossa elämme, on välittömästi koettujen eli fenomenologisten objektien maailma. Fenomenologinen ajattelija kohtaa kysymyksen: kuka on se, jolla on kaikki nämä intentiot?  Ainoa minuus, joka sopii asioiden puhtaaseen fenomenologiseen kaavaan, on transsendenttinen minä, mistä voidaan ainoastaan sanoa: ”Se intentioi” tai ”Se konstitoi”. Tämän käsityksen mukaan moraalisesti relevantti minä ei ole se kokemusperäinen minä, jota pintapuolisesti pidetään minän ”olemuksena”. Moraalinen minäni on pikemminkin merkityksellisten päätösten, suunnitelmieni eli, kuten Sartre joskus niitä kutsui, ”projektieni” kokonaisuus. Ja ne ovat tosiasiallisesti minun päätöksiäni sikäli kuin niitä eivät määrää ulkoiset tekijät. Tässä mielessä aidosti eettiset päätökset ovat vapaita ja luovia. Jos todellinen moraalinen identiteettini on ”projekteissani” ja jos ne ovat kirjaimellisesti riittävästi projektien kaltaisia, silloin moraalisen olemassaoloni paljastaa ainoastaan tulevaisuus, ei nykyinen kokemusperäinen olemassaoloni. Sartre puhui superprojektista, ”kaikkien projektien projektista”, jonka oli määrä toteuttaa yksilön kaikki projektit. Toisin sanoen yksilön perimmäinen projekti on tulla maailman luojaksi, jumalaksi.” (Jaakko Hintikka, Hän valitsi nimekseen Merrill Hintikka, WSOY 2014)

Syksy Räsänen pelkää ammatti-ihmisten hyväsyvän ennen kaikkea oma työyhteisönsä viitekehyksen: "Eräs tietotekniikan vaikuttavimmista sovelluksista on Yhdysvaltain kansallisen turvallisuusviraston NSAn kaikkialle ulottuva vakoiluohjelma. Se ei olisi mahdollinen ilman suurta joukkoa insinöörejä, matemaatikoita, tietojenkäsittelijöitä ja fyysikoita, jotka eivät ajattele demokratiaa ja ihmisoikeuksia riisuessaan ihmisten yksityiselämän ja yritysten liikesalaisuudet valtiokoneiston käskystä. Kyse ei ole siitä, etteikö ammattilaisella olisi moraalia. Pikemminkin kyse on siitä, että hän osaa arvioida tekojensa eettisyyttä työyhteisön hyväksymien sääntöjen mukaan ja ymmärtää, että itsenäisten moraalisten päätösten tekeminen on epäammattimaista. Koska jokainen hoitaa vain oman osansa, kukaan ei ole vastuussa toiminnan seurauksista. Jeff Schmidt on kirjassaan Disciplined Minds kartoittanut sitä, miten opiskelijoista saadaan koulutettua luotettavia ammattilaisia, jotka pitävät vallitsevan politiikan tukemista epäpoliittisena ja moraalisten valintojen jättämistä muille vastuullisena. Kriittinen ajattelu vaatii enemmän kuin vain älyn terävyyttä. Se vaatii vallitsevan viitekehyksen hahmottamista ja kyseenalaistamista, henkilökohtaisen näkemyksen kehittämistä sekä toimintaa asioiden muuttamiseksi. (Syksy Räsänen, hs 22.9.2014)

"Jo monta vuotta sitten Helinä Siikala on lakannut elämästä kuin kunnon kansalaiset. Niin lääkäri kuin onkin, hänellä ei ole uraa eikä virkaa, ei omaisuutta eikä edes vakituista työtä. Hän välttää pudottamasta ankkureita, jotka estäisivät hänen laivaansa matkaamasta vapaasti elämän syvässä vedessä. Elämä toteutuu juuri siinä, että jokainen saa tulla mahdollisimman paljon itsensä näköiseksi. Nyt ihmiset eivät edes tiedä, millaisia he silloin olisivat." (Anne Karuvuori, et-lehti 3.1.1996)

Ihminen haluaa olla kuin muutkin

Suorassa Perjantai-ohjelmassa televisio ykkösellä Anu Saagim sanoi Maria Veitolan olevan ruma. Studioyleisö, jossa oli mukana myös tunnettu mediatutkija Veijo Hietala, taputti ja nauroi kommentille. Tai niin sen tulkitsi Veitola itse ja moni muu. "Haluan pyytää anteeksi Maria Veitolalta. Olen pahoillani. En suinkaan taputtanut rumuuskommentille, jota en edes kuullut kunnolla, kuten ei välttämättä kaikki muutkaan studioyleisössä. Seurasin keskustelua huvittuneena ja taputin muun yleisön mukana koko tilanteelle. Anu Saagimin käytös oli epäkorrektia, ei vain se, mitä hän sanoi, vaan koko käytös", Hietala sanoo. (Iltalehti 24.2.2017)

Ruisrockin viimeiset liput myytiin huhtikuussa, monta kuukautta ennen tapahtumaa. Blockfestin tiketit loppuivat lippupalveluista puolitoista kuukautta ennen festivaalia. Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulun markkinoinnin väitöskirjatutkija Sonja Lahtinen tulkitsee rynnäkön niin, että nykypäivän ihmiset hakevat yhteenkuuluvuuden tunnetta erilaisista tapahtumien ja brändien ympärille rakentuvista kulutusyhteisöistä. Verrattuna perinteisiin kyläyhteisöihin, tämän päivän yhteisöihin voi päästä kuka tahansa, joka jakaa tietyn elämäntyylin, suosikkibändit tai olalle heitetyn vyölaukun tapaiset festarivarusteet, jotka sillä hetkellä kuvaavat yhteisön tunnuspiirteitä. Ihmiset haluavat kuulua johonkin itseään suurempaan. Se on yksi perustarve. Sitä kutsutaan yksilölliseksi yhteisöllisyydeksi, samanaikaisesta joukkoon kuulumisesta ja oman erityisyyden korostamisesta. Hieman paradoksaalisesti kaikki festivaalimassan tuhansista ihmisistä haluavat erottautua muista yhteisin keinoin.

"Jokainen asioista perillä oleva sosiologi tietää, ettei vallankäyttö ole tehokkaimmillaan, jos sitä joudutaan toteuttamaan suorasanaisilla kehotuksilla tai uhkauksilla. Tehokas vallankäyttö hyödyntää ihmismielen halua mukautua sosiaalisiin normeihin ja ryhmäpaineeseen, jolloin kehotuksiin ja uhkauksiin ei juurikaan tarvitse turvautua. Yleensä ihmiset itseohjautuvat kiltisti ruotuun — korkeintaan leimaavien sanojen (”aktivisti”, ”trolli”, ”salaliittoteoreetikko”) lievästi patistamina. (Kunnianloukkaussyytös Helsingin Sanomista, Vastavalkea 27.8.2015 Vesa Raiskila)

Länsimaissa ei voida käyttää suoraa, pakottavaa valtaa, koska se yhdistettäisiin heti totalitarismiin. Niinpä käytössä on enemmän "suostuttelevaa vallankäyttöä", josta Michel Foucault kirjoitti. Ihmisiä taivutellaan tekemään tietyllä tavalla. Tehokkaimmillaan tämä metodi on silloin, kun jo taivutetut ihmiset luovat sosiaalisen paineen, joka taas luo painetta muillekin tehdä samoin konformistisuuden nimissä. Kun tämä tapahtuu, kukaan ei enää huomaa, mistä alkuperäinen valta on peräisin, vaan ihmiset jopa kuvittelevat, että tämä on oikein ja tärkeää.

 Nykyihminen - ehdollistettujen refleksien kimppu, ulkoa ohjautuva.

Esa Mäkisen Totuuskuutio (Otava 2015) kuvaa ongelmia, jotka ovat läsnä jo nyt eikä vasta joskus tulevaisuudessa. Kiinnostava keskustelupätkä Totuuskuutiosta:

- Eihän kukaan silti pysty hallitsemaan sitä, mistä tulee suosittua ja mikä nousee pinnalle?
- Se on totta. Kameroilla ei voi valvoa tunteita ja pelkoja, mutta siksi kaikki kertovatkin meille huolensa vapaaehtoisesti. Kun tulet raskaaksi tai saat syövän, ensimmäisenä kysytään apua googlelta. Meidän hakukone tuntee kaikkien salaisuudet. Sitten onkin helppo kertoa ihmisille, mitä tulee haluta. Meidän tarjoamamme vapaus on valinta Pepsin ja Cokiksen välillä.

Yksilöinä useimmat ihmiset ovat rauhaa rakastavia, kollektiivisella tasolla he kuitenkin ovat valmiita tappamaan toisiaan. Eräs selitys on siinä, että ryhmien käyttäytyminen on yleensä enemmän kilpailevaa kuin yksilöiden käyttäytyminen. Kun ihminen uskoo toimivansa yleiseksi hyväksi hän ei niinkään kaihda omien etujen ajamista kuin jos hän toimii yksilönä omaan laskuunsa. Ryhmän jäsenenä ihmiset ovat taipuvaisia omaksumaan minkä tahansa yleisen asenteen, mikä on ryhmässä vallalla. Väkivaltaa ja rikollisuutta esiintyy vähemmän yhteiskunnissa, joiden sosiaalisessa rakenteessa yksilön selviytyminen tarkoittaa samalla koko yhteisön turvallisuuden sedistymistä. Jos ihmisen aineellinen ja emotionaalinen turvallisuus edellyttää kilpailemista toisten kanssa, rikollisuus lisääntyy. Rauhantutkijat korostavat sotien johtuvan materiaalisten intressin ristiriidoista, ei sellaisista psykologisista hienouksista kuin toisten heikosta tuntemisesta ja ymmärtämisestä.

Välinpitämättömiä ei tarvitse hallita pakolla.

Iskusanoilla vaikuttaminen

”Politiikkaan on sisäänrakennettu erilaisia pakkoja: puhutaan taloudellisuudesta, tehokkuudesta, tuottavuudesta, innovaatioista, strategioista, kumppanuuksista, kolmannesta sektorista ja arvokeskustelusta. Näitä muotisanoja kutsun hallitsemisen iskusnaoiksi. Niitä käytetään poliittisesti tarkoituksenmukaisesti, kun halutaan itselle näkyvyyttä tai muutoksia politiikkaan, mutta niitä itsessään ei kyseenalaisteta. Ei edes keskustella siitä mitä ne tarkoittavat. Tämä on huolestuttavaa, koska silloin politiikka hallinnollistuu." (Anne Luomala tutki budjettipuheita, Kimmo Jylhämö, Voima 2/2010)

http://dissidentti.org/poliittinenkasitetutkimuskohteena.html

Meemi ohittaa suojausjärjestelmät

Meemit ja huumori ovat kaikkein tehokkaimmat vaikuttamisen muodot somessa, sanoo Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun viestinnän johtamisen professori Vilma Luoma-aho. Meemeillä vaikuttaminen on tehokasta, koska ne eivät aktivoi aivoja varoittamaan, että meihin yritetään vaikuttaa. Huumorilla kierretään mielen suojausmekanismit. Puhutaan vaikutustietoisuudesta. Se on kuin summeri ihmisen päässä, joka soi kun vastaan tulee haitallista sisältöä. Somessa monilla nuorilla tietoisuus vaikuttamisesta ei aktivoidu, jos meemit tulevat vastaan kavereiden jakamana. Donald Trump tukijoukkoineen käytti vuoden 2016 vaalikampanjassa aktiivisesti meemejä. Twitter / Donald J. Trump. Meemi yksinkertaistaa maailmankuvaa. Se on vahva identiteetin rakennustyökalu ja luo yhteenkuuluvuuden tunnetta samanmielisten kanssa. Teinit ovat alttiimpia haitallisille meemeille kuin aikuiset, koska heiltä usein puuttuu resistenssi sille, mitä otetaan vastaan ja mitä ei. Visuaalinen viestintä oikaisee monta reittiä, jolloin siitä tehdään nopeita johtopäätöksiä. Some on hyvä tekemään yleistyksiä, ja usein ei ehditä tehdä taustaselvityksiä meemin alkuperästä tai tarkoituksesta.

Aivotkin muovautuvat ympäristön vaikutuksesta joka hetki!

Plastisuus tarkoittaa muovattavuutta. Ihmisen aivot muuttuvat ja muovautuvat jatkuvasti. Ihminen luo jollakin tavalla uutta joka hetki. Aivojen plastisuus on suurimmillaan nuorena, jolloin perussoluverkosto muodostuu. Yksivuotiaan aivoissa muodostuu noin miljoona synapsia eli hermosolujen välistä yhteyttä sekunnissa. Seuraavien vuosien aikana ne synapsit, joita ei oteta käyttöön, häviävät ja aivot sopeutuvat omaan käyttöympäristöönsä. Pienet japanilaiset pystyvät erottamaan l- ja r-äänteen. Kun he kasvavat, tämä kyky katoaa, sillä sitä ei tarvita japania puhuttaessa. Aktiiviset synapsit vahvistuvat samoin kuin aktiiviset lihaksetkin. Näin aivot kehittyvät jatkuvasti paremmiksi siinä, mitä ne tekevät ja huonommiksi siinä mitä ne eivät harjoittele. Vahvistuneet synapsit aktivoituvat nopeammin ja toisiinsa liittyneet hermosolut kehittyvät niin taitaviksi, että ne pystyvät saamaan liikkeen lähes automaattisesti. Siksi ihminen pystyy kävelemään ilman että hänen pitäisi tehdä harkittua päätöstä ennen jokaista askelta. Kun aivot päättävät mihin tulee kiinnittää huomiota, ne luovat käyttäjänsä kokeman maailman. Kiivaassa tilanteessa ei tulisikaan antaa aivoille tilaisuutta siirtyä automattiohjaukselle. Ihminen ei voi tukahduttaa itseään pidättämällä hengitystä, sillä pian aivot siirtävät päätöksenteon pois aivokuorelta, jossa olemme päättäneet olla hengittämättä, aivojen syvempiin osiin, jotka päättävät, että meidän on saatava happea. Karhuyksilöillä tuskin on erilaisia tavoitteita, mutta ihminen voi päättää, mitä hän tavoittelee. (Åsa Nilsonne, Aivot ja mindfulness, Samsara 2015)

”Ihminen tulkitsee asioita niin, että ne vahvistavat hänen omia ennakkoluulojaan.”
(Taloussosiologian professori Pekka Räsänen Turun yliopistosta)

Kiihkouskovaisten kanssa ei voi keskustella asioista, koska he uskovat. Eikä uskoa vastaan ole rationaalisia argumentteja. George Mossen kirja Nazi Culture kertoo elämästä Natsi-Saksassa aikalaistekstien perusteella. Kyse ei ole keskitysleirille viedyistä ihmisistä, vaan tutuista, jotka häviävät natsien aatteen syövereihin. (Syksy Räsänen, Voima 1 2016)

Markkinoijat puhuvat ilmiöstä sensory branding, kun ostajille tuodaan hajuaisti mukaan näön ja kuulon rinnalle luomaan mieluisaa kuvaa tuotteesta. Samsungin elektroniikkakaupassa katossa puhaltavat huomaamattomat laitteet lempeää melonin hajua ostajien aistittavaksi ja tuomaan rentoa tropiikkiloman tunnelmaa saadakseen ihmiset ostamaan enemmän. Hajut ovat niin mietoja, että ihmiset eivät juuri huomaa niitä, samoin kuin taustamusiikkiakaan. Maailman suurin hajubrändäysyritys ScenAir asentaa laitteet ja lähettää kerran kuukaudessa hajupatruunan, joka vaihdetaan samaan tapaan kuin mustekasetti. Tavallisen suklaan, hedelmän tai kukan tuoksun saa alle sadalla eurolla 400 neliön myymälään. Tavaratalossa tai kasinolla haju pannaan suoraan ilmastointiin. Kun jäättelöbaari levittää jäätelötötterön tuoksua läheltä kulkevien ihmisten ohi, myynti lisääntyy kolmanneksella. (hs 15.4.2007)

Biovallan hämärä kontrollointi

Lääkärillä on perustellusti valtaa suhteessa potilaaseen. Yksilöä koskevat biovallan keinot vaikuttavat puhtaimmillaan lääkärin ammatin ytimeen - elämään ja terveyteen. Laajimmillaan biopolitiikka ulottuu kokonaisiin kansakuntiin. Yhtenä biovallan keinoista toimii normalisointi, sosiaalinen kontrollointi, joka määrittelee käsityksemme normaalista tai oikeasta, ja kertoo, mikä on väärää ja poikkeavaa. Terveydenhuollossa biovallan keinot näkyvät esimerkiksi sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden hallinnointina ja sen sääntelymekanismeina sekä terveyteen liittyvässä medikalisoinnissa. Biovallan keinoin ihminen sosiaalistetaan pitämään huolta elinvoimastaan ja terveydestään. Terveellinen elämä on yksilön, mutta myös kansakunnan kannalta tärkeää. Valta suhteessa yksilöön on lääkärin professiolla, ei lääkärillä itsellään. Asiantuntijuuden suoman auktoriteetin kautta sovellettavilla hallinnoinnin ja vallankäytön tekniikoilla lääkäri toimii terveydenhuollon ja hoitotekniikoiden portinvartijana. Potilas ei ole pelkästään kontrolloitavissa, vaan toimii aktiivisena potilaskuluttajana. Aktiivinen potilaskuluttaja osallistuu terveyteen liittyvään päätöksentekoon ja on valmis kyseenalaistamaan auktoriteetit ja painottamaan asemaansa kuluttajana. (Eero Narvola Itä-Suomen yliopisto 2011)

”Mutta jos olen täällä maan päällä, olen täällä vain tässä omassa ruumiissani ja ruumiini kautta minulla on yhteys muuhun maailmaan. Se on ainoa tapamme olla. Jos en tunne kuuluvani tähän ruumiiseeni kunnolla, en voi voida hyvin. Ja jos haluan voida hyvin tässä maailmassa, en voi ohittaa tätä ruumista.” (Anne Karuvuori, et-lehti 3.1.1996)

“Kapitalismi tulee ruumiiseen. Moderni kapitalismi valmistaa ruumiille tarpeita ja addiktioita – se tekee ruumiistamme kuluttajia. Kuluttaja-ruumiimme ei tyydyty mistään, vaan sen tulee alati työskennellä ja tavoitella yhä enemmän. Lopulta ihmisen ruumis on orja, joka ei omista itse itseään. Modernit orjamarkkinat poikkeavat aiemmasta orjuudesta siinä, että isäntää ei näy missään. Vanhassa vasemmistolaisessa ajattelussa porvari tai kapitalisti oli isäntä, mutta toisasiassa heitäkään ei ole missään, hekin ovat orjia. Isäntä on meidän sisällämme, me olemme päästäneet hänet omaan ruumiiseemme. Olemme koukussa moderneihin mukavuuksiimme. Meidän tulee puhdistautua sisältä ja syvältä, pitää sylkeä pois paha, joka on taloudellinen toimeliasisuus. (Antti Nylen, Elonkehä 5/2010)

Facebookin diktatuuri

Google, Facebook ja muut sosiaalisen median palvelut mittaavat, mitä kukin etsii ja mistä tykkää. Sitten algoritmien avulla käyttäjille tarjotaan samantyyppisiä hakutuloksia ja päivityksiä. Tätä kutsutaan personoinniksi. Mitä enemmän ihmiset ovat tekemisissä vain kaltaistensa kanssa, sitä enemmän he ajattelevat, että tämä on vallitseva elämäntapa.

Virtuaalitodellisuuden keksijänä pidetty Jaron Lanier pelkää ”käyttäytymisen massamuokkaamisen” tuhoavan ihmiskunnan.
– Tämä on pelottavaa. Tämä on hetki, jolloin ihmiskunta päättää selviytyykö se vai ei. Virtuaalitodellisuuden isäksi ristitty keksijä ja filosofi on nähnyt omin silmin, kuinka Piilaakson teknologinen vallankumous on muuttanut maailmaa niin parempaan kuin pahempaan suuntaan. 2000-luvulla hän myi ohjelmistoyrityksen Googlelle ja alkoi johtaa tutkimuslaboratoriota Microsoftilla. Jalosta idealismista syntynyt internet on muuttunut järjestelmäksi, joka repii yhteiskunnan hajalle. Päätekijöinä ovat Facebook ja Google, joilla on enemmän käyttäjiä kuin millään valtiolla.

Nykyiset ongelmat juontavat juurensa internetin varhaisiin päiviin, jolloin vallitsi vahva yhteiskunnallinen liike internetin tekemiseksi kaikille avoimeksi. Jotta tieto voisi olla avointa, sen täytyi olla ilmaista. Ilmaista koodia, ilmaista musiikkia, ilmaisia uutisia. Ei ole kovin montaa tapaa tehdä kaikesta ilmaista ja samalla tuottaa kapitalismin sankareita. Ainoa tapa saada molemmat on mainonta. Ihmisiä valvotaan ja mitataan taukoamatta internetin ja kännyköiden kautta ja heistä tallennetaan jättimäisiä tietomääriä päätöksenteon ohjaamiseksi. Mainonta ei ole enää passiivista vaihtoehtojen tarjoamista vaan aktiivista ihmisten manipulaatiota. Rahaa vastaan Facebook muokkaa käyttäjien uutisvirtaa ja Google hakutuloksia. Jokaiselle ihmisille välittyy internetin kautta erilainen malli todellisuudesta. Mainostajina voivat olla yritykset, valtiot tai oikeastaan kuka vaan.

Mikä alkoi mainontana, muuttui joksikin aivan muuksi, jota voi kutsua käyttäytymisen massamuokkaamiseksi. Nykyajan ihminen elää behavioristisessa kokeessa, kuin rotta laatikossa, jota mitataan koko ajan ja jonka ympäristöstä saamaa palautetta muokataan tietynlaisen käyttäytymisen aikaansaamiseksi. Ihmisten kohdalla haluttua käyttäytymistä kuvaillaan sosiaalisen median yrityksissä sanalla engagement, sitoutuminen. Se on mittari siitä, kuinka paljon huomiota ihmiset kiinnittävät esimerkiksi päivityksiin, kuviin, videoihin tai mainoksiin ja kuinka merkittävinä ne koetaan. Negatiiviset tunteet ovat taloudellisesti arvokkaampia kuin positiiviset tunteet liiketoimintasuunnitelmassa. Pelko, ahdistus, kateus, epävarmuus, jopa itseään suojelevaksi sadismiksi kuvailtu käyttäytyminen on niin paljon välittömästi voimakkaampaa ja helpompaa ylläpitää kuin ihailu, toverillisuus tai hellyys. Yksilötasolla tämä voi johtaa ärtyneisyyteen, masennukseen ja huonoon oloon, mahdollisesti riippuvuuteen sosiaalisesta mediasta. Yhteiskuntatasolla vaikutukset ovat järisyttäviä. Sosiaalisen median liiketoimintamalli saa aikaan jopa historian kulun vääristymiä, kun yhteiskunnalliset liikkeet kohtaavat luonnottoman suuria vastareaktioita.

Kaikki näyttää aluksi hyvältä. Twitterissä on mahtavia kannanottoja. YouTubessa on mielenkiintoisia videoita. Kaikki vaikuttaa hyvältä. Mutta algoritmien täytyy muuttaa tämä kaikki liikevoitoksi. Koska negatiiviset tunteet ovat voimakkaampia ihmisten käyttäytymisen muokkaamisessa, sosiaaliset liikkeet suodatetaan algoritmien kautta tuottamaan huonoa oloa, esimerkiksi tyrkyttämällä liikkeen sisältöä ihmisille, jotka sitä vihaavat. Yhtenä esimerkkinä on Yhdysvalloissa mustiin ihmisiin kohdistuvan väkivallan vastainen Black Lives Matter -liike, josta alkoi valkoisen ylivallan ja fasismin normalisointi. Saako #metoo-liike samanlaisen vastareaktion?

Mikä alkoi mainontana on muuttunut joksikin, jota voi kuvailla pahaksi. Tai vähintään asiaksi, joka tuhoaa demokratiaa, markkinoita ja soveliaisuutta. Se tekee ihmissuhteista epäaidon oloisia ja maailmasta pimeän ja kaoottisen. Ei asiallista kanssakäyntiä. Ei yhteistyötä. Väärää tietoa. Epätotuuksia. Tämä on maailmanlaajuinen ongelma. Lanierin ratkaisu on yksinkertainen. Jos yritysten liiketoimintamalleja muutettaisiin niin, että mainonta ei olisi enää tulonlähde, tarvetta käyttäytymisen muokkaamiseen ei olisi. Sosiaalisesta mediasta pitäisi siis maksaa. Asiakkaat olisivat tällöin käyttäjät eivätkä mainostajat.
Lanier vertaa ehdotustaan Netflix- ja HBO -palveluihin, jotka tuottavat sarjoja katsojilta saamillaan tuloilla. Palveluiden sarjat ovat arvostelu- ja katsojamenestyksiä ja luoneet eräänlaisen televisiosarjojen renessanssin, jota kuvaillaan englanniksi termillä “peak tv”. 
– Virtuaalitodellisuuden avulla voit tehdä ihmisistä enemmän tai vähemmän rasistisia, pelokkaita tai itsevarmoja. Voit tehdä näitä asioita ilman, että ihminen itse on niistä tietoisia. Se on karmea ja hirvittävä versio käyttäytymisen muokkaamisen teknologiasta, mainontamallin korruptoiva vaikutus teknologiaan. (lyhennellen, Elias Ruokanen, Iltalehti 27.1.2018)

Mainonta toimii kehämäisesti. Kuluttajien yrityksille luovuttama data palaa kohdennettujen mainosten muodossa kuluttajille. Facebook on palkannut sosiologeja, joiden tehtävänä on ymmärtää kuinka yhteiskunnat toimivat ja ihmiset käyttäytyvät. Iso osa maailman datasta valuu vain kouralliseen suuryrityksiä, mikä vaikuttaa valtasuhteisiin. Yritysten on pakko olla googlessa ja facebookissa. Ranskassa nettiajan imperialismille on annettu lempinimi Gafa. Termi on yhdistelmä Googlesta, applesta, facebookista ja amazonista – kaikki yhdysvaltalaisia. Ihmisillä ei ole vaihtoehtoja toimia muualla ilman että se tarkoittaisi jättäytymistä ulkopuolelle sosiaalisesta kanssakäymisestä. (Aristides Gionis, Kai Kukkaniemi, Karoliina Liimatainen, hs 7.10.2016)

Suuryritykset myyvät suvaisevaisuuden verukkeella

”Suuryrityksistä on tullut suvaitsevaisuuden tukipylväitä Yhdysvalloissa, sillä syrjintä on pahaksi bisnekselle. Amazon on yksi niistä amerikkalaisyrityksistä, jotka vannovat tasa-arvon ja monikulttuurisuuden nimiin. Keväällä 2015 se oli mukana niiden 379 amerikkalaisyrityksen joukossa, jotka painostivat Yhdysvaltain korkeinta oikeutta hyväksymään homoliitot. Mukana oli suurin osa maan kärkiyrityksistä, kuten Apple, AT&T, Bank of America, Coca-Cola, CVS, Facebook, General Electrics, Google, Microsoft ja Nike. Konservatiivit yrittivät ajaa seitsemässä osavaltiossa läpi lakeja, jotka olisivat vaatineet koululaisia tai opiskelijoita käyttämään biologisen syntymäsukupuolensa mukaista vessaa. Amerikkalaisyritykset olivat taas kerran protestikampanjan kärjessä. Kovinta taistelua käytiin Pohjois-Carolinassa, missä Paypal, Red Ventures, Costar Group ja Deutsche Bank ilmoittivat luopuvansa osavaltioon suunnitelluista investoinneistaan. Kymmeniä osavaltioon varattuja konferensseja ja elokuvahankkeita siirrettiin muualle. Ehkä pahin isku koripallohullulle Pohjois-Carolinalle olivat NBA:n vuoden 2017 All-Star-pelin ja yliopistokoripallon NCAA-turnausten menettäminen. Homojen oikeudet ovat  edenneet vauhdilla Yhdysvalloissa ja muuallakin. Yksi syy siihen ovat juuri suuryritykset. Kun Trump avasi kesäkuussa 2015 vaalikampanjansa hyökkäyksellä meksikolaisia vastaan, hänen yhtiöönsä katkaisivat heti suhteensa televisiokanavat NBC ja Univision, tavaratalo Macy’s sekä urheilualan yritykset ESPN, Nascar ja Amerikan golfliitto." (Saska Saarikoski, hs 16.12.2016)

Mainostajat erityisesti Britanniassa ovat arvostelleet voimakkaasti Googlea siitä, että ilmoituksia päätyy mainostajien arvomaailman vastaiseen yhteyteen. Kohu Britanniassa sai alkunsa The Times -lehden tutkivasta jutusta, joka osoitti suuryritysten mainosrahojen päätyvän esimerkiksi terrorismia ja uusnatsistista sisältöä esitteleviin videoihin. Ensimmäisenä mainosten vetämisestä pois Googlen ja YouTuben sivustoilta ilmoitti maailman kuudenneksi suurin markkinointiyhtiö, ranskalainen Havas. Sen kautta firmat käyttävät pelkästään digitaaliseen mainostamiseen yksin Britanniassa noin 200 miljoonaa euroa vuodessa. Muita ääriainesten verkkosivuilla mainostamiseen kyllästyneitä suuryhtiöitä ovat Sky, Vodafone, Lloyds sekä joukko merkittäviä pankkeja. Suivaantuneiden firmojen lista kasvoi nopeasti viikonlopun aikana ja sai seurakseen muun muassa McDonald’sin, L’Oréalin, Audin ja Marks and Spencerin. Voittojen keräämisestä vihanlietsonnalla syytetyn Googlen oli laajenevan boikotin alla pakko reagoida nopeasti. Googlen lupaukset voivat toteutuessaan vaikuttaa alustan toimintaan selvästi. Yhtiö lupaa muun muassa antaa mainostajille ”turvallisemmat” oletusasetukset, jotka rajaavat mainosten näkyvyyttä varmasti ”turvalliseksi” tiedettyyn sisältöön. Muutokset ovat johtaneet myös kritiikkiin. Brittilehti Guardianin mukaan osa videoiden tekijöistä on huolissaan siitä, että heidän videonsa päätyvät listoille, joilta mainostulot muutosten vuoksi katoavat. (Antti Majander, hs 22.3.2017)

Kartografia - miten näemme maailman? Kartat ovat aina kuvanneet maailmaa jonkun ihmisen kannalta. Saksan kartoissa on vielä kylienkin kirkot merkitty, tosin vain kristilliset kirkot. Uusimmissa googlen kartoissa näkyvät mainoksista maksaneet kaupat. Missä viipyy vihreiden kartta? Mitä merkityksiä ja miten selittää maailmaa? Sosiaali- ja kulttuuritiede ovat osa kartografiaa, digiaikana yhä tärkeämpää mainoskampanjaa.

Mainonnan historiikista

1900–1920 -luvut
Informatiivisen mainonnan aikakausi: mainokset keskittyvät tuotteiden ominaisuuksien ja käyttötarkoituksen esittelyyn.

1920–1940
Mainoksissa aletaan rakentaa mielikuvia tuotteista.

1950 -1960
Personoidulla mainoksella haetaan suoraa yhteyttä tuotteen ja kuluttajan persoonallisuuden välille.

1990–2010
Kohderyhmämarkkinointi yleistyy sekä crowdsourching eli mainonnan ulkoistaminen kuluttajille.

Lauri Rauhala 1987:

Itse itseään ohjaava ihminen – evoluution huippu

”Kehittyneisyys ilmenee paitsi suurempana tyydytyksen tunteena yksilöllisestä olemassaolosta myös parempana ymmärryksenä toisia ihmisiä kohtaan ja lisääntyneenä kykynä ottaa vastuuta omaan vaikutuspiiriin kuuluvista asioista. Tajunnan kehittämispyrkimysten tulisi tavoitella sitä, että kaikki kokemisen laadut kuten tieto, tunne, usko, intuitio, pyhyys, kauneuden lumo ym. saisivat sijansa maailmankuvassa. Psyykkisissä häiriöissä ihmiseltä puuttuu usein itseohjauksellinen ote elämäänsä. Ihmisen omaa aktiviteettia itsensä kehittämisessä aliarvioidaan ja pyritään syrjäyttämään.

Lähes kaikelle henkisyyden viljelylle edellytetään yhteiskunnan tai erilaisten yhteisöjen järjestämä käynnistys, tuki ja ohjanta. Henkisen kehittymisen tavoittelukin on vaarassa massoittua. Individualistit eli aidot yksilöt ovat aina olleet vallanpitäjille vaarallisia. Sekä maalliset että uskonnolliset järjestelmät ovat halki aikojen vainonneet kerettiläisiään. Valtarakenteiden piirissä on aina vallinnut käsitys, että järjestelmä on auktoriteetti, joka omistaa tietämyksen siitä, mikä on ihmisyksilölle parasta. Kulttuurista toimintaa ohjaavat ja samalla ihmisyksilöä vähättelevät periaatteet ovat muokanneet keskivertoihmisen käsityksiä ihmisestä sekä siitä, mitä hän voi ja saa itsestään tehdä. Pinnallinen sosiaalisuus, monipuuhakas osallistuminen, ihmissuhteiden määrä ym. ovat usein muodostuneet ihmisen arvon ja kelpoisuuden mitoiksi. Yksioikoinen liturgianomainen puhuminen ihmissuhteista ja yhteisöllisyydestä ihmisen kehityksen metodeina ja päämäärinä tuo helposti mieleen sadun Keisarin uudet vaatteet. Tarvittaisiin uusia kerettiläisiä uhmaamaan fraseologiaa.

Hyvät ihmissuhteet ja rakentava yhteisöllisyys ovat enemminkin seuraus ihmisen kehittyneisyydestä kuin jotakin ehdottomasti primaarista, josta kaikki hyvä seuraisi. Tämän tason saavuttanut ihminen antaa arvoa kehittämilleen ihmissuhteille ja iloitsee niistä, mutta ei ole niiden armoilla. Hän pystyy kestämään yksinäisyyttä ja jopa etsii sitä pitäen sitä oman luovuutensa toteuttamisen eräänä ehtona. Sitä ei saa samaistaa itsekkyyteen, eristäytyneisyyteen, sosiaaliseen kylmyyteen, vastuuttomuuteen tai luonnevikaisuuteen. Oma osuutensa ihmisyksilön vähäpätöisyyden, avuttomuuden ja voimattomuuden korostamisessa on kristinuskolla ja erityisesti luterilaisella kirkolla. Perisynnin vaivaama ja kaiken raadollisuuden konkretisoitumana ihminen ei yksin eikä omin voimin voi juuri mitään.

C.G.Jungin mukaan kaikessa inhimillisessä kasvutapahtumassa tavoitteena on individualisaatio, aidoksi itseydeksi tuleminen, oman elämän itseohjauksellisuus. Siinä tiedostetaan omat valintamahdollisuudet ja niiden rajat, elinikäisen nöyrtymisen aihe ja samalla jatkuvan kilvoituksen motiivi. Ihminen ottaa vastuun ratkaisuistaan ja teoistaan. Individualisaatio on henkisyyden viljelyä eikä niinkään animaalisuuden kesyttämistä. Kun henkinen olemuspuoli on itsenäistynyt ja voimistunut, se ottaa automaattisesti animaalisuuden hallintaansa.” 

Johan Gottlieb Fichte: Ihminen syntyy alastomana, eläimillä on jo vaatteet yllä. Luoja on luonut kaikki eläimet täydellisiksi, vain ihmisen kohdalla hän nosti kätensä pystyyn ja antoi siten ihmiselle luvan tulla siksi miksi tämä toivoi. Koska ihminen ei voi kuvata toista muuta kuin oman itsensä piirteisiin verrattuna, on jokaisen pidettävä sisäisesti toista kaltaisenaan.

Karl Rosenkranz: Ihminen voi elää kaikkialla maapallolla. Vain rotta, koira ja sika voivat imetysaikana seurata ihmistä. Ihminen voittaa kokonaisuutena anatomisesti ja fysiologisesti kaikki muut eläimet. Myös intellektuaalisesti, ajattelunsa ansiosta.

Arnold Gehlen: Orgaanisesti ihmiseltä puuttuu paljon, hän ei pysty elämään missään luonnollisessa ympäristössä, siksipä hänen on täytynyt kehittää toinen luonto, keinotekoinen.

Kuka määrittää normaalin?

Laura Lindeman: Tampereen yliopisto Pro gradu 2007

Italialaisen marxistin Antonio Gramscin (1891-1937) hegemoniateorian avulla rakennetaan hegemonista arkijärkeä, määrätyn ryhmän ylivaltaa. Arkijärjellä Gramsci tarkoittaa yhteiskunnan itsestäänselvyyksiä, asioita joita ei kyseenalaisteta ja pidetään luonnollisina. Arkijärjen taustalla ovat aina valtakamppailut, taistelu siitä kuka määrittää mikä on luonnollista ja itsestäänselvää. Arkijärjen rakentaminen on olennainen osa hegemonian strategiaa niin, että arkijärjen mukainen valtaan sidottu alkuperä peittyy. Näin Globaali kansalaisyhteiskunta vaikuttaa äkkiä katsottuna neutraalilta ja epäpoliittiselta. Se esitetään universaalia solidaarisuutta, ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa ajavana vaihtoehtona Yhdysvaltain johtamalle uusliberalistiselle hegemonialle. Globaalin kansalaisyhteiskunnan ajamilla neutraaleilta vaikuttavilla arvoilla on kuitenkin valtakamppailuihin sidottu alkuperä. Epäpoliittisuuden ihannoiminen ja vastakkainasettelujen kieltäminen ennemminkin pönkittävät vallalla olevaa hegemoniaa ja tuottavat sille kannatusta kuin luovat vastahegemoniaa. Globaali kansalaisyhteiskunta on sitoutunut sellaiseen hegemoniseen arkijärkeen, joka kieltäessään politiikan, ristiriidat ja hegemonian, osallistuu vallalla olevan uusliberalistisen hegemonian ylläpitoon ja vahvistamiseen tuottamalla sille kannattajia. Vastahegemonia on kyllä mahdollista, mutta se vaatii vallalla olevan hegemonian legitimiteetin kyseenalaistusta, oman arkijärjen kriittiseksi tekemistä ja itsensä näkemistä osana hegemoniaa ja valtakamppailuja.

”Kotilieden vanhat kansikuvitukset ovat kestäneet aikaa huonosti. Niiden ongelma on sama kuin aikakausilehtien kansissa nykyaikanakin. Vaikka valokuva on korvannut kansissa piirrokset ja maalaukset jo yli 50 vuotta, niissä tarjotaan edelleen propagandistista ideaalia, jota väitetään realismiksi. Kotilieden kannet esittävät suomalaisen naisen varsin samanlaisessa valossa kuin sosialistinen realismi neuvostonaisen tai kansallissosialistinen propaganda saksalaiset naiset.  Kotilieden kansi-ideaali on puhtoinen arjalainen nainen, joka tekee samaan aikaan työtä ja huolehtii lapsista. Hän ei opiskele eikä puutu miesten asioihin." (Veikko Halmetoja hs 26.7.2015)

Hegelin filosofiassa ensin luodaan ongelma, jolla aiheutetaan pelkoa ja myöhemmin esitetään ratkaisu, joka on se mihin alun perin pyrittiin. Hegel kehitti periaatteen teesi, antiteesi, synteesi. Tällä kolmiosaisella prosessilla saadaan aikaan haluttu muutos. Ensimmäisessä vaiheessa eli teesissä luodaan ongelma, toisessa vaiheessa eli antiteesissä synnytetään ongelmalle vastakaikua kuten pelkoa ja paniikkia. Kolmannessa vaiheessa eli synteesissä tarjotaan ratkaisua ongelmalle, joka on muutos, mihin ihmiset eivät olisi missään tapauksessa suostuneet ilman psykologista säätelyä, joka saatiin aikaan kahdella ensimmäisellä vaiheella eli teesillä ja antiteesillä.  (Pekka Lahtinen, Maailman yhdentyminen 1994)

Suurten joukkojen käyttäytymistä voidaan ohjata tiettyjen symbolien iskusanoilla, ilman että kohteet sitä tiedostavat. Se joka tavoittaa joukkoajattelun mekanismit ja motiivit, voi hallita ja ohjata joukkoja ilman että he tietävät sitä. Toimittaja Walter Lippmann varoittaa, että yleistä mielipidettä ohjaavat sensorit ja propagandistit muodostavat ”näkymättömän hallituksen”, jonka vaikutusta tulisi hillitä.

Suurten joukkojen vastaanottokyky on suppea. Siksi Hitlerin Saksassa propaganda rajoittui harvoihin kohtiin ja sanoja käytettiin iskusanojen tapaan niin kauan, kunnes vaistomaisesti jokainen sellaiset sanat kuullessaan kykeni kuvittelemaan halutun mielessään. Loputtoman kielellisen toiston avulla kolmannen valtakunnan propagandistit saivat aikaan suurten massojen yksimielisyyden. Hitler ei koskaan puhunut juutalaisista liittämättä heihin sellaisia adjektiiveja kuin kiero -gerissen, luihu -listig, petollinen -betrügerisch tai pelkurimainen -feige. Osana massaa ihminen kärsii yksinäisyydestä ja passiivisesta olotilasta ja on siksi altis ulkoisille suggestioille. Propaganda täyttää emotionaalisen tyhjyyden. Se vetoaa ihmisen tarpeeseen olla osa suurta ja voimakasta kollektiivia.

Propaganda ruokkii ennakkoluuloja, yhdenmukaistaa ajattelua ja vaientaa erimieliset, vaikka sen ilmaisu on jotain aivan muuta. Lasswellin mukaan sodassa on olennaista ylläpitää mielikuvia edessä olevasta voitosta ja vihollisen heikkouksista. American Tobacco Companyn toimittaja Bernay kutsui lehdistön paikalle 1929. Hän ilmoitti, että naisasianaiset sytyttäisivät tapahtumassa ”vapauden soihtuja”. Tehtävään palkatut mallikaunottaret kaivoivat Lucky Strike savukkeen ja pistivät palamaan. Vapaudenpatsaan kotikaupungissa ”vapauden soihtuun” sisältyi voimakasta symboliikkaa.  Naisten tupakointia oli pidetty moraalisena ongelmana. Berneys viestitti, että polttava nainen oli vapaa ja voimakas. Savukkeen sytyttämisestä tuli naisille sosiaalisesti hyväksyttävämpää ja tupakan myynti ampaisi pystyyn.
(Joonas Pörsti, Propagandan lumo, Sata vuotta mielten hallintaa 2017)

 Kun uutisissa kerrotaan rikoksista ja järjestelmää vastaan tehdyistä rikkomuksista on taka-ajatuksena osoittaa että järjestelmä sinänsä toimii, vaikka järjestelmä itse olisikin hukassa.

Tasa-arvon ylläpitäminen pitää yllä jatkuvaa topakkaa asennetta, sillä vastakkaiseen suuntaan vetävät ihmisen lajiominaisuudet, kuten laiskuus, konfliktin pelko ja ryhmäpaine. Laumassa on turvallista olla väärässä. (Johanna Korhonen hs 27.6.2018)

Risto Ahde, Voima-lehdessä 9/2018

Vanki mielellään kutsuu vierailijan vankilaan. Hän kenties haluaa esitellä selliä ja tutustuttaa vierailijan vankilan olosuhteisiin. Jos niin on, on viisainta poistua ennen kuin jää itse vangiksi. Jos vanki sen sijaan haluaa kuulla, millaista ulkopuolella on, on syytä yrittää kuvata, mitä vapaus voisi olla.

Elävä olento vuollaan ja veistetään, muovaillaan kuin puupatsas. Ihminen maustetaan ja vaivataan kuin taikina, keitetään, hapatetaan ja paistetaan kypsäksi. On täysin samantekevää, mitä tässä keittiössä ruokailijoille tarjotaan: kala, nauta, sika, kana – alkuperäinen maku on kunnolla valmistetussa ihmisessä saatu kokonaan katoamaan.

Jokaiselle ihmiselle on merkitty oma ovi astua tänne sisään ja täältä ulos. Totuus on aina henkilökohtainen ja omaniminen. Itselle merkityssä ovessa ei lue perheen eikä ystävien nimeä, omassa ovessa lukee nimi, joka erottaa ihmisen perheestä ja tuttavista. Yhteistä ovea ei ole, on vain kuvitelma yhteisistä ihmistä, sankareista tai jumalista. Yhteisen oven merkitys onkin juuri tämä: tästä ovesta kulkiessa ei kenenkään tarvitse itse olla olemassa eikä minnekään oikeasti mennä. Laumassa voi lakata olemasta ja kulkea lauman mukana sisään ovesta, jota ei ole olemassa. Ja elää harhamaassa. Kun astuu sisään yhteisestä ovesta, muuttuu kuvitelmaksi.

Syitä ja selityksiä Ed Sheeranin suosiolle on useita. The Strokes rockyhtyeen laulajan Julian Casablancasin mukaan kyse on ”kulttuurisesta aivopesusta”. Toisin sanoen Sheeranin suosio ei ole kuluttajien oma valinta

Raportin mukaan 3,5 miljardia, eli noin puolet maapalon väestöstä seurasi vuonna 2018 jalkapallon MM-kisoja. 1,2 miljardia seurasi finaalia livenä!

Esimerkki helposta manipulaatiosta

Mikään aisti ei lankea suggestion ja itsesuggestion ansaan yhtä helposti kuin hajuaisti. Tämä viittaa siihen, että MKY-potilaiden oireet eivät liity hajujen havaitsemiseen sinänsä, vaan siihen, miten ne tulkitaan aivoissa. Jos opimme assosioimaan tietynlaisen hajun tietynlaisiin oireisiin, se voi jäädä päälle. Van den Bergh on erikoistunut tekemään ihmisiä ”hajusta sairaiksi”. Laboratoriossa hän laittaa ihmiset hengittämään ilmaa, johon on lisätty kaksi asiaa: jokin haju ja hiilidioksidia. Lisätty hiilidioksidi aiheuttaa ihmisille tukalan tunteen; rintakehä tuntuu raskaalta, on vaikea hengittää, hikoiluttaa, sydän pamppailee, ahdistaa. Koko toimenpide kestää vain hetken eikä siitä ole vapaaehtoisille vaaraa. Kokeen juju paljastuu seuraavana päivänä, kun vapaaehtoinen palaa laboratorioon. Koe toistetaan kuten edellisenä päivänä, mutta ilman lisättyä hiilidioksidia. Kun vapaaehtoinen haistaa hajun, jonka hän yhdistää edellispäivän tukalaan tunteeseen, hän saa samanlaisia oireita – vaikka oireille ei tällä kertaa ole mitään fyysistä syytä. Näillä kokeilla Van den Bergh on osoittanut, että ihminenkin ehdollistuu kuten Pavlovin koira. Hän itse käyttää ilmiöstä nimeä ”oireoppiminen”. Jos opimme assosioimaan tietynlaisen hajun tietynlaisiin oireisiin, se voi jäädä päälle; ja jos kokemus on pelottava tai ahdistava, se voi kroonistua. Van den Bergh on myös osoittanut, että oireoppiminen voi levitä toisiin hajuihin, etenkin jos ne ovat lähellä sitä alkuperäistä hajua, joka on aiheuttanut sairauden tunteen. Ihmisen mieli on kuitenkin monimutkainen. Haistamme hajuja, joita ei ole olemassa; tulkitsemme väärin ja tulkitsemme yli; ehdollistumme emmekä tajua, että olemme ehdollistuneet. Ei ole mitään syytä langeta yksinkertaisiin selityksiin. (Jani Kaaro, yle 16.8.2020)

Mainostajille epäedulliset ajatukset sensuroitava

Aivojen saastuminen on yleinen, mutta huonosti tunnistettu vaiva. Se saadaan aikaan ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavalla mainonnalla. Mainokset edistävät voimakkaasti saastuttavien tuotteiden myyntiä ja elämäntapoja. Vielä järkyttävämpää on, että neurotieteet osoittavat mainonnan muuttavan aivoja pysyvästi muodostamalla uusia fyysisiä rakenteita.