•  (Phillips-Fein: Invisible hands: The Businessmens Crusade Against the New Deal) 
• Naomi Klein: Tuli on irti. Maapallon polttava tulevaisuus 2020 (suom. 2022)
• Naomi Klein, Ideologia ja valta 1 1996, suom. 2002
  
• Yuval Noah Harrar: Homo Deus, Huomisen lyhyt historia, 2017
• Veikka Lahtinen, Pontus Purokuru: Mikä liberalismia vaivaa?, 2020
• Gary Zukav, Kvanttifysiikka,  The Dancing Wu Li Masters,
• An Overview of the New Physics, 1979
• Dorothy ja Walter Schwarz: Living Lightly, Kurkistus tuhlausajan jälkeisen vuosituhannen elämäntapaan 1998
• Erich Fromm: Rakkaus ja henkinen kypsyys, 1956
• Hilkka Pietilä, Yli rajojen, into 2013
  
• Jarno Hietalahti, Mika Pekkola: Terapiaa mielipuoliselle maailmalle, 
• Erich Fromm ja radikaalihumanismin lupaus, 2019
• Aldous Huxley: Saari, 1962 (käännetty suom. 2013
  

Naomi Klein: 
Tuli on irti. Maapallon polttava tulevaisuus

Into 2022

alkuperäinen 2019, Case for a Green New Deal

Merkittävä hetki, jolloin maailma oli liikkumassa kohti tiukkaa ja tieteeseen perustuvaa globaalia ilmastosopimusta oli vuosi 1988. Silloin NASAn edustaja kertoi USA:n kongressille olevansa 99-prosenttisesti varma siitä, että ilmasto todella lämpeni ihmisten toiminnan seurauksena. Torontossa kokoontui tutkijoita muuttuvan ilmakehän maailmankonferenssiin keskustelemaan päästöjen vähennyksistä. YK:n hallitusten välinen ilmastomuutospaneeli kokoontui ensimmäistä kertaa. Time-lehti antoi ”Vuoden mies” -palkinnon sijaan vuoden ”Vuoden planeetta palkinnon ” ”Uhanalaiselle Maalle”. Toimittajien mielestä syyt eivät olleet ihmisluonnossa vaan juutalais-kristillisessä näkemyksessä ihmisen oikeudessa hallita luontoa. Tämä ajattelutapa oli syrjäyttänyt kristinuskoa edeltäneen maailmankuvan, jossa maailma nähtiin äitinä, hedelmällisenä elämän antajana. Luonto oli pyhä ja kuolevaiset ihmiset sille alisteisia. Naomi Kleinin mukaan perustavanlaatuinen muutos oli käden ulottuvilla, mutta livahti sormien välistä, kun Yhdysvallat lopetti kansainväliset neuvottelut ja muu maailma yhtyi sopimuksiin, jotka nojasivat epäluotettaviin ”markkinamekanismeihin” kuten päästökauppaan ja kompensaatioihin ja pieneen hiiliveroon. Mutta juuri kun hallitukset olivat alkaneet yhdessä vakavasti suunnitella fossiilisen energiasektorin sääntelyä, räjähti maailmanlaajuinen uusliberaali vallankumous täyteen loistoonsa. Tuo taloudellisen ja yhteiskunnallisen uudelleensuunnittelun hanke oli joka käänteessä ristiriidassa sekä ilmastotieteen että sääntelyn kanssa. USA ja Kanada tekivät paikallisten vihreiden alojen tukemisesta ja erityiskohtelusta laittomia kansainvälisen lain silmissä. Berliinin muuri kaatui, oikeistoideologit käyttivät sitä todisteena ”historian lopusta” ja oikeutena viedä Reaganin ja Thatcherin yksityistämisestä, sääntelyn purkamisen ja talouskuripolitiikan sanomaa jokaiseen maailman kolkkaan. Ilmastonmuutoksen vastaiset globaalit rakenteet ja pääoman äärimmäistä vapautta ajavat rakenteet syntyivät samaan aikaan. Ilmastonmuutos olisi vaatinut tiukkoja rajoituksia saastuttajille ja investointeja julkiseen sektoriin. Sääntelystä vapautettu kapitalismi oli ristiriidassa ympäristöasioiden kanssa. Homman vesitti elitistisen vapaamarkkinafanatismin aalto. Kapitalismilla ei ole kykyä ratkaista ilmastokatastrofia. Kapitalismin ulkopuolella ”ihmiskunta” on täysin kykenevä järjestämään yhteiskuntia, jotka kukoistavat ekologisten rajojen puitteissa. Mutta myös autokraattinen teollisuussosialismi on katastrofaalista ympäristölle.

George Monbiot sanoo, että planeetan luonnonvarat antava mahdollisuuden yksityiseen kohtuuteen ja julkiseen ylellisyyteen - puistot ja leikkikentät, urheilukeskukset ja uimahallit, galleriat siirtolapuutarha ja julkiseen liikenne. Maailmassa on paljon suuria joutomaa-alueita, jotka on hylätty kun ne eivät enää olleet kannattavia vesisärtäjille, kaivajille ja poraajille. Maata kohdellaan samaan tapaan kuin kulttuurimme kohtelee ihmisiä. Ja kuten meidät on opetettu kohtelemaan tavaroitamme, käytä sitä kerran tai kunnes se hajoaa, heitä pois ja osta uusi. Samoin on tehty monille työntekijöille. Heidät on käytetty loppuun ja jätetty huumausaineiden ja epätoivon armoille.

Vasta sitten kun tiedämme, mistä tulemme ja mihin haluamme mennä, saamme vankan maan jalkojemme alle.

Climate Accountability Instituen mukaan 71 prosenttia kaikista kasvihuonepäästöistä vuoden 1988 jälkeen voi jäljittää vain sataan yksityiseen ja julkiseen fossiilialan jättiläiseen, joille on annettu nimi Carbon Majors.

Ranskalaiset keltaliivit huusivat: Hallitus on huolissaan maailmanlopusta. Me olemme huolissamme kuukauden lopussa.

Noam Chomsky

Ideologia ja valta 1 1996, suom. 2002

Chomskyn tekstejä nivoo yhteen hänen tapansa asettaa yksityisen eduntavoittelun muokkaama todellisuus ja siitä esitetyt ideologiset kuvaukset törmäyskurssille keskenään. Hän kysyy, haluammeko säilyttää nykyisen yksityiselle voitolle ja julkiselle tuelle perustuvan järjestelmän, jossa valtiovalta pakottaa veronmaksajat maksaman rikkaille ja hyväosaisille jatkuvien ja vääjäämättömien markkinahäiriöiden kustannukset?

Minkä tahansa maan ulkopolitiikan ymmärtämiseksi katse kannattaa suunnata maan sisäiseen valtarakenteeseen, sillä ulkopolitiikan tehtävänä on palvella kotimaista eliittiä.

Politologi Harold Lasswell sanoo: on yhtä mahdotonta kuvitella todellista demokratiaa ilman vakuuttamisen tiedettä kuin totalitaarista valtiota ilman pakkovaltaa. Indoktrinaatio on demokratialle sitä mitä pakkovalta on diktatuurille. Intellektuaalit ovat legitimaation asiantuntijoita. Totalitaarisessa yhteiskunnassa indoktrinaation mekanismit ovat yksinkertaisia ja läpinäkyviä. Valtio määrittelee historiallisen totuuden. Kapitalistisessa demokratiassa tilanne on monimutkaisempi. Lehdistöä ja älymystöä pidetään raivoisan itsenäisinä, hyperkriittisinä establishmentin ja valtion vastustajina. Todellisuus on hieman erilainen. On totta että kritiikkiä on mutta lähempi tarkastelu osoittaa sen huomattavan ahtaat rajat. Kriitikot hyväksyvät valtion perusperiaatteet – Yhdysvallat saa käyttää voimaa ja väkivaltaa aina halutessaan. Kaikille kriitikoille - virallisten ja vastustajien – on yhteistä oletus, että Yhdysvallat on ainoa valtio modernissa historiassa, jonka toimintaa ohjaavat abstraktit arvot, eivät omasta materiaalisesta edustaan kiinnostuneiden valtaapitävien ryhmien rationaaliset laskelmat. Demokraattisen ajatuskontrollin järjestelmä on houkutteleva. Mitä kiivaampia erimielisyydet ovat sitä paremmin ne palvelevat järjestelmää, sillä näin lausumattomia oletuksia vahvistetaan tehokkaimmin. Itsenäisesti ajattelevan ihmisen on irtisanouduttava sekä virallisesta doktriinista että sen väitettyjen vastustajien kritiikistä. Lausumattomista ennakko-oletuksista nousee intellektuelli pseudotoisinajattelu.

Vihollisen pahuus on todistettava ja siten vastuu siirtyy viholliselle. On todistettava myös oma moraalinen puhtaus. Rikoksena pidettiin pommitusten salaamista, ei pommituksia itseään…
Uskomus länsimaiden sivistyneisyyden ja muiden barbaarimaisten raakuuden välisestä kontrastista on länsimaisen ideologisen järjestelmän ehdoton edellytys: länsi on sitoutunut ihmisarvon, vapauden ja itsemääräämisoikeuden puolustamiseen. Muut vain eivät jostain syystä ymmärrä sitä.
Merkittävin kommunismin aiheuttama uhka on kommunistivaltojen taloudellinen muutos tavalla joka vähentää niiden halukkuutta ja kykyä täydentää lännen teollisia kansantalouksia
Miksi hallitut alistuvat?  Uskomus että on olemassa meistä riippumaton ulkomaailma, uskomus että maailmassa on syy-seuraus-suhteita ja uskomus että omantunnon minä on erillään ihmisen muusta minästä.

Ajatusten valvonta on pakkovaltaa tärkeämpää sellaisille hallituksille, jotka ovat vapaita ja demokraattisia kuin sellaisille jotka harjoittavat mielivaltaa ja militarismia. Despoottinen valtio voi kontrolloida sisäistä vihollistaan väkivalloin, mutta kun valtio ei pysty käyttämään väkivaltaa, sen on turvauduttava muihin keinoihin, jotka estävät tietämättömiä massoja sekaantumasta yhteisten asioiden hoitamiseen.

Vallitsevan käsityksen mukaan se että muutama harva suuryhtiö hallitsee tiedonvälitystä ei ole mitenkään ristiriidassa demokratian kanssa. Suuret yritysmaailman mainostajat sponsoroivat harvoin televisio-ohjelmia, joissa esitetään vakavaa kritiikkiä ympäristön tuhoutumisesta ja sotilasteollisuudesta. Kolmannen maailman tyranneille annettu tuki pohjaa
byrokraattisen samankaltaisuuden periaateeseen: vain toiset byrokratiat kykenevät tyydyttämään uutisbyrokratian materiaalin tarpeen.

Samuel Huntigton kirjoittaa, että USA säilyttää kansainvälisen johtoaseman koska se on ainoa maa, jonka kansallinen identiteetti määritellään tietyillä yleismaailmallisilla poliittisilla ja taloudellisilla arvoilla, jotka ovat vapaus, demokratia, tasa-arvo, yksityisomistus ja markkinatalous.
Koska markkinoiden puolustaminen on osa USAn kansallista identiteettiä, olisi hölmöä viitata siihen, että USA on alusta asti ollut modernin protektionismin emämaa ja linnake.
 Jos reagonilaiset olisivat antaneet markkinavoimien toimia vapaasti, ei USAlla olisi enää teräs- tai autoteollisuutta, eikä myöskään puolijohteita. Reagonin hallitus sulki markkinat Japanin kilpailulta ja tuki kotimaista teollisuutta veronmaksajien varoilla. Clinton mainitsi Amerikan maatalouden suurta visiota toteuttavan amerikkalaisyhtiön Exxonin, joka Indonesian valtion kanssa solmi öljy-yhtiön Pertaminan välillä.

Sana voitot on kokonaan kadonnut kunniallisesta keskustelusta. Nykyajan orwellilaisessa uuskielessä. Voittojen sijasta puhutaan työpaikoista. Sijoittajien voitoista ja yritysjohtajien optioista puhuminen on mahdotonta. Yhdysvalloista käsin toimiville ylikansallisille yhtiöille tarjoutuisi runsaasti työpaikkoja sanan orwellilaisessa merkityksessä. Pitkään USA käytti korkeampia tullimaksuja kuin kilpailijansa. Liberalismista tuskin kannattaa puhua, koska USAn talouden valtavaan valtiolliseen sektoriin, joka oli koko korkean teknologia teollisuuden taustalla läpi ”vapaan markkinatalouden kulta-ajan”, elektroniikkateollisuuden tutkimus- ja kehitystyön rahoituksesta 85 prosenttia tuli kokonaan veronmaksajilta. Reagonin kauden taantumukselliset etatistit tekivät uusia ennätyksiä protektionismin ja julkisen subvention alalla. Taloudellinen tuki, vapaakauppaintoilijat ja finanssipoliittiset konservatiivit turvautuivat protektionismiin. Kehitysavusta suurin osa on julkisesti rahoitettua vienninedistämistä, mutta samat mielipidetutkimukset osoittavat että heti kun ilmeinen jatkokysymys – haluako tasapainotetun budjetin jos se merkitsee koulutuksen, terveydenhuollon, ympäristönsuojelun leikkaamista - enää pieni vähemmistä 20 prosenttia kannatta budjetin tasapainottamista. 
Liike-elämänjohtajat tietävät hyvin, että Pentagon on rikkaita palvelevan hyvinvointivaltion ydin.
Yksityissektori on riippuvainen valtion subventioista eli sosiaaliturvan muodosta, jota usein nimitetään turvallisuudeksi.

Vuonna 1978 Nobelpalkittu taloustieteilijä James Tobin ehdotti, hidastetaan pääoman liikkumista reaalitaloudesta eli investoinneista ja kaupasta finanssimanipulaatioon ja keinotteluun, jota 95 prosenttia ulkomaankaupan transaktiosta tänään on. Poliittisella kentällä vuodesta 1985 on käyty kampanjoita eliittien havaitsemien ”demokratian kriisin” voittamiseksi ja kansalaisten palauttamiseksi passiivisiksi ja sivustakatseleviksi. Samanapaista tapahtui aiemmin. Yhdysvalloissa teollisen vallankumouksen aikoina 170 vuotta sitten eläväinen ja itsenäinen työväenlehdistö New Englannissa jota pitivät yllä maatilojen eläväiset nuoret ja kaupunkien työläiset.  Uusi teollinen järjestelmä tuomittiin.  Se pakotti ihmisiä vuokraamaan itsensä työnantajille selvitäkseen hengissä. Palkkatyötä ei pidetty omistusorjuutta parempana. Myös Abraham Lincoln ja New York Times vastustivat teollisen monarkismin periaatteisiin palaamista. He vaativat että työläisten pitäisi omistaa tehtaat. Tasavaltaisuuden hengen mukaisesti.  He vastustivat sitä että ihmisten tulisia ajatella vain itseään ja kerätä rikkauksia. Sen iskostamisesta ihmisten mieliin vaadittiin suuria ponnistuksia luomalla keinotekoisia tarpeita. Aikakausi vaati henkeä iskostaakseen ihmisten mieleen ”suojaamalla yleisen mielen samoin kuin armeija suojaa sotilaiden ruumiit.” Ja joustamalla elämän tarkoituksettomuutta kiinnittämällä ihmisen huomio pinnallisimpiin ilmiöihin jotka muodostavat suuren osan muodikkaasta kulutuksesta. Jos tässä onnistutaan ihmiset hyväksyvät tarkoituksettomat elämänsä ja unohtavat ajatukset oman elämänsä hallitsemisesta (350). Toinen menetelmä ihmisten turvattomuuden lisäämiseksi, on työpaikkojen kotimaasta siirtämisen uhka.  Yksi vapaakauppasopimusten tarkoituksista. Toinen työmarkkinoiden joustot eli palkkojen laskeminen.
Epäily supistuksiin lisääntyy kun ”ihmisluontoa” tai tehokkuus vaativat, modernin elämäntavan kompleksisuus vaatii jotain.

Rousseau ja Kant vaativat, että kypsyyden saavuttaminen on vapauden ennakkoehto eikä ennakkoehto mistään. Kapitalistiset tuotantosuhteet, palkkatyö, kilpailuhenkisyys ja omistushaluinen individuaalisuus ovat epäinhimillisiä.

Marx sanoi, että työ ei ole ainoastaan elinkeino vaan elämän korkein tarkoitus. (Gothan ohjelman arvostelu). Työvälineiden yksityisen tai byrokraattisen omistuksen vastustaminen.
Valtio on tarkoittanut hallitsevien luokkien harjoittamaa kansan hallitsemista
ja teollista järjestelmää, jota hallitsee itsevaltainen eliitti, oli kyseessä sitten omistajat, johtajat, teknokraatit, työväenluokan etujoukko tai valtiollinen byrokratia, valtiososialismi tai valtiokapitalismi, joka Yhdysvalloissa on yhä militaristisempi - feodaalisen tai keskitetyn vallan, valtion tuhoutuminen. Kamppailu kohti vapautusta on keskittymisen vastustus. Marxin mukaan on vain yksi vaihtoehto ja se on kommuuni. (Arthur Rosenberg, History of Bolshevismus)

Suuryhtiöiden ja rahoituslaitosten suunnaton valta ei ole yhteisöllisten päätösten tulos vaan oikeusistuimet ja lakimiehet valoivat vallan perustukset yksityistä etua palvelevan valtion rakentamisen aikoihin.
Bertrand Russelle tuotannon tarkoitus ei ole tuottaa tavaroita vaan vapaita ihmisiä jotka elävät toistensa kanssa kumppanuudessa tasa-arvoisesti. Työtä tekevät voivat ohjata omaa
yksityiselle voitontavoittelulle perustuvaa liiketoimintaa ylivaltaa maanomistuksen, pankkitoiminnan

Andre Gorz: Nonreformistinen reformi
Ovatko reformistiset vaatimukset ja äärimmäinen systeemikriittisyys toisensa poissulkevia lähtökohtia?  Voi ajatella systeemimuutosta radikaalin kumouksellisuuden ja taskulämpimän reformismin ulkopuolelta kuten Andre Gorz. Status quota ylläpitävien tai jopa vahvistavien reformien sijasta non-reformistinen reformismi luo ensimmäisessä vaiheessa edellytyksiä systeemin sisäisille ja rakenteellisille uudistuksille keskusvallan kautta. Asteittaisten systeemimuutoksen mahdollistavien politiikkojen ja vaatimusten ensisijaistaminen. Myös Jurgen Habermas kirjoitti radikaalin reformismin puolesta. Vaatimusten tarkoitus ei ole tehdä systeemin muutosta tässä ja nyt, vaan uudelleen politisoida näkyviksi instituutioihin assimililoituja ristiriitoja, vahvistaa poliittista toimijuutta ja omistajuutta tuhorakenteiden ikeessä sekä valmistaa yhteisöjä ja liikkeitä asteittain siihen hetkeen, jossa todellinen systeeminen muutos voidaan toteuttaa. - perustulo, kansanedustajien kausien rajaaminen, lyhyemmät työpäivät, mainonnan kieltäminen, työntekijöiden omistamat työpaikat, suoran lähidemokratian vahvistaminen, maanomistajuusrajoitukset, omaisuuskatot ovat nonreformistisia reformeja, jotka toteutuessaan loisivat edellytyksiä todelliselle systeemimuutokselle.

Homo Deus, Huomisen lyhyt historia

Bazar 2017

• Ihmisen tilanne: Monet ajattelijat ja profeetat ovat tulleet siihen tulokseen, että nälänhätien, kulkutautien ja sotien täytyy olla erottamaton osa Jumalan kosmista suunnitelmaa tai omaa epätäydellistä luontoamme eikä mikään muu kuin maailmanloppu voi vapauttaa meitä niistä. Meidän ei enää tarvitse rukoilla jumalaa tai pyhimyksiä pelastamaan meitä niiltä. Tiedämme mitä on tehtävä niiden torjumiseksi. Ensimmäistä kertaa historiassa ihmisiä kuolee enemmän ylensyöntiin kuin nälkään, vanhuuteen kuin tarttuviin tauteihin ja yhä useammat ihmiset tekevät itsemurhan kuin heitä kuolee sotilaiden surmaamina. Vuonna 2012 koko maailmassa kuoli 56 miljoonaa ihmistä, joista 620 000 väkivaltaisesti. Sota tappoi 120 000 ja rikokset 500 000. Vastaavasti 800 000 teki itsemurhan ja 1,5 miljoonaa kuoli diabetekseen. Sokeri on nykyisin ruutia vaarallisempaa.

• Kuolema: Koska kristinusko, islam ja hindulaisuus väittivät, että olemassaolomme merkitys on riippuvainen kohtalostamme tuonpuoleisessa ne pitävät kuolemaa tärkeänä ja myönteisenä osana maailmaa. Modernille ihmiselle kuolema on pikemminkin tekninen ongelma, joka meidän pitäisi ratkaista.

• Buddhalaisuus: Buddha opetti, että miellyttävien tuntemusten tavoittelu on itse asiassa kaiken kärsimyksen alkujuuri. Sellaiset tuntemukset ovat aina ohimeneviä ja merkityksettömiä väreitä. Emme tunne tyytyväisyyttä vaan haluamme vain koko ajan lisää. Saavuttaakseen todellisen onnen ihmisten on vähennettävä miellyttävien tuntemusten tavoittelua, ei lisättävä sitä. Buddhan mukaan me voimme kouluttaa mielemme seuraamaan, miten tuntemuksia koko ajan ilmestyy ja katoaa. Kun mieli oppii tunnistaman tuntemukset sellaisiksi kuin ne ovat – ohimeneviä ja merkityksettömiä väreitä – niiden tavoittelu lakkaa kiinnostamasta. Mitä järkeä on juosta jonkin sellaisen perässä, joka katoaa yhtä nopeasti kuin ilmestyikin? Mutta kapitalistiselle koneistolle onni on yhtä kuin nautinto.

• Hengellisyys: Aina kun epäilemme maallisen maailman konventioita ja sopimuksia ja kuljemme kohti tuntematonta päämäärää, nimitetään sitä hengelliseksi matkaksi. Tällaiset etsintämatkat eroavat olennaisesti uskonnoista sillä uskonnot pyrkivät lujittamaan maallista järjestystä, kun taas hengellisyys pyrkii pakenemaan sitä. Hengellisiltä vaeltajilta edellytetään ennen kaikkea yhtä asiaa: heidän tulee kyseenalaistaa vallitsevien uskontojen ja uskomusten ja käytännöt. Zen-buddhalaisuudessa sanotaan: Jos kohtaat matkallasi Buddhan, tapa hänet. Jos ihminen kohtaa kulkiessaan institutionalisoidun buddhalaisuuden jäykät käsitykset ja lait, hänen on irrottauduttava myös niistä. Historiallisessa perspektiivistä katsoen hengellinen matka on aina traaginen, sillä se on yksinäinen matka, joka sopii paremmin yksilöille kuin kokonaisille yhteiskunnille.

  Kiihkouskovaiset vaativat, ettei evoluutiota tulisi opettaa lainkaan. Tai sitten he vaativat, että lapsille tulisi opettaa älykkään suunnittelun teoriaa, jonka mukaan kaikki organismit on luonut jokin korkeampi äly eli Jumala laatimansa suunnitelman mukaisesti. Miksi juuri evoluutioteoria herättää näin suurta vastusta? Darwinin teoriathan näyttävät päältä katsoen paljon vaarattomammilta kuin Einsteinin ja Heisenbergin hirviömäisyydet. Evoluutioteoria perustuu luonnonvalinnan periaatteeseen, hyvin selkeään ja yksinkertaiseen näkemykseen. Suhteellisuusteoria ja kvanttifysiikka väittävät, että aikaa ja avaruutta voi vääristää, että jotain voi syntyä tyhjästä ja että kissa voi olla samaan aikaan sekä elossa että kuollut. Tämä on terveen järjen vastaista, mutta kukaan ei yritä suojella viattomia koululaisia näiltä pöyristyttäviltä ajatuksilta. Miksi?

  Raamattu haluaa meidän oppivan paratiisitarinallaan, ettei pidä kuunnella käärmeiden puheita ja paras välttää keskusteluja eläinten ja kasvien kanssa. Siitä ei koskaan seuraa mitään hyvää.

  Teknologia on riippuvainen uskonnosta, koska jokaisella keksinnöllä on monia mahdollisia käyttötarkoituksia ja insinöörit tarvitsevat profeetan tekemään ratkaisevan päätöksen ja osoittamaan oikean suunnan. Ilman jonkinlaista uskonnollista vakaumusta veturit eivät osaa päättää suuntaansa.

• Miten muutos: Liikkeet jotka yrittävät muuttaa maailmaa, aloittavat kirjoittamalla historiaa uusiksi ja antamalla siten ihmisille mahdollisuuden kuvitella tulevaisuus toisenlaiseksi. Ensimmäinen askel on kertoa sorrettujen historia uudella tavalla. Ja osoittaa että nykytilanne ei ole sen paremmin luonnollinen kuin ikuinenkaan. Historiaa kannattaa lukea, että pystysi vapauttamaan itsensä menneisyyden kahleista ja kuvittelemaan vaihtoehtoisia kohtaloita. Armottomat miljardöörit ei mitenkään pysty ymmärtämään kaikkea, mitä maailmassa tapahtuu, kontrolloimisesta puhumattakaan. Armottomat miljardöörit ja pienet eturyhmät eivät menesty tämän päivän kaoottisessa maailmassa siksi, että ne osaisivat tulkita karttaa paremmin kuin muut, vaan siksi että niillä on hyvin kapea päämäärä. Tunnelinäöllä on hyvät puolensa.

  Ratkaiseva tekijä sapiensin maailmanvalloituksessa oli kyky yhdistää monia ihmisiä toisiinsa. Jos ihmiset eivät olisi oppineet tekemään joustavasti suurimittaista yhteistyötä, ovelat aivomme ja näppärät kätemme halkaisisivat uraaniatomien sijasta edelleen piikiviä. Tutkimukset osoittavat, että sapiens pystyy olemaan läheisessä suhteessa korkeintan 150 ihmisen kanssa.
  
   Ceausescu ja hänen apurinsa pystyivät hallitseman 20:tä miljoonaa romanilaista neljä vuosikymmentä, koska he varmistivat kolmen perusedellytyksen olemassaolon. Ensinnäkin he asettivat uskollisia kommunistiapparatsikkeja kaikkien yhteistyöverkostojen kuten armeijan, ammattiliittojen ja jopa urheiluliitojen johtoon. Toiseksi he estivät sellaisten kilpailevien organisaatioiden – niin poliittisten, taloudellisten kuin yhteiskunnallistenkin - syntymisen, jotka olisivat voineet muodostaa perustan kommunismin vastaiselle yhteistyölle. Kolmanneksi he hakivat tukea Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan kommunistisista sisarpuolueista.

• 
  

• Useimmat ihmiset otaksuvat, että todellisuus on joko objektiivinen tai subjektiivinen. Jos monet ihmiset uskovat Jumalaan, jos raha pyörittää maailmaa ja jos kansallismielisyys aiheuttaa sotia, silloin nämä asiat eivät ole vain minun subjektiivista uskomustani. Jumalan, rahan ja kansojen täytyy siksi olla objektiivisia realiteetteja. On kuitenkin olemassa myös kolmas todellisuuden taso: intersubjektiivinen taso. Intersubjektiiviset ilmiöt riippuvat yksittäisten ihmisten uskomusten ja tuntemusten sijaan useiden ihmisten välisestä kommunikaatiosta. Esimerkiksi rahalla ei ole objektiivista arvoa. Kun miljardit ihmiset uskovat sen arvoon sillä voi ostaa ruokaa.

  Kuvittelepa, että voisit valita näiden kahden lomapaketin väliltä:

  Kivikausipaketti: ensimmäisenä päivänä vaellamme kymmenen tuntia koskemattomassa metsässä ja asetumme yöksi leiriin joen rannalla olevalle aukiolle. Toisena päivänä melomme kanooteilla kymmenen tuntia jokea alaspäin ja leiriydymme sitten pienen järven rannalle. Kolmantena päivänä paikalliset asukkaat opettavat meille, miten saamme kalaa järvestä ja löydämme sieniä läheisistä metsistä.

  Moderni proletaaripaketti: Ensimmäisenä päivänä työskentelemme kymmenen tuntia likaisessa tekstiilitehtaassa ja vietämme yön ahtaasti asutussa vuokrakasarmissa. Toisena päivänä työskentelemme kymmenen tuntia paikallisen tavaratalon kassahoitajina ja yön nukumme samassa vuokrakasarmissa. Kolmantena päivänä opimme paikallisilta asukkailta, miten avataan pankkitili ja täytetään lainahakemus?

  Ydinaseiden hirvittävän suojakilven takana länsimaiden asukkaat saivat edelleen nauttia seksistä, huumeista ja rockenrollista samoin kuin pesukoneista, jääkaapeista ja televisioista. Supermarketti osoittautui paljon gulagia voimakkaammaksi.

• Humanismi: Miten humanismi – ihmiskunnan palvonta - on vallannut maailman? Voimme nähdä tämän kehityksen käytännössä vanhusten pitkäaikaisosastoilla. Koska humanismi uskoo tinkimättömästi ihmiselämän lyhyyteen, pidämme ihmisiä elossa, kunnes he ovat niin säälittävässä tilassa, että meidän on pakko kysyä itseltämme: Mikä tässä enää on pyhää?
  Miten homo sapiens alkoi uskoa humanistiseen uskontunnustukseen, jonka mukaan ihmiskunta on maailmankaikkeuden keksipiste ja ihmiset ovat kaiken merkityksen ja auktoriteetin lähde. Mitkä ovat tämän uskon taloudelliset, yhteiskunnalliset ja poliittiset seuraukset? Siinä missä liberalismi sulautui nationalismin lievempiin versioihin, Hitlerin kaltaiset evolutionaariset humanistit pitivät tiettyjä kansakuntia inhimillisen edistyksen liikkeellepanevana voimana. Humanistisen vallankumouksen ansiosta länsimainen kulttuuri menetti uskonsa ja kiinnostuksensa ylempiin tietoisuuden tiloihin ja alkoi pitää pyhänä tavallisen ihmisen arkipäiväisiä kokemuksia. Moderni länsimainen kulttuuri on siinä mielessä ainutlaatuinen, että siitä puuttuu erityinen ihmisryhmä, joka yrittäisi kokea poikkeuksellisia mentaalisia tiloja. Humanismi on opettanut meille, että jokin teko voi olla paha vain, jos se saa jonkun ihmisen tuntemaan olonsa huonoksi.

• Ihmisen vaikutus on jo samalla tasolla jääkauden ja maankuoren liikkeiden kanssa.

• Pitkälle jalostetut algoritmit joita kutsutaan aistimuksiksi, tunteiksi ja halauksiksi, tekevät 99 prosenttia päätöksistämme.

• Aivoissa on 80 miljardia neuronia yhdistynyt lukuisiksi mutkikkaiksi verkoiksi. Kun miljardit neuronit lähettävät edestakaisin miljardeja sähköisiä signaaleja, syntyy subjektiivisia kokemuksia.

Veikka Lahtinen, Pontus Purokuru 

Mikä liberalismia vaivaa?

Kosmos 2020

Liberalismi: Liberalismi on taannut ihmisten vapaaehtoisen kapitalismiin osallistumisen.

Puuttuu käsitys rakenteista: Liberaalilta puuttuu ymmärrys valtasuhteista ja alistamisen rakenteista. Siksi jokainen arjen katkaiseva tapahtuma kouluampumisesta äärioikeiston nousuun ja talousromahduksesta Euroopan Unionin jakautumiseen tuntuu mahdottomalta käsittää. Koska liberaalilla ei ole käsitystä sorron syistä, hänestä ratkaisut ongelmiin ovat vain teknisiä ja jopa huvittavan riittämättömiä. Liberaalin mielestä ilmastonmuutos ratkaistaan kehittämällä teknologiaa ja lisäämällä päästökauppaa. Puhutaan yksityiskohdista, ei koneistosta, jonka seurausta nuo yksityiskohdat ovat.

Poikien kritiikki: Yhteiskunnalliset konfliktit hahmotetaan yksilöitä laajempien valtasuhteiden kautta. Tietynlaiset yksilöt nousevat yhteiskunnallisesta valtarakennelmasta, ei päinvastoin.

Menetelmät: Liberalismin joka päiväisen sodankäynnin keskeinen väline on ihmisten irrottaminen itsenäisistä elinkeinoista ja palkkatyöinstituution luominen. Liberaalin hallinnan alaiset ihmiset sisäistävät käskijän ja komentavat itse itseään. He lukevat selfhelp -kirjoja itsensä johtamisesta. Kun riistosuhde sijaitsee osittain ihmisen sisällä, hän ei kohdista aggressiota yhteiskuntaa kohtaan eikä lakkoile omistajia vastaan. Henkilökohtaisen ja yksilöllisen elämänpolun hallinnointi ja optimoiminen on yhä useammin arjen tärkein sisältö. Yhteisestä elämästä kuten puolue-, liike- ja ammattiyhdistysaktivismin muodoista on siirrytty kohti kapseloitumista ydinperheisiin, yksilöprojekteihin ja kuluttamiseen.

Liberaali kapitalismi on menestynyt koska se on tuottanut myös nautintoa ja vaurautta 20 prosentille väestöstä. Tämä on yksi syy siihen, että elämme edelleen kapitalismissa emmekä ekokylien verkostoissa.

Hegemonia: Liberalismilla on hegemonia eli valta määritellä, mitkä asiat ovat yleisesti jaettuja itsestäänselvyyksiä. Gramscin kuvailema pehmeä vallankäyttö on suostumuksen tuottamista. Hegemonia on sillä joka pystyy määrittelemään, mitkä asiat ovat yleisesti jaettuja itsestäänselvyyksiä. Hegemonia tarkoittaa yleisen mielipiteen valtaamista. Hegemonisen väitteen tunnistaa siitä, että sitä vastaan on vaikea väittää, koska se tuntuu niin itsestään selvältä.  Ihmisiä hallitaan naamioimalla poliittiset oletukset ja tavoitteet ”terveeksi järjeksi”. Syvä liberalismi on hegemoniaa käytännössä, siis meissä toimivaa hallitsevan luokan ajattelua, jota emme itse tunnista sellaiseksi. Syvän liberalismin tarkoituksena on taata vapaaehtoinen osallistuminen kapitalismin toimintaan. Se on toimintatapoja, joiden kautta päivittäin tuotamme ja vahvistamme yhteistä liberalismin perusperiaatteisiin sekä kapitalistisiin tuotantomekanismeihin perustuvaa todellisuuttamme.

Mikä parempi maailma:Kun kapitalismi tekee kaikesta niukkaa, vaihtoehto on tehdä kaikesta runsasta, kunhan runsaus ei perustu fossiilisiin energianlähteisiin tai eläinten massatuotantoon.

Luksuskommunismissa kysytään myönteisesti, miten vedota ihmisten haluihin ja tunteisiin. Miten avata ihmisten poliittista mielikuvitusta ja tuottaa tunteita, jotka saavat meidät parantamaan elämää tässä ja nyt. Ei katsota asioita ensisijaisesti menettämisen vaan saamisen näkökulmasta. Voisiko lupaus uudenlaisesta vauraudesta eli vapaasta ajasta, nautinnosta, kokemuksista olla yksi vahvuus, jolla voitetaan sota kulttuurista ja politiikasta?

Kapitalismin säilyminen edellyttää, että itsenäisen elämän ja pakenemisen mahdollisuudet tukitaan, esim. yhteismaiden aitaamista ja irtolaisuuden kriminalisointia. Yhteisen alueen kutistuminen lisää hallittavuutta. Kapitalismissa yhteisessä käytössä olevat asiat siirretään lukkojen taakse ja niitä aletaan säännöstellä rahaa vastaan. Kapitalismi edellytti jatkuvaa ihmisten erottamista itsenäisen elämän välineistä.


Puuttuuko positiivinen tulevaisuuden kuva (?): Neljättä suuntausta yhdistää halu irtisanoutua modernista elämäntavasta. Siinä löydetään luopumisen kautta kestävämpi elämänmuoto. Päämääränä on fossiilisten energianlähteiden kulutuksesta ja luonnon hallinnasta irtautunut elämä, jonka mallina on metsä tai maaseutu. Koska suuntauksen ideana on vetäytyminen, siihen ei juuri liity näkyvää liikehdintää. Se ilmenee lähinnä syrjäytymistilastojen ja kulttuurisen keskustelun välityksellä – ja tietenkin liberaalien holhoavana huolena ”ihmisistä, joista kukaan ei ota koppia”. Rajoitukset, luopuminen, leikkaaminen, elintason lasku, kärsiminen, kieltäminen, ikävät velvollisuudet.

Tieto, tunne ja voima ovat muutoksen eri aspekteja. Jos keskitytään vain tietoon ja viestintään, nielemme liberaalin kertomuksen politiikasta. Ihmisten tunnustaminen toisiaan tarvitsevien ja hoivaavien olentojen verkostoksi sekä yksityisomaisuuden tekeminen yhteiseksi on liberalismin jälkeisen politiikan suunta.

Talouspolitiikka on jatkuvaa köydenvetoa siitä, kuinka neutraaleina – virkamiehitykseltään oikeistopitoisen – valtiovarainministeriön taustaoletukset pysyvät. Rahaliitto euro on suojattu demokraattiselta päätöksenteolta, koska tiukat sopimukset ja Euroopan keskuspankki suitsevat sitä.

Gary Zukav

Kvanttifysiikka

 1979, The Dancing Wu Li Masters,
An Overview of the New Physics

Sana fysiikka käänetään kiinaksi Wu Li. Wu tarkoittaa asiaa tai energiaa ja Li universaalia järjestystä tai lakia, orgaanista mallia, elollisen energian mallia.

Kvanttifysiikan logiikan mukaan ei ole varma löytävätkö tutkijat uutta tietoa vai luovatko he uutta tietoa. Jos he luovat tietoa, ovat he lähes kuin runoilijat ja taiteilijat. Kuitenkin monet tutkijat ovat teknikkojaa, joita ei kiinnosta uusi vaan he soveltavat jotain mitä jo on. Teknikon näkökulma on kapea. Sanotaan että heidän nenänsä on kaivautunut puun kaarnaan ja siksi heidän kanssaan on vaikea keskustella metsästä.

Kvanttimekaniikassa tutkitaan atomin osasia tendenssinä eli taipumuksena tai oletuksena olla olemassa tai tulla tapahtumaan, koska kvanttimekaniikassa pystytään kuvaamaan jotain vain tilastollisesti. Niin kutsutun Kööpenhaminalaisen tulkinnan mukaan (1927) kvantti­mekaniikka ei ole deterministinen, se ei ennusta mittausten tuloksia varmuudella. Sen sijaan se osoittaa, millä toden­näköisyydellä saadaan mikäkin tulos. Siksi näyttää ilmeiseltä, että kvantti­mekaniikan taustalla on jokin syvempi todellisuus. Taustalla on todistettu olevan ainakin piilo­muuttujia. Jotkut fyysikot väittävät kuitenkin, että maailman­kaikkeuden toden­näköisyys­laskelman taustalla on deterministinen, objektiivinen perustava taso.

Ei ole olennaista, mistä kvanttifysiikassa syvimmältään on kyse vaan että se toimii käytännössä. Tämä oivallus muutti merkittävästi käsitystä tieteestä. 1700-luvulta lähtien tiede oli tarkoittanut ihmisen rationaalista puolta ja karsinut kaiken mitä ei voinut loogisesti osoittaa oikeaksi. Klassisessa fysiikassa todellisuutta selitetään niin, että fyysisen todellisuuden jokaista elementtiä vastaa vastaava elementti teorian puolella. Tieteen ja teorian oli kaikissa tilanteissa vastattava toisiaan. Oltiin ajateltu, että mieli liikkuu vain ideoiden parissa, mielessä ei voi luoda todellisuutta. Tieteellinen tieto on totta, jos se vastaa koetilannetta eli ennakoi tapahtumaa ja on siksi hyödyllistä. Totuus sanan sijasta tulisi uuden fysiikan mukaan käyttää sanaa hyödyllinen. Kvanttifysiikan vuoksi ihmisen käsityskykyä piti uudelleen laajentaa koskemaan jotain irrationaalista. Aiemminhan ihmiset pitivät menninkäisiä ja enkeleitä osana arkistakin ympäristöään ja nyt taas todellisuuden täydellinen ymmärtäminen vaati rationaalisen ajattelun ylittämistä. Einstein vastasi tähän:

”Kvanttimekaniikka on hyvinkin huomion arvoinen. Mutta sisäinen ääneni sanoo, että se ei vielä ole oikeilla raiteilla. Teoria antaa paljon, mutta se tuskin johtaa meitä lähemmäksi Sen Vanhan salaisuuksia. Itse olen joka tapauksessa vakuuttunut siitä, että Hän ei pelaa arpapeliä.”
(The Born-Einstein letters: correspondence between Albert Einstein and Max and Hedwig Born
from 1916–1955, with commentaries by Max Born, s. 91. Macmillan, 1971.)

Vuonna 1964 John Bell osoitti että järkevät päätökset eivät riitä. Pienimmissä asioissa, partikkeleissa, tapahtuu jotain mikä on järjen vastaista. On jotain mikä on nopeampaa kuin valon nopeus, jotain jota on vielä kvanttifysiikankin ulottumattomissa. Luonnon perusprosessit tapahtuvat aika ja paikka ajattelun tuolla puolen, vaikka ne tulisivatkin esille ajassa ja paikassa.

Bellin teoria on fyysikkojen maailmassa kuin Troijan hevonen, koska kvanttimekaniikka todistaa telepatiaa muistuttavia tapahtumia ja koska se asettaa vakavasti otettaville fyysikoille matemaattiset puitteet puhua asioista, joihin he eivät usko. Järjellä ei voi selittää subatomisia tapahtumia. Bellin teoreema osoittaa matemaattisesti, että jos kvanttiteorian tilastolaskentaan perustuva ennuste on oikea, silloin jotkut ihmisen tervejärkisetkin tiedot ovat perusteellisesti vääriä. Tilanteessa tapahtuu asioita, jotka eivät voi tapahtua ja joita ihminen ei usko olevan olemassa.

Myöhemmin osoitettiin, että epäyhtälöt rikkoutuvat aina 242 standardipoikkeaman tasolle saakka, siksi tilastollisia korrelaatioita ei voi selittää lokaaleilla piilo­muuttujilla. Paikalliset piilo­muuttuja­teoriat osoitettiin vääriksi, mutta ei-lokaalit piilo­muuttuja­teoriat ovat edelleen mahdollisia, mikä merkitsi tieteellistä varmuutta. Edellyttäen, että Bellin teoreema pitää paikkansa, jokaisen deterministisen piilo­muuttuja­teorian, joka on sovitettavissa yhteen kvantti­mekaniikan kanssa, on oltava ei-lokaalinen. Tämä merkitsee, että se, mitä jossakin paikassa A tapahtuu, voi välittömästi ja samanaikaisesti vaikuttaa siihen, mitä toisessa paikassa B tapahtuu, ennen kuin paikasta A valon­nopeudella lähetetty signaali ehtisi paikkaan B.

Nykyisin tunnetuin piilomuuttujateoria, fyysikko ja filosofi David Bohmin alun perin vuonna 1952 julkaisema "kausaalinen" tulkinta, on ei-lokaalinen piilo­muuttuja­teoria. Bohm oletti, että on olemassa sekä kvanttihiukkanen, esimerkiksi elektroni, että sen liikettä ohjaava kätketty ohjausaalto. Tämän teorian mukaan elektronit ovat selvästi hiukkasia. Kaksoisaukkokokeessa kunkin elektronin liike­rata kulkee jomman­kumman aukon kautta eikä aukko, jonka kautta elektroni kulkee, ei määräydy sattuman­varaisesti, vaan kulkua ohjaa piiloaalto, mikä johtaa havaittuun aalto­kuvioon. Bohmin teoria korostaa holistista näkemystä maailmasta, jonka eri osat ovat riippuvaisia toisistaan ja vaikuttavat toisiinsa Bohm kiinnostuikin vanhoina vuosinaan Jiddu Krishnamurtin ajatuksista.

Bohmin mukaan ei-lokaali kvanttipotentiaali sisältää oletuksen kätketystä järjestyksestä, joka ohjaa hiukkasia ja joka saattaa itse olla tulos jostakin toisesta pääteltävissä olevasta järjestyksestä, joka organisoi kenttää. Bohm edellytti ohjaus­aaltojen olevan abstraktissa moni­ulotteisessa ­avaruudessa, ei normaalissa kolmi­ulotteisessa avaruudessa "Valintatapahtumat voivat vain tulla olemaan, ja jotta se voisi tapahtua, niiden rakenteen on oltava luonnon sisäisten mekanismien ennalta määräämä. tosiasoita jotka eivät välttämättä vaikuta toisiinsa semmoisella kuin liikkeen lailla.

Länsimaiden tieteen menestys johtuu siitä että se on tuonut valtavia tapahtumia, yhdistänyt niitä toisiinsa. Newtonin tiede yrittää osoittaa erillisten asioiden välisen suhteen. Kvanttifysiikassa on päinvastainen epistemologia. On aloitettava kokonaisuudesta, asiaa tarkastellaan ilman mittausta.

Darwinin eloonjäämisoppi kumoutuu

Samaan tapaan kuin sähkön keksiminen teki kynttilät tarpeettomiksi, on kvanttifysiikka tekemässä tarpeettomaksi Darwinin eloonjäämisopin, jonka mukaan se joka on ravintoketjussa määrätyssä ympäristössä korkeimmalla, jää eloon. Jos fyysisenä ympäristönä pidetään vain sitä, mitä nähdään vain viidellä aistilla, on ihminen taipuvainen pitämään fyysistä eloonjäämistä evoluution huippuna, koska muuta evoluutiota ei voida havaita. Tästä näkökulmasta "vahvimman selviytyminen" näyttää olevan synonyymi evoluutiolle, ja fyysinen valta-asema näyttää merkitsevän kehittynyttä evoluutiota. Jos eloon jäisi se joka on tässä mielessä soveliain, elämän perustaksi tulee pelko ja välttämättömyys hallita ympäristöä ja kaikkea sen sisällä. Tällöin kaikkiin suhteisiin kuuluu jatkuva kilpailu. Se vaikuttaa siihen, mitä voidaan tuntea, haistaa, maistaa, kuulla tai nähdä. Tällainen tehokkuus on ulkoista voimaa. Ulkoista valtaa voidaan hankkia tai menettää osakemarkkinoilla, vaaleissa ja ihmissuhteissa. Se voidaan ostaa tai varastaa, siirtää tai periä. Sitä pidetään asiana, jonka voi saada joltain muulta tai jostain muualta. Yhden henkilön ulkoisen vallan voitto koetaan toisen henkilön menetyksenä. Vallan näkeminen ulkoisena johtaa väkivallasta ja tuhosta. Kaikki toimielimet - sosiaaliset, taloudelliset ja poliittiset - heijastavat käsitystä vallasta ulkoisena.

Viisi aistia ei riitä

Jos käsitys fyysisestä maailmasta rajoittuu siihen mitä jokainen ihminen tietää viiden aistin perusteella, on ihminen yksin fyysisessä universumissa. Viisiaistisen ihmisen mukaan fyysinen maailma ei ota vastuuta mistään tapahtumista ja siksi ihmisen on selvitäkseen pyrittävä hallitsemaan sitä. Ihminen joka tiedostaa ja hyväksyy muitakin aisteja ei ole koskaan yksin, ja maailmankaikkeus on elossa, tietoinen, älykäs ja myötätuntoinen.  Moniaistillinen ihminen näkee fyysisen maailman oppimisympäristönä, jota ihmiset yhdessä luovat. Kaikki sen tapahtumat auttavat heidän oppimistaan. Viisiaistisen ihmisen mukaan aikomuksilla ei ole vaikutuksia, ihmisen teot vaikuttavat fyysiseen ympäristöön kuin myös ihmiseen, kaikki toimet eivät vaikuta meihin tai muihin. Moniaistillisen ihmisen käsityksen mukaan toiminnan tarkoitus määrittää sen vaikutukset, jokainen aikomus vaikuttaa sekä meihin että muihin, ja aikeiden vaikutukset ulottuvat paljon fyysisen maailman ulkopuolelle. Viisiaistinen ihminen pitää universumia arvaamattomana, jossa hän harhailee vastuuttomasti ja pyrimme hallitsemaan sitä selvitäkseen.

Moniaistisen ihmisen näkökulmasta emme ole koskaan yksin ja universumi on elävä, tietoinen, intelligentti ja myötätuntoinen. Moniaistillisen ihmisen mukaan fyysinen maailma on kaikkien sielujen yhdessä luomaa oppimisympäristöä, ja kaikki auttaa meitä oppimaan. Moniaistillisen ihmisen käsityksen mukaan toiminnan tarkoitus määrittää sen vaikutukset, jokainen aikomus vaikuttaa sekä meihin että muihin, ja aikeiden vaikutukset ulottuvat paljon fyysistä maailmaa laajemmalle.

Sielu lähtee, persoonallisuus jää

Ihmisen persoonallisuus on se, mikä syntyi, elää ja kuolee ajan kuluessa. Ihmisenä oleminen ja persoonallisuus ovat sama asia. Persoonallisuus, kuten kehokin, on jokaisen ihmisen evoluution väline. Maan päällä tehdyt päätökset ja toimet, joita itse kukin tekee, ovat keinoja kehittyä universaalissa kiertokulussa. Ihmisen jokainen aikomus ja se mihin hän keskittää huomiota muokkaa kokemusta. Nämä valinnat vaikuttavat evoluutioprosessiin, jokaisen ihmisen valinnat vaikuttavat. Viisiaistsen ihmisen mukaan millään aikomuksilla ei ole vaikutusta, tekojen vaikutukset ovat fyysisiä.

Vain persoonallisuus voi tuntea vihaa, pelkoa, kostoa, surua, häpeää, katumusta, välinpitämättömyyttä, turhautumista, kyynisyyttä ja yksinäisyyttä. Mutta rakkaus, myötätunto ja viisaus eivät tule persoonallisuudesta. Ne ovat kokemuksia sielusta. Sielu on osa sitä, mikä on kuolematon. Jokaisella ihmisellä on sielu, mutta persoonallisuus, joka on rajoitettu käsityksessään viiteen aistiin, ei ole tietoinen sielustaan. Ihmisen jokainen kokemus lisää hänen persoonallisuuttaaan lähestymään sieluaan. Jokainen tapahtuma ja tilanne antaa ihmiselle mahdollisuuden lähestyä sielua, kuten sanotaan: antaa sielusi loistaa sinun kauttasi, tuoda sinun kauttasi fyysiseen maailmaan loputon ja käsittämätön kunnioitus ja rakkaus elämään.

Sanat eivät riitä

Kieli ja sanat ovat muodostuneet arkipäivän tapahtumista vähitellen. Sanoilla kuvataan jotain, sanat eivät ole se jotain vaan ne ovat symboleja siitä jostain. Siksi sanoilla ei voi kuvata todellisuuden rajojen ylittävää kokemusta. Ongelma ei ole kielessä vaan kieli on ongelma. Symbolissa vallitsevat eri säännöt ja eri logiikka kuin siinä mitä ihminen on kokenut. Kokemuksen ja symbolin (sanan) välinen ero on ero myytin ja järjen (logoksen) välillä. Järkeen perustava sana matkii kokemusta, mutta ei voi koskaan korvata sitä. Logos on kuolleiden symbolien keinotekoinen konstruktio. Myytti on intellektuaalisuuden vastakohta. Jalkapallo-ottelujen seremoniaaliset laulut ovat esimerkki myytistä. Ne antavat kokemukselle voimaa, mutta eivät edes yritä korvata kokemusta. Miten kokemuksesta edes voisi kertoa toisille? Ei mitenkään, voi vain kertoa, miten kaikki tapahtui ja kuinka tapahtumaa mitataan. Muilla ei ole mahdollisuutta kokea samaa.

Valaistumisteorian mukaan kaikki on symbolista. Symboli jostain. Symbolien muodostama todellisuus on siis kuvitteellinen todellisuus. Mutta se on se todellisuus, jossa me elämme. Ei voida kuvata mitä on onnellisuus. Ihminen voi kertoa, minkälaisessa tilanteessa hän kokee onnellisuutta ja miltä se tuntuu, mutta ei onnellisuutta itseään.

Tantrasta ei voi sanoa paljon, se on koettava. Ei kuitenkaan tarvitse luopua rationaalisesta ajattelusta vaan symboleihin perustuva ajattelu on kohdistettava laajempaan tietoisuuteen, siihen jota kutsutaan valaistumiseksi. Jos siitä yritetään puhua, tulee eteen umpikuja.

Living Lightly: Kurkistus tuhlausajan jälkeisen vuosituhannen elämäntapaan - yheiskunta kolmannella vuosituhannella

1998, Kirjareferaatti

Ekoyhteisöissä ympäri maailmaa pyritään vähentämään kulutusta, lisäämään omavaraisuutta, huomioimaan naapurit ja lähiluonnon tarpeet. Yhteisöissä kehitellään uudenlaisia kylämalleja, yksinkertaisen elämän toimivuutta, tietoisuutta ihmisen vaikutuksesta sekä maapallon  välttämättömistä reunaehdoista.

Inhimillisiä ja ympäristöllisiä ongelmia pyritään vähentämään

• asumalla yhdessä
• viljelemällä kyläkunnittain
• noudattamalla permakulttuurin periaatteita
• soveltamalla LETS-järjestelmää (palvelujen ja tuotteiden vaihtaminen ilman rahaa) ja
• perustamalla kouluja, joissa lapsia ei opeteta kilpailemaan, vaan toimimaan yhdessä.

Kolmannen maailman näkökulma

Ketkä ekokyliin?

Koska maailmasta on tullut "likainen, ruma, epäterveellinen ja epäoikeudenmukainen",  on varakkaissa maissa moni alkanut kiinnostua vaihtoehtoisesta elämästä. Ekokylät kiinnostavat ihmisiä, jotka "tekevät työtä liian kovasti ansaitakseen elantonsa, niitä jotka vain tekevät työtä sekä niitä, joilla ei ole ollenkaan työtä."

Schwarzit löysivät yksinkertaista elämää viettäviä onnellisia ihmisiä. Nämä ekokylien asukkaat eivät halunneet myydä aikaansa ja työtään kulutusyhteiskunnan kehittämiseksi eivätkä antaa valtioitakin mahtavampien kansainvälisten yritysten määrätä elämästään. He eivät halua seurata, miten rikkaiden ja köyhien välinen ero kasvaa.

Esimerkin voima

Mitä uutta?

Muutoksen sanasto

"Saarekkeina ekopakolaisille"

Ekoprofeetan sanoma

"Onnellisuutta - eli rakkautta, oikeudenmukaisuutta ja kauneutta - 

on vaikea mitata, mutta helppo huomata."

Erich Fromm 

Rakkaus ja henkinen kypsyys 

Joka kuvittelee, että kaikki marjat kypsyvät samaan aikaan

kuin mansikat, ei ymmärrä mitään viinirypäleistä.

Onko rakastuminen taito? Silloin siihen vaaditaan tietoa ja ponnistelua. Vai onko rakastuminen vain miellyttävä tunne, joka sattumalta yllättää ihmisen, jotain jonka valtaan joudutaan? Usein sekoitetaan keskenään alkuperäinen rakastumisin tunne ja rakastaminen eli rakkauden jatkunen. Äkillinen läheisyyden ihme tapahtuu usein helposti, mutta tämän kaltainen rakkaus ei kuitenkaan luonteensa mukaan ole pysyvää. Kun rakastuneet oppivat tuntemaan toisensa, läheisyyden elämys menettää salaperäisyytensä, ristiriidat, pettymykset ja ikävystyminen hävittävät vähitellen kaiken alkuperäisen hurahtumiseen sisältyneen suurenmoisuuden. Tietoisuus itsestä erillisenä yksilönä, tietoisuus oman elämän lyhyestä kaaresta, siitä että on syntynyt vastoin tahtoaan ja on kerran kuoleva vastoin tahtoaan, että on kuoleva ennen kuin ne, joita rakastaa tai nämä ennen häntä, tietoisuus omasta yksinäisyydestään ja erillisyydestään sekä avuttomuudestaan luonnon ja yhteiskunnan voimien keskellä, kaikki tämä tekee ihmisen erityisen ja erillisen olemassaolon hänelle sietämättömäksi vankilaksi. Erillisyyden elämys synnyttää ahdistuneisuutta, itse asiassa se on kaiken ahdistuneisuuden aiheuttaja. Mitä pitemmälle ihmissuku erääntyy alkeellisesta sidonnaisuudestaan luontoon, sitä selvemmin se tekee eron itsensä ja muun luonnon välillä ja sitä voimakkaammaksi kasvaa tarve vapautua eristyneisyydestä muita teitä. Eräs keino on hurmiotila – huumausaineiden avulla, sukupuolinen yhdyntä ja orgiat. Mutta kun ahdistuneisuuden aiheuttama jännitys taas alkaa kasvaa, siitä täytyy vapautua toistamalla rituaali. Kaikkia orgastisia yhdyntöjä on pakko toistaa yhä uudestaan, koska niiden vaikutus on lyhytaikainen. Aivan päinvastaisesta on kysymys siinä yhtymisessä, joka tapahtuu yhtyessä ryhmän tapoihin ja uskomuksiin, yhdenmukaisuuteen. Jos minä olen kuten kuka muukin, mielipiteiden puolesta tarkkaan ryhmän muiden jäsenten kaltainen, olen pelastettu pelottavalta yksinäisyyden tunteelta. Totalitaariset valtiot käyttävät uhkauksia ja pelotuksia tähän päämärään päästäkseen, demokraattiset valtiot taas suggestiota ja propagandaa. Demokratioillekin on tunnusomaista mitä suurin yhdenmukaisuus. Useimmat ihmiset eivät ole edes tietoisia halustaan olla samanlaisia kuin kaikki muut. Mainoskielen hokema ”se on erilaista” ilmaisee tätä liikuttavaa yksilöllisyyden tarvetta yhteiskunnassa, jossa yksilöllisyys itse asiassa suorastaan loistaa poissaoloaan. Tasa-arvoisuus merkitsee nykyisin samankaltaisuutta eikä ykseyttä. Miesten ja naisten tasa-arvoisuus ostetaan sillä hinnalla, että naiset eivät enää eroa miehistä lainkaan. Sukupuolten välinen vastakohtaisuus on häviämässä ja sen mukana tähän vastakkaisuuteen perustuva eroottinen rakkaus. Miehistä ja naisista tulee samanlaisia, ei tasa-arvoisesti erilaisia. Yhteiskunta tarvitsee ihmisiä, jotka ovat toinen toistensa kaltaisia ja toimivat suurissa massoissa kitkatta ja häiriöttä, kaikki totellen samoja käskyjä ja jokainen kuitenkin kuvitellen seuraavansa omia halujaan. Kuten massatuotanto perustuu valmisteiden standardiyksiköihin, perusuu yhteiskunta standardi jäseniin ja tätä kutustaan tasa-arvoisuudeksi. Orgastisen huumauksen synnyttämä yhteys on hetkellistä ja ohimenevää, yhdenmukaisuuteen liittyvä yhteys taas on valeyhteyttä. Ne eivät vastaa olemassaolon perusongelmaan. Kolmas yhteyteen johtava tie on luova toiminta, joka on avoin sekä taiteilijoille että käsityöläisille. Kaikessa luovassa työssä ihminen muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden sen aineksen kanssa, jota hän käsittelee. Tämä pitää paikkansa vain sellaisesta työstä jonka minä itse suunnittelen ja suoritan. Tehdas- ja konttoritöissä työntekijä on vain koneen tai byrokraattisen organisaation vähäpätöinen osanen. Hän on lakannut olemasta oma itsensä. Luovan työn aikaansaama yhteys ei kuitenkaan ole ihmisten välistä yhteyttä. Halu liittyä yhteen toistensa kanssa on ihmisten keskeisin pyrkimys. Vastakohtana symbioottiselle yhteydelle, kypsä rakkaus on itsenäisten, riippumattomien, yksilöllisyytensä säilyttävien ihmisten yhteyttä. Rakkaus on ihmisessä vaikuttava voima, jossa toteutuu paradoksi, että kahdesta tule yksi ja he pysyvät silti kahtena. Rakkauden aidoille piirteille on yhteistä, että niihin liittyy huolenpito, vastuuntunto, kunnioitus ja tieto. Yhteyden kokeminen toisen ihmisen kanssa, tai uskonnon kielellä Jumalan kanssa, ei ole järjenvastaista. Se on päinvastoin, kuten Albert Schweitzer on huomauttanut, rationalismin johdonmukainen, rohkein ja äärimmäisin seuraus. Sen perustana on tieto meidän tietokykymme perimmäisistä, ei pinnallisista rajoituksista. Siinä on kysymys tiedosta, että emme koskaan voi tajuta ihmisen ja maailman salaisuutta, mutta että rakastuessamme pääsemme tämän salaisuuden lähelle. Mies-nainen polariteetti on ihmisten välisen luovan toiminnan perusta. Tämä on ilmeistä sen biologisen seikan valossa, että lapsen syntymisen ehtona on siittiön ja munasolun yhtyminen. Mutta sielullisella alueella asia ei suinkaan ole toisin, miehen ja naisen välisessä rakkaudessa molemmat uudestisyntyvät. Homoseksuaalinen poikkeus edustaa tämän polariteetin yhtymisen epäonnistumista, ja sen vuoksi homoseksuaali kärsii peruuttamattoman eristyneisyyden tuskaa, tämä epäonnistuminen ei silti periaatteessa eroa siitä epäonnistumisesta, mikä johtuu heteroseksuaalin kyvyttömyydestä rakastaa. Sama miehisen ja naisellisen polariteetti esiintyy luonnossakin, eikä vain yksinkertaisessa muodossaan eläimissa ja kasveissa, vaan myös noiden perusfunktioissa, vastaanottamisen ja antamisen kaksinaisuudessa. Sitä edustavat maan ja sateen, jokien ja valtameren, yön ja päivän, aineen ja hengen polariteetti. Feud pitää rakkautta yksinomaisesti sukupuolivietin ilmauksena tai ylevöityksenä. Sukupuoliviettiä voisi tällöin verrata kutinaan ja sukupuolista tyydytystä tämän kutinan lakkaamiseen. Jos näin olisi, olisi masturbaatio ihanteellinen sukupuolivietin tyydytysmuoto. On mahdollista tehdä ero niiden lasten ja ihmisten välillä jotka ovat saaneet osakseen vain maitoa ja niiden välillä, jotka ovat saaneet osakseen maitoa ja hunajaa. Kaikkien viettien ehdoton tyydyttäminen on täysin väärä onnellisuuden perusta. Freudin ajatukset saattoivat kuitenkin muodostua kansanomaisiksi ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kapitalismin henkisissä muutoksissa. Painopiste siirrettiin säästämisestä kulutukseen, kulutus oli ahdistuneelle automatisoidulle yksilölle parhaiten sipiva tyydytyksen muoto. Minkään halun tyydytystä ei saa lykätä päivääkään, muodostui tunnukseksi sekä sukupuolikymyksien että taloudellisten kysymysten selvittämiselle. Nykypäivän kapitalismi tarvitsee ihmisiä, jotka pystyvät luistavaan yhteistyöhön suurissa joukoissa, jotka haluava kuluttaa yhä enemmän ja joiden maku on yhdenmukainen ja sellainen että siihen voi helposti vaikutta ja että sen voi helposti ennakolta arvata. Ihmiset uskovat ja kuvittelevat olevansa vapaita ja riippumattomia, he kuitenkin sopeutuvat kitkattomasti yhteiskunnalliseen koneistoon, heitä voidaan ohjata ilman pakkoa, jajohtaa ilman johtajia ja viedä mukaan ilman päämääriä. Pääoma on työvoiman käskijä, kuolleet esineet ovat arvossa ylempiä kuin työ ja inhimillinen taitaminen. Ihmisen tarmo ja taito ovat vailla vaihtoarvoa ellei niillä satu olemaan kysyntää vallitsevilla markkinoilla.

Hilkka Pietilä, Yli rajojen, into 2013

Maatalous elää ja toimii elävän luonnon ehdoilla eikä sellainen tuotanto voi koskaan olla liiketaloudellisten laskelmien mukaan ”kannattavaa”.  Maatalous ei voi koskaan olla liikeyritys samassa mielessä kuin esimerkiksi auto- tai matkapuhelinteollisuus. Maatalous on elämäntapa, omanlaisensa kulttuuri, jonka on annettava elää luonnon ja vuodenaikojen mukaan, muuten se kuihtuu… Meidän mallimme merkitsi lähinnä kotitalouden, siis kotona tehtävän työn ja tuotannon elvyttämistä ja sen merkityksen tunnustamista. Sillä tavoin päästäisiin talouteen, jossa ei tarvittaisi rahalla mitattavan kansatalouden kasvua. Kodeissa ja pienyhteisöissä palkatta tehdystä työstä ja tuotannosta muodostuva pehmeä sektori eli rahatalouden ulkopuolella oleva talous tuottaa hyödykkeitä ja palveluksia kotien ja perheiden omaan käyttöön sekä ihmisten väliseen suoraan vaihtoon. Ihmisen kokonaisvaltaiseen talouteen pyrittäessä – kotitalous, viljelytalous ja teollis-kaupallinen talous täytyy käsitellä yhdessä, vaikka niillä on erilaiset lähtökohdat. (Hilkka Pietilä 2003)

Naisista koulutetaan miehiä, 2013 Hilkka Pietilä kirjoittaa: Raija Julkunen havaitsi vuonna 1992, että pohjoismaissa yhteiskunnissa naiset on poikkeuksellisessa määrin integroitu miesten yhteiskuntaan. Naisten ja miesten elämä ja asema kansalaisina on samanlaistunut ehkä enemmän kuin missään muualla maailmassa. Saavuttaakseen tasa-arvon miesten kanssa monet naiset omaksuvat miesten maailman säännöt ja tavat siinä määrin, että heistä tulee miesten kopioita kaikessa muussa paitsi ulkonäössä... Itse olen kokenut, että tasa-arvon tavoitteleminen miesten kanssa heidän ehdoillaan, on minulle naisena alentavaa... Suurin osa meistä naisista on eriasteisissa oppilaitoksissa koulutettu ja manipuloitu miehisen maailman palkka- ja karriäärikilpailuun mukaan... Monet naisetkin haluavat päästä pörssiyhtiöiden johtokuntiin sen sijaan, että kehittäisivät lainsäädäntöä näiden yhtiöiden vallan rajoittamiseksi... Miesten asemasta on tullut tasa-arvon mittari ja naisten tavoite, jolloin naiset unohtavat omat vahvuutensa. Naisten hoivalahjakkuus ja sosiaalisuus, kätevyys ja taloudellisuus, intuitio ja varovaisuus ovat edelleen olemassa, vaikka saattavat jäädä viljelemättä ja kehittämättä... Naiset sanoivat 1970-luvulla ettei yksi suuri pala miesten leipomasta kakusta ole riittävä tavoite, sillä meillä on oma resepti ja haluamme leipoa uuden, toisen kakun... Naiset voivat ajatella rauhanasiankin kokonaan omasta näkökulmastaan. Naisten tietoisuuden herätessä tulee ensimmäisenä vastaan se, että naisten kokemuksen perusteella vihollista ei ole olemassa. Kukaan äiti ei ole koskaan synnyttänyt vihollista, ihmiset eivät ole toistensa vihollisia. (Hilkka Pietilä, Yli rajojen, into 2013)

Kotitalousopettaja Laura Harmaja vaati jo 1940-luvulla kirjassaan Kotitalous kansatalouden osana, että kotitaloustyö olisi sisällytettävä kansantulotilastoihin. Suomessa vuosina 1980, 1990, ja 2001 toteutettujen laskelmien mukaan kotitalouksissa tehdyn työn arvo suhteessa bruttokansantuotteeseen on 44-46 prosenttia… samaa luokkaa kuin eri maissa lasketut arviot. Inhimillisen kehityksen raportti esitti vuonna 1995 arvion naisen palkattoman työn osuudesta. Kaikesta tehdystä työstä, palkatusta ja palkattomasta – naiset tekevät raportin mukaan 53 prosenttia kehitysmaissa ja 51 prosenttia teollisuusmaissa.

Kotitaloustyötä ei voida globalisoida. Markkinaideologian mukaan on sitä parempi, mitä enemmän ihmiset ovat markkinoiden varassa. Sitä liukkaammin raha kiertää ja sitä varmemmin markkinat kasvavat, kun kukaan ei enää tule toimeen omin voimin. Markkinoiden varassa olevat ihmiset eivät kuitenkaan kykene vaikuttamaan sen enempää omaan elämäänsä kuin markkinoidenkaan kulkuun. Suurin osa meistä on joutunut markkinoiden käyttövoimaksi. 

Kotitaloudet ovat ainoa talouden ala, jossa ihmisillä vielä on valtaa, jos he haluavat sitä käyttää. Kotitalouksia on kaikissa maissa ja kaikki ihmiset ovat tavalla tai toisella kotitalouksien piirissä. Vallankäyttö kotitalouksissa ei ole riippuvainen kansallisista rajoista eikä talouspolitiikasta. Osaavat ihmiset voivat itse päättää, kuinka paljon ostavat ja kuinka paljon tekevät itse. Jokainen joka tiedostaa tämän kotitalouksien autonomian, vapautuu ”isänmaallisen kulutusvelvollisuuden” otteesta. Tältä pohjalta voimme alkaa käyttää jokapäiväistä järkeämme ja kääntää vallankäytön toisin päinvastaiseen. Vuosien myötä mielessäni on vahvistunut valtahierarkian vastainen käsitys, ettei todellinen muutos tapahdu ylhäältä määräämällä vaan alkaa meistä itsestämmelukemattomina henkilökohtaisina ratkaisuina niin yksityiselämässä kuin työpaikalla.

Syvällä mielessäni koen, että minulla on enemmän yhteistä venäläisten kuin pohjoismaalaisten kanssa. 

Voin hyvin sanoa, että tein työtä lähes aina kun olin hereillä.

Jarno Hietalahti, Mika Pekkola 

2019, (huom. Filosofian väitöskirjassaan 2010 Pekkola tarkasteli Erich Frommin näkemyksiä modernisaation kriisistä)

”Frommin yhteiskuntakritiikin ytimessä on ajatus, että kapitalistinen ajatus välineellistää ihmiselämän ja muuttaa kaiken kauppatavaraksi. Tällaisissa olosuhteissa elävä ihminen ”marssii paikallaan, eläen ja kuollen kuten ne miljoonat esineet, joita hänen yhteiskuntansa tuottaa”.

Mika Pekkola

• Vanhan Testamentin profeetat, Jesaja, Aamos, Hoosea julistivat messiaanista aikaa. Utopiateoreetiot Thomas More, Erik Olin Wright, Ruth Levitas, painottivat utopian roolia yhteiskunnallisessa muutoksessa. Erich Fromm halusi ymmärtää, löytää ne syyt, jotka ajoivat ihmisiä tuhoon, raakuuteen ja irrationaalisuuteen. Missään elämänvaiheessa vaatimus puhtaasti poliittisesta muutoksesta ei tyydyttänyt Frommia. Muutoksen tuli perustua henkilökohtaiseen vakaumukseen sekä ”uskonnolliseen” pyrkimykseen kohti kestävää kasvua.

• Hänelle uskonnollisuus tarkoitti vaatimusta jatkuvasta henkilökohtaisesta uusiutumisesta, kokemuksesta kaiken olevaisen perimmäisestä ykseydestä ja elämää rakastavaa asennoitumista. 

• Frommin ajattelu ammentaa voimansa paradokseista, joissa vastakohdat ateismi ja uskonnollisuus, rationaalisuus ja mystiikka, yksilöllisyyden korostus ja yhteisöllisyys, analyysi ja profetia sekä ulkopuolisuus ja osallistuminen – yhdistyvät toisiinsa.

•  Fromm oli säälimätön teollisuusyhteiskunnan kriitikko. 

• Psykologinen manipulaatio on salakavalaa, kun ihmiset saadaan haluamaan sitä, mitä heidän kuuluukin haluta, jotta yhteiskunnan rattaat voivat jatkaa pyörimistään kitkatta. Ihmisistä tulee johdettavia vaikka johtaja onkin jäänyt anonyymiksi ja operoi vakuuttelemalla ja suostuttelemalla. Se pyrkii kasvattamaan olosuhteisiinsa sopeutuvia kansalaisia, jotka kuvittelevat tekevänsä asioita omasta tahdostaan, vaikka tätä on muokattu jo pitkään esimerkiksi antamalla tunnustusta ja palkintoja tietynlaisesta nöyrästä käyttäytymisestä ja rankaisemalla vääränlaisesta oman tahdon ilmaisemista. Normista poikkeavat jäävät vaille tunnustusta ja suljetaan ulos yhteiskunnasta. 

• Varsinkin työterveyshuollossa lääkärin päämääränä on asiakkaan työkyvyn palauttaminen, ja potilas katsotaan terveeksi, kun hän kykenee palaamaan työelämään. Frommin mukaan kokonaiset yhteiskunnat voivat olla sairaita ja sopeutuminen normaaliin elämään sairaassa yhteiskunnassa on yksilölle äärimmäisen haitallista. Normittava yhteiskunta määrittelee mielenterveyden yksilön yhteiskunnallisen hyödyllisyyden kautta. Moraalia ohjaa yhteiskunnallisen hyödyn ajattelu.

• Materiaalisen turvallisuuden hintana on luopuminen vapaudesta. Michel Fucault toi esille, kuinka keppikurin rinnalla ja sijasta alettiin soveltaa hienovaraisempia kuntrolimekanismeja. Kapitalistinen järjestelmä suosii ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa vapaita ja itsenäisiä, mutta alistuvat silti kitkatta yhteiskunnalliseen koneistoon. Vallankäyttö tapahtuu yhteiskunnallisten instituutioiden ja prosessien tasolla.

•  Voitontavoittelulle ja etuoikeuksille perustuva talousjärjestelmä ohjaa ihmisiä muodostamaan välineellisiä ihmissuhteita. Amerikkalaisperäinen individualismi esittää elämän sarjana yksilöllisiä haasteita, joihin itseensä uskova yksilö löytää ratkaisut. Samalla se hävittää näkyvistä ongelmien yhteiskunnalliset ja kulttuuriset juuret. Yrittäjyyden subjektiviteetille perustuva työelämä, markkinatalousjärjestelmä, self help -kirjallisuus, new age henkisyys sekä populaarikulttuuri korostavat yksilön merkitystä. 

• Frommin teoriassa myös masokismi, sadismi, konformismi ja narsismi ovat vääristyneen rakkauden ilmentymiä. Ne kumpuavat erillisyyden aikaansaamasta eksistentiaalisesta epävarmuudesta. 

• Camusin mukaan itsemurha on täysin yksilöllinen, eksistentiaalinen ongelma, joka syntyy siitä, että ihminen tajuaa elämän mielettömyyden. Ihminen kaipaa kotia tai määränpäätä, mutta maailma ei sellaista tarjoa. Ihmisyyden ytimeen kuuluu kaipuu tuntea itsensä omaehtoiseksi yksilöksi, mutta samoin kuuluu myös halu kuulua laajempaan joukkoon. Frommin töistä kumpuaa ajatus melankolisesta maailmankuvasta, mikä on eri asia kuin kliininen masennus. useimmat pakenevat ongelmaa kuinka löytää mielekkyys mielettömään maailmaan arkiseen puurtamiseen ja rutiineihin. Ratkaisu edustaa helppoa ruumiillisa kemiaa. Tehdään sitä ja tätä sen verran, että endorfiinit virtaavat siinä määrin, ettei elämisen ongelmaa tarvitse kohdata. Sen sijaan itsemurhaa puntaroiva on kohdannut itsensä niin voimakkaasti ettei kalvavaa merkityksettömyden tuntoa pääse enää karkuun hetkellisillä nautinnoilla. "Epäonnistuminen elämässä on väliaikaista, mutta elämän epäonnistuminen merkitsee itsemurhaa." (Jean Amery)

• Frommin mukaan nyky-yheiskunnassa palvotaan teknologian, teollisuuden ja vapauden epäjumalia. Ihminen on luovuttanut voimansa luomalleen järjestelmälle ja jäänyt sen vangiksi. Vieraantuminen ilmenee työelämän ja ihmissuhteiden lisäksi kulutuksessa. Kuluttaja on abstrakti taloudellinen toimija. Hänen luonteellaan on merkitystä tuotteiden ja palvelujen tarjoajalle lähinnä sitä kautta, millaisiin tunteisiin tarjoajan tulee vedota saadakseen hänet asiakkaakseen. Viraantumista ja väärän tietoisuuden käsitettä on Marx ja Frankfurtin koulukunta käyttänyt. 

• Idealismin sijaan uuden yhteiskunnan siemenet ovat löydettävissä vallitsevista olosuhteista. Kriittisen teorian ajattelijat halusivat sitoa ajattelunsa historiallisiin prosesseihin ja empiiriseen yhteiskunnalliseen tutkimukseen. Frommin vieraantumisteoria on kritiikki sellaista filosofiaa kohtaan, jossa ajatteleva subjekti esitetään erillään kehosta, ihmissuhteista sekä ympäröivästä maailmasta.

• Jälkiteollisessa yhteiskunnassa immateriaalinen osa on ottanut teollisen työn aseman arvontuotannossa. Kehosta on tullut Berardin sanoin painolasti. Se on arvontuotannon kannalta hidaste ja rasite, jonka huoltaminen on sälytetty yksilöiden vastuulle. Istuma ja näyttöpäätetyöskentelyn vaikutukset tuki- ja liikuntaelinsairauksiin ovat kaikkien tiedossa.

• Jos järjestelmä toimii sellaisten kannustimien varassa, jotka palkitsevat voittojen maksimoinnin, pääoman kasautumisen ja ulkoisvaikutusten kiertämisen, muutosta ei ole näkyvissä. Välineellinen rationaalisuus, joka vallitsee taloudessa ja politiikassa, ei ymmärrä inhimillisyyttä, vaan ainoastaan tavaroita, numeroita ja toimenpiteitä.

• Ihmisyys kasvaa orgaanisesti ja ennakoimattomasti, ei ennalta määrättyjen asetusten mukaisesti.  Frommin paradoksi: ihminen on sekä luonnon olio, toisin sanoen ihmisellä on monenlaisia biologisperäisiä viettejä – mutta hän on myös tietoinen itsestän. 

• Tekoäly on kaikkien huulilla, mutta harva puhuu tekoviisaudesta. Hawking: jos ylivertainen muukalaislaji viestittäisi saapuvansa muutaman vuosikymmenen päästä, vastaisimmeko, että soittakaa kun olette perillä, me jätämme valot päälle? Luultavasti emme – mutta juuri näin toimimme tekoälyn suhteen.

• Kuvitellaan että 500 vuoden päästä maailmassa on laji, joka ilmentää ihmisyyden uljaimpia puolia. Uusi olio tiedostaa syvemmin, ymmärtää paremmin ja ratkaisee ongelmia tarkemmin. Se ei ole itsekäs, vaa haluaa sitä mikä on parasta kaikille.

• Kansalissosialismi lupasi palauttaa Saksan eurooppalaiseksi suurvallaksi, tarjosi fasistisen ideologian varaan rakennetuja rituaalistisia kehyksiä rapautuneen uskonnollisuuden tilalle, puhui hyvinvoinnin jakamisesta kaikille saksalaisille ja esitti hierarkkisen mallin yhteiskunnassa, jossa jokainen tiesi oman paikkansa. Ihmiset luopuvat saavutetuista vapauksista, mutta heille taattiin tunne kuulumisesta suureen liikkeeseen, joka vannoi muuttavansa maailmanhistoriaa. 

• Michel Foucaul sanoo, vapaa-aika ja viihdeteollisuus ovat standaroituja ja vastaavat väestön konformistisiin tarpeisiin.

• Fromm halusi kumota maksimaaliselle tuotannolle ja kulutukselle perutuvan yhteiskuntajärjestelmän, muttei kyennyt tukemaan nuorten radikaalien ”libidinaalista vallankumousta”. Kapitalismi otti haltuun vastakulttuurin ja teki kapinasta kauppatavaraa. Suuryritykset alkoivat esiintyä luonnonsuojelun hyväntekijöinä, pornografia tarjosi mahdollisuuksia seksuaalisuuden toteuttamiselle, vasemmisoradikaali saattoi pukea päälleen Che Guevara paidan, ja Kalifornian hippienergia valjastettiin Piilaakson nousevien it-yritysten primus motoreiksi. Itämaiset opetukset sovitettiin talouselämän tarpeisiin. 

• Sen sijaan että kehitetään työelämää, joka kunnioittaisi ihmisten tarpeita ja olisi työntekijöiden itsensä hallinnoimaa, kannustetaan heitä jaksamaan päivittäisessä oravanpyörässä. Sen sijaan, että rakennetaan yhteiskuntaa, jossa ihmset voivat päättää oman elämänsä ehdoista, autetaan heitä sietämään epätasa-arvoisen ja hierarkkisen talousjärjestelmän aiheuttamia ongelmia. Sen sijaan, että kohdistetaan aika, energia ja resurssit kestämättömän järjestelmän muuttamiseen, tehdään kaikkemme, jotta pystytään kestämättömän järjestelmän tahdissa.

• Vuoden 1967 haastattelussa Fromm kertoo olevansa marxilainen ateisti, joka tekee Jumalan työtä kaikin voimin .Frommille zen on väline paljastaa ja purkaa yhteiskuntaluonteen vaikutusta elämässä. 

• Torjunnan purkaminen meditaatioharjoituksen yhteydessä tekee tiedostamatonta tietoiseksi. Perhesuhteet, yhteiskunnalliset hierarkiat, talousjärjestelmä, kieli, logiikka, sukupuolikäsitykset, tunteiden ilmaiseminen muodot ja konventiot vaikuttavat kaikki siihen, millaiseksi luonteemme muovautuu. 

• Buddhalainen vapautuminen alkaa kärsimyksen kohtaamisesta. Tietoisuus kärsimyksestä ei tarkoita että elämä olisi kärsimystä, vaan sitä, että elämässä on jotain joka on epätyydyttävää, kivuliasta ja ahdistavaa. Miksi muuten haluaisimme vapautua, ellemme kärsisi? Kun hyväksyy kärsimyksen olemassaolon, voi tarkastella sitä ja tunnistaa, mistä se saa alkunsa. Asiat eivät ole pysyviä, vaan todellisuus on jatkuvassa muutoksessa, joten myös kärsimys on ohimenevää. Osa kärsimyksestä häviää muuttamalla suhdetta siihen, osa vain määrätietoisen toiminnan kautta. 

• Buddalaisuudessa tie on jalo kahdeksanosainen polku, freudilaisuudessa tietoisen mielen vahvistaminen suhteessa tiedostamattomaan, marxilaisuudssa järjestäytynyt kamppailu kapitalistisen luokkayhteiskunnan kumoamiseksi ja Frommin ajattelussa kaikkea niitä yhdessä. 

• Fromm: Tietoisuus koostuu olennaisesti sellaisista ilmiöistä, joita kielestä, logiikasta ja tabuista koostunut sosiaalinen suodatin sallii meidän tiedostaa. Ilmiöt, joita suodatin ei päästä lävitse, jäävät tiedostamatta, tai tarkemmin sanottuna, olemme tiedostamatta kaikkea, mikä ei pääse tunkeutumaan tajuntaamme, koska sosiaalinen suodatin tukkeaa sen sisäänpääsyn.

• Tieteellä asosiaalinen suodatin ohiteaan. 

• Taide on ilmaus siitä kaipuusta, että haluamme muutakin kuin vain mukautua yhteiskuntaan ja säilyä. 

• Frommin mukaan ihmisen vapautta on läpi historian ajoittanut kaksi tekijää: väkivallan uhka sekä pelko nääntymsestä nälkään.

• Mikään määrä kulutusta ei tyydytä ahnetta ja himoavaa ihmistä. Markkinoiden ja mainonnan tehtävänä on lietsoa entisestään tyytymättömyyttä. 

• Terveessä yhteiskunnassa laiskuus ei ole ihmiselle luontaista. 

• Vieraantunut työ on yksitoikkosta, huonosti palkattua sekä hierarkkisesti johdettua ja sen tuottama arvo valuu työntekijöiden käsistä.

•  Freud väitti, että nimenomaan seksuaalisuuteen liittyvät ongelmat ja neuroosit muodostavat ihmisen psyykkisen elämän keskiön. Seksuaalisuus on objektiivinen tekijä, josta käsin ihmisen sielunelämä tulee ymmärretyksi. Frommin mukaan taas ihminen luo suhteensa seksuaalisuuteen niiden normien, esimerkkien ja realiteettien puitteissa, joita kulttuurissa esiintyy. Seksuaalisuus on osa yhteiskuntaluonnetta. 

• Ihmisillä on omat mieltymykset, mutta heidän suhde niihin määrittää se, millainen asema niillä on yhteisössä, jossa he elävät. Aivan kuten yhteisöt palkitsevat yksilöitä sellaisista luontenpiirteistä, jotka edistävät vallitsevia valtasuhteita, yhteisöt palkitsevat sellaisia seksuaalisuuden muotoja, jotka asettuvat samoihin muotoihin. Kannustaminen ja torjunta ovat psykologisen ja siten myös seksuaalisen vallankäytön elimellisiä välineitä. Seksi ei ole vain ihmisen fysiologian säätelemää, viettien ja hormonien johtamaa toimintaa, vaan syvästi kulttuurista kanssakäymistä. 

• Jordan Peterssonin mukaan postmodernistiset vaikutteet ovat murentaneet luonnolliset sukupuoliroolit. Millaisia luonteenpiirteitä yksilöitä rohkaistaan omaksumaan tai torjumaan? Pornografia, prostituutio tai vaikkapa paljastavan pukeutumisen kaltaiset ilmiöt eivät ole erillisiä kulttuurin ilmiöitä, vaan ne heijastavat yhteiskunnallisia normeja. Hyväksikäyttö ja esineellistäminen joihin kulttuurin pornoistumisella viitataan, liittyvät tästä näkökulmasta eriarvoistavan yhteiskunnallisen ja taloudellisen järjestelmän, patriarkaalisen tradition ja alistavien rakenteiden kaltaisiin laajempiin ongelmiin. Ongelmana ei ole niinkään halu itsessään, vaan alistavat kulttuuriset ja yhteiskunnalliset rakenteet jotka tekevät alistavien halujen toteuttamisesta hyväksyttävämpää.

Slavoj Zizek pitää zeniä ja taolaisuutta kapitalismin kannalta ihanteellisina uskontoina: ”Länsimainen buddhalaisuus on fetissi, jonka avulla ihmiset voivat osallistua täysin sydämin vimmaisella tahdilla pyörivän kapitalistiseen peliin ja silti kuvitella, etteivät he ole siinä lainkaan mukana, sillä he tiedostava syvällisesti koko spektaakkelin päättömyyden. Tärkeää on vain sisäisen Minuuden rauha, johon ihmiset voivat aina vetäytyä. Pekkola katso Steve Jobia ja Piilaaksoa, meille tunnutaan tarjoavan kaikkialla yksilöllisiä ratkaisuja ongelmiin, jotka vaativat yhteiskunnallisia ratkaisuja. (siis ei Frommin mielipide)

Uudenlainen perhe ei sulje pois toisia eikä ole ennalta määrätty tai pakollinen