Päivitetty 16.11.2016
 

Nykyään puukaan ei ole enää muuta kuin broileripuuta.


Linkolan kanssa metsämatkalla 1995

Katso myös kirja-arvosteluni Hannu Hyvösen toimittamasta kirjasta Hyvä metsänhoito (Ekometsätalouden liitto 2009), asiantuntijoina kolme metsätieteen tohtoria Erkki Lähde, Olavi Laiho, Yrjö Norokorpi, http://dissidentti.org/hyvametsanhoito

Metsänystävät/Marketta Horn 30.5.1995

Juttu Keskisuomalaiseen

 

Mihin me Linkolan kanssa pyrimme 

Keski-Euroopan retkellämme?

Kuuntelin Elämänsuojelijoiden (Vihreä Elämänsuojelun Liitto ry VESL) seminaarissa 29.1.1995 Pentti Linkolan esitelmää suomalaismetsien avohakkuista ja metsien monimuotoisuuden häviämisestä. Linkolan mielestä metsäteollisuus on niin piittaamaton, että ainoaksi muutoskeinoksi jää keski-eurooppalaisten ostajien informoiminen.

Mietin heti, että jos Linkolalla on unelma, jonka toteutumista voin edesauttaa, tottahan teen parhaani. Kärsin itsekin kovasti metsiemme muuttamisesta puupelloiksi. En ymmärrä, miksi on syötävä samoja hedelmiä tuoreina kesät talvet, rahdattava tavaraa maasta toiseen, parannettava kilpailukykyä. Omavaraisuus lisäisi turvallisuuttakin.

Kun kuukauden päästä  pidettiin Vanhalla Ylioppilastalolla Helsingissä metsävaalitilaisuus,  matkalle ilmoittautui tilaisuuden aikana 40 henkilöä. Niinpä jo pian postitimme Suomen Akatemian tutkija Otso Ovaskaisen ja filosofi Erkki Haapaniemen kanssa Anneli Jussilan ja Pentti Linkolan kirjettä Lähde Eurooppaan pelastamaan Suomen metsät:

"Tarkoitus on pyytää apua pohjoisten metsien suojelussa vetoamalla puumme ostajiin niin, että nämä kieltäytyisivät ostamasta aarniopuuta ja kestämättömin menetelmin tuotettua puuta. Toisaalta on tarpeen vedota kuluttajiin paperin ja puun säästämiseksi ... Tarvitsemme mukaan innostuneita lähtijöitä, joilla on joustava mieli ja halu pelastaa metsämme."

Eniten kannattajia löytyi nuorista. Harvoilla kuitenkin oli varaa moiselle matkalle. Ongelmaa koitui myös siitä, että järjestöihin kuuluvat metsäaktivistit pitivät tärkeämpänä selvitellä aarniometsien kohtaloa Suomen rajojen sisäpuolella. Vihreiden kansanedustaja Paavo Nikula vakuutti sarkastisesti, että saisimme Kanadan metsäteollisuuden sponsoroimaan matkaamme. Sari Kuvaja pelkäsi, että meitäkin leimattaisiin isänmaan pettureiksi, jos Greenpeace tukisi matkaa aktiivisesti. Loppujen lopuksi retkeämme kannattivat Vihreä Elämänsuojelun Liitto, Ekologinen puolue ja Naiset Rauhan Puolesta, vaikka vain neljännes matkaajista kuului näihin järjestöihin.

Torstaiaamuna 11.5. nousi bussiin 28 ihmistä: lääkäri, rakennusmestari, biologi, ekonomi, filosofi, valtiotieteilijöitä, uskontotieteilijä, kompostineuvoja, maantiedon opiskelija, diplomi-insinöörejä ja viisi koululaista. Ryhmästä viisi oli vihreitä kunnanvaltuutettuja, kolme toimittajia. Peräti kymmenen asui Espoossa.

Lähdimme matkaan, vaikka emme olleet saaneet valmiiksi julkilausumia ja lehdistötiedotteita. Emme myöskään olleet saaneet yhteyttä kaikkiin Keski-Euroopan metsäaktivisteihin. Mutta saksalaiset painotalot olivat kiinnostuneet vierailustamme. Heiltä säästyi vaivoja, kun toimme tietoa ilmaiseksi paikan päälle. Olimme saaneet sovittua tapaamisia myös EU:n virkamiesten kanssa.

 

Miten meidät otettiin vastaan?

Matkallamme oli neljä kohdetta: ihmiset kaduilla ja toreilla, EU-virkamiehet, painotalot ja suomalaiset virkamiehet.

Laivoilla pidetyissä spontaaneissa keskusteluissa ja korttikampanjoissa meille ei riittänyt ymmärrystä: “Millä Suomi sitten elää, jos kukaan ei huoli paperiamme? Teillä ei taida olla isänmaata edes kynsien alla...“

Ensimmäinen katumielenosoitus pidettiin Hampurissa. Se ei onneksi jäänyt tyypilliseksi: “Miksi osoitatte mieltä omalle hallituksellenne? Kuka metsänne kaataa? Mekö saksalaiset?” Jotkut puhkuivat ostoskasseineen ohitse: “Mitä joutavaa. Puuhan kasvaa aina uudestaan. Kuulostaa kuin miljonääri valittaisi rahan puutetta, kun suomalainen puhuu metsän puutteesta.”

Matkan edetessä sanomamme alkoi mennä perille ja esitystämme seurattiin hiljaisen järkyttyneinä - Bonnissa Suomen suurlähetystön edessä ja diplomaattilähiön kävelykadulla, Brysselin EU-aukiolla, Lontoon keskustassa ja Amsterdamin torilla.

Kerroimme valkaisemattomalle lakanakankaalle kirjoitetuissa banderolleissamme: “Avohakkuu on aina rikos”, “Suomi muistuttaa Pohjolan Brasiliaa“, “Metsän kaataminen turhuuden takia on lopetettava“. Mielenosoituksissa kannoimme koivuristiä ja Suomen lipussa liehui musta surunauha. Jotkut olivat pukeutuneet koivuiksi, toiset kuusiksi. Joku kantoi mukanaan korttinäyttelyä kansallistaiteilijoiden ikimetsämaalauksista "in memoriam", toisilla oli shamaanirummut. Monien yllä oli musta suruasu. Mielenosoituksia seuraavat ihmiset kysyivät: “Kaadetaanko Suomessa todella viimeisiä metsiä?" " Eikö paperia voida tehdä vaikka hampusta, jos on kyse näin monipuolisesta ilmaston tasaajasta?"" Saanko minäkin allekirjoittaa vetoomuksenne?”

Vaikka Hampurissa on niin Greenpeacen metsäkampanjan, Vihreän puolueen, Nuorten metsänsuojelijoiden kuin Taiga-verkoston toimistot, niiden työntekijöitä tai aktivisteja ei näkynyt rinnallamme. Lontoossa Naisten ympäristöjärjestön Rowan Tilly saapui mielenosoituspaikalle selvästi hämmästellen, että saako hän liittyä joukkoomme. Amsterdamissa Friends of the Earthin toimistosta kukaan ei ehtinyt läheiselle torille seuraamaan mielenosoitustamme. Ihmettelin mikä voi olla niin tärkeä este: “Aloitamme kolmen viikon kuluttua kampanjan Skandinavian aarniometsien hakkaamista vastaan“, kertoi Sylvia Borg.

Jokaisella oli kiire omassa kampanjassaan.

 

Linkolan jutustelua

Linkola kertoili matkan aikana elämän totuuksiaan. Hän oli hyvin oikeassa kritiikissään meitä reissulaisia kohtaan: “Ainut ketä todella kunnioitan ovat ekonomit. Kun sovitaan klo 16.15, tarkoittaa se myös vartin yli neljä. Paperit ovat salkussa järjestyksessä.”

Linkolan mielestä säkillinen näkkileipää ja juomana raikas vesi olisi riittänyt evääksemme. Kuitenkin söimme aamuisin kaurapuuroa ja pistimme leivän päälle juustoa. Majapaikoissa kerkisimme nukkua keskimäärin viisi tuntia yössä. “Eihän täällä tehdä muuta kuin nukutaan ja syödään“, puuskahteli Linkola, kun puurokattila kiersi iltapäivällä bussissa kolmatta kertaa. Kun yritin Turun satamaan tultaessa päästä suihkuun, jouduin todella häpeämään tuhlaavaa veden käyttöäni: “Vastahan sinä Amsterdamissa kävit suihkussa“, ojensi Linkola. Passitarkastuksiin jouduimme jopa mitättömällä Ranskan ja Belgian välisellä rajalla. “Hyvä kun on paljon passitarkastuksia ettei vaan pakolaisia pääse“, lohdutteli Linkola. Alkumatkalla hiukan naureskelimme, kun hän kompassin, puukon ja kiikarien kanssa ohjaili matkaa moottoriteiden risteyksissä. Lontoossa opimme jo luottamaan enemmän Linkolan kompassiin kuin kaupungin karttakirjoihin. 

"Kaikkien puolueiden ensisijainen päämäärä on lisätä aineellista hyvää, jatkaa taloudellista kasvua, alistaa luonto ja käyttää sitä hyväksi. Vihreä liike edustaa historian valtavinta kumousta, käännöstä länsimaisessa ajattelussa, koska se hylkää ihmiskeskeisen maailmankuvan ja siirtää pääosan vihreän luonnon tuotto- ja kantokyvylle", julisti Linkola.


Kustantajien taloissa

Hampurissa Springer-Verlagin edustajat ottivat meidät arvokkaasti vastaan. He halusivat tietää totuuden siitä, että kasvaako Suomessa puuta enemmän kuin hakataan. Eri tuotantosektoreiden edustajat kuuntelivat keskittyneesti Pentti Linkolan vakuuttaessa puhtaalla saksan kielen taidollaan, miten hänen isänmaataan ja äiti maataan tuhotaan: "Ostakaa Ruotsista ja Kanadasta mieluummin kuin Suomesta. Niissä maissa on vielä metsää jäljellä", vetosi Linkola ja kaatoi kahvia kuppiini: “Juodaan nyt kohteliaisuudesta isäntiä kohtaan.” Lupasimme toimittaa lisätietoa ja videon Suomen itärajan hakkuista.

Brysselissä teollisen metsänkäytön johtaja Jeremy Wall unohti tapaamiselle varatun 30 minuutin ajan kulumisen samoin kuin Springer Verlagin edustajat Hampurissa. “Mitä te puhutte? Ketä te olette? Minkälaisia todista teillä on? Voiko meillä olla näin väärää tietoa Suomen metsätaloudesta?”

EU-johtaja kertoi olevansa erityisen kiinnostunut kansalaisten mielipiteistä: “Tavallisesti luonani lappaa vain metsäteollisuuden edustajia.” Strassburgissa Europarlamentissa luonnonvarojen säilyttämistoimiston johtaja Despina Symons alkoi pohtia kuvaesityksemme jälkeen mahdollisuuksia esittää ponnen Suomen metsien suojelemiseksi.

Bonnissa ojensimme juhlallisesti kultamitalin tuhometsähoidosta Suomen metsälähettiläälle Hannu ValtaseIle ja Pentin luokkatoverille suurlähettiläs Kai Heleniukselle. Suomen metsäteollisuus on ansainnut mitalin kahdeksassa eri lajissa: avohakkuut, metsäautoteiden rakentaminen, metsätyökoneiden sekä sellu- ja paperikoneiden tuotanto, metsiä tuhoava konsultointi maailmalla, soiden ojitus, lannoitus, metsävalehtelu, vientiluvut metsäpinta-alaan suhteutettuna.

Onko totuutta Suomelle antamassamme ykkössijassa?

Suomi tuhoaa metsiä yhtä paljon kuin ilmansaasteet. Metsän tutkimuslaitoksen harsuuntumisselvityksen mukaan vuona 1980 männyistä keskimäärin 30 prosenttia, kuusista 60 prosenttia ja lehtipuista 40 prosenttia oli menettänyt neulasistaan tai lehdistöistään enemmän kuin ne pystyivät uusiintumaan. Näitä puita uhkaa pystyyn kuoleminen.

Myös biodiversiteetti on vaarassa yhtä lailla Suomessa kuin Kanadassa. Suomen 1700 uhanalaisesta kasvi- ja eläinlajista kuuluu 41 prosenttia uhanalaisiin nimenomaan metsätalouden takia. Metsälajien elinehtojen luotettavimpia osoittimia ovat metso, tikat, metsätiaiset, kuukkeli sekä joukko kolopesijöitä. Ne ovat hävinneet lähes tyystin.

Surullista on, että puut hakataan lapsina. Mänty saavuttaa täysi-ikäisyyden 250 vuotiaana. Suomen vanhin mänty Lapissa on 810 vuotta. Kuusi saavuttaa täysi-ikäisyyden 300-vuotiaana ja elää jopa 1000-vuotiaaksi. Esimerkiksi kaarnaa alkaa muodostua runkoon vasta sadan vuoden jälkeen. Rauduskoivusta tulee täysi-ikäinen 130-vuotiaana, haavasta 120-vuotiaana. Istutettu metsä ei ole ekosysteemi vaan puuntuotantosysteemi.

Isänmaan petturit?

Meitä syytettiin Suomen lehdistössä isänmaan pettureiksi ja työllisyyden vaarantajiksi. Mikä on isänmaa? Vain yksi prosentti maailman metsistä sijaitsee Suomessa, mutta kuitenkin kymmenen prosenttia metsäteollisuudesta. Myymmekö isänmaata? Minulle isänmaa tarkoittaa maata, jonka päällä voin seisoa ja joka antaa minulle ravinnon. Pohjoisessa syntyneenä tarvitsen ruista ja puolukkaa, en banaania ja riisiä.

Luonnonmukainen metsänhoito ei uhkaa työllisyyttä, päinvastoin. Metsätaloudessa on vähentynyt työvoima kaksikolmannesta sitten vuoden 1960. Metsähallituksen koneellistamisaste on nyt 40 prosenttia, "liiketaloudellisista" syistä se halutaan nostaa 70 prosenttiin vuoteen 2000 mennessä, 5 prosenttia vuodessa. Maailman toiseksi suurin paperikone Oulussa toimii 200 henkilön turvin ja tuottaa 360.000 tonnia päällystettyä hienopaperia.

Aarniopuun kaataminen on Nyky-Suomen metsäteollisuuden edellytys siitä yksinkertaisesta syystä, että hakkuukypsiä metsiä ei ole. Noin kolmasosa Kainuun puista sijaitsee arvokkaissa kohteissa. Teollisuus tarvitsee vanhojen metsien kuusipuuta.

Mutta myöskään suojeluun kelpaavia metsiä ei tahdo löytyä. Metsiä on Suomessa 10 miljoonaa hehtaaria. Oulunjoen eteläpuolella vain 20.000 hehtaaria täyttää vanhojen metsien suojeluvaatimukset. Eivät edes kaikki yli satavuotiaat metsät kelpaa suojelumetsiksi. Valtion omistamista metsistä Pohjanmaalla, Kainuussa ja Peräpohjolassa on vain noin neljä prosenttia luonnonsuojelullisesti arvokasta aarniometsää. Määrä on selvästi vähemmän kuin inventointia aloitettaessa arveltiin.

Kainuun metsien ikärakenne tiedetään vääristyneeksi, koska 1960-luvulla hakattiin liikaa. Metlan tietojen mukaan jopa neljännes metsäalasta on avohakattu tai nuorta taimikkoa. Jo puolet Suomen metsäalasta on joko toisen maailmasodan jälkeen hakattua nuorta puuta tai avohakkuuta.

Kun Metsähallitus muuttui liikelaitokseksi, eduskunta päätti sadan miljoonan markan tulostavoitteesta. Kannattaako sen takia uhrata koko maan metsämaine, kysyy itse Metsähallituksen pääjohtaja Pentti Takala.

Yhtyneitten Kajaanin tehtaitten metsäpäällikkö Hannu Vainio kertoo yhtiön pienentäneen puumäärien ostoa Metsähallitukselta neljännekseen  aikaisemmista vuosista (100.000 kuutioon ) sen vuoksi, ettei aarnialueita tarvitsisi hakata. Ongelma on siinä, että Yhtyneet kuten muutkin metsäyhtiöt ostavat Metsähallitukselta puuta tietyn määrän portille toimitettuna, ei tiettyjä leimikoita. Veitsiluoto Oy:n Oulun aluepäällikkö Martti Kuume kertoo Veitsiluodolla olevan täysi luottamus Metsähallitukseen, että se noudattaa puuntoimituksissaan lakeja ja asetuksia. Ainoastaan Metsähallitus tietää varmuudella, mistä puu on peräisin.

Metsävalehtelun pääargumentin mukaan Suomessa metsä kasvaa yli hakkuiden. Sanomatta jätetään, että kasvu keskittyy nuoriin metsiin. Teollisuus käyttää maineensa kirkastamiseen Saksassa vuosittain lähes kymmenen miljoonaa markkaa. On puhetilaisuuksia ja materiaalin hankintaa. Metsäteollisuus ry järjesti Bonnissa 2.11.1993 seminaarin 160 saksalaiselle toimittajalle ja metsäammattilaiselle. Isäntinä toimivat mm Metsäteollisuus ry:n pj Pertti Laine, Kymmene Oy:n ympäristöjohtaja Esko Meloni, Myllykoski Oy:n toimitusjohtaja Carl G. Bjömberg ja Finnboardin johtaja Claes Ehrnrooth.

Puheenjohtaja Jarl Köhler on valittanut, että Der Spiegel -lehden jutun paikkaaminen aiheutti metsäteollisuudelle miljoonien markkojen lisäkustannuksia.

Matkafaktoja

Meidän matkamme hinta oli 28 kertaa 1300 mk. Hintaan sisältyi 3000 km:n bussimatka, kahdeksan lauttamatkaa, järjestelyt, tiedotteet, varaukset, bussi- ja telttamajoitus sekä perusruoka. Toivoimme, että isänmaa ei häviä jalkojen alta.

Kansalaisjärjestöt ympäri maailmaa ovat esittäneet omia vetoomuksiaan ja perustelleet niitä maalaisjärjellä. Seuraavassa lyhennelmä kolmen suurimman järjestön esitteistä.

 

Saksan Greenpeacen metsäkampanjan tiedotteesta

Mitä hienompaa paperia sitä enemmän avohakkuita aarniometsissä. Olisiko mahdollista, että Kölnin tuomiokirkko, Notre Dame tai St. Paulin katedraali purettaisiin ja niiden vanhoista kiviseinistä hakattaisiin murskaa moottoritien päällysteeksi? Tämä tapahtuu vanhoille puille. Vihreät katedraalit keitetään selluksi. Niistä tehdään raaka-ainetta paperin, mainoslehtisten ja vaippojen valmistukseen. Pohjoisen tuhat vuotta vanhan männyn rinnalla on goottilainen tuomikirkko lähes uudisrakennus.

Kaksi miljoonaa tonnia selluloosaa eli kymmenen miljoonaa kuutiometriä puuta, 30 miljoonaa puuta säästyisi vuodessa, jos Saksassa siirryttäisiin kierrätyspaperiin. Kaatuuko neljä viidestä puusta vain, jotta saksalaiset ja englantilaiset saisivat paperia mainoslehtisten tuottamiseen? Jos Saksassa lopetettaisiin kertakäyttövaippojen käyttö, säästyisi 1000 tonnia selluloosaa.

Puuta on enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Mutta minkälaista puuta? Lajimäärältään köyhtynyttä tasaikäistä ja tasalaatuista tukkipuuta.

Greenpeace vaatii ympäristövastuullista puuteollisuutta: Aarniometsiä ei saa avohakata eikä sekametsistä saa tehdä lajiköyhiä puupeltoja:

- pellavavaippoja kertakäyttövaippojen sijasta

- kangasnenäliinoja kertakäyttönenäliinojen sijasta

- pulloja maitopurkkien sijasta

- kaikki painotuotteet on kerättävä uudelleenkäyttöön

- kustantajat on velvoitettava keräämään kaikki se paperi talteen, jota he lehtinä myyvät ulos.

 

Belgian Maanystävien metsäkampanjan tiedotteesta:

Julistus kustantajan aikomuksesta

Pohjoiset metsäalueet ovat uhanalaisia. Suurin syy on paperin käyttö. Paperin tarpeen ennustetaan kaksinkertaistuvan seuraavan 20 vuoden aikana. Sen vuoksi Skandinavian viimeiset vanhat metsät ovat vaarassa joutua kaadettaviksi. Näiden metsien suojelu on tärkeää.

Tämän lisäksi yli tuhatta lajia uhkaa sukupuuttoon kuoleminen metsätalouden seurauksena. Alankomaiden kustantajat ostavat suurimman osan paperistaan Skandinaviasta.

Seuraavat kustantajat pyrkivät tukemaan vanhojen metsien suojelua ja metsän ekologisia arvoja. Ne ovat päättäneet olla käyttämättä paperia, jonka tuotannossa on käytetty aarniometsiä ja kestämätöntä metsätaloutta 1995-vuoden puolivälistä lähtien .

Heti kun kestävästi valmistettua paperia on saatavilla, kustantajat alkavat käyttää pelkästään sitä. Niin kauan kuin tällaista paperia ei ole saatavilla, pyritään edistämään sen tuotantoa. Kustantaja käyttää kierrätyspaperia aina kun mahdollista.

Kustantaja ilmoittaa paperintuottajalleen, että se ei halua enää aarniometsistä tuotettua paperia. Se vaatii vakuuden (Tällaista vakuutta eivät voi antaa Suomesta Veitsiluoto, Ruotsista SCA ja Sodraja Norjasta Norske Skog).

Vuoden 1995 loppuun mennessä kustantaja ottaa selvää, mitä konkreettista paperintuottaja on tehnyt kestävän metsätalouden hyväksi ja käyttää ohjeena Forest Stewardship Councilin ohjeita 1996 vuodesta lähtien ja käyttää paperia vain kestävää metsätaloutta tavoittelevalta tuottajalta

 

Kestävän metsätalouden sertifikaatin esittely

Puolueeton taho osoittaa että määrätyt standardivaatimukset on täytetty. Vaatimukset on luonut riippumaton ja tunnustettu organisaatio. Riippumaton tarkastaja huolehtii niiden täyttymisestä. Todistuksen saamiseksi yritys antaa vapaaehtoisesti riippumattoman tarkastajan tarkastaa, miten metsää on käsitelty ja miten paperi on tuotettu.

Standardisoinnin kansainvälinen organisaatio (Internationa Organization for Standardization ISO . Sustainable Forestry Certification

 

Kanadan Vancouverissa sijaitsevan Greenpeacen esitteestä Kanada - avohakkuista vapaa alue

(Kansikuva avohakkuu: Tämä alue on hakattu jääkauden jälkeen yhden kerran)

Avohakkuu tuhoaa biodiversiteettiä, avohakkuu tuhoaa kalakannan ja maan. Avohakkuu pirstoo ekosysteemin, avohakkuu vie työpaikat, avohakkuu vahingoittaa maan taloutta.

Tiedemiesten mukaan avohakkuu on jopa tuhoisampi kun on arveltu, koska sen tuhoja ei voida korjata. Avohakkuu on nopeaa ja halpaa. Mutta kun metsä tuhotaan, tuhotaan samalla sen ympärillä oleva yhteisö. Istutusmetsän biologinen ja taloudellinen arvo on huomattavasti pienempi kuin ikimetsän.

Vaihtoehtoja ei ole vain kaksi niin kuin meille uskotellaan - joko avohakkuu tai luonnonsuojelualue. Kolmas vaihtoehto on ekologinen metsätalous. Hakkuiden jälkeenkin metsä säilyttää oman luonteensa. Metsää ei tule vain tasoittaa, vaan metsän kanssa on työskenneltävä.

Avohakkuu tuhoaa metsän ja alueen luonteen. Avohakkuulla on kaksi vakavaa seurausta. Toinen pitkäaikainen, toinen ikuinen. Pitkäaikainen vaikutus on maapinnan vaurioituminen, ikuinen on biologisen monimuotoisuuden tuhoutuminen.

Avohakkuut ja suuret sellutehtaan korvaavat ihmistyövoiman koneilla.

Suomen erikoisuutena on kallioinen ja lähes mullaton perusmaa. Jääkauden aikana mannerjää pyyhkäisi pois irtaimen maan. Maamassat työntyivät Suomesta etelään. Uusi kivennäismaapeite syntyi peruskallion osasista. Yleisin irtain maalaji on moreeni eli murtokivisora. Peruskallion päällä on vain viisi senttiä humusta, kun Keski-Euroopassa on viisi metriä. Nyt kaadamme sen ainoan mikä siinä kasvaa eli metsän. Siitä ei synny humusta, vaan sävytettyä vessapaperia saksalaisten kylpyhuoneeseen.

Suomessa maa on karua, joten peltoviljely ei menesty. Hallat ja sateet vaikeuttavat sadonkorjuuta. Sen sijaan meillä on hyvät edellytykset metsätaloudelle: Mänty, kuusi ja koivu ovat maailmalla arvokkaita puulajeja. Havupuu on pitkäkuituisuutensa ansiosta hyvä selluloosana. Talvella jää ja lumi tasoittavat maaston ja puunkorjuu helpottuu. Kaikki suurimmat joet alkavat sisämaasta ja päätyvät meren rannalle.

Onko meillä oikeus tuhota tulevilta sukupolvilta mahdollisuus harjoittaa metsätaloutta?

 

Metsänystävien lehdistötiedotteesta

"Vain kolmasosa Suomen metsäpinta-alasta on luonnollisesti syntynyttä vanhaa metsää. Mutta sekin on biologisesti köyhtynyt. Vallitsevan metsäideologian mukaan lehtipuut on poistettu rikkaruohona ja harvennushakkuilla on metsistä tehty tasalaatuista havumetsää. Vanhojen metsien puuttuminen näkyy talvisissa satelliittikuvissa. Suojelumetsää on vain 0,6 prosenttia metsäpinta-alasta Lappia lukuun ottamatta. Niistäkin suurin osa hakattiin ennen suojelupäätöstä. Tehokkaan metsätalouden vuoksi Suomessa vallitsee lajien köyhtyminen. Metsien ohella myös järvien ekosysteemi on romahtanut. Koska joet on valjastettu metsäteollisuuden energian turvaamiksi on Itämeren lohen lisääntyminen vaarantunut. Maailman kohtalonkysymys on hiilitasapaino. Suomalaiset metsät voisivat varastoida 4-5 kertaa enemmän hiilidioksidia..."

Metsämaaksi luonnehditaan alue jolla metsän vuosikasvu on vähintään kuution hehtaarilla, metsän kiertoaika 100 vuotta. Talousmetsässä tulisi olla 0-120 -vuotiaita puita. Yli 140-vuotiaita ikimetsiä on metsäpinta-alasta 10 prosenttia eli 160.000 hehtaaria, mutta avohakkuuaukkoja peräti 25 prosenttia.

Greenpeace herätti pelkoa Suomessa

Toimittaja Heli Saavelainen haastatteli Greenpeacen Suomen-osaston ensimmäistä metsävastaavaa Sari Kuvajaa: ”Metsäteollisuuden ytimeen osui saksalaisessa Der Spiegel -lehdessä vuonna 1993 julkaistu haastattelu, jossa Kuvaja kertoi Suomessa hakattavan aarniometsää. Nousi valtava kohu, ja teollisuus iski raivolla takaisin. Kampanja kävi suomalaisen metsäteollisuuden kukkarolle keskellä 1990-luvun lamaa. Vastakkain olivat luonto sekä teollisuus ja työpaikat. Kuvajasta tehtiin oman pesän likaaja. ”Minua nimitettiin isänmaan petturiksi ja terroristiksi”, Kuvaja sanoo. Hänet kutsuttiin kuultavaksi eduskuntaan, jossa tentattiin, miksi hän oli mennyt puhumaan Suomen asioista ulkomaisille toimittajille. Vähitellen asenneilmapiiri muuttui. Alkoi tulla hedelmällistä vuoropuhelua järjestöjen ja teollisuuden kanssa. Yrityksillä ei ole enää varaa ylenkatsoa ympäristö- ja ihmissuhdeasioita. Myös järjestöt ovat muuttuneet. ”Kansainvälisyys ei ole enää mörkö vaan itsestäänselvyys”, Kuvaja sanoo. (hs 29.1.2015)

 

Tietoiskuja metsätuhosta

matkan jälkeen

 

 Onko metsä  hiilinielu?

"Nyrkkisääntö on, että metsä päästää hiiltä ilmakehään noin 20 ensimmäisen kasvuvuotensa ajan. Tämän jälkeen metsä on hiilinielu... Vanhoissa metsissä hiiltä kertyy lahoaviin puihin ja maaperään enemmän kuin hoidetuissa talousmetsissä".  ( toimittaja Elina Kervinen hs 17.10.2009)

”Metsäiset maat kuten Itävalta ja Suomi esittävät, että metsänhakkuista syntyviä päästöjä voisi paikata istuttamalla uusia puita, vaikka niistä tulee hiilinieluja vasta 20 vuoden kuluttua. Kun puita istutettaisiin, näyttäisivät ne päästövähennyksiltä.” (Metsien avulla ilmaston lämpenemistä vastaan hs 25.10.09)

 Metsäteollisuus ry:n Anders Portin ehdottaa, että puutuotteet luettaisiin hiilinieluksi. "Puutalossa hiili säilyy noin sata vuotta. Paperikin varastoituu kirjoissa ja kirjahyllyssä." Vaikka kun puu kaadetaan, ei se enää sido hiiltä metsässä.

Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on melkein puolta suurempi kuin tilastokeskuksen ja ympäristöministeriön laskema virallinen hiilijalanjälki, arvioi ympäristötieteen dosentti Heikki Simola. Ojitetut suot eivät ole mukana Suomen virallisissa päästöluvuissa, koska menettelystä on sovittu niin sanotun Kioton prosessin alussa. Suomi ilmoittaa, että hiilidioksidin päästö henkeä kohti on 14 tonnia vuodessa. Luvusta puuttuu kuusi tonnia, mikä on peräisin ojitetusta suometsistä. Simolan mukaan ojitusten takia suometsät päästävät ilmakehään enemmän hiiltä kuin soilla kasvavat puut hiiltä nielevät.

Suomen soihin on varastoitunut 6000 miljoonaa tonnia hiiltä, metsien maaperässä on 1300 miljoonaa ja puustossa 800 miljoonaa tonnia.

Jos hiilivarasto kasvaa, puhutaan nielusta, supistuessa lähteestä. (hs 5.2.2011)

"Suomessa päästöt ovat nyt henkeä kohden 12 tonnia vuodessa, kun tavoitetaso on kaksi tonnia... Suomen pitkän ajan kulut ovat 70 - 2000 miljoonaa euroa vuodessa riippuen siitä, mitä sovitaan." (Annemari Sipilä hs 22.10.09) 

Marketta: Tästäpä voi äkkiä laskea, että jos omat päästöni ovat jopa negatiivisia, kuinka paljon valtion tulisi maksaa kaltaisestani luonnonsuojelijasta!

 

Mitä voi seurata siitä, että Suomi vuotaa hiilidioksidipäästöjä 80 prosenttia vähemmän kuin vuonna 1990?

"Kesämökit eivät ole talvisin lämpimiä eikä niillä piipahdella milloin sattuu, koska polttoaine on kallista. Yhä useampi auto on sähköauto, ja nykyiset maasturit on kärrätty romutettaviksi. Työmatkoilla käytetään julkista liikennettä... Ilmastonmuutoksen maailmassa ne edustavat samaa ajattelua kuin menneiden aikojen Afrikan-safarit kotiin tuotuine leijonantaljoineen... Helppo ja halpa lentoturismi on historiaa. Uudet talot ovat passiivitaloja, joissa ei pröystäillä neliömäärillä eikä lämmitetä sähköllä. Ruokapöydässä ei enää mässäillä ranskalaisilla juustoilla ja brasilialaisella sisäfileellä - lautasella on yhä useammin kasviksia ja lähiruokaa." (hs pääkirjoitus 21.10.2009)

Vähän naiivilta kuulostaa perustelu, että "kylmän ja energiaintensiivisen maamme" hiilidioksidipäästöistä syntyy energian tuottamisesta, ja "pitkien välimatkojen takia" liikenteestä. Tietysti on kylmä ja pitkät matkat, mutta eikö elämäntavan täydy sopeutua kunkin maan tarjoamaan tilanteeseen? Pahalta tuntuu myös, että "kaikki mistä pitää luopua, on ollut jo pitkään monelle suomalaiselle "elämän tarkoitus". Työllä ja säästämisellä on tavoiteltu juuri sellaista elämäntapaa ja sellaisia tavaroita, jotka eivät sovi vuoden 2050 Suomeen." Tuossa minua särähtää, että lehden on tietysti tuettava mainostajia.

 

Lempikolumnistini Antti Blåfield kirjoittaa samassa numerossa: "Puu on yksi ilmastopolitiikan avaimista... Nyt tuntuu uskomattomalta, että Suomessa on tuhlattu puoli vuosisataa metsäosaamisen etumatkaa vain siksi, että metsävarat alistettiin paperinvalmistukseen." Mutta hänkään ei näe uusia auvoisia mahdollisuuksia, vaan maalaa pirun seinälle: "Jos talouskasvu pysähtyy, emme palaa 1950-luvun onnelaan, vaan meillä on edessämme köyhtyvä, riitelevä, suvaitsematon ja itseensä käpertyvä Suomi."  Vaikka hän myöntää, että "globalisaatio ja lama osoittavat vientiin perustuvan elinkeinorakenteen haavoittuvuuden", on hän sitä mieltä, että "se raha, joka tässä yhteiskunnassa kiertäessään on luonut hyvinvointia ja turvallisuutta, sivistystä ja tulevaisuudenuskoa, on virrannut Suomeen ulkomailta." Mikähän onnela täällä vallitsisikaan, jos olisimme 90 prosenttisesti omavaraisia!


WWF: maailman energiajärjestelmä on mahdollista muuttaa 40 vuodessa siten, ettei mitään fossiilisia lähteitä eikä myöskään ydinvoimaa enää tarvita. Hiilidioksidipäästöjä vähennetään vuoteen 2050 mennessä yli 80 prosenttia. Tärkein osa on energian säästäminen. Se ei onnistu vapaaehtoisesti vaan valtioiden on pakotettava lainsäädännöllä kulutuksen muuttamiseen. Lisäksi tarvitaan tehokas mittaus- ja rahoitusjärjestelmä. Lihankulutuksen tulisi puolittua henkeä kohden 40 vuodessa. (hs 4.2.2011)


 Ekovuosi Manhattanilla, Colin Beaven 2010

Kasvit kasvoivat, kuolivat ja hautautuivat soihin näennäisesti loputtomassa syklissä. Fotosynteesin kautta jokainen näistä miljardeista ja taas miljardeista puukasveista imi hiilidioksidia ilmakehästä ja lopulta hautautui mutaan. Muutaman sadan miljoonan vuoden aikana nuo hiiltä sitoneet kasvit kivettyivät ja muuttuivat hiileksi. Tuon hiilen polttaminen tuottaa lämpöä, joka muuttuu veden paineistetun höyryn suihkuiksi, jotka saavat turbiinit pyörimään, mikä synnyttää sähköä. Jokainen lapiollinen hiiltä joka heitetään voimalaitosten tulipesiin, käänttää toisin päin forosunteesiprosessin sekä hiilidioksidin sitoutumisen prosessin, joka tapahtui niin monta miljoonaa vuotta sitten. Kun poltamme noita nyt kivettyneitä puukasveja, vapautamme takaisin ilmakehään hiilen, jonka ne siitä kerran poistivat.

Mihin kulkee Vihreän Elämänsuojelun liiton VESL:n tie?

 Vesliä perustettaessa 25 vuotta sitten oli Pentti Linkolan idea käsitykseni mukaan luoda kansalaisjärjestö, joka esittäisi kritiikkiä ja vaihtoehtoja hallinnolle. Liiton jäsenten tulisi osallistua julkiseen keskusteluun. Allekirjoittajiksi julkilausumiin pyrittäisiin saamaan mahdollisimman arvostettuja tieteen ja kulttuurin henkilöitä. Monet alkuperäisistä jäsenistä olivat erityisen innokkaita kyseenalaistamaan nykyisen menon ja valtion toiminnan perustuslain puitteissa, turvaako valtio perustuslaissa luvatut elämisen mahdollisuudet.


Pentti Linkola itse kirjoitti useita juttuja niin Helsingin Sanomiin kuin Suomen Kuvalehteen. Hänen tietoperusteiset ja sympaattisesti riittävän ärsyttävät juttunsa saivat kansalaiset ajattelemaan. Syntyi keskustelua. Ihmiset alkoivat tajuta, mistä on kyse, missä itse ovat mukana, vaikka kokivat oman tilanteensa pakon sanelemaksi.

 

Sittemmin VESLin toiminta kutistui seminaareiksi ja netin myötä sisäiseksi keskusteluksi.

 

Entä nyt - 2013! Some tarjoaa mielettömät mahdollisuudet!!! Jopa presidentti aikoo satsata suorassa lähetyksessä itsenäisyyspäivän tienoilla kansalaisten nettikysymyksiin! Jokaisessa ajankohtaislähetyksessä vilkuillaan sosiaalisessa mediassa esitettyjä kysymyksiä, lähetysikkunaa, twitterin mielenilmauksia ja mitä kaikkea. Suomessa ei ole enää ainuttakaan lehteä, joka ei pyytäisi lukijoiden kommentteja.


Minun nimelläni ei ole paljon menetettävää, joten voisin hyvin osallistua someen milloin missäkin, jopa Yle puheen shoutboxissa luetaan reaaliajassa kuuntelijoiden kommentteja. Nolaamisen uhka on kuitenkin suuri, kaikkihan tietävät kaikesta kaiken... Minä vain en... Eli olisi hienoa yhdessä muovata kommentteja! Minkä asian voi ilmaista mitenkin yhä paremmin. Voisimmeko esittää rakenteita muuttavia kysymyksiä ja huomioita yhdessä, toisiamme tukien? Kritiikkiä, lisäinfoa, tarkennuksia, loogisuutta – tätä kaikkea voisimme antaa niille jäsenille, jotka uskaltautuvat lähettämään kannanottonsa radion ja television lähetyksiin.


Googlattua:

Siinä missä blogilista.fi kokoaa yhteen suomalaiset blogit sosiaalinenmedia.org kokoaa yhdelle sivustolle (etenkin) suomalaisten organisaatioiden ja yhteisöjen sosiaalisen median (some) ratkaisut. Sivusto on yksi oppimiskeskuksen wikin alueista ja kaikille avoin: kuka tahansa voi lukea sitä ja kuka tahansa kirjautunut käyttäjä voi lisätä omia esimerkkejään sosiaalisen median hyödyntämisestä niin julkishallinnossa kuin yrityselämässä.

Anne Rongas, 2011



Metsän kestävä käyttö

”Tutkijoiden viestit metsien roolista ilmastonmuutoksessa saattavat olla päätöksentekijöiden ja kansalaisten näkökulmasta ristiriitaisia. Osa tutkijoista viestittää, että metsien käyttö puuenergiaksi on haitallista, ja toiset taas juuri päinvastaista. Hämmennystä lisää, että kummankin puolen voi sanoa olevan oikeassa – sen mukaan, mistä näkökulmasta asiaa katsotaan. Puun polttaminen vapauttaa väistämättä hiilidioksidia ilmakehään. Vaikka uudet kasvavat metsät sitovat puuenergian tuotannossa vapautuvan hiilidioksidin takaisin itseensä seuraavien vuosikymmenien aikana, puuenergia voi lyhyellä aikavälillä lisätä päästöjä. Tästä näkökulmasta katsottuna puuenergia on ongelmallista. Kun asiaa tarkastellaan osana kaikkea muuta metsiin ja talouteen liittyvää toimintaa ja toiminnan ilmastovaikutuksia, saatetaan päätyä päinvastaiseen viestiin. Puuenergian tuottaminen on usein kiinteä osa metsienhoitoa, metsätaloutta ja teollisuutta. Mikä on ”ilmastoviisasta” metsien käyttöä? Miten tällainen metsien käyttö ja muut metsiin liittyvät tavoitteet voidaan sovittaa yhteen? Euroopan metsäinstituutti (EFI) julkaisi joulukuussa raportin, jonka mukaan EU-maiden metsien rooli ilmastonmuutoksen hillitsemisessä voi olla merkittävästi nykyistä suurempi. Unionin alueella olevien metsien ja niiden käytön on arvioitu aiheuttavan hiilidioksidipäästöjen vähenemisen, joka vastaa suuruudeltaan 13:a prosenttia EU:n kokonaispäästöistä. Uusilla metsien käytön ja hoidon tavoilla voidaan lisätä tätä vaikutusta merkittävästi. Tämä vaatisi uusien kannustimien luomista ja EU-maiden metsien alueellisten erityispiirteiden parempaa hyödyntämistä ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Ilmastotavoitteet tulisi ottaa osaksi kaikkea metsiä koskevaa politiikkaa. Tavoitteita pitäisi tarkastella yhdessä muiden tavoitteiden – kuten biotalouden kasvattamisen ja monimuotoisuuden säilyttämisen – kanssa. Näin voidaan saavuttaa päästöleikkaus, joka vastaisi jopa viidennestä EU:n kokonaispäästöistä. Leikkaus syntyy metsien hiilinielusta, fossiilisten raaka-aineiden korvaamisesta metsätuotteilla ja hiilen varastoinnista metsätuotteisiin. Suomessa voi olla järkevää lisätä osassa metsiä kestävästi puuntuotantoa biotalouden tarpeisiin ja siten edesauttaa fossiilisten raaka-aineiden ja tuotteiden korvaamista. Toisaalta alueilla, joissa metsien kasvu on hidasta ja kannattavan metsätalouden edellytykset ovat heikot, voi olla järkevää keskittyä metsien muiden käyttötavoitteiden, kuten matkailu- ja virkistyskäytön ja monimuotoisuuden edistämiseen. Osassa suometsiä voi puolestaan olla ilmasto- ja vesistöhaittojen ja taloudellisen tehokkuuden näkökulmasta järkevämpää keskittyä hiilidioksidin sitomiseen metsiin ja maaperään kuin hyödyntää metsiä puuntuotantoon. Ilmastonmuutoksen odotetaan aiheuttavan Suomessa keskimääräistä suuremman lämpötilan nousun ja lisäävän sään ääri-ilmiöitä, kuten myrskyjä ja kuivuusjaksoja. Jotta metsät pysyvät hiilinieluna, niiden on uudistuttava: metsien pitää kestää aiempaa paremmin lämpöä ja sään ääri-ilmiöitä. Metsän kantokykyä voidaan kohentaa esimerkiksi valitsemalla puulajeja ja taimia, jotka kestävät edessä olevia muutoksia. Ilmastovaikutukset tulee kuitenkin ottaa vielä selvemmin osaksi kaikkea metsiin liittyvää politiikkaa.” (hs  Lauri Hetemäki 18.12.2015 )


”Kun edunvalvojat esittävät, mitä kansantalouden edun nimissä olisi tehtävä, he miltei poikkeuksetta ehdottavat toimenpiteitä, jotka ovat edullisia erityisesti heille itselleen, eivät välttämättä kansantaloudelle. Tämän ei pitäisi olla yllätys ja tästä varoitti jo kapitalismin isänä pidetty Adam Smith (1723–1790). Tuoreen tutkimuksen mukaan lobbareiden määrä ja vaikutus on Suomessa poikkeuksellisen suuri. Lobbausta ei Suomessa säädellä, ja se on sivuuttamassa tieteellisen tiedon yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Metsäyhdistyksen Hannes Mäntyranta kommentoi metsäenergian hiilineutraalisuudesta esittämiäni uusia tutkimustuloksia (HS Mielipide 4.12.). tukea edunvalvontaorganisaatiolta, jonka jäseniä ovat Luonnonvarakeskus (Luke), Biologian ja maantieteen opettajien liitto ja Metsähallitus. Niiden olettaisi tukeutuvan pikemminkin tieteelliseen tietoon. Tutkimusryhmäni on julkaissut lukuisia tutkimuksia ilmastonmuutoksen taloudesta ja metsien käytöstä. Näitä tuloksia on sisällytetty nykyiseen metsälainsäädäntöön ja metsänhoidon ohjeisiin. Tutkimusta hiilineutraalisuudesta on ollut tarjolla yli 20 vuotta. Suomi on ottamassa melkoisen riskin perustaessaan ilmastopolitiikkansa ja biotaloutensa kritiikin kohteeksi joutuneen hiilineutraalisuuden varaan, joka ei saa tukea ilmastopaneelin tuoreessa selvityksessä. Pariisin ilmastosopimuksen sanavalinnat viittaavat siihen, että laskentatavat saattavat romuttua. Suomalaiset lobbarit ovat Pariisissa esittäneet näistä asioista kestämätöntä ja nykytutkimukselle vierasta tietoa. (hs 20.12.2015 Olli Tahvonen metsätieteiden laitos)



Kerää energiaa puusta!

Taoalaisuudessa puita kunnioitetaan erityisen voimakkaina kasveina. Ne imevät ilmasta hiilidioksidia ja muuttavat sitä hapeksi, mutta myös muuntavat kielteisiä voimia hyviksi energioiksi ympäristössään. Puiden juuret menevät syvälle maahan ja mitä syvemmälle ne menevät sen korkeammalle puu voi kurottautua kohti taivasta. Puut seisovat hyvin hiljaa, imevät maan energiaa ja universaalia voimaa. Puilla kuten kaikilla kasveilla on kyky imeä myös valoa energioista ja muuntaa se ruuaksi. Niidenhän ravinto koostuu pääasiassa valosta, vesi ja maan mineraalit vastaavat vain 30 prosenttia niiden ravinnosta. Puu parantajana ja ystävänä on spirituaalisesti kaikkein edistynein kasvi. Se on meditatiivisessa tilassa ja hienojakoinen energia on sen luonnollista kieltä. Mitä enemmän kielitaitosi kehittyy sen paremmin voit luoda yhteyden puihin. Ne auttavat sinua kehittämään rauhaisaa läsnäoloa ja vitaalisuutta. Voit myös auttaa puita suojaamaan lähiympäristöäsi.
Historian aikana ihmiset ovat käyttäneet puiden kaikkia osia parantumiseen ja lääkkeinä. Isoilla puilla on eniten parannusvoimaa, erityisesti männyillä. Mänty säteilee chitä. Se ravitsee verenkiertoa, vahvistaa hermojärjestelmää. ravitsee sielua ja henkeä. Mänty on kuolematon puu. Vanha kiinalainen runous ja taide on täynnä ihailua mäntyä kohtaan. Muutkin isot puut, varsinkin ne, joita löytää lähellä juoksevaa vettä, säteilevät ikiaikaista viisautta. Jotkut puut tuntuvat ihmisenkin käteen kylmiltä, jotkut lämpimiltä. Ihmisten lähellä kasvavat puut pystyvät tukemaan ihmistä enemmän kuin erämaan puut. Voit kehittää määrättyjä rituaaleja ja luoda näin hiljaisen kommunikaation jota sekä sinä että puu ymmärtävät ja lisätä näin harmoonista vuorovaikutusta. Jokaisella puulla kuten kaikella on oma persoonallisuus ja halut ja oma elämä. Puut eroavat toisistaan siinä miten ne ottavat kontaktia ihmisten kanssa. Jotkut haluavat antaa kaiken energian, jotkut ovat heikompia ja tarvitsevat ihmisen lohduttavaa energiaa. Jotkut ovat vain ystävällisiä sieluja ja pitävät ihmisen seurasta. Puilla on pitempi aikaperspektiivi kuin ihmisillä. Voit palata saman puun ääreen useita kertoa ja luoda suhteen. Vieraile säännöllisesti niin puu tietää milloin odottaa sinua. Spirituaalinen suhde puuhun muistuttaa rakkautta enemmän kuin mikään muu inhimillinen aktiviteetti. Anna puun johtaa sinut sen oman elämän ihmeisiin!


Peltomaalla pajumetsikön runkoihin ja oksiin syntyy jo viidessä vuodessa nielu, jossa hiiltä on keskimäärin kahdeksan tonnia hehtaarilla. Myös pajun maanalaisten hienojuurten nielu on tonni hehtaaria kohti vuodessa. Suomen pitkän kiertoajan metsien hiilen määrä on rungoissa ja lehstössä 28 tonnia hehtaaria kohti. (Veli Pohjonen (hs 29.8.2016)


Pentti Linkola: ” vihreä liike ei ole oppositioliike, se on vaihtoehtoliike. Kaikki muut poliittiset liikkeet – kommunisteista perustuslaillisiin ovat saman ideologian muunnoksia. Niiden kaikkien ensisijaisena päämäärä on lisätä aineellista hyvää, jatkaa taloudellista kasvua, alistaa luonto ja käyttää sitä hyväksi pidäkkeettä. Vihreä liike edustaa historian valtavinta kumousta, käännöstä länsimaisessa ajattelussa, koska se hylkää ihmiskeskeisen maailmankuvan.