Omavaraistaloudessa
Omavaraiselämää etsimässä
Vihreä Elämänsuojelun Liitto, Biofilos 2007. ISBN 978-952-99935- 2-9
Kun 1980-luvun alussa vielä uskoimme yhteiskunnan muutosmahdollisuuksiin, pääsi Ville Komsi perinteistä pukukoodiakin uhmaten eduskuntaan. Orastavan vihreän liikkeen tilaisuuksiin kerääntyi realoja ja fundeja. Edelliset osoittivat neuvotteluhalukkuutta järjestelmän kanssa, jälkimmäiset ideoivat kokonaan uusia suuntia. Järjestelmä voitti. Me ”järkiimme tulleet ihmiset” yritimme saada hyvin erilaisia ehdotuksia keskusteluun. Ekologinen puolue perustettiin ja sille ääniä kerännyt Veltto Virtanen pääsi eduskuntaan. Mutta pian ekoälymystö Pentti Linkolan johdolla alkoi tavata toisiaan puolueisiin sitoutumattoman VESLin (Vihreä Elämänsuojelu Liitto) nimissä.
Jos muutos ei ole mahdollinen demokraattisin keinoin valtion sisällä, ehkä muutosta voi edesauttaa ulkoistamalla itsensä yhteiskunnasta. Kirjoitin ensimmäisen ideani omavaraisesta ekoyhteisöstä VESLin tiedotteeseen otsakkeella ”Ekoeroottinen vanhainkoti”. Seuralehden toimittaja Hannu Holvas yhdistyksen pitkäaikaisena jäsenenä innostui ideasta vuonna 1992 ja Jari Sarasvuo esitteli ”permakulttuurisen päätepysäkin” saman tien TV-ohjelmassaan Minä ja Sarasvuo. Menestystarina oli taattu. Kolmen kuukauden aikana yli 200 ihmistä soitti ja antoi yhteystietonsa: ”Minäkin haluan elää kuin te. Tuottaa oman ruokani, käydä rankametsässä ja viettää vapaa-aikaa muiden samanmielisten ekoihmisten kanssa.”
Kantaäitien kanssa keräsimme kiinnostuneet muuttajat yhteen ja kiersimme bussilla ympäri Suomea etsimässä sopivaa kiinteistöä. Kuntien elinkeinoasiamiehet ottivat yhteyttä ja tarjosivat tyhjiksi jääneitä kouluja ja vanhainkoteja. Kesäkuussa 1997 allekirjoitimme 30 vuoden vuokrasopimuksen Ähtärin entisestä vanhainkodista Kaijanniemessä.
Johtolankoina olivat VESLin toimintaohjeet:
Uuden yhteiskunnan ei tule rakentua uudelle huipputeknologialle sen enempää kuin menneisyyden jäljentämisellekään, vaan paikallisyhteisöjen on löydettävä elintapa, jossa vanhat ja hyväksi todetut muodot ovat sovinnossa uuden, hyvän tiedon kanssa.
Elämä on elämistä varten, syntymistä, kasvamista, hoivaamista, rakastamista ja lopuksi kuolemista, tilan antamista toisille.
Ihminen tuskin pystyy pelkästään tieteen ja logiikan opeilla muuttamaan käyttäytymistään siten, että elonkehän terveyden ja elinvoiman heikkeneminen saadaan pysäytettyä. Siihen tarvitaan myös syvempää tunnetta ja henkisyyttä, sellaista luonnon kunnioitusta, josta uskonnot ja jo luonnonkansojen myytit puhuvat.
Laajennetaan perinteinen etiikka, humanismi tai uskonto koskemaan myös ihmisen suhdetta ympäröivään luontoon ja muihin lajeihin.
Jokaisessa maakunnassa tai ekoläänissä tulee olla vain sellainen asukasmäärä, jonka alue kykenee pääasiassa omavaraisesti elättämään köyhdyttämättä luonnonvaroja ja uhkaamatta alueen luonnonvaraisten eliölajien elinmahdollisuuksia. Jokainen alue muodostaa siis oman kokonaisuutensa, jossa asukasmäärä ja elinkeinot määräytyvät alueen luonnon laadusta ja ilmastosta.
Luonnonmukaisessa yhteiskunnassa ihmiset elävät pääasiassa maaseutuyhteisöissä, jotka tuottavat itse peruselintarvikkeensa ja kulttuurinsa välineet.
Lähimmäis- ja naapuriavun verkostot ovat arvokkaita ja niille yhteiskunnan tulee antaa mahdollisimman hyvät edellytykset.
Yhdyskuntien tulee hyvin pitkälle muodostaa sellaisia kokonaisuuksia, että kaikki jokapäiväiset toimet ja tarvikkeet löytyvät kävely- tai pyöräilymatkan päästä.
Omavaraisilla, luontoon sopeutuneilla paikallisilla yhteisöillä tulee olla valta päättää omista luonnonvaroistaan ja vastuu ekologisesti kestävästä taloudestaan.
Omavaraisuus on mahdollista!
Seitsemän vuoden aikana hämmästyimme, miten vähällä voi tulla toimeen ja miten paljon tuottaa lähiympäristössään napapiirinkin oloissa. Emme olleet askeetikkoja. Mielellään elimme tätä päivää - hyödynsimme kirpputorit, keräilypisteet, kauppojen ylijäämätuotteet ja “tilataksit”. Helppohan meidän oli hypätä pois rahataloudesta, kun yhteiskunnassa hylätään tarpeettomina tarpeellista.
Ruokatalous alkoi pyöriä jo ensimmäisen vuoden jälkeen. Saimme Valkeakosken eläinsuojeluyhdistykseltä luontoyrittäjän hylkäämän vuohiparven. Maitoa opimme vetämään utareista ja valmistamaan tuorejuustoa. Vähitellen onnistui myös fetajuuston teko. Kauhavalainen lammasfarmari lainasi meille kaksi lammasta, jotka palautimme vuoden kuluttua saatuamme niiltä viisi karitsaa. Liityimme maatiaiskanojen säilytysohjelmaan. Läheinen sikalanpitäjä lahjoitti ne porsaat, jotka eivät kelvanneet Itikalle. Loppuaikana saimme jo Miina Äkkijyrkän kanssa sopimuksen kyyttölehmien pidosta. Pojathan oli teurastettava syksyisin, pukit, pässit, kukot ja sonnit. Purkitettua lihaa riitti talveksi.
Vihannesten viljelyssä meitä onnisti: naapurissa asui luomuviljelijä. Keväisin ja syksyisin tarjosimme kitkemis- ja nostoapua ja saimme porkkanat, lantut ja punajuuret talveksi. Perunan ja sipulin viljely onnistui omallakin 10 ha tilalla. Villiyrttejä, marjoja ja sieniä löysimme lähimetsistä, ja pian kasvoi keittiön ikkunankin alla omia yrttejä ja perennoja. Myös jyvät saimme vaihtokaupalla, kyyditsimme ne myllyyn kuorittaviksi ja jauhoimme omalla myllyllä.
Läheiset maanviljelijät tarjosivat myös mahdollisuutta kerätä rankoja heidän metsistään. Kaupungin tekninen virasto ilmoitti purkutaloista, urakoitsijat toivat jätelautaa. Puukattilamme nieli 42 huoneen talossa motin puuta vuorokaudessa.
Vaatteet, tekstiilit ja tarve-esineet saimme joustavasti läheiseltä ekotorilta. Työntekijät tulivat meille vastavuoroisesti savusaunomaan ja grillijuhliin.
Pesuaineet tilasimme kanistereissa Elokuulta. Opimme myös itse keittämään lampaiden ja sikojen suolista saippuaa, vaikka mestareita piti haalia ympäri Pohjanmaan marttakerhojen.
Vaikka joitakin rautakaupan tuotteita oli vaikea hankkia, saimme paljon lahjoituksia. Monien pihalla seisoi niittykoneita ja talikoita. Jätelaudoista suoristimme naulat.
Laskimme, kuinka paljon ruoka-aineita 40 ihmistä tarvitsee omavaraisesti elääkseen:
4 lehmää, 40 kanaa, 4 vuohta, 10 lammasta ja 2 hevosta. Rehu- ja laidunmaata 6 ha ja 1 ha viljapeltoa. Perunaa 3200 kg, porkkanaa 1200 kg, sipulia 800 kg, muita vihanneksia 1000 kg, marjapensaita 90 kpl ja omenapuita 20 kpl.
Byrokratia kaatoi yrityksemme
Sanomattakin selvää, että työtä riitti. Koska lähes kaikki maksoivat 250 euroa kuukaudessa, vierailijat kahdeksan euroa vuorokaudesta, kertyi lämmitysjärjestelmän muuttamiseksi investointivaroja. Verottaja havaitsi säästöt ja mätkäytti ne omille tileilleen. Se oli ensimmäinen naula arkkuumme.
Yhdistyksenä ja osuuskuntana emme saaneet yhteiskunnan ilmaisia neuvontapalveluja. Loputon kaavakkeiden täyttäminen ja avuttomuus viranomaisten edessä vei voimia. Tuntui hirveältä maksaa 30 euroa tunnilta neuvonantajalle, kun kuukauden ruokalasku henkilöä kohti oli 10 euroa!
Tuotteitamme emme saaneet myydä, koska ne eivät täyttäneet EU-normeja. Eläimet olisi lain mukaan pitänyt viedä teurastamoon, mutta me ammuimme ne itse kotipihassa. Keittiössä olisi pitänyt käyttää vain kertakäyttöpyyhkeitä ja -rättejä. Vierashuoneilla oli tiukka standardi. Oikeuslaitos ei osannut päättää, oliko kyse kerrostaloasumisesta vai kodista.
Eipä tajunnut yhteiskunta, minkä uuden elämänmuodon yritäjät ajoi uuvuksiin. Kaupungeista vapautuisi juuri niitä pieniä asuntoja, joista on pula yksin asuvat muuttaessa yhteisöihin. Toimeentulo- ja asumistukimaksut kävisivät tarpeettomiksi, kun eläkeikäisetkin pärjäävät yhteisösä 300 eurolla kuukaudessa. Erityissairaanhoidon menot supistuisivat, kun yksinäiset ja itsensä syrjäytyneiksi tuntevat kaupunkilaiset eivät masennu ja heidän ruoka- ja elintapansa kohenevat. Maaseudulla tyhjilleen jääneet laitoskiinteistöt tulisivat lämmitetyiksi ja rappeutuvat navetat kunnostetuiksi. Maaseudun perinnemaisema säilyisi.
Kansalaiset valjastettu sitoutumattomuuteen
Globaali markkinatalous tarvitsee vain yhdenlaisia ihmisiä. Yhteisössämme ajatus päivittäisestä yhteistyöstä ja -vastuusta oli monelle uutta. Kukaan ei myöskään ollut oppinut niitä avuja, joita tarvitaan ekologisesti kestävään elämään. Ei ole edes normeja sille, mikä on loppujen lopuksi kestävä ratkaisu. Uusia innovaatioita tulee jatkuvasti ja niiden omaksuminen vaatii pitkää perehtymistä. Usein myös poisoppimista perinteisistä toimintatavoista. Elinkaarianalyysit ovat vasta tulollaan.
Usein syytetään onnettomuuksista inhimillistä erehdystä. Kone ja järjestelmä toimivat moitteettomasti. Yhteisöasumisessakin ihminen on heikoin lenkki. Kasvien ja eläinten elinkaari alkaa olla melko tunnettu. Mutta millä konstilla ihmiset ratkaisevat keskinäiset erimielisyytensä ja tekevät päätöksensä?
Linkola esittää joissain kirjoituksissaan samoin kuin VESL vahvoja poliisi- ja sotajoukkoja. Kautta historian on nähty, mihin väkivallalla tai pakottamalla joutudutaan. Yritys kukoistaa vain yhden diktaattorin ajan.
Suurin osa koeasujista muutti kaupungista. He eivät tulleet niinkään elämään omavaraisesti ja yhteisöllisesti, vaan pakoon tuskallista avioeroa, velkojia tai rötöksiä. He saivat syystä tai toisesta eläkettä, sillä muutenhan he eivät olisi voineet maksaa asumisesta. Työvoimatoimisto hätisteli nuoria muuttajia.
Kovin täydellisiä omavaraisyhteisöjä maailmassa ei vielä ole montaa. Sen sijaan moni tuottaa perhekuntana oman ruokansa ja lämmön. Ydinperhe tai laajennettu perheajattelu on kuitenkin murkautumasa ja hyvällä syyllä aikansa elänyt konsepti. Eteenpäin on etevän mieli. Maaseudulla perhe on yksin: Kaupungistuminen on tyhjentänyt kyläraitit ja TV vienyt vähätkin naapurit sisätiloihin.
Me omavaraisyheisöön muuttaneet ihmiset olimme jo niin rikkipuhki yhteiskunnan individualisoinnin ja hinnoittelun jäljiltä, kukin omanlaisen henkilöhistoriansa läpikäyneinä, ilman minkäänlaista kokemusta tai evästystä yhteisöelämää kohtaavista sisäisistä ja ulkoisista paineista, että taakat kävivät ylivoimaisiksi.
Omaehtoinen tuotanto kukoistaa korkeintaan Venäjällä ja Aasiassa. Siperian taigalta on levinnyt Anastasia-liike Itävaltaan ja Saksaankin. Yhteisössä jokaiselle perheelle annetaan hehtaa maata, missä se tuotetaan elintarvikkeensa.
Reservaatteja valtion toimesta!
Nykyihminen voi hankkia turvaa ja vapautta elämäänsä ainoastaan rahan avulla. Tästä seuraa monenlaisia ongelmia. Raha ei ole stabiili hyödyke, vaan se on itse tuote: rahalla voi finanssimaailmassa hankkia lisää rahaa. Mikä on toisille välttämättömyys, on toisille väline.
Järjestelmää salakavalasti ohjaileva musta käsi ei pysyttele vallassa poliisien tai lakipykälien voimalla. Se voi rahaan upotetuilla vaikutuskeinoilla hallita totaalisesti ihmisen näennäisesti vapaita ja yksilöllisiä ratkaisuja.
Eikö olisi helpotus, kun järjestelmälle tarpeettomat ihmiset saataisiin pois silmistä? Ehkä oravanpyöräläiset voisivat tulevaisuudessa ostaa meiltä hiilineutraalin kansalaisen päästökiintiöitä!
Vaikka kokeilumme aikana selvisi, että omavarainen elämä on mahdollista - ei ole ylipääsemättömän työlästä tuottaa luontoa kunnioittaen meluttomasti ruokaa ja lämpöä - työntyivät luurangot kaapeista.
Homeopatian perussäännön mukaan sama parantaa saman.
Leninin vallankumouksellisessa opissa vihollinen lyödään sen omilla
aseilla. Mikä sopisi paremmin keskustelun pohjaksi järjestelmiä
kilpailutettaessa kuin turvallisuus. Ihmiset pysyvät oravanpyörässä
muun muassa saadakseen turvallisuutta elämäänsä. Omavaraiselämässä
turvallisuus tulee siitä, että kaikki mitä päivittäin tarvitaan, on
lähellä ja hallittavissa. Jos järkiinsä tulon kortilla ei saa
vakuutettua ihmisiä yhteisöön muutosta niin ehkä turvallisuuteen
vetoamalla.
Kokemus osoittaa, että Suomessa omavaraisyhteisön voi ponkaista käyntiin vain valtiovalta, yhteiskunnan tuella. Kyse ei ole vain taloudellisesta tuesta, vaan juristin, kirjanpitäjän, psykologin, sosiaalihoitajan ja EU-neuvojan tiimi. Minkään vapaan kansalaisaktivismin turvin ei nykyajan totaalisessa järjestelmässä voi toteuttaa ihmiselle lajityypillistä elämää.
--------
Omavaraisyhteisöön muuttaminen on radikaali toimenpide: kulutustottumuksilla voi vaikuttaa enemmän kuin äänestämällä
Omavaraisyhteisöön muuttaminen on turvallisuushakuisuutta: Miten monta päivää ihminen pystyy elämään Helsingissä, jos sähkön jakeluverkolle tapahtuu jotain tai vesijohto tuhoutuu?
*****
Länsi-Suomen kesäyliopiston seminaari: Oma tupa ja perunamaa. Vihjekurssi omavaraisen talouden aikaansaamiseksi sekä rahan ja luonnon säästämiseksi
Kokemäellä 29.11.1998
Luonnonläheisen yhteisöelämän teoriaa ja käytäntöä
- Yhteisö vaihtoehtona ydinperheelle/yksinasumiselle/vanhainkodille
- Globaalisuus ja lokaalisuus: maailman ruokamarkkinat pakottavat paikalliseen ruoantuotantoon
- LETS-paikallisrahajärjestelmä luomassa ekologista ja taloudellista turvallisuutta
- Permakulttuuri kulutuskulttuurin vaihtoehtona
Permakulttuurisen Suomineito-yhteisön esittely
- Mistä kaikki alkoi?
- Mitä kolmen vuoden julkisuus on kertonut suomalaisten kiinnostuksesta?
- Kokemuksia omavaraisuudesta ja vaihto- ja keräilytaloudesta
Kirje Hilkka Pietilälle
YK -tiedotteet eivät näköjään vanhene ajan myötä ollenkaan. Ehkä niistä asioista pitäisi kirjoittaa aina vain uudella tavalla, että tieto jotain kautta pujahtaisi aivoihin. Faktaa on vaikea omaksua, ellei ensin ole myötämielinen asenne. Ja hyvin tiivis teksti ilman tulkintaa tahtoo helposti unohtua. 1930-luvun omavaraisuusohjeita lueskellessani tuli hyvä mieli. Permakulttuurista yritän saada vielä lisämateriaalia.
Olen lueskellut tarkkaan triangeli -juttuasi. Kirjoituksen hyvänä puolena on, että siinä on kyseenalaistettu vallitseva tapa laskea kansantuote ja nostaa sen työn arvoa, joka tehdään kodin seinien sisällä (household). Yritän miettiä, miten tästä eteenpäin.
Näkökulmani on niin toisenlainen, että kosketuspinta taitaa puuttua?
Minun käsitykseni mukaan tulonjako ja naisen työn arvostus olivat
ongelmia parikymmentä vuotta sitten. Nyt luonnonvarojen säilyminen on
ongelma numero yksi.
Ongelmana on mielestäni, että jutussasi on kaksi jotakuinkin vastakkaista käsitystä siitä, miten ihminen voi järjestää taloutensa. Toisaalta esittelet hyvinvointivaltion, jossa tavarat ja palvelut hinnoitellaan ja naisten työlle lasketaan käypä arvo. Toisaalta joissakin luvuissa täysin ja joissakin siellä täällä vetoat omavaraisuuteen. Omavaraisuus on mielestäni hyvin kaukana makrotaloutta, palkkaa ja rahataloutta.
Sivulla 6 sanot selvästi, että omavaraisuus olisi jokaisen MAAN oikeus. Yrittäisin selvitä ilman valtioita ja valtiollisia rajoja jo hyvinkin läheisessä tulevaisuudessa. Omavaraistaloudella ei mielestäni tarkoiteta jonkun valtion omavaraisuutta, vaan noin 600 -6000 ihmisen omavaraisuutta. Eli omavaraistaloudessa valtiolla ei ole sijaa. Ihmiset asuvat maantieteellisesti ja kulttuurisesti yhtenäisillä alueilla. Omavaraistaloudessa ei myöskään rahalla ole enää merkitystä. Pauanteellahan oli ihanteena sepän verstaassa valmistaa jopa oven saranat paikallisista tuotteista.
Ehkä siirtymävaiheessa tarvitaan Paloheimon seepra-mallia. Siirtymää saattaa hyvinkin edistää uusi tapa laskea BKT:hen myös naisen työ. Tulevaisuudessa kuljettaminen ja rahtaaminen on lopetettava.
Omavaraistalouteen ei kuulu palkkatyö. Työt jaetaan fyysisten ja henkilökohtaisten ominaisuuksien mukaan.
Aloitit lupaavasti viittaamalla pohjoismaisiin tutkimusprojekteihin. Yllätyin, että ne on tehty enemmän omavaraisuuden kuin hyvinvointi- ja sosiaalivaltion kannalta. Määrätynlainen turvallisuus ja laatu varmasti loppuu siinä vaiheessa kun siirrytään permakulttuuriin, mutta toisenlainen tulee tilalle. Ihmisiä ei enää hoideta monien koneiden voimalla sairaaloissa, nuoria juoksuteta jos jonkinlaisessa koulutuksessa. Yhteiskunta ei toimi kellokortin tavoin.
Onko household (perhe, suurperhe) talouden perusyksikkö? Omavaraistalouden uudessa versiossa eivät perhesuhteet ole tiiviitä, henkinen yhteys ehkä enemmänkin. Mielestäni household viittaa enemmän siihen mitä talon sisällä tapahtuu eikä se siis edellyttää omavaraisuutta ruoan, vaatteiden ja käytetyn energian suhteen. Omavaraisuudessa on kyse laajemmasta asiasta kuin "self-sustaining farming familystä"!
Marx on sanonut, että ensimmäinen työnjako oli se mikä perustui miehen ja naisen fyysiseen erilaisuuteen. Se ei ole toisen hyväksikäyttöä, kuten itsekin sanot (s. 4). Vasta kun toisesta tulee orja, kuten nyt on käynyt, muuttuu työnjako hyväksikäytöksi.
Nainen on varmastikin tärkeä, mutta 20 vuoden kotiäidin kokemuksella en voi muuta kuin myöntää, että jos talo on kylmä eikä ole leipää leikata lapsille, jäävät minun mahdollisuuteni hyvin vähäisiksi. Naisen merkitys ei ole primäärinen - ei ehkä miehenkään. Viluun ja nälkään ihminen kuolee nopeammin kuin sukupuuttoon. Beck sanoo hienosti, että jos mies tuodaan keittiöön, on kuin vain yritettäisiin tehdä sukupuolenvaihdos perheen sisällä muuttamatta itse järjestelmää.
Koska olen omavaraisuuden vankkumaton kannattaja, pidän public familyä aina patriarkaalisena. Ei ole ihmisen, ei miehen eikä naisen, eikä luonnon mukaista antaa jonkun suunnitella tai määrätä elämän edellytyksistä, istua koko päivää ilmastoidussa konttorissa tietokoneen ääressä, kuten sosiaalivaltiossa on väistämättä tehtävä.
Mekanisoituminen on ollut miehille yhtä tuhoisaa kuin naisille. Miehet kärsivät 50-vuotta täytettyään myös "vieraiden rutiinien" omaksumisesta esim. IBM:n myyntitykkinä. Tuntuu hiukan liioitellulta sanoa, että nainen tekee rutiinit.
BKT alkaa olla melko lailla mennyttä, joten mielestäni ei kannata nähdä suurta vaivaa yrittää tuoda naisten työtä esille BKT:ssä.
Sivulla 16 sanot, että kalastus ja metsästys on luonnon hyväksikäyttöä, mutta viljely ja ruokkiminen molemminpuolista hyödyntämistä. Sekin tuntuu hiukan liioittelulta. Ihmisellä on lihansyöjän hampaat ja suolisto, ehkä olisi hyvä löytää jonkun asteinen kohtuus.
Teollinen talous on toisessa paperissasi tyrmätty ehkä liian voimakkaasti tuhoavana sen raaka-aineen käytön vuoksi. Teollinen tuotanto on käsitykseni mukaan keskittymisen ja ihmisen tylsistymisen takia tuhoisaa.
En oikein ymmärrä mikä etu on jaotella kotitalous, viljelytalous ja teollinen talous. Vanha jaottelu makrotalous, kolmas sektori ja mikrotalous helpottaa muutosta enemmän. Ensimmäistä ja toista on pyrittävä supistamaan ja kolmatta kasvattamaan.
**************
24. toukokuu 1993 Vihreä Lanka
Marketta Hor
Onko maailmanvaltio insinöörien hourekuva?
Vihreä valtuuskunta on ottanut kantaa YK:n asemaan ongelmien ratkaisijana ja myös Eero Paloheimon käsitykseen tulevaisuuden ratkaisumalleista. Perustellusti voi esittää muunkinlaisia myönteisiä tulevaisuuden visioita.
Miten ihmiskunta voisi luoda tälle planeetalle ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän järjestelmän? Ekofilosofien piirissä kiistellään lähinnä kahdesta vaihtoehdosta: voiko maapallon turvata paremmin YK:n tapainen maailmalaajuinen organisaatio vai tulisiko jakaa päätös niin alas, että ihminen itse vaikuttaa niihin asioihin, joista hänen elämänsä riippuu. Yksimielisiä ollaan siitä, että koska ongelmat ovat globaalisia, on valtion kokoisen hallintayksikön aika ohi. Valtio ei ole maantieteellinen eikä kansallinen luomus, vaan määrätyn historiallisen ajanjakson symboli.
Maailmanvaltion välttämättömyyttä perustellaan sillä, että on olemassa ongelmia, jotka voidaan ratkaista vain maailmanlaajuisesti, esimerkiksi merten ja korkeiden ilmakerrosten saastuminen sekä tuhoavien myrkkyjen käyttö ja ennen kaikkea raaka-aineiden tuhlaus. Myös väestönkasvuun olisi helpompi vaikuttaa, jos ei tarvitsisi pelätä naapurivaltiosta muuttavien siirtolaisten tulvaa oman väen vähetessä.
Maailmanvaltiota vastaan puhuu kuitenkin se, että toivottavia päämääriä ei välttämättä saavuteta, vaikka kaikki valtiot sopisivat tarvittavista toimenpiteistä. Sovitut toimenpiteet olisivat tehokkaita vain silloin, jos niitä vahtimaan ja kontrolloimaan asetetaan tehokas ylikansallinen viranomainen. Maailmanvaltio olisi tehokas vasta, jos sillä olisi ne vallankäytön välineet, jotka nyt puuttuvat YK:lta.
Tämä johtaisi hallintovaltaiseen maailmaan, jonka pitäisi säädellä kaikkia raaka-aineita ja elintarvikkeiden tuotantoa ja vastustaa jopa yksittäisten valtioiden etuja. Maailmanvaltion tulisi myös päättää eri maiden lapsiluvusta ja rangaista rikkomuksista. Miten se pystyisi saamaan aikaan ratkaisut ja mistä se saisi tarvittavan tiedon? Jokainen kansakunta odottaisi maailmanvaltiolta oikeudenmukaista kohtelua. Mutta miten oikeudenmukaisuus voidaan määritellä? Onko oikeudenmukaista se, mikä parantaa valtion kilpailukykyä, vai se mikä lisää planeetan kehitystä? Kamppailu olemassaolosta käy tulevaisuudessa yhä kovemmaksi. Miten voidaan löytää niitä mittoja, joiden mukaan maailmanvaltiota tulisi hallita? Maailmanvaltio-ajatus pakottaa meidät asumaan 'teknisessä vankilassa'.
"Unelma 'yhdestä maailmasta' osoittaa maailman käsittämistä puhtaasti teoreettisesti ja teknisesti. Tällä käsityksellä ei ole mitään tekemistä luonnonlakien kanssa. Jos maailmanvaltio joskus onnistuisi, joutuisimme elämään 'absoluuttisten ratkaisujen terrorissa'. Luonnossa tapahtuu koko ajan jakaantumista, erikoistumista ja moninaisuutta. Tämä periaate on myös
elämän elinehto. Vaikka sen joissakin osissa tapahtuisi onnettomuuksia, ne eivät koskaan ole niin suuria, että koko järjestelmä tuhoutuisi. Jakaantuminen ja yhtyminen on luonnon suurin viisaus. Vain narri voi kuvitella osaavansa järjestellä kaiken paremmin kuin mitä Luoja on tähän mennessä tehnyt.
Ihminen ei pysty oppimaan kaikkea eikä hänellä ole viisautta eikä edes hermoja ottaa vastaan rauhallisesti sellaisia asioita, joita hän ei voi muuttaa. Jos tarkastelee ihmisten asemaa tällä planeetalla, ei voi edes toivoa, että muodostuisi yhtenäinen 'maailman sisäpolitiikka'.
Ranskalainen filosofi Rousseau kertoi 1750-luvulla, että sota ei ole ihmisen ja ihmisen välinen suhde, vaan valtion ja valtion välinen suhde. Ranskalainen politologi Raymond Aron kirjoittaa samoin. Jos ihminen on periaatteessa aggressiivinen ja yhteiskunta rauhanomainen, historiallinen kehitys johtaisi rauhaan kunhan saadaan maailmanlaajuinen yhteiskunta. Mutta jos ihminen ei ole periaatteessa aggressiivinen, ovat sodan juuret yhteiskunnassa itsessään. On viisasta luopua valtiosta.
Maailmanvaltiota vastaan puhuu myös se, että jos aseiden rajoitusta kontrolloidaan luontevasti, se tulisi maksamaan yhtä paljon kuin aseet itse. Miksi tuhlata yhtä paljon rahaa siihen, että suojaudutaan sotaa vastaan kuin siihen että puolustaudutaan toisiamme vastaan?
200 vuotta sitten Montesquieu kirjoitti ylistyspuheen pienten hallintoyksikköjen puolesta:
"Tasavallalle tunnusomaista on, että siihen kuuluu vain pieni alue. Suuressa tasavallassa on suuria omaisuuksia ja siksi siellä on vaikea saavuttaa
tasapuolisuutta. Yksittäisen ihmisen käsiin on uskottava valtavia omaisuuksia ja tästä seuraa, että etujen saajista tulee itsekkäitä. Suuressa tasavallassa yleinen etu on uhrattava tuhansille yksittäiseduille. Etuihin myönnetään
poikkeuksia ja joillekin etuja tulee sattumalta. Pienessä tasavallassa yhteinen etu tuntuu jokaisesta läheisemmältä. Siksi väärinkäytöksiltä vältytään paremmin ja rikkomuksia on myös vaikeampi pitää salassa."
Nykyajan ekologit ovat todistelleet, että mitä keskittyneempi järjestelmä on sitä tuhoisampi se on yksilölle. Mitä enemmän työnjakoa järjestelmä soveltaa, sitä vaarallisempi se on kokonaisuudelle. Ekologisen jatkuvuuden turvaaminen edellyttää lukemattomien keskinäisten riippuvuuksien tajuamista. Ajatus perustuu siihen, että vain pieniin verkostoihin perustuvissa järjestelmissä voidaan kunnolla hyödyntää biosfäärin kaikkia mahdollisuuksia.
Vaikka kehitys on kulkemassa kohti suurta yhteistä maailmanvaltiota, puhutaan myös uudesta . 'kirkontornipolitiikasta'. Siinä tavoitteeksi on asetettu jonkinlainen kirkontornin horisontti. Jokaisen tulisi kotikylänsä kirkontorniin kiivetessään nähdä 97% omista elinehdoistaan. Elämää ja kuolemaa eivät ohjailisi enää tuntemattomat tuulet tai olemattomat järjestelmät. Kirkonkylä muodostaisi vastakohdan nykyisen kaltaiselle riippuvuudelle. Vain niissä energian ja aineen kierrätys voidaan yhdistää järkevästi. Ekokylässä olisivat avainkäsitteitä autarkia, feodalismi, desentralisointi ja oma apu. Itsenäinen ja omavarainen kylät toimii yhtenäisellä ekologisella ja kulttuurisilla alueella.
Yhteiskunnallisena mallina ekokylä tarkoittaa 60-6000 ihmisen itsenäisiä ja päätösvaltaisia yhteisöjä, taloudellisesti korkeintaan 6000 ihmisen autarkisia eli omavaraisia alueita. Omavaraisuuteen pyritään ravinnon, energian ja muiden raaka-aineiden, myös kulutustavaroiden suhteen. Vain ihmisten välisen dialogin suhteen ei oltaisi omavaraisia. Henkisyyteen on vara suuntautua. Fyysinen on paikallista, henkinen on globaalia.
Omavaraisuus on kulmakivi siksi, että energiaa voidaan säästää parhaiten, kun tavaroita ei tarvitse kuljettaa. Paikallisia luonnonvaroja voidaan hyödyntää, vaikka ne ovat pieniä. Tuotanto vastaa todennäköisimmin tarvetta, kun kuluttajat itse suunnittelevat ja valmistavat tuotteet. Hyötyjä ja haittoja voidaan punnita vastakkain, koska tuotannon hyöty koituu niille, jotka kantavat ympäristöhaitat. Valta ja vastuu on oltava niillä ihmisillä, jotka jakavat tehtyjen päätösten ja niiden toteuttamisen vaikutukset.
Niin Sointulat kuin sosialistiset kolhoosit ja spirituaaliset aurinkoyhteisöt ovat jonkinlaisia kirkonkylien eli kuten nykyään sanotaan ekokylien esiasteita. Vaikka useimmat kokeilut ovat 18 epäonnistuneet, paljon paremmin ei ole käynyt sosialistisille markkinatalousyhteiskuntamalleillekaan, vaikka ne jatkavat olemassaoloaan.
Pentti Linkola (siv. 40):
Sen jälkeen kun ihminen luopuu tuottamasta ravintoaan kotipellolla ja pihapuutarhassa ja sen sijaan kuljettaa sitä maan äärestä toiseen, kun hän ei enää polta uunissaan kotihaan koivua, vaan raahauttaa sinne öljyt kymmenentuhannen kilometsin takaa, ja sen jälkeen kun hän ei palauta tunkio- ja käymäläjätteitään suoraan takaisin luonnon kiertokulkuun pihanperän nokkosten ja kotipellon avulla, sen jälkeen jäte- ja saasteongelmia ei voida poistaa millään, niitä voidaan vain siirtää paikasta toiseen.
Asutuskeskuksilla on tuhoisan kalliisti ylläpidettävä kaukohuolto. Elämä ilman kosketusta ravinnon tuotantoon on Timo Kukan määritelmään mukaan kuin tekohengityksen varassa elämistä. (81)
Pääjohtajille ja yli-insinööreille Linkola järjestäisi ”suurehkon eristetyn” alueen, jossa he saisivat tehdä vastuunalaista suunnittelutyötä 20 tuntia vuorokaudessa, rakentaa voimalaitoksia, tekojärviä, sähkörautateiden pätkiä ja uskomattoman korkeita ulamastoja ja jossa vatsahaavoihin erikoistuneita lääkäreitä olisi riittävästi käytettävissä. (35)
Ihminen on Linkolan mukaan"verille saakka köytetty uhri, teollisuuden, kaupan ja mainonnan uhri, pakkokuluttaja.
Eero Paloheimo (s. 42): "Käsityöhön en luota yleisenä tuotannollisena käytäntönä lainkaan, ajanvietteenä kylläkin."
Pentti Linkola (siv. 26): Minä olisin viikon sisään köyden jatkona, jos minä joutuisin kääntelemään jonkin sosiaalivakuutustoimiston papereita tai värkkäämään sitä rihkamaa, mitä valtaosa teollisuudesta valmistaa."
Olli Maijala, Heikki Kukkonen:
Maaseudun yhdyskuntarakenne ja kestävä kehitys
Rakennetun ympäristön tutkimuslaitos, Teknillinen korkeakoulu, 1994/15
Miten elää kestävän kehityksen mukaisesti
Fyysiset ja toiminnalliset optimiratkaisut
Tutkimuksessa verrataan kolmenlaista ekoasumista: yksin, yhteisesti tai julkisluonteisesti, taloryhmässä, kylässä tai yksittäistalossa. Johtopäätöksenä suositellaan uudentyyppistä kylää muistuttavaa asumis- ja elämismuotoa. Uudenlaiset elinkeinot ja elämäntavat ovat tälle asumistyylille jo luoneet sosiaalisen tilauksen. Tutkimuksessa tuli esille, että suurin ongelma maaseudulla on moottorivoimainen, pitkämatkainen liikkuminen.
Tähän kirjoitukseen olen kerännyt tietoja siitä, miten yhteisesti taloryhmässä kehitetään permakulttuurin muotoista asumismallia. Tulevaisuuden permakulttuurikylä on paikallinen, omavarainen ja omatoiminen, monimuotoinen ja monitoiminen sekä joustava ja dynaaminen.
Maaseudulla ensimmäiset sivilisaation merkit ovat olleet tie, viemäri ja vesijohto. Talo luokitellaan "puutteellisesti varustetuksi", jos siitä puuttuu viemäri, vesijohto, WC, lämmin vesi ja keskuslämmitys (s. 13). Palveluvarustusta mitataan sillä, onko kauppa, koulu, joukkoliikenne ja kulttuuripalveluja. Ympäristönsuojelunneuvosto on suositellut kestävälle kehitykselle seuraavanlaista määritelmää:
Kestävä kehitys tarkoittaa luonnon ehdoilla tapahtuvaa ja maapallon voimavaroihin suhteutettua yksityisen ihmisen ja samalla koko ihmiskunnan tarpeiden tasa-arvoista tyydyttämistä sekä siihen perustuvaa ihmisten fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin lisääntymistä sukupolvesta toiseen.
Perinteisesti Suomeen on muodostunut kyliä siirryttäessä eränkäynnistä . maanviljelykseen. Luonnonmaantieteelliset seikat määräsivät, minne kyliä rakennettiin. Sarkajossa kylän peltokappaleet yhdistettiin ja jaettiin sarkoina sen mukaan kuinka paljon talot maksoivat veroja. Samalla tuli voimaan vainiopakko ja vuoroviljelyjärjestelmä. Kalalla ja metsällä käytiin yhdessä, korjaustyöt tehtiin talkoilla ja maan muokkaus, kylvö sekä leikkuu samanaikaisesti. Mutta 200 vuotta sitten Isossajaossa vuonna 1757 sarkoja alettiin yhdistää kullekin talolle, yhteismetsät jaettiin. Ryhmäkylät hajosivat lopullisesti Uusjaon jälkeen vuonna 1880. Kyläyhteisöt olivat jäykkiä.
Kestävässä kehityksessä ei ole kyse pelkästään teknisluonteisista korjauksista vaan kysymys on myös arvoista (23) Luonto määrää kehityksen ulottuvuudet, mutta ihmiset ne arvot joita noudatetaan.
Sosiaalisesti hyvä ja kestävä asuinympäristö tarkoittaa, että paikalla asuu monen ikäisiä ihmisiä, alueella on oma identiteetti ja sosiaalisia verkostoja. Siellä voi sekä asua että tehdä työtä ja siellä on tarvittavia palveluja. Arvomaailma tulee esille elämäntavassa, kulutustottumuksissa ja asumistoiveissa.
Kirjassa on kuusi eri skenaariota maaseudun kehityksestä. Yksikään niistä ei ota huomioon uudenlaista yhteisöllisyyttä, vaatimattomuutta ja hiljentymistä.
Paikallisuus koskee energian ja luonnonvarojen kulutusta
- energiantuotanto: lämmitys, sähkö, liikkuminen
- materiaalit: raaka-aineet, valmistajat
- rakentaminen: paikalliset rakentajat -vedenotto: oma kaivo
- ravinnon tuotanto: omatoiminen alku tuotanto omilla viljelypalstoilla ja hyötyeläinten pito (Hakanen 1993) (28)
Maittotuotteet jatkojalostetaan itse, makkarat tuotetaan. Entä kahvi, kaakao ja mausteet? Villaa ja pellavaa, puun jalostus huonekaluksi ja tarve-esineiksi, viljakasveista saa nestemäistä polttoainetta, biodieseliä (91)
Omaehtoisuus tarkoittaa luottamusta omiin voimiin, itsekunnioitus, uskaliaisuus ja omavaraisuus perustarpeiden suhteen
Omavarainen ravinnon tuotanto
(Maija Hakanen 1993)
kasviviljely ja laidunmaata
vihannekset 150 m2
peruna 50 m2
hedelmät ja marjat 50 m2
viljatuotteet 300 m2
eläintuotteet 2100 m2
yhteensä 2650 m2
Omavaraistaloudessa 140 ihmistä tarvitsee
- 13 lypsylehmää, rehu- ja laidunalaa 14,4 ha
- 8 -13 nuorta nautaa lihantuotantoon, rehti ja laidunala 5,8 ha
- 3 emakkoa porsaiden tuottoa varten, rehuala 1,2 ha
- 225 kanaa, rehuala 2,5 ha
- 8 -35 lammasta, rehu- ja laidunala 5,8 ha
eli 140 ihmistä tarvitsee 30 ha (s. 89)
Hakasen laskelmien mukaan ihmisen tuottamat pääravinteet typpi, fosfori ja kalium virtsan, sekalaisten jätteiden, keittiöjätteiden, pesuvesien ja tuhkan muodossa yhdessä edellä esitettyjen eläinten lantamäärien kanssa riittävät pääravinteiden osalta tarvittavien peltoalojen lannoittamiseen.
Toimittaja Annamari Sipilä hs 13.11.09: Maailmassa on 900 miljoonaa nälkäistä. Pitäisikö tuotantoa lisätä nopeasti? Ei, ei ja ei. Maailmassa ei ole pula ruoasta. "On hyvin vaarallista sanoa, että nälkä on sama asia kuin se, että maailmassa on liian vähän suokaa", sanoi YK:n ihmisoikeusneuvoston ruokavaltuutettu, professori Olivier De Schutter torstaina Brysselissä. Lihan- ja viljantuotannon raju lisääminen ei johda välttämättä nälkäisten ruokkimiseen. Samaan aikaan paineet biopolttoaineiden käytön lisäämiseksi kasvavat... Tavallista EU-kuluttajaa De Schutter kehottaa vähentämään lihan ja maitotuotteiden kulutusta. Tehokarjan ruokkiminen on nälkäisiltä pois. Päättäjien puolestaan pitäisi tajuta, että elintarvikeraaka-aineet eivät ole mitä tahansa raaka-aineita eikä maatalous mitä tahansa teollisuutta. Maatalous on nyt yksi suurimmista saastuttajista. Tilanne ei parane, jos suurtuotanto säilyy ihanteena.
Ainut keino millä nykyihminen voi hankkia turvaa ja vapautta elämäänsä, on raha. Tämä aiheuttaa monenlaisia ongelmia. Raha ei ole mikään stabiili hyödyke, vaan itse tuotee: rahalla voi hankkia lisää rahaa.
Järjestelmän musta käsi ei tarvitse vahteja eikä lakeja, kun se voi rahan sisältämillä vaikutuskeinoilla hallita totaalisesti ihmisten näennäisesti vapaita ja yksilöllisiä ratkaisuja.
Edesmenneeseen omavaraisyhteisöömme muuttaneet ihmiset olivat/olimme jo niin rikkipuhki yhteiskunnan individualisoinnin ja hinnoittelun jäljiltä, kukin omanlaisen henkilöhistoriansa läpikäyneinä, ilman minkäänlaista kokemusta yhteisöelämän sisäisistä ja ulkoisista lonkeroista.
Kirkontornissa ratkaisu. Omavarainen elämä on mahdollista. Ei ole ylipääsemättömän työlästä tuottaa luontoa hävittämättä ja meluttomasti ruoka ja lämpö. Tuntuu turvalliselta, kun kaikki mikä on tarpeellista, on lähellä. Mutta Suomessa omavaraisyhteisön voi ponkaista käyntiin vain valtiovalta, yhteiskunnan tuella. Minkäänlainen vapaa kansalaistoiminta ei ole mahdollista.
Arvokkaat villiyrtit
Marja Valto haastatteli Sinikka Piippoa (http://www.golde.fi/ ) ja Jouko Kivimetsää (hortoilu.fi) https://areena.yle.fi/1-50138771 Tuli selväksi kunnolla villinä kasvavan ja puutarhayrtin huimaava ero.
Luonnonkasvit joutuvat kilpailemaan siitä kohdasta missä kasvavat.
Jalostukseen valitaan kaikille maistuvia mietoja kasveja, karvasaineet
jalostetaan pois, vaikka juuri ne suojaisivat verenkiertoa, aivoja,
sydäntä ja ruoansulatusta. Puutarhakasvit eli PAIJATUT kasvit saavat
kaiken valmiina eikä niiden tarvitse kilpailla elintilasta eikä luonnon
ankaruudesta. Myös Suomen valoisana kesänä kasveilla on pitkään
uv-säteilysuoja. Kesäyönä kehittyy haihtuvia öljyjä ja fenoleja
(antioksidantti) ja folaatteja (aivoille ja sydämelle) enemmän.
Käsinkerätty villi, alle 38 asteessa kuivattu kasvi on arktista kultaa,
vihreää kultaa! Villiyrtit sisältävät 10 kertaa enemmän kaiken puolista
terveyttä edistäviä aineita kuin viljellyt kasvit.
Kannattaa kerätä ainakin nokkonen, voikukka, piharatamo, jauhosavikka, lutukka, horsma, siankärsämö, mustaherukka, puolukka, vuohenputki, puna-apila, mesiangervo, koivu, pihlaja. Terveellisyysjärjestys aineosien perusteella. Ruokaillessa villeistä ei voi tehdä salaattia pelkiltään, ne ovat liian voimallisia, vaan on pantava villi ja kesy yhteen.
Villiyrtit
vaikuttavat mielialaan, ennakkoestävästi masennukseen ja Alzhaimeriin.
Fenoliset aineosat, koliini ja haihtuvat öljyt estävät aivojen
rappeutumista, virkistävät, parantavat muistia. C-vitamiini vaikutta
hermoston välittäjäaineisiin, mieliala pysyy korkealla. Elimistö pitää
flavonoideja “vieraana aineksena” ja pyrkii erittämään ne nopeasti
pois. Tässä reaktiossa syntyvät entsyymit auttavat poistamaan
elimistöstä karsinogeenejä ja mutageenejä, jotka voisivat aiheuttaa
syöpää. Flavonoidien metabolismilla arvellaan olevan myös muita
vastaavia terveydelle edullisia sivuvaikutuksia.
Kaikkiin sisältyy:
- folaattia – hyväksi aivoille, verisuonille ja sydämelle
- fenoleja – antioksidanttisia, haihtuvia öljyjä jotka ehkäisevä tulehduksia, vaikuttavat mieleen positiivisesti
- omega 3
- Nokkonen: b, c- ja e-vitamiini, folaatti, kivennäisaine. Kaikki ovat polttoainetta aivoille, suojelevat munuaisia, tasoittavat verenpainetta, estävät kesän allergioita. Siksi on aloitettava jo helmikuussa ottamaan 2 rkl päivässä kuivattua jauhetta. Nokkoslettuihin silputaan nokkonen taikinaan, rahkaa, paljon proteiinia – puolukka-kuusenkerkkä hillon kanssa. Nokkonen pitää fyysistä ja henkistä kuntoa hyvänä.
- Poimulehti on hyvä naisten limakalvoille kuukautiskivuille, C-vitamiinia ja fenoleja enemmän.
- Voikukan keltainen kukka maistuu toffeelle, lehdet ovat hyviä kun jättää karvaat punaruotiset pois. Viisi lehteä juustoleivälle, karjalanpiirakan päälle. Muffinseja kukista: jauhoa, sokeria, puolet taikinasta voikukan kukkia, siirappia – jännän makuisia. Appelsiinimarmelaadi ja voikukka sopivat yhteen leivän päällä. Nuput paistettuina tai etikkaliemessä kuin kapriksia. Minttu sopii voikukan kanssa.
- Horsma: latva salaatteihin, rouhe vohvelitaikinaan, makeisiin ruokiin. Kukkanuppuja ja kukkia voi syödä, teenä fermentoidaan mustaksi Iivana teeksi. Kukat ovat kauniita juomissa ja leivonnan koristeeksi. Lehdissä paljon fenoleja, miehille hyviä - renturuusuja!
- Vuohenputki on porkkanan ja sellerin makuinen, munakkaissa, hakkeluksessa, makuharmonia vuohjenjuuston kanssa kun notkistaa öljyllä, basilika fetan kanssa.
- Mustaherukan lehtiä leivälle tai kalan päälle lisukkeeksi, kivan makuisia ja oksaalihappoa.
- Puna-apilan kukkien fenoliset aineet vaikuttavat muistiin, silppua puna-apilan kukkia salaatteihin, sämpylöihin, leipään.
- Kuusen ja männyt kerkissä, omenapuun ja koivun lehdissä fenolisia aineita ja c-vitamiinia. Omenapuunlehdet vaikuttavat sokeritaseeseen, pihlajan nuoret silmut karvasmantelimausteina, puiden lehdet on rohtoja, vahvistavat ruoansulatusta, limakalvoja ja ikeniä. Puolukan ja kuusenkerkän maut sopivat yhteen.
- Litulaukka hyvää leivän päällä, poimulehti, vadelmanlehtien teeksi
Hortahakkelus: voikukka, vuohenputki, horsma, öljyä, viinietikkaa, suolaa, ehkä ketunleipää. Hakkelusta pizzan päälle.
puistoihin rajattuja hortoilualueita, missä ei ole autojen saastetta eikä koirien ulkoilutusta.
Miksi et sinäkin hortoilisi? Horta sana kreikkaa ja tarkoittaa villiä kasviperäistä syötävää
Yrttien keruu vie sinut luontoon, koska yrttejä ei kaupasta saa.
Juuri toiminnassa ihminen reaalistuu kokonaisuutena, holistisena, koska toiminta edellyttää kaikkia osajärjestelmiä ja samalla kehittää niitä. Kehollinen, tajunta, situationaalisuus.