Ihmisluonto on kuin muovautuvaa vahaa


Päivitetty 17.4.2017

Behaviorismin perustajan John Watsonin teesi on voimakas: “Antakaa minulle terve vastasyntynyt lapsi niin teen hänestä millaisen vain haluatte ehdollistamisprosessin avulla.”

”Ihmiselle ei suinkaan tarvitse kertoa, että hänen on nälkä ja että hän tarvitsee ruokaa. Mutta ennen kuin hänet saadaan uskomaan että hän tarvitsee uuden auton kahta vuotta vanhan entisen tilalle (tai että hän ylipäätänsä tarvitsee autoa) tarvitaan monen miljoonan markan mainoskampanja.” 
Erkki Tuomioja (Kukkaisvallasta Kekkosvaltaan, Tammi 1993):

Se joka sanoo että ei seuraa mitään teoriaa on teoriansa vanki.(Keynes)


Olen pitkään miettinyt tutkimusta, jonka mukaan 70 prosenttia miehistä on potentiaalisesti homoja. 
Mitä kaikkea meistä ihmisistä tuleekaan otollisissa olosuhteissa?



Ajan henki

(Zeitgeist, Jani Laasonen, Into 2011):
Jos huomaat valtaosan ajatuksistasi ja käytöksestäsi olevan kulttuurisi sanelemaa, niin oletko koskaan pohtinut, kuinka paljon sinussa on sinua itseäsi? Tunnetko lainkaan todellista itseäsi? Kuka sinä pohjimmiltasi olet, kun kaikki ympäristösi ja kulttuurisi sinuun istuttamat piirteet riisutaan sinusta pois? Kumpi todellisuudessa hallitsee ajatteluasi? Sinä vai kulttuurisi? Miksi annat kieroutuneen kulttuurisi ajatella sinussa? Miksi et ajattelisi itse?
Ihminen voi todellakin havahtua, purkaa oman ohjelmointinsa ja kiemurrella kulttuurinsa muodostaman suggestiokehän ulkopuolelle. Hän voi vapautua ajan hengen harhasta, oppia ajattelemaan omavireisesti ja vapautua ulkoisten auktoriteettien sanelusta. Ihminen joka osaa erottaa harhan todellisuudesta, ei ole enää minkään ideologian, uskonlahkon, instituution tai auktoriteetin hallittavissa. Hänen ajattelustaan tulee itsenäistä ja hänen kytköksensä perustuu universaalista älykkyydestä kumpuavaan ajattomaan viisauteen.

Mitä enemmän yhteiskunnassa on niukkuutta, kurjuutta ja pahoinvointia, sitä enemmän ihmiset kaipaavat turvakseen instituutioita ja sitä enemmän yhteiskunta tarjoaa yrityksille bisnesmahdollisuuksia. Koska markkinatalous ja instituutiot hyötyvät ihmisten ongelmista, on niillä aivan luontainen taipumus myös etsiä herkkiä ihmisiä. Niinpä kun kaupallinen televisioyhtiö pohdiskelee televisio-ohjelmiensa sisältöä, ei sille heti ensimmäisenä tule mieleen ihmisten suggestioherkkyyden purkuun ja tietoisuuden kasvuun tähtäävää ohjelmatarjontaa. Yhteiskunta joka velvoittaa ihmiset keräämään itselleen omaisuutta pysyäkseen hengissä ei ole vapaa yhteiskunta vaan täysin päinvastoin. Ne tahot, jotka päättävät liikkeelle lasketun rahan määrästä, verotuksesta, energian, ruuan ja asumisen hinnasta, ohjailevat massoja mielensä mukaan. Jos joku asettuisi poikkiteloin järjestelmää vastaan, hän menettäisi pian omaisuutensa lisäksi myös työpaikkansa ja sosiaalisen statuksensa. Ja koska ihminen, jolla ei ole omaisuutta, työpaikkaa tai sosiaalista statusta, on toisten ihmisten silmissä arvoton, hänen sanoillaan ei ole enää painoarvoa.
Tullakseen toimeen työmarkkinoilla ja markkinataloudessa yleensä työnhakijan tulee piilottaa oma arvomaailmansa ja omaksua mielipiteikseen valtakunnan virallinen totuus. Tässä tehtävässä työnhakijaa auttaa iltapäivälehdistö, jonka tehtävänä on yksinkertaistaa monimutkaiset asiat, värjätä ne mustavalkoisiksi ja pureskella ne kiireiselle kuluttajalle helposti nieltävään muotoon. Ihminen joka osoittaa pystyvänsä nielemään iltapäivälehtien ylläpitämän maailmankatsomuksen kakistelematta, nielee varmasti myös yhtiön sisäisen tiedotuksen, arvomaailman ja propagandan, ollen siten turvallinen valinta työnantajalle. Perheellisyys viittaa kunnollisuuteen. Lisäksi perhe synnyttää työnhakijalle suuren yksittäisen menoerän lisäten siten työnhakijan riippuvuudesta kumpuavaa nöyrää miellyttämistarvetta. Tästä työnantaja erityisesti pitää.

Taloudellinen erottelu on keinotekoisin, salakavalin, näkymättömin ja abstraktein kaikista erottelumuodoista. Se on orjuuden, kastijärjestelmän, siirtomaavallan ja rotuerottelun jälkeen viimeinen ihmisiä laillisesti ja laajasti eriarvoistava yhteiskunnallinen mekanismi maailmassa. Myös tutkijat ovat pelkkiä tavallisia ihmisiä ja siksi riippuvaisia rahoituksesta ja urallaan etenemisestä. Niinpä markkinoille syntyy luontainen kysyntä tutkijoille, jotka ovat valmiita tekemään tieteellisiä tutkimuksia tarkoitushakuisesti.

Tehokkain tapa miellyttää on panostaa näkyvään kulutukseen, kuten uuteen autoon, asuntoon ja omaan ulkonäköön. Lähetetty nettiyhteisön tietoisuuteen: Kulutan – olen siis olemassa.

Valtaeliitin omistama, vain näennäisesti vapaat ja puolueettomat mediatalot annostelevat pelon ja viihteen määrää yhteiskunnassa tilanteen vaatimalla tavalla. Edustuksellinen demokratia, lainsäädäntö, valtio, oikeuslaitos, poliisi, armeija – kaikki yhteiskunnalliset rakenteet, joiden uskomme lisäävän hyvinvointiamme ja tuovan meille turvaa – ovat rakentuneet syöpäkasvaimen älykkyyden lähtökohdista syöpäkasvaimen älykkyyden varaan. Hyväntekeväisyys kieroutuneen resurssien hallintajärjestelmän puitteissa on pohjimmiltaan pelkkää kuolevan potilaan - tässä tapauksessa ihmiskunnan ja planeetan – saattohoitoa. Kieroutunut kulttuuri pystyy hallitsemaan ihmistä vain sillä edellytyksellä, että sen kieroutuneisuus pysyy ihmiseltä itseltään salassa. Muutos tulevaisuuden yhteiskuntaan tapahtuu henkilökohtaisen oivalluksen kautta, ei painostuksen tai aggression keinoin. Vaikeus ei ole uuden ajattelutavan oppimisessa. Suurin haaste on kaikista vanhoista harhoista ja pinttyneistä ajatustottumuksista luopumisessa.


Järjestelmän vankina

Hans-Georg Gadamer, saksalainen filosofi (k. 2002) tiivistää Zeitgeistin hengen: "Se joka ei tunnusta itselleen omaa riippuvuuttaan ja joka pitää itseään vapaana siellä missä hän ei ole vapaa, varjelee omia kahleitaan." Hän vaatii erityisesti tosien ja väärien ennakkoluulojen erottamista toisistaan ja tekstin tulkinnassa periaatteellista pidättäytymistä omista ennakkoluuloista.

Saksalainen yhteiskuntateoreetikko Jürgen Habermas erottaa elämismaailman (Lebenswelt) ja nykyisen arkipäivän. Habermasin mukaan systeemi on murentanut ja murentamassa elämismaailman rakenteita. Byrokratia ja raha ovat tunkeutuneet elämismaailmaan, ”kolonialisoineet” sen. Siviilioikeuden professori Aulis Aarnio kirjoittaa: "Tämä on vaarantanut elämismaailman olennaisimman piirteen, ihmisten välisen luontaisen vuorovaikutuksen. Arkielämän tasolla tätä on saatettu kuvata termein ”ylisääntely”, ”asiantuntijavalta”, ”markkinamekanismien ylivalta” jne. Järjestelmä on tunkeutunut elämismaailmaan useaa eri tietä. Julkisuus manipuloi ihmiset erilaisin suostutteluargumentein ajattelemaan systeemin ehdoilla. Ja näin ihmiset myös saadaan luottamaan järjestelmään. Käyttääkseni saksalaisen sosiologin Niklas Luhmanin sanoja, syntyy yleinen systeemiluottamus. Kunhan etuni on turvattu, kun saan oman taloudellisen asemani säilytettyä, tuen systeemiä riippumatta siitä, paljonko se todella antaa minulle päätösvaltaa. Kannattaa huomata, että pohjimmaltaan tätä systeemin ylivaltaa vastaan protestoivat globalisaatiota vastustavat (anarkistiset) liikkeet. Ja juuri siksi on niin huolestuttavaa, ettei sen osapuolen ääntä edes kuunnella, vaan annetaan vesitykkien puhua. Ihmisten valtaenemmistö on manipuloitu toimimaan kilpailukyvyn ja sen sukulaiskäsitteiden ehdoilla, välittämättä esimerkiksi lajin säilymisen takaavista arvoista ja päämääristä. Näin Lebensweltin oma, vuorovaikutukseen ja keskusteluprosesseihin perustuva poliittinen julkisuus joutuu kasvavassa määrin ulkoa ja ylhäältä ohjatuksi. Arkitodellisuus on byrokratisoitunut. Asiaa voi kuvata myös niin, että kansalaisyhteiskunta valtiollistuu sitä enemmän, mitä vahvemmin byrokratia tunkeutuu arkitodellisuuden julkisuussfääriin. Byrokratia ei ainoastaan määritä menettelyjä (keinoja), vaan se ohjaa tavoitteellisesti sosiaalisten ja kulttuuristen prosessien kulkua. Ihmisten väliset suhteet muuttuvat vuorovaikutussuhteista hallinnollisiksi suhteiksi ja kansalaisesta tulee alamainen. Yhteiskunnan läpikotainen byrokratisoituminen ei kunnioita arkitodellisuuden osajärjestelmien omalakisuutta ja autonomiaa. Erityisen hyvin Habermasin toteamukset näyttäisivät kuvaavan suomalaisen hyvinvointivaltion rakennusvaihetta. Tällöin sääntelyn painopiste on liki kokonaan viranomaisten välisten toimivaltasuhteitten muotoilussa ja viranomaisten vallankäytön rajojen määrittelyssä. Sen sijaan yksityisen kansalaisen oikeuksia ja velvollisuuksia ei juurikaan säännelty. Tästä kertoo korutonta kieltä se, että yksi ja sama valtion toimikunta purki 1980-luvun lopulla kerralla 50 000 tarpeetonta viranomaissuhteita säännellyttä normia. Mutta itse byrokratisoitumismalli elää edelleen. Esimerkiksi ihmistä kuluttajana sääntelevät monet byrokraattiset rajoitukset ja vastaavasti häntä turvaavat erityiset suojamekanismit: kuluttajansuoja, kuluttajaneuvonta, kuluttajavalituslautakunta jne. Monetarisoituminen näkyy yhtä selvästi, jopa voimakkaampana kuin byrokratisoituminen. Politiikka nojaa vahvasti taloudellisiin mittareihin, joiden yhteisenä nimittäjänä on valtion velka ja sen vähentäminen. Poliittisessa julkisuudessa ei käydä arvokeskustelua taloudellisten mittareiden soveltamisehdoista. Pelkät mittarit riittävät päätösten perusteiksi. Tämäntyyppiset byrokratisoitumiseen ja monetarisoitumiseen kytkeytyvät mekanismit ovat olleet omiaan häivyttämään poliittisesta julkisuudesta aidon poliittisen (arvo)keskustelun. Se on puolestaan merkinnyt poliittisten ryhmien ja puolueiden välisten erojen liudentumista. Manipuloidussa poliittisessa julkisuudessa kaikki näyttää ikään kuin samanlaiselta. Todellisuudessa ei enää ole poliittisia jännitteitä, ja jos niitä näyttää olevan, ne ovat median luomia keinotekoisia eroja, joilla ei ole mitään tekemistä aidon poliittisen erimielisyyden kanssa. Kansalaisen on tällaisen tilanteen vallitessa mahdoton tehdä poliittista valintaa. Habermas kuitenkin katsoo, että elämismaailman kommunikatiiviset rakenteet ovat sangen vastustuskykyisiä ja juuri se asettaa systeemin ylivallalle rajat. Sosiaalista kanssakäymistä (integraatiota) välittävät normit ja moraalitajunta estävät Lebensweltin täydellisen kolonialisoitumisen. Tällä on yhteys siihen, että aika ajoin luottamus systeemiin horjuu. Itse systeemi ja sen tuotokset joutuvat epäilyksenalaisiksi, mikä antaa hengähdysaikaa Lebensweltin perusrakenteitten elpymiselle.
Tässä suhteessa on kiintoisaa panna merkille ihmisten horjuva luottamus politiikkaan ja vaikkapa oikeuslaitokseen.
Kysymys on manipulatiivisen julkisuuden käänteisvaikutuksesta. Julkisuus iskee säröjä itse systeemiin ja systeemiluottamukseen.
Tässä mielessä uskaltanee väittää, että manipulatiivisessa julkisuudessa voidaan nähdä Habermasin huoli identiteetin katoamisesta. Kun elämismaailma kolonialisoituu riittävän pitkälle, ei yksilöllä ole enää kehystä, jonka varassa hän voi vastata kysymykseen, kuka minä olen? Elämismaailman ohentuessa yksilön mahdollisuus tunnistaa omat mahdollisuutensa ja omat rajansa ohentuvat. Ihmiset joutuvat ymmälle ja ovat pakotettuja omaksumaan, tahtoivat tai eivät, pelkän luottamuksen systeemiin." (Aulis Aarnio, 4/2001 niin & näin)

Englannissa globalisaatiota tutkiva Mikko Kuisma toistaai näitä Aarnion tarkkanäköisiä selvityksiä ihmiseen kohdistuvasta aivopesusta, elämismaailma vastaan järjestelmän maailma: ”Talous ja byrokratia eli hallinto ovat erkaantuneet elämästä, ihmisten elämästä. Oikeuden rooli on ohjata rahamedian välittämää taloutta ja toisaalta julkisen vallan käyttöä. Meitä hallitaan yhä enemmän oikeudellisin normein. Habermasin mukaan systeemi murtaa ihmisen elämän rakenteita. Ihmisten valtaenemmistö on manipuloitu toimimaan kilpailukyvyn ehdoilla. Arkitodellisuus on byrokratisoitunut. Ihmisten väliset suhteetkin muuttuvat hallinnollisiksi suhteiksi. Monetarisoituminen näkyy yhtä selvästi kuin byrokratisoituminen. Harva ihminen pystyy enää vastaamaan kysymykseen, kuka minä olen. Aikaisemmin jokainen löysi jostain paikkansa: nuorisoseura, työväenliike, osuuskauppa, palokunta, urheilu. Jos kaikki puolueet ovat sillä linjalla, että ne periaatteessa kannattavat hyvinvointivaltiota, mutta globalisaation, Euroopan yhdentymisen ja pääoman liikkuvuuden vuoksi sen säilyttäminen ei ole mahdollista, politiikka kaatuu omaan mahdottomuuteensa.” (Mikko Kuisma, hs 6.6.2010)

Aivorakenteet, kivikautiset jäänteet, ovat todellinen luontomme. Isojen konfliktien alkujuuri, mitattavuus, ei ole mahdollinen ilman perspektiivin valintaa. Neurotiede on aliarvostettu, dataa on valtavasti, mutta sen teoreettinen jäsennys puuttuu. Aivoja mitataan koko ajan, on neuronien markkinat, uskotaan että aivot toimisivat kuin markkinat. Jos ihminen jostain syystä yrittäisi irtautua järjestelmän maailmasta, on taloudellisten keinojen lisäksi muitakin tekniikoita, joilla hänet saadaan hiljenemään: näkymättömäksi tekeminen, naurettavaksi tekeminen, tiedon pimittäminen, kaksoiskuritus sekä syyllistäminen ja häpäisy.

Ontologiset oletukset tarkoittavat, mitä oletetaan todella ihmisen luonteesta (empatia, syyllisyys, häpeä, katumus, ylpeys, ilo, kateus, viha). Positivistit puhuvat laeista. Se tarkoittaa induktiivista yleistystä, koska näin niin siksi näin. Sen sijaan malli rakentuu ideologisoivalle oletukselle, pohjana on se fiktiivinen maailma, jolla tiede operoi. Mikä on mallin suhde reaalimaailmaan? Nykyään ei enää paljon puhuta laeista vaan malleista. 

Kun uutisissa kerrotaan rikoksista ja järjestelmää vastaan tehdyistä rikkomuksista on taka-ajatuksena osoittaa että järjestelmä sinänsä toimii. Vaikka järjestelmä itse olisikin hukassa.

Hyvinvoinnilla ja demokratialla oli alunperin hyvin läheinen yhteys. Mutta kun ylellisyys tulee dominoivaksi piirteeksi, se synnyttää hyvin epädemokraattisia tuotanto- ja kulutusjärjestelmiä. Herbert Marcuse puhuu massademokratiasta. Suuret joukot noudattavat kulutusjärjestelmän pelisääntöjä ikään kuin vapaaehtoisesti. Se näyttää vapaaehtoiselta, koska näkyvää ulkoista pakottamista tai väkivaltaa ei käytetä. Tosiasiassa valvonta perustuu siihen, että ihmiset menettävät persoonalista autonomiaansa. Jos ajatellaan, että demokraattisen ihmisen pitäisi voida kasvaa itsenäiseksi yksilöksi, se ei enää toteudu massademokratiassa. Hämätään hyvinvoinnilla ja demokratialla. Annetaan kaunis kuva sellaisesta asiasta, joka ei ole lainkaan kaunis. (Juhani Pietarinen, Suomen Kuvalehti 30.2.1987)

Tiedätkö saamasi information päämäärän?

Optimismi, josta luova ihminen ei pääse irti, ja into siitä mikä tapahtuu, ovat kokonaisuuden kantavat pilarit. Informaatioyhteiskunta ei ole von Wrightin mielestä uusi yhteiskuntatyyppi vaan teollistumisen yksi seuraus. Ja sen edustama järkevyys ei ole humanistista vaan instrumentaalista (välineellistä) tyyppiä: informaatiota. Ihmisen aivokapasiteetti asettaa vakavan biologis-psykologisen kysymyksen, kuinka paljon informaatiota ihmisyksilö kestää ja pystyy jäsentämään, hallitsemaan ja käyttämään hyväkseen niin, että yleiskuva informaation päämääristä pysyy selvillä. Ja vaikuttavatko informaation nopea kasvu häiritsevästi ihmisen tunne-elämään ja sen kehitykseen. Välineellinen tieto, informaatio tarkoittaa keinoja päämääriin mutta ei itse päämäärien kriittistä arviointia. Siksi yksilöiden, yritysten ja yhteiskunnan päämäärien asettelulla on taipumus siirtyä pois rationaalisen harkinnan piiristä. (Georg Henrik von Wright, Uusi Suomi 19.5.1985)


"Jokainen asioista perillä oleva sosiologi tietää, ettei vallankäyttö ole tehokkaimmillaan, jos sitä joudutaan toteuttamaan suorasanaisilla kehotuksilla tai uhkauksilla. Tehokas vallankäyttö hyödyntää ihmismielen halua mukautua sosiaalisiin normeihin ja ryhmäpaineeseen, jolloin kehotuksiin ja uhkauksiin ei juurikaan tarvitse turvautua. Yleensä ihmiset itseohjautuvat kiltisti ruotuun — korkeintaan leimaavien sanojen (”aktivisti”, ”trolli”, ”salaliittoteoreetikko”) lievästi patistamina. (Kunnianloukkaussyytös Helsingin Sanomista, Vastavalkea 27.8.2015 Vesa Raiskila)

Jaan Kaplinski kirjoitti  22.5.1999: Virolaiset lapset on jätetty vaille virolaista lastenkirjallisuutta, sen asmat heille tarjotaan imeliä mainospaloja ja opetetaan, että onni on mahdollisuus ostaa uusia leninkejä. Onko barbie-markkinatalous virolaisille parempaa kuin bolshevistinen sosialismi?  Monet virolaiset uskovat, että markkinatalous ojentaa auttavan nukenkätensä ja vetää Viron ulos sosialismin rämeiköstä. Todellisuudessa nykyaikainen markkinatalous viis välittää Viron kansasta kulttuureineen.  Virolaiset ovat markkinataloudelle vain puolitoistamiljoonainen asiakaskunta, joka on saatava nopeasti kuluttamaan.  Markkinatalous kuten bolshevitkin – toteuttavat päämääriään kasvattamalla uutta ihmistä, sisäistämällä meihin, että puolestamme ajatellaan. Barbie-ajassa sanomalehtienkin on kumarreltava ilmoittajia. (Mart Ummelas, hs 30.6.1999)



Homo economicuksen muotokuva

- oma etu, hyöty
- responsiivisuus rajoitteille, emmehän voi tehdä mitä vain
- meillähän on kaikki tieto vaihtoehdoista ja rajoitteista, tiedämme hamaan tulevaisuuteen kaiken
- rationaalisuus, järki tähtää siihen, että pystyy laskelmoimaan maksimin tuottavan toimintalinjan ja kyvyn toimia
- tahdon heikkoutta ei esiinny
- aivoihin on järjestelty preferenssit ja pystymme välittömästi näkemään parhaan vaihtoehdon, maksimaalisen hyödyn odotusarvon
- emotionaalisesti kylmä, tunne-elämää ei ole ollenkaan, huikeat rationaaliset voimannäytteet
- ei tottumuksia, ei motiiviristiriitoja
- sosiopaatin piirteitä

Instituutioiden suunnittelussa on taloustieteellinen ajattelu taustalla, kuvitellaan että ihmiset ovat kuin homo economicus, ja suunnittelu sitten vahvistaa sitä käyttäytymistä. Taloustiede ei oleta, että ihmisluonne on itsekäs. Riittää että markkinavaihdossa toimija ei pelaa vastapuolen hyväksi, vaan pyrkii maksimoimaan oman nettotuloksensa, hän ei välitä vaihtokumppanin eduista, ei oleta mitään ihmisluonnosta, käyttäytyy miten vain, ei ota kantaa. Tämä ajattelu on siirtynyt jatkuvasti enemmän markkinoiden ulkopuolisiin asioihin. Siinä mitkä elämäntilanteet koetaan markkinoiksi, tulee linkki markkinoittamisen ja homo economicuksen välille. Ihminen joutuu käsittelemään tilanteen: olenko nyt markkinoilla vai muussa tilanteessa. On tärkeä, miten kukin tilanne käsitteellistetään, kuinka lavealle markkinoiden areena levitetään, puhutaan markkina-areenan ekspansio. Ei ole paljon eroa siinä, ostetaanko todella tai mielletäänkö asia ostamisena.

Homo economicus ei koskaan kehity. Hän on taloustieteen välttämätön abstraktio, ihminen, joka keskittyy vain varallisuuden tavoitteluun. Ttaloustieteen opiskelijat tulevat jo opiskelun aikana itsekkäiksi, koska heitä altistetaan homo economicuksen mallille. Opiskelijat mukautuvat. Kokeellinen psykologia ja aivotutkimus haastavat talousmiehen perusoletuksia. Ihminen on oikeasti irrationaalisempi ja sosiaalisempi. Aivorakenne on yhteensopimaton markkinarakenteen kanssa.

 Nyky-yhteiskunnassa yhä useammat elämänalueet ovat yhtä markkinoiden kanssa ja ne käsitteellistetään markkinatermistöin kuten ostaminen ja myyminen, kustannus ja hyöty, tehokkuus ja tuottaminen luonnottomaan suuntaan. Markkinat vaikuttavat raaistavasti, eivät sivilisoivasti.

Asioiden ostettavuus edellyttää mittaamista, laskentaa, laskelmoitavuutta, yhteismitallistamista eli abstrahointia muista ominaisuuksista, yksiulotteistamista. Moraalinen sfääri menettää otteensa kun toiminta tulee markkinoiden piiriin, kuten ylityöt tai myöhästymismaksu. Ekonomistien suunnittelu siirtyy useille alueille, esimerkiksi instituutioiden suunniteluun kuten sähkön kilpailuttamiseen.

Valtiovarainministeriö on saanut yhä enemmän valtaa politiikassa ja samalla siitä on tullut ministeriö, jolla on missio – ideologinen politiikkayritys, joka markkinoi viennin, (hs 11.6.2010) kilpailukykyä ja julkisen sektorin menokuria. Poliittiset päätökset syntyvät virkatyönä ja tutkijoiden mielestä poliittinen vastuunkanto heikentyy, kun päätöksistä eivät vastaa vaaleilla valitut ministerit vaan pysyvästi vaaleista toiseen istuvat virkamiehet. (Valta Suomessa, toim. Petteri Pietikäinen

Yksinäistyminen johtaa sääntelyyn "Nykyistä yhteiskuntaa voi kutsua fordilaiseksi turvavaltioksi. Valtio takaa jäsentensä materiaalisen selviytymisen, mutta samalla säätelee ja mukauttaa ihmiset määrättyyn elämäntapaan. Sääntelyn, valvonnan ja kontrollin byrokraattiset verkostot ovat laajentuneet mahtaviksi. Valtio tunkeutuu yhteiskuntaan. Koska pääoma kasaantuu vain muuttamalla jatkuvasti yhteiskunnallisia elinolosuhteita, mullistaa ja muokkaa se alituisesti näitä ehtoja, "tuloksena on pääomasuhteen tunkeutuminen kaikille elämänalueille ja kaikkien suhteiden lisääntyvä tavaramuotoistuminen". Kapitalismi luo uusia tarpeita ja sitoo ihmiskunnan itseensä yhä tiukemmin ja samalla alistaa ihmisiä muovaamalla heidän tarpeitaan. Yhteiskunnallistuminen siis tapahtuu pääomalle alistetussa muodossa. Valtiollinen sääntely, turvavaltiollistaminen johtuu läpikapitalisoitumisen tuloksista, sosiaalisesta disintegraatiosta: mitä enemmän sosiaaliset suhteet yksilöllistyvät sitä välttämättömämmäksi käy byrokraattisesti järjestetty sääntely. Valtiollisesti tuotetut palvelut lisääntyvät ja monet niistä kontrolloivat ja individualisoivat ihmisiä."  (Joachim Hirsch)


Ikoninen malli – havainnollisen esimerkin Robinson Crusoe

Itsenäisten moraalisten päätösten tekeminen on epäammattimaista

Eräs tietotekniikan vaikuttavimmista sovelluksista on Yhdysvaltain kansallisen turvallisuusviraston NSAn kaikkialle ulottuva vakoiluohjelma. Se ei olisi mahdollinen ilman suurta joukkoa insinöörejä, matemaatikoita, tietojenkäsittelijöitä ja fyysikoita, jotka välttävät ajattelemasta demokratiaa ja ihmisoikeuksia riisuessaan ihmisten yksityiselämän ja yritysten liikesalaisuudet valtiokoneiston käskystä. Kyse ei ole siitä etteikö ammattilaisella olisi moraalia. Pikemminkin kyse on siitä, että hän osaa arvioida tekojensa eettisyyttä työyhteisön hyväksymien sääntöjen mukaan ja ymmärtää että itsenäisten moraalisten päätösten tekeminen on epäammattimaista. Koska jokainen hoitaa vain oman osansa, kukaan ei ole vastuussa toiminnan seurauksista. Edward Snowden kykeni toimimaan vastuullisesti korkeasta koulutuksestaan huolimatta Jeff Schmidt on kirjassaan Disciplined Minds kartoittanut sitä, miten opiskelijoista saadaan koulutettua luotettavia ammattilaisia, jotka pitävät vallitsevan politiikan tukemista epäpoliittisena ja moraalisten valintojen jättämistä muille vastuullisena. Kriittinen ajattelu vaatii enemmän kuin vain älyn terävyyttä Se vaatii vallitsevan viitekehyksen hahmottamista ja kyseenalaistamista, henkilökohtaisen näkemyksen kehittämistä sekä toimintaa asioiden muuttamiseksi. (hs Syksy Räsänen 22.9.2014)


Joku kirjoitti, että Esa Mäkisen Totuuskuutio (Otava 2015) kuvaa ongelmia, jotka ovat läsnä jo nyt eikä vasta joskus tulevaisuudessa. Välinpitämättömiä ei tarvitse hallita pakolla. Länsimaissa ei voida käyttää suoraa, pakottavaa valtaa koska se yhdistetään heti totalitarismiin. Niinpä käytössä on enemmän "suostuttelevaa vallankäyttöä", josta Michel Foucault kirjoitti. Ihmisiä taivutellaan tekemään tietyllä tavalla. Tehokkaimmillaan tämä metodi on silloin, kun jo taivutetut ihmiset luovat sosiaalisen paineen, joka taas luo painetta muillekin tehdä samoin konformistisuuden nimissä. Kun tämä tapahtuu, kukaan ei enää huomaa, mistä alkuperäinen valta on peräisin, vaan ihmiset jopa kuvittelevat, että tämä on oikein ja tärkeää.


Ennen varkaat pantiin linnaan, nyt rikkaat lukitsevat itsensä sinne.”

Kiinnostava keskustelupätkä Totuuskuutiosta:

- Eihän kukaan silti pysty hallitsemaan sitä, mistä tulee suosittua ja mikä nousee pinnalle?

- Se on totta. Kameroilla ei voi valvoa tunteita ja pelkoja, mutta siksi kaikki kertovatkin meille huolensa vapaaehtoisesti. Kun tulet raskaaksi tai saat syövän, ensimmäisenä kysytään apua (googlelta). Meidän hakukone tuntee kaikkien salaisuudet. Sitten onkin helppo kertoa ihmisille, mitä tulee haluta. Meidän tarjoamamme vapaus on valinta Pepsin ja Cokiksen välillä.

Jo monta vuotta sitten Helinä Siikala on lakannut elämästä kuin kunnon kansalaiset. Niin lääkäri kuin onkin, hänellä ei ole uraa eikä virkaa, ei omiasuutta eikä edes vakituista työtä. Hän välttää pudottamasta ankkureita, jotka estäisivät hänen laivaansa matkaamasta vapaasti elämän syvässä vedessä. Elämä toteutuu juuri siinä, että jokainen saa tulla mahdollisimman paljon itsensä näköiseksi. Nyt ihmiset eivät edes tiedä, millaisia he silloin olisivat. (Anne Karuvuori, et-lehti 3.1.1996)

Politiikkaan on sisäänrakennettu erilaisia pakkoja: puhutaan taloudellisuudesta, tehokkuudesta, tuottavuudesta, innovaatioista, strategioista, kumppanuuksista, kolmannest sektorista ja arvokeskustelusta. Näitä muotisanoja kutsun hallitsemisen iskusnaoiksi. Niitä käytetään poliittisesti tarkoituksenmukaisesti, kun halutaan itselle näkyvyyttä tai muutoksia politiikkaan, mutta niitä itsessäänei kyseenalaisteta. Ei edes keskustella siitä mitä ne tarkoittavat. . Tämä on huolestuttavaa, koska silloin politiikka hallinnollistuu. Yhteiskunnassa vastavoimat “eivät enää löydy samoista paikoista kuin ennen. Esimerkiksi verkostoituminen ja sosiaalinen media asettavat valtavat haasteet edustukselliselle demokratialle. Meidän systeemi nojaa teollisuusajan toimintatapoihin. Meillä on edelleen valtavasti rakenteellisia ongelmia ja siitä johtuvaa kohtaamattomuutta.” (Anne Luomala tutki budjettipuheita, Kimmo Jylhämö, Voima 2/2010)

Kapitalismi tulee ruumiiseen. Moderni kapitalismi valmistaa ruumiille tarpeita ja addiktioita – se tekee ruumiistamme kuluttajia. Kuluttaja-ruumiimme ei tyydyty mistään, vaan sen tulee alati työskennellä ja tavoitella yhä enemmän. Lopulta ihmisen ruumis on orja, joka ei omista itse itseään. Modernit orjamarkkinat poikkeavat aiemmasta orjuudesta siinä, että isäntää ei näy missään. Vanhassa vasemmistolaisessa ajattelussa porvari tai kapitalisti oli isäntä, mutta toisasiassa heitäkään ei ole missään, hekin ovat orjia. Isäntä on meidän sisällämme, me olemme päästäneet hänet omaan ruumiiseemme. Olemme koukussa moderneihin mukavuuksiimme. Meidän tulee puhdistautua sisältä ja syvältä, pitää sylkeä pois paha, joka on taloudellinen toimeliasisuus. (Antti Nylen, Elonkehä 5/2010)

”Mutta jos olen täällä maan päällä, olen täällä vain tässä omassa ruumiissani ja ruumiini kautta minulla on yhteys muuhun maailmaan. Se on ainoa tapamme olla. Jos en tunne kuuluvani tähän ruumiiseeni kunnolla, en voi voida hyvin. Ja jos haluan voida hyvin tässä maailmassa, en voi ohittaa tätä ruumista.” (Anne Karuvuori, et-lehti 3.1.1996)

Kultuurin vaikutusta ilmastonmuutokseen tutkittaessa (Culture and Climate Change) voidaan osoittaa se mitä prof. Mike Hulme kutsuu vajausmalliksi tutkimuksessa. Oletetaan että jos vain ihmiselle annetaan riittävästi tietoa, hän ymmärtäisi ongelman ja muuttaisi käyttäytymistään. Mutta kuten eri alojen taiteilijat ja tutkijat tietävät, tiedon puute ei ole keskeinen ongelma. Tehokas ja pitkäkestoinen muutos kasvihuonekaasujen vähentämiseen vaatii voimakkaiden myyttien ja uskomusten kyseenalaistamista siitä mitä olemme yksilöinä ja yhteisöinä.

Metsäkiistan typistäminen talouskeskusteluksi palvelee vallassa olevaa ja kaikkialle tunkeutuvaa valheellisen puutteen mentaliteettia, joka pakottaa. Talouspuheen ylivalta määrittää vastapuolen yhteiskunnan viholliseksi, joka estää yhteisen hyvän toteutumisen. Kun keskustelu on lukkiutunut rationaaliseksi kuvitellun talouspuheen tasolle. Arvokonfliktien ratkaisemisessa etenkin luonnontieteet ovat täysin voimattomia. (Tuomas Räsänen hs 18.6.2007)

Filosofin vastaanotolla kävijöitä ei kohdella psyykkisesti tai emotionaalisesti sairaina eikä heihin suhtauduta holhoavasti tai autoritaarisesti. Kyseessä on kahden tai useamman “kokonaisen” ihmisen dialogi. Filosofi kyseenalaistaa toisen ajattelun rakenteita, jotka ovat saaneet tilanteen näyttämään tavalla tai toisella umpikujalta.

David Graeber: Markkinoiden käsitteellistäminen
Marso Maos
Marsel: Price of Truth
Keat Hart, arvo- ja rahateoreetikko


Aivotkin muovautuvat ympäristön vaikutuksesta joka hetki!

Ihmisen aivot muuttuvat ja muovautuvat koko ajan. Plastisuus tarkoittaa muovattavuutta. Ihminen luo jollakin tavalla uutta joka hetki. Aivojen plastisuus on suurimmillaan nuorena, jolloin perussoluverkosto muodostuu. Yksivuotiaan aivoissa muodostuu noin miljoona synapsia eli hermosolujen välistä yhteyttä sekunnissa. Seuraavien vuosien aikana ne synapsit, joita ei oteta käyttöön, häviävät ja aivot muovautuvat omaan käyttöympäristöönsä. Pienet japanilaiset pystyvät erottamaan l- ja r-äänteen. Kun he kasvavat, tämä kyky katoaa, sillä sitä ei tarvita japania puhuttaessa. Aivot lakkauttavat äänteiden erottamisesta huolehtivat synapsit, sillä niitä ei käytetä. Aktiiviset synapsit vahvistuvat aktiivisten lihasten tapaan. Näin aivot kehittyvät jatkuvasti paremmiksi siinä, mitä ne tekevät ja huonommiksi siinä mitä ne eivät harjoittele. Vahvistuneet synapsit aktivoituvat nopeammin ja toisiinsa liittyneet hermosolut kehittyvät niin taitaviksi, että ne pystyvät saamaan liikkeen lähes automaattisesti. Aivot pyrkivät jatkuvasti automatisoimaan toimintansa. Siksi ihminen pystyy kävelemään ilman että hänen pitäisi tehdä harkittua päätöstä ennen jokaista askelta. Aivot luovat maailman, kun ne päättävät mihin tulee kiinnittää huomiota. Kiivaassa tilanteessa ei saa aivoille antaa tilaisuutta siirtyä automattiohjaukselle. Ihminen ei voi tukahduttaa itseään pidättämällä hengitystä, sillä pian aivot siirtävät päätöksenteon aivokuorelta, jossa olemme päättäneet olla hengittämättä, aivojen syvempiin osiin, jotka päättävät, että meidän on saatava happea. Karhuyksilöillä tuskin on erilaisia tavoitteita, mutta ihminen voi päättää, mitä hän tavoittelee. (Åsa Nilsonne Aivot ja mindfulness. Teoriasta käytännön viisauteen Samsaraa 2015)

Heidän kanssaan ei voi edes keskustella asioista, koska he uskovat. Eikä uskoa vastaan ole rationaalisia argumentteja. George Mossen kirja Nazi Culture kertoo elämästä Natsi-Saksassa aikalaistekstien kautta. Kyse ei ole keskitysleirille viedyistä ihmisistä, vaan tutuista jotka häviävät natsien aatteen syövereihin (Syksy Räsänen, Voima 1 2016)


Biovalta huomion kohteeksi

Lääkärillä on perusteltua valtaa suhteessa potilaaseen. Yksilöön vaikuttavat biovallan keinot vaikuttavat puhtaimmillaan vaikuttamaan lääkärin ammatin ytimeen - elämään ja terveyteen. Laajimmillaan biopolitiikka ulottuu kokonaisiin kansakuntiin. Yhtenä biovallan keinoista toimii normalisointi, sosiaalinen kontrollointi, joka määrittelee käsityksemme normaalista tai oikeasta, sekä pyrkii määrittelemään väärän ja poikkeavan. Terveydenhuollossa biovallan keinot näkyvät esimerkiksi sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden hallinnointina ja sen sääntelymekanismeina sekä terveyteen liittyvän medikalisoinnissa. Biovallan keinoin ihminen sosiaalistetaan pitämään huolta elinvoimistaan ja terveydestään. Terveellinen elämä on yksilön kuin myös kansakunnan kannalta itsearvoisen tärkeää. Valta suhteessa yksilöön on lääkärin professiolla, ei lääkärillä itsellään. Asiantuntijuuden suoman auktoriteetin kautta sovellettavilla hallinnointi- ja vallankäytön tekniikoilla lääkäri toimii terveydenhuollon ja hoidontekniikoiden portinvartijana. Potilas ei ole pelkästään kontrolloitavissa, vaan toimii aktiivisena potilaskuluttajana. Aktiivinen potilaskuluttaja osallistuu terveyteen liittyvään päätöksentekoon ja on valmis kyseenalaistamaan auktoriteetit ja painottamaan asemaansa kuluttajana. (Eero Narvola Itä-Suomen yliopisto 2011)


Itse itseään ohjaava ihminen – evoluution huippu

(Lauri Rauhala 1987)

”Kehittyneisyys ilmenee paitsi suurempana tyydytyksen tunteena yksilöllisestä olemassaolosta myös parempana ymmärtämyksenä toisia ihmisiä kohtaan ja lisääntyneenä kykynä ottaa vastuuta omaan vaikutuspiiriin kuuluvista ilmiöistä sekä asioista. Tajunnan kehittämispyrkimysten tulisi tavoitella sitä, että kaikki kokemisen laadut kuten tieto, tunne, usko, intuitio, pyhyys, kauneuden lumo ym. saisivat sijansa maailmankuvassa. Psyykkisissä häiriöissä ihmiseltä puuttuu usein itseohjauksellinen ote elämäänsä. Ihmisen omaa aktiviteettia itsensä kehittämisessä aliarvioidaan ja pyritään syrjäyttämään. Lähes kaikelle henkisyyden viljelylle edellytetään yhteiskunnan tai erilaisten yhteisöjen järjestämä käynnistys, tuki ja ohjanta. Henkisen kehittymisen tavoittelukin on vaarassa massoittua. Individualistit eli aidot yksilöt ovat aina olleet vallanpitäjille vaarallisia. Sekä maalliset että uskonnolliset järjestelmät ovat halki aikojen vainonneet kerettiläisiään. Valtarakenteiden piirissä on aina vallinnut käsitys, että järjestelmä on auktoriteetti, joka omistaa tietämyksen siitä, mikä on ihmisyksilölle parasta. Kulttuurista toimintaa ohjaavat ja samalla ihmisyksilöä vähättelevät periaatteet ovat muokanneet keskivertoihmisen käsityksiä ihmisestä sekä siitä, mitä hän voi ja saa itsestään tehdä. Pinnallinen sosiaalisuus, monipuuhakas osallistuminen, ihmissuhteiden määrä ym. ovat usein muodostuneet ihmisen arvon ja kelpoisuuden mitoiksi. Yksioikoinen liturgianomainen puhuminen ihmissuhteista ja yhteisöllisyydestä ihmisen kehityksen metodeina ja päämäärinä tuo helposti mieleen sadun Keisarin uudet vaatteet. Tarvittaisiin uusia kerettiläisiä uhmaamaan fraseologiaa.

Hyvät ihmissuhteet ja rakentava yhteisöllisyys ovat enemminkin seuraus ihmisen kehittyneisyydestä kuin jotakin ehdottomasti primaarista, josta kaikki hyvä seuraisi. Tämän tason saavuttanut ihminen antaa arvoa kehittämilleen ihmissuhteille ja iloitsee niistä, mutta ei ole niiden armoilla. Hän pystyy kestämään yksinäisyyttä ja jopa etsii sitä pitäen sitä oman luovuutensa toteuttamisen eräänä ehtona. Sitä ei saa samaistaa itsekkyyteen, eristäytyneisyyteen, sosiaaliseen kylmyyteen, vastuuttomuuteen tai luonnevikaisuuteen... Oma osuutensa ihmisyksilön vähäpätöisyyden, avuttomuuden ja voimattomuuden korostamisessa on kristinuskolla ja erityisesti luterilaisella kirkolla. Perisynnin vaivaama ja kaiken raadollisuuden konkretisoitumana ihminen ei yksin eikä omin voimin voi juuri mitään.

C.G.Jungin mukaan kaikessa inhimillisessä kasvutapahtumassa tavoitteena on individualisaatio, aidoksi itseydeksi tuleminen, oman elämän itseohjauksellisuus. Siinä tiedostetaan omat valintamahdollisuudet ja niiden rajat, elinikäisen nöyrtymisen aihe ja samalla jatkuvan kilvoituksen motiivi. Hän ottaa vastuun ratkaisuistaan ja teoistaan. Individualisaatio on henkisyyden viljelyä eikä niinkään animaalisuuden kesyttämistä. Kun henkinen olemuspuoli on itsenäistynyt ja voimistunut, se ottaa automaattisesti animaalisuuden hallintaansa.” 

Johan Gottlieb Fichte: Ihminen syntyy alastomana, eläimillä on jo vaatteet yllä. Luoja on luonut kaikki eläimet täydellisiksi, vain ihmisen kohdalla hän nosti kätensä pystyyn ja antoi siten ihmiselle luvan tulla siksi miksi tämä toivoi. Koska ihminen ei voi kuvata toista muuta kuin oman itsensä piirteisiin verrattuna, on jokaisen pidettävä sisäisesti toista kaltaisenaan.

Karl Rosenkranz: Ihminen voi elää kaikkialla maapallolla. Vain rotta, koira ja sika voivat imetysaikana seurata ihmistä. Ihminen voittaa kokonaisuutena anatomisesti ja fysiologisesti kaikki muut eläimet. Myös intellektuaalisesti, ajattelunsa ansiosta.

Arnold Gehlen: Orgaanisesti ihmiseltä puuttuu paljon, hän ei pysty elämään missään luonnollisessa ympäristössä, siksipä hänen on täytynyt kehittää toinen luonto, keinotekoinen.

Se, mitä Thoreau ajattelee ja saa lukijansa ajattelemaan yksilönvapaudesta, kiteytyy hyvin näihin riveihin: "Miksi tavoittelisimme epätoivoisella kiireellä menestystä, vieläpä sangen epätoivoisin yrityksin? Ellei ihminen marssi samaa tahtia tovereidensa kanssa, se ehkä johtuu siitä, että hän kuulee toisen rummun äänen."


”Jopa silloin kun tavanomaiset käyttäytymissäännöt olivat hyvää tarkoittavia, ne olivat usein pahempia kuin epäeettisiä, kuten Taleyrand olisi sanonut: ne olivat hyödyttömiä. Sartren tavoin Merrill tajusi, että tilanne-etiikka on mahdollinen vain, mikäli toimija on vapaa itsepetoksesta. Jos yksilö tekee päätöksensä sen tilanteen pohjalta, johon hän on joutunut, hänen täytyy tietää, mikä tuo tilanne on ja moraalisesti hyväksyä se sellaisena, mutta mikä tärkeintä, myös tunnustaa se itselleen. Tilanne-etiikka edellyttää vapautta itsepetoksesta tai täsmällisemmin vapautta siitä, mitä Sartre nimittää mauvaise foiksi, joka kirjaimellisesti kai pitäisi kääntää ”pahaksi luuloksi”, siis epäuskoksi, tässä tapauksessa epäluuloksi itseään kohtaan. Teoreettinen ongelmakohta, joka herätti Merrillin huomion palautuu fenomenologiaan, tarkemmin sanoen fenomenologiseen ajatukseen oman henkisen elämämme intentionaalisuudesta. Henkiset toimemme ovat kaikki intentionaalista, niillä siis on kohde. Niillä kaikilla on jokin ”objekti”. Wittgensteinia mukaillen maailma, jossa elämme, on välittömästi koettujen eli fenomenologisten objektien maailma. Fenomenologinen ajattelija kohtaa kysymyksen: kuka on se, jolla on kaikki nämä intentiot?  Ainoa minuus, joka sopii asioiden puhtaaseen fenomenologiseen kaavaan, on transsendenttinen minä, mistä voidaan ainoastaan sanoa: ”Se intentioi” tai ”Se konstitoi”. Tämän käsityksen mukaan moraalisesti relevantti minä ei ole se kokemusperäinen minä, jota pintapuolisesti pidetään minän ”olemuksena”. Moraalinen minäni on pikemminkin merkityksellisten päätösten, suunnitelmieni eli, kuten Sartre joskus niitä kutsui, ”projektieni” kokonaisuus. Ja ne ovat tosiasiallisesti minun päätöksiäni sikäli kuin niitä eivät määrää ulkoiset tekijät. Tässä mielessä aidosti eettiset päätökset ovat vapaita ja luovia. Jos todellinen moraalinen identiteettini on ”projekteissani” ja jos ne ovat kirjaimellisesti riittävästi projektien kaltaisia, silloin moraalisen olemassaoloni paljastaa ainoastaan tulevaisuus, ei nykyinen kokemusperäinen olemassaoloni. Sartre puhui superprojektista, ”kaikkien projektien projektista”, jonka oli määrä toteuttaa yksilön kaikki projektit. Toisin sanoen yksilön perimmäinen projekti on tulla maailman luojaksi, jumalaksi.” (Hintikan mukaan Sarte sortui filosofiseen liioitteluun!) (Jaakko Hintikka Hän valitsi nimekseen Merrill Hintikka, WSOY 2014).


Sokrates sovelsi tarinoiden mukaan usein taitojaan tavallisten ihmisten ongelmien ratkomiseksi. Hän uskoi että ymmärryksen lisääntyminen auttaa tekemään ongelmallisesta ja vaikeasta elämästä siedettävämmän. Filosofi ei kohtele asiakkaita psyykkisesti eikä emotionaalisesti sairaina, eikä heihin suhtauduta holhoavasti tai auktoritaarisesti. Kyseessä on kahden tai useamman kokonaisen ihmisen dialogi. Filosofi kyseenalaistaa asiakkaan ajattelun rakenteita, joka ovat saaneet tilanteen näyttämään tavalla tai toisella umpikujalta. (Antti Mattila hs 26.8. 1994)


Globaali kansalaisyhteiskunta gramscilaisen hegemonisen
arkijärjen rakentajana

Laura Lindeman: Tampereen yliopisto Pro gradu 2007

”Italialaisen marxistin Antonio Gramscin (1891-1937) hegemoniateorian avulla rakennetaan
hegemonista arkijärkeä. Arkijärjellä Gramsci tarkoitti yhteiskunnan itsestäänselvyyksiä, kyseenalaistamattomuuksia ja luonnollisina pidettyjä asioita. Arkijärjen taustalla ovat kuitenkin aina valtakamppailut, taistelu siitä kuka määrittää luonnollisuuden ja itsestäänselvyyden sisällön. Arkijärjen rakentaminen onkin olennainen hegemoniastrategia, sillä kun asioista tulee arkijärjen mukaisia, ei niitä enää kyseenalaisteta ja niiden valtaan sidottu alkuperä peittyy. Arkijärjen ja vallan suostumuksellisen puolen korostaminen asettaa vallan keskiöön ideologiset ja älylliset kysymykset
Globaali kansalaisyhteiskunta vaikuttaa äkkiä katsottuna neutraalilta ja epäpoliittiselta ja sen
kannattajat usein pyrkivät luomaan siitä politiikasta ja valtakamppailuista irrallista kuvaa. Globaali
kansalaisyhteiskunta esitetään universaalia solidaarisuutta, ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa ajavana
vastauksena Yhdysvaltain johtamalle uusliberalistiselle hegemonialle. Globaalin kansalaisyhteiskunnan ajamilla neutraaleilta vaikuttavilla arvoilla on valtakamppailuihin sidottu alkuperä. Epäpoliittisuuden ihannoiminen ja vastakkainasettelujen kieltäminen ennemminkin pönkittävät vallalla olevaa hegemoniaa ja tuottavat sille suostumusta
kuin luovat vastahegemoniaa. Globaali kansalaisyhteiskunta on sitoutunut sellaiseen hegemoniseen arkijärkeen, joka kieltäessään politiikan, ristiriidat ja hegemonian, osallistuu vallalla olevan uusliberalistisen hegemonian ylläpitoon ja vahvistamiseen tuottamalla sille suostumusta. Vastahegemonia on kyllä mahdollista, mutta se vaatii vallalla olevan hegemonian legitimiteetin kyseenalaistusta, oman arkijärjen kriittiseksi tekemistä ja itsensä näkemistä osana hegemoniaa ja valtakamppailuja.” (lyhentäen)


Markkinamiehet ja facebook

Taloussosiologian professori Pekka Räsänen Turun yliopistosta: ”Ihminen tulkitsee asioita niin, että ne vahvistavat omia ennakkoluuloja.” Google, Facebook ja muut sosiaalisen median palvelut mittaavat, mitä olemme aiemmin etsineet ja mistä olemme tykänneet. Ne pyrkivät tarjoamaan käyttäjälle samantyyppisiä hakutuloksia ja päivityksiä kuin aiemminkin. Algoritmit toimivat näin, jotta kuluttajalle voidaan kohdistaa juuri tietynlaisia mainoksia. Sitä sanotaan personoinniksi. Mitä enemmän ihmiset ovat tekemisissä vain kaltaistensa kanssa, sitä enemmän he ajattelevat, että tämä on vallitseva elämäntapa.

Markkinoijat puhuvat ilmiöstä sensory branding. Hajuaisti on otettu mukaan näön ja kuulon rinnalle tuomaan ostajalle mieluisaa kuvaa tuotteesta. Samsungin elektroniikkakaupassa katossa olevat huomaamattomat laitteet puhaltavat lempeää melonin hajua ostajien aistittavaksi ja tuomaan rentoa tropiikkiloman tunnelmaa saadakseen ihmiset ostamaan enemmän. Hajujen tulee olla niin mietoa, että ihmiset eivät juuri huomaan niitä, samoin kuin taustamusiikki. Maailman suurin hajubrändäysyritys ScenAir asentaa laitteet ja lähettää kerran kuukaudessa hajupatruunan, joka vaihdetaan samaan tapaan kuin mustekasetti. Tavallisen suklaan, hedelmän tai kukan tuoksun saa alle sadalla eurolla 400 neliön myymälään. Tavaratalossa tai kasinolla haju pannaan suoraan ilmastointiin. Kun jäättelöbaari levittää jäätelötötterön tuoksua läheltä kulkevien ihmisten ohi, myynti lisääntyy kolmanneksella. (hs 15.4.2007)


Ideologia

”Kotilieden vanhat kansikuvitukset ovat kestäneet aikaa huonosti. Niiden ongelma on sama kuin aikakausilehtien kansissa nykyaikanakin. Vaikka valokuva on korvannut kansissa piirrokset ja maalaukset jo yli 50 vuotta sitten, niissä tarjotaan edelleen propagandistista ideaalia, jota väitetään realismiksi. Kotilieden kannet esittävät suomalaisen naisen varsin samanlaisessa valossa kuin sosialistinen realismi neuvostonaisen tai kansallissosialistinen propaganda saksalaiset naiset.  Kotilieden kansi-ideaali on puhtoinen arjalainen nainen, joka tekee samaan aikaan työtä ja huolehtii lapsista. Hän ei opiskele eikä puutu miesten asioihin. (Veikko Halmetoja hs 26.7.2015)


Hegelin filosofia: ensin luodaan ongelma, jolla aiheutetaan pelkoa ja myöhemmin esitetään ratkaisu, joka on se mihin alun perin pyrittiin. Hegel kehitti periaatteen teesi, antiteesi, synteesi. Tällä kolmiosaisella prosessilla saadaan aikaan haluttu muutos. Ensimmäisessä vaiheessa eli teesissä luodaan ongelma, toisessa vaiheessa eli antiteesissä synnytetään ongelmalle vastakaikua kuten pelkoa ja paniikkia. Kolmannessa vaiheessa eli synteesissä tarjotaan ratkaisua ongelmalle, joka on muutos, mihin ihmiset eivät olisi missään tapauksessa suostuneet ilman psykologista säätelyä, joka saatiin aikaan kahdella ensimmäisellä vaiheella eli teesillä ja antiteesillä.  (Pekka Lahtinen, Maailman yhdentyminen 1994)

Wolf Biedermann: Kävi onnettomasti nuoruuttani ajatellen. Tosin minulla on se etu etten ole saanut maistaa valtaa. Tekemäni typeryydet ovat olleet omiani, eivätkä palveluksia vallalle. On tehtävä omia typeryyksiä eikä muiden. Jos suuntautuu markkinalakien tai politbyroon mukaan, menettää tolkkunsa. Lopultakin ihmiset menevät sirkukseen siinä vähäisessä toivossa, että leijonankesyttäjälle tapahtuisi jotain. Ihmiset, jotka eivät tee mitään maailmassa, haluavat romanttisesti ihailla vallankumouksellisten ruumiita. Joka herättää ihmisissä toivoa, valehtelee ja joka tämän toivon tappaa on roisto. Ja minä teen kumpaakin. Näin olen aina vaikuttanut. Herättänyt toivoa ja yrittänyt tuhota vääriä toiveita.


Yksilöinä useimmat ihmiset ovat rauhaa rakastavia, kollektiivisella tasolla he kuitenkin ovat valmiita tappamaan toisiaan. Eräs selitys on se, että ryhmien käyttäytyminen on yleensä kilpailevampaa kuin yksilöiden. Katsoessaan toimivansa yleiseksi hyväksi ihmiset eivät ehkä pidä välttämättömänä hillitä omien etujensa ajamista kuin toimiessaan yksilöinä vain omaan laskuunsa. Ryhmän jäsenenä ihmiset ovat taipuvaisia omaksumaan minkä tahansa yleisen asenteen, mikä on ryhmässä vallalla. Väkivaltaa ja rikollisuutta esiintyy vähemmän yhteiskunnissa, joiden sosiaalinen rakenne on sellainen, että yksilön selviytymiseen tähtäävät toiminnat samalla edistävät koko yhteisön turvallisuutta. Toisin kuin silloin kun ihmisen aineellinen ja emotionaalinen turvallisuus edellyttää kilpailemista toisten kanssa. Rauhantutkijat korostavat sotien perustuvan materiaalisten intressin ristiriidoille eikä sellaisille psykologisille hienouksille kuin toistensa tuntemiselle ja ymmärtämiselle.


Koko maailmassa ei ole maata jossa tavallisuutta ihannoitaisiin yhtä paljon kuin Suomessa. Katso vaikka mainoksia: kaikki käsittämättömät K-kapan Väiskit, kaikki taukit, ylpät ja keskinkertaiset tyypit niissä. Tavallinen ihminen Valintatalon tarjouskyljykset kassissaan on asetettu ihanteeksemme. Hän ei yritä olla mitään, hän pysyy valitsemallaan uralla, on rehellinen. Esa Saarinen vilkuilee läheiseen pöytään asettuvia kravattikauloja. Ajattele nyt, nuo tyypit ovat ihmisen ihannekuvia täällä! (Esa Saarinen Katariina Kailan haastattelussa)
Esa Saarisen on vaikea päästä kapakkaan nahkatakissaan, jota portsarit eivät suostu käsittämään pikkutakiksi. Yksi kaveri sanoi, että mitä sä teet numeron pikkuasioista. Mutta mä teen numeron siksi, että musta on karmaisevaa, että ihmiset joutuu nöyristelemään käsittämättömien aivokääpiöiden edessä. 


"Suomen akateemisessa maailmassa on tiukka auktoriteetti- ja puhejärjestys. Kukaan ei uskalla sanoa julkisuudessa mitään ennen kuin hänellä on asiantuntijan mantteli. Suomessa on lukeneistonkin oltava kurissa ja järjestyksessä.  Woody Allenin ja Saul Bellowin tunteminen pitäisi kuulua korkeakoulujen kurssivaatimuksiin. Heitä lukemalla opittaisiin olemaan poleemisia julkisuudessa ja ennen kaikkea opittaisiin itseironiaa. Suomessa tehdään typeriä listoja siitä, kuka on intellektuelli, kuka ei. Suomalaisen lukeneiston puheet ovat tärkeileviä ja vanhurskaita. Lukeneistolla ei ole kohdetta kuten kuusi- ja seitsemänkymmenluvulla, jolloin käytiin hulvattomasti porvarin kimppuun. Ovatko kahdeksankymmenluvun lukeneistoon kuuluvat radikaaleja? He ovat kulttuuriradikaaleja, eivät poliittisia. Puheet osoittavat että konkreettisesta yhteiskunnallisesta todellisuudesta, tuloeroista, ei puhuta koska se on puheenaiheena kulutettu loppuun. Terrorismin voi tuoda maahan puheenaiheena, koska se on olevinaan uutta ja radikaalia. Eksistentiaalinen rajakysymys onkin: saako tietyssä ravintolassa oikeanlaatuista pihviä ja viiniä. Valtio on yleinen kirosana. Holhous ja Alko nähdään arkielämän ongelmina. Minä toivon Esa Saariselta ja muilta sirkustaiteilijoilta julkista puhetta myös tulojaosta." (Ruben Stiller, hs19.2.1989, Sakari Määttäsen haastattelu: Ulkopolitiikka ei enää käy kurinpidon välineeksi)


Yksi syy mielipiteenmuokkaukseen  ovat suuryritykset.

”Suuryrityksistä on tullut suvaitsevaisuuden tukipylväitä Yhdysvalloissa, sillä syrjintä on pahaksi bisnekselle. Amazon on yksi niistä amerikkalaisyrityksistä, jotka vannovat tasa-arvon ja monikulttuurisuuden nimiin. Keväällä 2015 se oli mukana niiden 379 amerikkalaisyrityksen joukossa, jotka painostivat Yhdysvaltain korkeinta oikeutta hyväksymään homoliitot. Mukana oli suurin osa maan kärkiyrityksistä, kuten Apple, AT&T, Bank of America, Coca-Cola, CVS, Facebook, General Electrics, Google, Microsoft ja Nike. Konservatiivit yrittivät ajaa seitsemässä osavaltiossa läpi lakeja, jotka olisivat vaatineet esimerkiksi koululaisia tai opiskelijoita käyttämään biologisen syntymäsukupuolensa mukaista vessaa. Amerikkalaisyritykset olivat taas kerran protestikampanjan kärjessä. Kovinta taistelua käytiin Pohjois-Carolinassa, jossa Paypal, Red Ventures, Costar Group ja Deutsche Bank ilmoittivat luopuvansa osavaltioon suunnitteluista investoinneistaan. Kymmeniä osavaltioon varattuja konferensseja ja elokuvahankkeita siirrettiin muualle. Ehkä pahin isku koripallohullulle Pohjois-Carolinalle olivat NBA:n vuoden 2017 All-Star-pelin ja yliopistokoripallon NCAA-turnausten menettäminen. Homojen oikeudet ovat viime vuosina edenneet vauhdilla Yhdysvalloissa ja muuallakin. Yksi syy siihen ovat juuri suuryritykset. Kun Trump avasi kesäkuussa 2015 vaalikampanjansa hyökkäyksellä meksikolaisia vastaan, hänen yhtiöönsä katkaisivat heti suhteensa televisiokanavat NBC ja Univision, tavaratalo Macy’s sekä urheilualan yritykset ESPN, Nascar ja Amerikan golfliitto. (Saska Saarikoski hs 16.12.2016)

Mainostajat erityisesti Britanniassa ovat arvostelleet voimakkaasti Googlea siitä, että ilmoituksia päätyy mainostajien arvomaailman vastaiseen yhteyteen. Kohu Britanniassa sai alkunsa The Times -lehden tutkivasta jutusta, joka osoitti suuryritysten mainosrahojen päätyvän esimerkiksi terrorismia ja uusnatsistista sisältöä esitteleviin videoihin. Ensimmäisenä mainosten vetämisestä pois Googlen ja YouTuben sivustoilta ilmoitti maailman kuudenneksi suurin markkinointiyhtiö, ranskalainen Havas. Sen kautta firmat käyttävät pelkästään digitaaliseen mainostamiseen yksin Britanniassa noin 200 miljoonaa euroa vuodessa. Muita ääriainesten verkkosivuilla mainostamiseen kyllästyneitä suuryhtiöitä ovat esimerkiksi Sky, Vodafone, Lloyds sekä joukko merkittäviä pankkeja. Suivaantuneiden firmojen lista kasvoi nopeasti viikonlopun aikana ja sai seurakseen muun muassa McDonald’sin, L’Oréalin, Audin ja Marks and Spencerin. Voittojen keräämisestä vihanlietsonnalla syytetyn Googlen oli laajenevan boikotin alla pakko reagoida nopeasti. ”Viime aikoina olemme törmänneet tapauksiin, joissa brändien mainontaa on päätynyt sisältöön, joka ei vastaa heidän arvojaan. Pyydämme tätä syvästi anteeksi”, Googlen liiketoimintajohtaja Philipp Schindler sanoi tiistaina tiedotteessa. Googlen lupaukset voivat toteutuessaan vaikuttaa alustan toimintaan selvästi. Yhtiö lupaa muun muassa antaa mainostajille ”turvallisemmat” oletusasetukset, jotka rajaavat mainosten näkyvyyttä varmasti ”turvalliseksi” tiedettyyn sisältöön. Muutokset ovat johtaneet myös kritiikkiin. Brittilehti Guardianin mukaan osa videoiden tekijöistä on huolissaan siitä, että heidän videonsa päätyvät listoille, joilta mainostulot muutosten vuoksi katoavat. (Antti Majander, hs 22.3.2017)

Yleisin datan hyödyntämisen keino on yhä mainonta, joka toimii kehämäisesti. Kuluttajien yrityksille luovuttama data palaa kohdennettujen mainosten muodossa kuluttajille. Facebook on palkannut sosiologeja, joiden tehtävänä on ymmärtää kuinka yhteiskunnat toimivat ja ihmiset käyttäytyvät. Iso osa maailman datasta valuu vain kouralliseen suuryrityksiä, mikä vaikuttaa valtasuhteisiin. Yritysten on pakko olla googlessa ja facebookissa. Ranskassa nettiajan imperialismille on annettu lempinimi Gafa. Termi on yhdistelmä Googlesta, applesta, facebookista ja amazonista – kaikki yhdysvaltalaisia. Ihmisillä ei ole vaihtoehtoja toimia muualla ilman että se tarkoittaisi jättäytymistä ulkopuolelle sosiaalisesta kanssakäymisestä. (sitaatit Aristides Gionis, Kai Kukkaniemi, Karoliina Liimatainen, hs7.10.2016)


Habermas puhuu herruudesta vapaasta keskustelusta. Arkielämästä on irtaantunut kaksi järjestelmää, systeemin osaa: talous ja valtion hallinto. Edellisessä ihmisen kielellisesti välittyvän vuorovaikutuksen korvaa raha.  Julkisen hallinnon puolella korvaava elementti on valta.  Meitä hallitaan yhä enemmän oikeudellisin normein. Habermasin mukaan systeemi on murentamassa arkielämän rakenteita. Byrokratia ja raha ovat tunkeutuneet elämismaailmaan, kolonialisoineet sen. Tämä on vaarantanut arkielämän olennaisimman piirteen, ihmisten välisen luontaisen vuorovaikutuksen. Sitä kuvataan käsittein ylisäännöstely, asiantuntijavalta, markkinamekanismien ylivalta. Julkisuus manipuloi ihmiset erilaisin suostutteluargumentein ajattelemaan systeemin ehdoilla.  Ja näin ihmiset saadaan myös luottamaan järjestelmään.  Kunhan etuni on turvattu, kun saan oman taloudellisen asemani säilytettyä, tuen systeemiä riippumatta siitä, paljonko se todella antaa minulle päätösvaltaa. Ihmisten valtaenemmistö on manipuloitu toimimaan kilpailukyvyn ja sen sukulaiskäsitteiden ehdoilla, välittämättä esimerkiksi lajin säilymisen takaavista arvoista ja päämääristä.  Myös arkitodellisuus on byrokratisoitunut, byrokratia ei ainoastaan määritä menettelyjä, keinoja, vaan se ohjaa tavoitteellisesti sosiaalistetun ja kulttuuristen prosessien kulkua. Ihmisten väliset suhteet muuttuvat vuorovaikutussuhteista hallinnollisiksi suhteiksi ja kansalaisesta tulee alamainen.  Yhteiskunnan läpikotainen byrokratisoituminen ei kunnioita arkitodellisuuden osajärjestelmien omalakisuutta ja autonomiaa. Monetarisoituminen näkyy yhtä selvästi kuin byrokratisoituminen.  Politiikka nojaa vahvasti taloudellisiin mittareihin joiden yhteisenä nimittäjänä on valtion velka ja sen vähentäminen. Julkisuudessa ei käydä keskustelua taloudellisten mittareiden soveltamisehdoista. Pelkät mittarit riittävät päätösten perusteiksi. (niin et näin 4/2001)



Kun ihmisellä on kyky ohjailla itseään, on hän saavuttanut vapauden. Kun ihminen oppii vallitsemaan itseään (suveriini ihminen) hän oppii vallitsemaan kaikkea muutakin (ja luontoa) Todellinen vapaus suuntautuu kokonaisuuden etuun.


Ihminen haluaa olla kuin muutkin

Suorassa Perjantai-ohjelmassa televisio 1:ssä Anu Saagim sanoi Maria Veitolan olevan ruma. Studioyleisö, jossa oli mukana myös tunnettu mediatutkija Veijo Hietala, taputti ja nauroi kommentille. Tai niin sen tulkitsi Veitola itse ja moni muu.
- Haluan pyytää anteeksi Maria Veitolalta. Olen pahoillani, Hietala sanoo suoraan. Hietalan mukaan hän ei suinkaan taputtanut rumuuskommentille, jota ei edes kuullut kunnolla, kuten ei välttämättä kaikki muutkaan studioyleisössä.
- Seurasin keskustelua huvittuneena ja taputin muun yleisön mukana koko tilanteelle. Anu Saagimin käytös oli epäkorrektia, ei vain se, mitä hän sanoi, vaan koko käytös. (Iltalehti 24.2.2017)



Kartografia - miten lapsemme näkevät maailman? Saksan kartoissa on vielä kylienkin kirkot merkitty, vain kristilliset. Uusimmissa googlen kartoissa näkyvät mainoksista maksaneet kaupat. Kartat ovat aina kuvanneet maailmaa jonkun ihmisen kannalta. Missä viipyy meidän vihreiden kartta? Mitä merkityksiä ja miten selitämme maailmaa? Sosiaali- ja kulttuuritiede ovat osa kartografiaa, digiaikana yhä tärkeämpää mainoskampanjaa.