Omavaraiselämää etsimässä

http://dissidentti.org/suomineito-ekoyhteisontaival

”Geopoliittinen ekosysteemi tarkoittaa suhteellisen yhtenäisen poliittisen alueen muodostamaa resurssien, teknologian ja inhimillisen toiminnan kokonaisuutta. Vielä muutama vuosi sitten ajateltiin, että maailma muodostaisi tulevaisuudessa yhteisen ”kylän”, jolla on selkeät säännöt. Mutta nyt geopoliittiset ekosysteemit keskittyvät suurvaltojen ympärille. Näillä on keskitettyä kykyä suoraan tai epäsuoraan kontrolloida keskeisiä virtoja, liittyivät ne sitten raaka-aineisiin, ihmisiin, tuotteisiin, rahoitukseen tai dataan.”
 (Mika Aalto, IS 27.5.2019)


Arkkitehtdit Olli Maijala ja Heikki Kukkonen vertasivat vuonna 1994 kolmenlaista ekoasumista: yksin, yhteisesti tai julkisluonteisesti, taloryhmässä, kylässä tai yksittäistalossa. He päätyivät suosittelemaan uudentyyppistä kylää muistuttavaa asumis- ja elämismuotoa. Uudenlaiset elinkeinot ja elämäntavat olivat tälle asumistyylille jo luoneet sosiaalisen tilauksen, sillä suurin ongelma maaseudulla on moottorivoimainen, pitkämatkainen liikkuminen. He osoittivat, miten yhteisesti taloryhmässä kehitetään permakulttuurin muotoista asumismallia. Permakulttuurikylä on "paikallinen, omavarainen ja omatoiminen, monimuotoinen ja monitoiminen sekä joustava ja dynaaminen."

Heidän mukaansa maaseudulla ensimmäiset sivilisaation merkit ovat olleet tie, viemäri ja vesijohto. Palveluvarustusta mitataan sillä, onko kauppa, koulu, joukkoliikenne ja kulttuuripalveluja. Ympäristönsuojelunneuvoston määritelmä kestävälle kehitykselle kuuluu:


Kestävä kehitys tarkoittaa luonnon ehdoilla tapahtuvaa ja maapallon voimavaroihin suhteutettua yksityisen ihmisen ja samalla koko ihmiskunnan tarpeiden tasa-arvoista tyydyttämistä sekä siihen perustuvaa ihmisten fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin lisääntymistä sukupolvesta toiseen.

Perinteisesti Suomeen on muodostunut kyliä siirryttäessä eränkäynnistä . maanviljelykseen. Luonnonmaantieteelliset seikat määräsivät, minne kyliä rakennettiin. Sarkajossa kylän peltokappaleet yhdistettiin ja jaettiin sarkoina sen mukaan kuinka paljon talot maksoivat veroja. Samalla tuli voimaan vainiopakko ja vuoroviljelyjärjestelmä. Kalalla ja metsällä käytiin yhdessä, korjaustyöt tehtiin talkoilla ja maan muokkaus, kylvö sekä leikkuu samanaikaisesti. Mutta 200 vuotta sitten Isossajaossa vuonna 1757 sarkoja alettiin yhdistää kullekin talolle, yhteismetsät jaettiin. Ryhmäkylät hajosivat lopullisesti Uusjaon jälkeen vuonna 1880. Kyläyhteisöt olivat jäykkiä.


Kestävässä kehityksessä ei ole kyse pelkästään teknisluonteisista korjauksista vaan kysymys on myös arvoista. Luonto määrää kehityksen ulottuvuudet, mutta ihmiset ne arvot joita noudatetaan. Sosiaalisesti hyvä asuinympäristö tarkoittaa, että paikalla asuu monen ikäisiä ihmisiä, alueella on oma identiteetti ja sosiaalisia verkostoja. Siellä voi sekä asua että tehdä työtä ja siellä on tarvittavia palveluja. Arvomaailma tulee esille elämäntavassa, kulutustottumuksissa ja asumistoiveissa.

Paikallisuus koskee energian ja luonnonvarojen kulutusta

- energiantuotanto: lämmitys, sähkö, liikkuminen
- materiaalit: raaka-aineet, valmistajat
- rakentaminen: paikalliset rakentajat -vedenotto: oma kaivo
- ravinnon tuotanto: omatoiminen alku tuotanto omilla viljelypalstoilla ja hyötyeläinten pito.

Maittotuotteet jatkojalostetaan itse, makkarat tuotetaan. Entä kahvi, kaakao ja mausteet? Villaa ja pellavaa, puun jalostus huonekaluksi ja tarve-esineiksi, viljakasveista saa nestemäistä polttoainetta, biodieseliä. Omaehtoisuus tarkoittaa luottamusta omiin voimiin, itsekunnioitus, uskaliaisuus ja omavaraisuus perustarpeiden suhteen. (Olli Maijala.Olli Maijala, Heikki Kukkonen: Maaseudun yhdyskuntarakenne ja kestävä kehitys, Miten elää kestävän kehityksen mukaisesti, Fyysiset ja toiminnalliset optimiratkaisut, Rakennetun ympäristön tutkimuslaitos, Teknillinen korkeakoulu, 1994/15)

Omavarainen ravinnon tuotanto ((Maija Hakanen 1993))


kasviviljely ja laidunmaata

vihannekset 150 m2

peruna 50 m2

hedelmät ja marjat 50 m2

viljatuotteet 300 m2

eläintuotteet 2100 m2

yhteensä 2650 m2


Omavaraistaloudessa 140 ihmistä tarvitsee

- 13 lypsylehmää, rehu- ja laidunalaa 14,4 ha
- 8 -13 nuorta nautaa lihantuotantoon, rehti ja laidunala 5,8 ha
- 3 emakkoa porsaiden tuottoa varten, rehuala 1,2 ha
- 225 kanaa, rehuala 2,5 ha
- 8 -35 lammasta, rehu- ja laidunala 5,8 ha
eli 140 ihmistä tarvitsee 30 ha

Hakasen laskelmien mukaan ihmisen tuottamat pääravinteet typpi, fosfori ja kalium virtsan, sekalaisten jätteiden, keittiöjätteiden, pesuvesien ja tuhkan muodossa yhdessä edellä esitettyjen eläinten lantamäärien kanssa riittävät pääravinteiden osalta tarvittavien peltoalojen lannoittamiseen.


Keuruun korkeudella 20 ihmistä tarvitsee omavaraisesti elääkseen 
(biodynaaminen neuvoja Jukka Kivelä) 

2 lehmää 2,5 ha rehua ja laidunmaata
20 kanaa, 1/2 munaa päivässä, 0,3 ha kauran jyviä
2 sikaa     0,2 ha rehua
2 vuohta, maitoa 11/vuohi/vrk
5 lammasta, 2 kg villaa/v/lammas 1,5 ha rehua ja laidunta
yhden hevosen, syö 2000 kg viljaa ja kasvista 1,5 ha

1600 kg perunaa, 80 kg/henkilö/vuosi 15 aaria
600 kg porkkanaa, l/henkilö/pv 3 aaria
400 kg sipulia, 20 kg/henkilö/vuosi 3 aaria
6 aaria muita vihanneksia,
400 kg mansikkaa, 20 kg/henkilö/vuosi 2 aaria
30 marjapensasta,
10 omenapuuta,
5 ha metsää, jonka vuotuinen kasvu korvaa vuotuiset hakkuut
rehu- ja laidunmaata 3 ha, 50 aaria viljapeltoa

Arvokkaat villiyrtit

Marja Valto haastatteli Sinikka Piippoa (http://www.golde.fi/ ) ja Jouko Kivimetsää (hortoilu.fi) https://areena.yle.fi/1-50138771. Tuli selväksi kunnolla villinä kasvavan ja puutarhayrtin huimaava ero.


Jalostukseen valitaan kaikille maistuvia mietoja kasveja, karvasaineet jalostetaan pois, vaikka juuri ne suojaisivat verenkiertoa, aivoja, sydäntä ja ruoansulatusta. Puutarhakasvit eli PAIJATUT kasvit saavat kaiken valmiina eikä niiden tarvitse kilpailla elintilasta eikä luonnon ankaruudesta.

Luonnonkasvit joutuvat kilpailemaan siitä kohdasta missä kasvavat.

Suomen valoisana kesänä kasveilla on pitkään uv-säteilysuoja. Kesäyönä kehittyy haihtuvia öljyjä ja fenoleja (antioksidantti) ja folaatteja (aivoille ja sydämelle) enemmän. Käsinkerätty villi, alle 38 asteessa kuivattu kasvi on arktista kultaa, vihreää kultaa! Villiyrtit sisältävät 10 kertaa enemmän kaiken puolista terveyttä edistäviä aineita kuin viljellyt kasvit.

Kannattaa kerätä ainakin nokkonen, voikukka, piharatamo,  jauhosavikka, lutukka, horsma, siankärsämö, mustaherukka, puolukka, vuohenputki, puna-apila, mesiangervo, koivu, pihlaja. Näin terveellisyysjärjestys aineosien perusteella. Villeistä ei voi tehdä salaattia pelkiltään, ne ovat liian voimallisia, vaan on pantava villi ja kesy yhteen.

Villiyrtit vaikuttavat mielialaan, ennakkoestävästi masennukseen ja Alzhaimeriin. Fenoliset aineosat, koliini ja haihtuvat öljyt estävät aivojen rappeutumista, virkistävät, parantavat muistia. C-vitamiini vaikutta hermoston välittäjäaineisiin, mieliala pysyy korkealla. Elimistö pitää flavonoideja “vieraana aineksena” ja pyrkii erittämään ne nopeasti pois. Tässä reaktiossa syntyvät entsyymit auttavat poistamaan elimistöstä karsinogeenejä ja mutageenejä, jotka voisivat aiheuttaa syöpää. Flavonoidien metabolismilla arvellaan olevan myös muita vastaavia terveydelle edullisia sivuvaikutuksia.


Kaikkiin sisältyy:
- folaattia – hyväksi aivoille, verisuonille ja sydämelle
- fenoleja – antioksidanttisia, haihtuvia öljyjä jotka ehkäisevä tulehduksia, vaikuttavat mieleen positiivisesti
- omega 3

  • Nokkonen: b, c- ja e-vitamiini, folaatti, kivennäisaine. Kaikki ovat polttoainetta aivoille, suojelevat munuaisia, tasoittavat verenpainetta, estävät kesän allergioita. Siksi on aloitettava jo helmikuussa ottamaan 2 rkl päivässä kuivattua jauhetta. Nokkoslettuihin silputaan nokkonen taikinaan, rahkaa, paljon proteiinia – puolukka-kuusenkerkkä hillon kanssa. Nokkonen pitää fyysistä ja henkistä kuntoa hyvänä.
  • Poimulehti on hyvä naisten limakalvoille kuukautiskivuille, C-vitamiinia ja fenoleja enemmän. 
  • Voikukan keltainen kukka maistuu toffeelle, lehdet ovat hyviä kun jättää karvaat punaruotiset pois. Viisi lehteä juustoleivälle, karjalanpiirakan päälle. Muffinseja kukista: jauhoa, sokeria, puolet taikinasta voikukan kukkia, siirappia – jännän makuisia. Appelsiinimarmelaadi ja voikukka sopivat yhteen leivän päällä. Nuput paistettuina tai etikkaliemessä kuin kapriksia. Minttu sopii voikukan kanssa.
  • Horsma: latva salaatteihin, rouhe vohvelitaikinaan, makeisiin ruokiin. Kukkanuppuja ja kukkia voi syödä, teenä fermentoidaan mustaksi Iivana teeksi. Kukat ovat kauniita juomissa ja leivonnan koristeeksi. Lehdissä paljon fenoleja, miehille hyviä - renturuusuja!
  • Vuohenputki on porkkanan ja sellerin makuinen, munakkaissa, hakkeluksessa, makuharmonia vuohjenjuuston kanssa kun notkistaa öljyllä, basilika fetan kanssa.
  • Mustaherukan lehtiä leivälle tai kalan päälle lisukkeeksi, kivan makuisia ja oksaalihappoa.
  • Puna-apilan kukkien fenoliset aineet vaikuttavat muistiin, silppua puna-apilan kukkia salaatteihin, sämpylöihin, leipään.
  • Kuusen ja männyt kerkissä, omenapuun ja koivun lehdissä fenolisia aineita ja c-vitamiinia. Omenapuunlehdet vaikuttavat sokeritaseeseen, pihlajan nuoret silmut karvasmantelimausteina, puiden lehdet on rohtoja, vahvistavat ruoansulatusta, limakalvoja ja ikeniä. Puolukan ja kuusenkerkän maut sopivat yhteen.
  • Litulaukka hyvää leivän päällä, poimulehti, vadelmanlehtien teeksi

Hortahakkelus: voikukka, vuohenputki, horsma, öljyä, viinietikkaa, suolaa, ehkä ketunleipää. Hakkelusta pizzan päälle.

Puistoihin tulisi kunnostaa rajattuja hortoilualueita, missä ei ole autojen saastetta eikä koirien ulkoilutusta.
Miksi et sinäkin hortoilisi? Horta sana on kreikkaa ja tarkoittaa villiä kasviperäistä syötävää. Yrttien keruu vie sinut luontoon, koska yrttejä ei kaupasta saa.


Ihmiskunnan olot tulevat kohentumaan loistavan tuhatvuotisen kauden eli millenniumin aikana. ”He totisesti rakentavat taloja ja asuvat niissä ja työstävät viinitarhoja ja syövät niiden hedelmän. He eivät rakenna toisen asuttavaksi, he eivät istuta toisen syötäväksi.” (Jesaja 65:21,22)


Juuri toiminnassa ihminen reaalistuu kokonaisuutena, holistisena, koska toiminta edellyttää kaikkia osajärjestelmiä ja samalla kehittää niitä. Kehollinen, tajunta, situationaalisuus.



Luku kirjaan: Leena Vilkka (toim.): Pentti Linkola, ystävä ja innoittaja

Vihreä Elämänsuojelun Liitto, Biofilos 2007. ISBN 978-952-99935- 2-9

Kun 1980-luvun alussa vielä uskoimme yhteiskunnan muutosmahdollisuuksiin, pääsi Ville Komsi perinteistä pukukoodiakin uhmaten eduskuntaan. Orastavan vihreän liikkeen tilaisuuksiin kerääntyi realoja ja fundeja. Edelliset osoittivat neuvotteluhalukkuutta järjestelmän kanssa, jälkimmäiset ideoivat kokonaan uusia suuntia. Järjestelmä voitti. Me ”järkiimme tulleet ihmiset” yritimme saada hyvin erilaisia ehdotuksia keskusteluun. Ekologinen puolue perustettiin ja sille ääniä kerännyt Veltto Virtanen pääsi eduskuntaan. Mutta pian ekoälymystö Pentti Linkolan johdolla alkoi tavata toisiaan puolueisiin sitoutumattoman VESLin (Vihreä Elämänsuojelu Liitto) nimissä.

Jos muutos ei ole mahdollinen demokraattisin keinoin valtion sisällä, ehkä muutosta voi edesauttaa ulkoistamalla itsensä yhteiskunnasta. Kirjoitin ensimmäisen ideani omavaraisesta ekoyhteisöstä VESLin tiedotteeseen otsakkeella ”Ekoeroottinen vanhainkoti”. Seuralehden toimittaja Hannu Holvas yhdistyksen pitkäaikaisena jäsenenä innostui ideasta vuonna 1992 ja Jari Sarasvuo esitteli ”permakulttuurisen päätepysäkin” saman tien TV-ohjelmassaan Minä ja Sarasvuo. Menestystarina oli taattu. Kolmen kuukauden aikana yli 200 ihmistä soitti ja antoi yhteystietonsa: ”Minäkin haluan elää kuin te. Tuottaa oman ruokani, käydä rankametsässä ja viettää vapaa-aikaa muiden samanmielisten ekoihmisten kanssa.”

Kantaäitien kanssa keräsimme kiinnostuneet muuttajat yhteen ja kiersimme bussilla ympäri Suomea etsimässä sopivaa kiinteistöä. Kuntien elinkeinoasiamiehet ottivat yhteyttä ja tarjosivat tyhjiksi jääneitä kouluja ja vanhainkoteja. Kesäkuussa 1997 allekirjoitimme 30 vuoden vuokrasopimuksen Ähtärin entisestä vanhainkodista Kaijanniemessä.

Johtolankoina olivat VESLin toimintaohjeet:

Uuden yhteiskunnan ei tule rakentua uudelle huipputeknologialle sen enempää kuin menneisyyden jäljentämisellekään, vaan paikallisyhteisöjen on löydettävä elintapa, jossa vanhat ja hyväksi todetut muodot ovat sovinnossa uuden, hyvän tiedon kanssa.

Elämä on elämistä varten, syntymistä, kasvamista, hoivaamista, rakastamista ja lopuksi kuolemista, tilan antamista toisille.

Ihminen tuskin pystyy pelkästään tieteen ja logiikan opeilla muuttamaan käyttäytymistään siten, että elonkehän terveyden ja elinvoiman heikkeneminen saadaan pysäytettyä. Siihen tarvitaan myös syvempää tunnetta ja henkisyyttä, sellaista luonnon kunnioitusta, josta uskonnot ja jo luonnonkansojen myytit puhuvat.

Laajennetaan perinteinen etiikka, humanismi tai uskonto koskemaan myös ihmisen suhdetta ympäröivään luontoon ja muihin lajeihin.

Jokaisessa maakunnassa tai ekoläänissä tulee olla vain sellainen asukasmäärä, jonka alue kykenee pääasiassa omavaraisesti elättämään köyhdyttämättä luonnonvaroja ja uhkaamatta alueen luonnonvaraisten eliölajien elinmahdollisuuksia. Jokainen alue muodostaa siis oman kokonaisuutensa, jossa asukasmäärä ja elinkeinot määräytyvät alueen luonnon laadusta ja ilmastosta.

Luonnonmukaisessa yhteiskunnassa ihmiset elävät pääasiassa maaseutuyhteisöissä, jotka tuottavat itse peruselintarvikkeensa ja kulttuurinsa välineet.

Lähimmäis- ja naapuriavun verkostot ovat arvokkaita ja niille yhteiskunnan tulee antaa mahdollisimman hyvät edellytykset.

Yhdyskuntien tulee hyvin pitkälle muodostaa sellaisia kokonaisuuksia, että kaikki jokapäiväiset toimet ja tarvikkeet löytyvät kävely- tai pyöräilymatkan päästä.

Omavaraisilla, luontoon sopeutuneilla paikallisilla yhteisöillä tulee olla valta päättää omista luonnonvaroistaan ja vastuu ekologisesti kestävästä taloudestaan.    (kirjoitus jatkuu kohdass: Omavaraisuus on mahdollista!)

Ajatuksia omavaraisuuden pohjaksi

Kirjailija Panu Rajala muutti 1970- luvulla maalle koska halusi saada yhteyden alkutuontatoon. Hänen mukaansa maalla on "sellainen tunne, että olen varmalla pohjalla, lyhyen matkan päässä kaikesta, mutta kuitenkin turvassa. Vaikka maailma kuinka tässä päällensä pällistäisi niin maalaiskylä on viimeinen joka säilyy ja elää."

Seitsemälle veljelle kylä merkitsi pelkkää kärsimystä ja yhteiskunnan normipakkoa. Veljekset pakenivat Impivaaran korpeen. Puukkojunkkarit olivat vastarinnassa kylään. Rajalan mukaan vasta Sillanpää tuo esille harmoonisen kyläyhteisön. Hänen mukaansa kyläyhteisö on nykymaailmassa yksityistynyt: "Hyvin rakennetut tiilitalot eristävät ihmiset toisistaan. Enää ei ole pihapiiriin poikkeajia tai jutunkertojia. Kylätiellä näkee vain kunnonhoitajia hölkkäämässä" (Maaseudun tulevaisuus 10.8.96)

Mikä suhde on kirjoista lukemisen ja oman tekemisen välillä? Löydän oman alani kirjoista hyvin vähän sellaista johon arkielämääni elämällä olen törmännyt. Vaikka koulutukseltani olenkin yhteiskuntatieteilijä.

EUssa on leaderohjelma tehty juuri meidän kaltaisia varten. Leaderissä toimeenpanijoita eivät ole alueviranomaiset eivätkä virkamiehet vaan paikalliset toimintaryhmät. Maaseudun aktiiviset ihmiset tekevät itse ohjelmansa. Joensuun seudun Leader-yhdistyksen puheenjohtaja Pertti Rannikko sano HS 24.10.96; korkeasti koulutettuja luovia ihmisiä näyttää olevan vaikea saada mukaan kunnallispolitiikkaan, mutta he lähtevät helpommin projektiluonteisiin hankkeisiin. Hankkeita toteuttavat vapaamuotoiset ryhmät ovat ottamassa osan niistä tehtävistä, joiden on katsottu kuuluvan kunnanvaltuustoille ja hallituksille."

Saksassahan tämä on näkynyt jo pitkään, kun on muodostettu nk. kaupunkifoorumeita.
Raskas yhteisöllisyys on muuttumassa kevyemmäksi, suvaitsevaiseksi ja erilaisuuksia arvostavaksi.

Keväällä 1996 ilmestyneessä kokoomuksen maaseutuohjelmassa ehdotetaan nk. maapankkien perustamista, jotka myöntävät halpoja lainoja maatalouteen ja että esim. tyhjiksi jääneisiin maataloihin voidaan perustaa pieniä kotimaisia vanhainkoteja.
Kyse on olemassa olovien tilojen konversiosta

Filosofi Esa Saarinen puhuu kyläenergiasta. Kyläläisiä ei sido yhteen perinne tai sukulaisuussuhteet vaan "vaistomaisesti aistittu yhteinen kohtalo" (Valtakunnallisen vihervuoden päätösseminaarissa joulukuussa 1995) Saarisen mielestä tulevaisuudessa ei enää voida turvautua siihen, että järjestelmä toisi ihmisten elämään elämänlaatua, vaan sitä on etsittävä muualta.

Juhani Kahelin valtiontalouden tarkastuvirastosta on vaatinut haastajaa nykyiselle valtolle ja taloudelle: valtiokeskeisyyden sijaan kansalaisyhteiskunta, keskittyvän markkinatalouden sijaan ekologinen ja hajautettu talous.

Meillä on edessä sekä maan ekologinen uusasuttaminen että kansalaisten sosiaalinen itsenäistyminen. Jospa me veronmaksajina saisimme sanoa kantamme siihen, mihin tarkoituksiin minun maksamiani veroja saa käyttää. Onko hallitus sellaisessa yhteiskunnassa, missä ihmiset alkavat äänestää jaloillaan enää oikea klikki päättämään, mihin rahat käytetään?
Kahelin kirjoittaa "Verottajan eli valtion ja kunten intressi on ta yhteiskunnan taloudellinen toimeliaisuus muotoihin, joissa kiertää raha, ei--rahallisten toimintamuotojen annetaan surkastua (HS 19.12.88)

Alunperin unelmoin paikasta mihin kuka tahansa voi tulla, tyhjätaskukin. Ketään ei hyysätä eikä hoivata eli paikalla ei ole ammattiauttajia eikä kenellekään paikalla olevalla ole erityistä tehtävää muiden kuuntelemiseksi. Tilalla vallitsee rytmi. Jokainen tekee töitä omavaraisuuden eteen neljä tuntia päivässä. Työt kiertävät viikosta toiseen: puutarha, keittiö, siivous, nikkarointi, navetta. Iltapäivisin ja iltaisin järjestetään kursseja

Kotiapua saa jo nyt vain kolmasosa tarvitsijoista. Runsas puolet vanhuksista saa apua lapsiltaan.
Suomen vanhukset ovat Pohjolan masentuneimpia, naiset vielä miehiä enemmän. Kaikkein masentuneimpia ovat jyväskyläläiset. Alakulon syynä on yksinäisyys ja toimintakyvyn puute. Nykyään masennusongelmista selviävät parhaiten ne, joilla on oma mies tai hyvä taloudellinen asema.

Omavaraisyhteisö liittyy siihen samaan ilmiöön kun on puhuttu, miten koskettelukurssit ovat vaihtuneet vuoristokiipeilyyn. Ihmiset kaipaavat jotain todellista tekemistä eivätkä vain puhumista. Ryhmäkoulutus metsässä on tehokasta, yhteinen osallistuminen ja onnistuminen. Luonnon ja eläinten parissa ihminen herkistyy uusille kokemuksille, jotka heijastuvat uutena asennoitumisena.
Depressiivisyys heikentää ihmisen immuunipuolustusta.

Ihmiset toimivat keskenään sen mukaan mikä heidän käsityksensä on itsestään ja toisesta. Toiminnan ja ilonpidon välityksellä oletukset muuttuvat tiedoksi ja jokainen tietää mitä häneltä odotetaan ja missä hän voi turvata kehenkin, vältytään turhilta riitelyiltä ja pettymyksiltä.

Iso osa ihmisistä ei tunnusta näkevänsä yhteyttä avohakkuiden ja käyttämänsä paperin välillä, sanoo Maailman metsäviikon pääpuhuja apulasprofessori Eric Hansen Tampereella 1997.

Varmaankin eniten ja terävimmin ajamastani asiasta on puhunut tutkija Juha Siltala. Siltala puhuu jopa Schindlerin listoista. Kansainvälinen tehotalous tarvitsee vain 10 prosenttia väestöstä. Muut ovat liikaväestöä. Hänen mukaansa ihmiset alistetaan alaikäisyyden tilaan, jossa he kilpailevat keskenään pyrkimättä vaikuttamaan rakenteisin.
Vaihtoehtoja on Siltalan mukaan. "Kaikki ahdinkoon joutuneet eivät varmaankaan suostu elämään klassista syrjäytyvän elämää. He haluavat tehdä elämästään hyvän ja mielekkään. Hänen mukaansa kolmannelle sektorille syntyy rinnakkainen moraalinen järjestys. Se voi toimia suhteellisen itsenäisesti ihmisten omilla ehdoilla, erillään rahataloudesta.

Itsearvostus joutuu pettävälle pohjalle kun itsenäisen kansalaisen ihanne kokonaan korvataan kasvavalla palkalla. Järjestelmä toimi niin kauan kriisiytymättä kuin vallankumousta pelkäävät kansallisvaltiot jakoivat tarpeeksi suuren osan tuotosta kansalle. Elintaso motivoi työhön vaikka päämäärät eivät tuntuneetkaan omilta. Yksilöllinen menestyminen sisältöön katsomatta toi mielekkyyttä.
Aikaa ei jää muuhun kuin markkinoilla oloon, itsensä myymiseen ja kuluttamiseen. Kansalaisen on todistettava elämisen oikeutensa taloudelle. Juha Siltala veikkaa kahta purkautumiskeinoa kriisistä: ihmiset palavat loppuun tai aloittavat omavaraistalouden (16.3.97)

Mitkä ovat kunnan eniten kasvavat menoerät vuonna 1997? Erikoissairaanhoito ja toimeentulotuki sanotaan sisäministeriön kuntaselvityksessä (HS 27.4.97) Erikoissairaanhoito ei tarkoita vain sydänleikkauksia ja venytyksiä, vaan masennuksen hoitoa.

Espoossa avattiin uusi palvelutalo. 55 paikkaisen Kuuskodin johtaja kertoo ylpeänä, miten asukkaiden päivä on aktiivista. He ulkoilevat, pelaavat biljardia, käyvät kuntosalilla ja jutustelevat. Heillä on myös päätäntävaltaa talon asioihin. Toverikunta päättää virkistystoiminnasta, kuten illanvietoista ja retkistä. Kuusikoti tekee työtään "kokonaisvaltaisesti ihmistä hoitaen ja hänet kohdaten", ylistetään yhteenvedossa. Yökkö.

Muurareista vain prosentti on alle 20 vuotiaita ja 13 prosenttia alle 30 vuotiaita.

Maalla tarvitaan vahvoja persoonia. Ihmisiä jotka tekevät oman päänsä mukaan vaikka maailma räjähtäisi ympärillä - ja räjähtämässähän se maailma on.


Tällä planeetalla maa, jonka läpimitta on 13000 km ja ilmaa ympärillä 13 km, ei voida pitkään pitää yllä autoja, lentokoneita, banaanien rahtausta. Emme voi elää kuin ydinkemiallisessa laboratoriossa, missä Suomessakin vuoden ympäri voi syödä samoja hedelmiä, käyttää t-paitoja ja vuorokauden ympäri kulkea päivänvaloa muistuttavissa olosuhteissa.

Saksalaisten politologien “kirkontornipolitiikka” tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että kun nousemme Kaijan katolle, näemme 90 prosenttia siitä ravinnosta, jolla pidämme itsemme kunnossa ja siitä puusta, jolla pidämme itsemme lämpiminä.

Omavaraisuudessa eläminen ei tarkoittanutkaan pelkästään, että tuntee puu- ja kasvilajit, kalavedet ja humuspitoisuuden. Tarvitaan myös taitoja. Kirjoitettua tietoa alkutuotannosta on vähän. Entisaikaan jokaisessa kylässä oli pappi, puoskari, seppä, suutari ja jokainen oli maanviljelijä.