Sitaatteja ja lyhennelmiä tärkeistä kirjoista luettelon lopussa,
pidemmät omina tiedostoina



Paul B. Preciado:

Testonisti. Farmakopornografisia tunnustuksia

Tutkijaliitto 2022

Kuinka sukupuolesta ja seksuaalisuudesta tuli poliittisen ja taloudellisen toiminnan tärkeimpiä pelinappuloita


Homoseksuaalinen ja heteroseksuaalinen identiteetti keksittiin vuonna 1868 empiirisen tieteen, taksonomisen luokittelun ja psykopatologian piirissä. Richard von Kraft-Ebing kehitti normaalien ja pervessien seksuaalisuuksien ensyklopedian, minkä myötä seksuaaliidentiteistä tuli tiedon, valvonnan ja julkisen vaikuttamisen kohteita.

Vuonna 1941 ensimmäiset luonnolliset keltarauhashormoni- ja estrogeenimolekyylit saatiin eristettyä tiineenä olevien tammojen virtsasta ja pian tämän jälkeen kyseisiä hormoneja alettiin tuottaa myös synteettisesti.

Vuonna 1953 amerikkalainen sotilas George Jorgensen muutti nimensä Christineksi. Hänestä tuli ensimmäinen mediassa laajasti näkyvyyttä saanut transnainen.

Vuonna 1957 lastenpsykiatri John Money keksi termin gender, jonka hän erotti perinteisestä sukupuolta tarkoittavasta termistä sex ja jota hän käytti kuvaamaan sitä, onko yksilön käytös ja fyysinen ilmaisu kulttuurisesti maskuliinista vai feminiinistä.

Vuonna 1973 homiseksuaalisuus poistettiin DSM mentaalinen vääristymä -tautiluokituksesta, Vuonna 1983 lisättiin transsukupuolisuus sinne mielenterveyden häiriönä diagnoosinimellä sukupuolidysforia.
 
Vuonna 1950 ilmestyi 30 salassa tuotettua pornoelokuvaa, vuonna 1970 niitä oli 2500. Pornoteollisuus on tämän päivän kybertalouden suuri moottori. Internetissä on yli puolitoista miljoonaa aikuisviihdesivustoa. Seksiteollisuus on internetin tuottavin ala, vertoja vetää vain finanssispekulointi.

Seksuaalinen halu ja sairaus tuotetaan

Talousteorioiden mukaan tuotanon moottori ei ole enää yrityksissä vaan yhteiskunnassa kokonaisuudessaan, väestön laadussa, yhteistoiminnassa, tavoissa, oppimisessa, järjestäytymisen muodoissa, joissa markkinat, yrittäminen ja yhteiskunta sekoittuvat. Michel Foucault'n termein puhutaan biopoliittisesta tuotannosta tai kognitiivisesta kapitalismista.

Samaan tapaan kuin autoteollisuuden hallitsemaa aikakautta kutsuttiin fordismiksi, kutsukaamme farmakorponismiksi uutta taloutta, jota hallitsevat pilleriteollisuus, itsetyydytyksen logiikka sekä kiihottumisen ja turhautumisen ketju, jolle tämä logiikka perustuu. Työvoimaksi valjastettu orgasmivoima on joutunut yhä tiukemman teknopoliittisen kontrollin säätelemäksi. Biopolitiikan reunaehdot muuttuvat radikaalisti, kun itsetyydytyksestä on mahdollista tahkoa voittoa pornografian mekanismin kautta. Seksuaalinen halu ja sairaus tuotetaan ja niitä pidetään yllä samalta pohjalta: kumpaakaan ei ole olemassa ilman teknistä, lääketieteellistä ja viestinnällistä koneistoa, joka materialisoi ne.

Farmakopornografinen

Sosiaalinen sukupuoli sekä farmakopornografinen mieheys ja naiseus ovat toisen maailmansodan jälkeen syntyneitä luomuksia, jotka saavuttivat kaupallisen huippunsa kylmän sodan jälkeen.
Pornografista kuvaa luonnehtii sen kyky stimuloida katsojan tahdosta riippumatta biokemiallisia ja lihasmekanismeja, jotka säätelevät nautinnon tuotantoa. Seksuaalisuus muuttui julkiseksi mikä tarkoittaa, että siitä voi suorasti tai epäsuorasti tehdä kaupallista. Postfordistisessa kapitalismissa julkisen representaation täytyy olla vaihdettavissa globaaleilla markkinioilla ja muutettavissa pääomaksi. Sana pronografia viittaa taloudellispoliittisesti ymmärrettyyn reprenstaatioon, liittää siihen masturbatorisen arvonlisäyksen, huokuu jatkuvaa pääomavirtaa. Pornoteollisuus on kultttuuri ja spektaakkeliteollisuudelle sitä mitä huumekauppa on lääketeollisuudelle. Molemmat ovat 2000-luvun kapitalismin piileviä moottoreita.

Ruumis joka on sitä haluttavampi mitä saavuttamattomampi se on, ruumis jonka masturbatorinen arvo on suoraan verrannollinen sen kykyyn toimia säkenöivänä abstraktina fantasiana.
Tahdoton mekanismi, jonka kautta liitytään globaaliin kiihottumisen, turhautumisen ja taas kiihottumisen kiertoon. Suljettu kierto on muotoa kiihottuminen - pääoma - turhautuminen - kiihottuminen - pääoma tarjoavat avaimet minkä tahansa muun portfordistisen kulttuurituotannon alan ymmärtämiseen, laukaisee kiihottuminen-turhautuminen-syklejä.
Nautinto ja sukupuoli on ajateltu muuttumattomiksi olemuksiksi tai yksityisomaisuudeksi. Ensin ne on pysyvinä luontoon kuuluvina substansseina, sen jälkeen Jumalan omaisuutena, sitten valtion omaisuutena, myöhemmin yksityisomaisuutena ja lopulta farmakopornopoliittisten monikansallisten yritysten omaisuutena.



Naomi Klein: 
Tuli on irti. Maapallon polttava tulevaisuus

Into 2022, alkuperäinen 2019, Case for a Green New Deal

Merkittävä hetki, jolloin maailma oli liikkumassa kohti tiukkaa ja tieteeseen perustuvaa globaalia ilmastosopimusta oli vuosi 1988. Silloin NASAn edustaja kertoi USA:n kongressille olevansa 99-prosenttisesti varma siitä, että ilmasto todella lämpeni ihmisten toiminnan seurauksena. Torontossa kokoontui tutkijoita muuttuvan ilmakehän maailmankonferenssiin keskustelemaan päästöjen vähennyksistä. YK:n hallitusten välinen ilmastomuutospaneeli kokoontui ensimmäistä kertaa. Time-lehti antoi ”Vuoden mies” -palkinnon sijaan vuoden ”Vuoden planeetta palkinnon ” ”Uhanalaiselle Maalle”. Toimittajien mielestä syyt eivät olleet ihmisluonnossa vaan juutalais-kristillisessä näkemyksessä ihmisen oikeudessa hallita luontoa. Tämä ajattelutapa oli syrjäyttänyt kristinuskoa edeltäneen maailmankuvan, jossa maailma nähtiin äitinä, hedelmällisenä elämän antajana. Luonto oli pyhä ja kuolevaiset ihmiset sille alisteisia. Naomi Kleinin mukaan perustavanlaatuinen muutos oli käden ulottuvilla, mutta livahti sormien välistä, kun Yhdysvallat lopetti kansainväliset neuvottelut ja muu maailma yhtyi sopimuksiin, jotka nojasivat epäluotettaviin ”markkinamekanismeihin” kuten päästökauppaan ja kompensaatioihin ja pieneen hiiliveroon. Mutta juuri kun hallitukset olivat alkaneet yhdessä vakavasti suunnitella fossiilisen energiasektorin sääntelyä, räjähti maailmanlaajuinen uusliberaali vallankumous täyteen loistoonsa. Tuo taloudellisen ja yhteiskunnallisen uudelleensuunnittelun hanke oli joka käänteessä ristiriidassa sekä ilmastotieteen että sääntelyn kanssa. USA ja Kanada tekivät paikallisten vihreiden alojen tukemisesta ja erityiskohtelusta laittomia kansainvälisen lain silmissä. Berliinin muuri kaatui, oikeistoideologit käyttivät sitä todisteena ”historian lopusta” ja oikeutena viedä Reaganin ja Thatcherin yksityistämisestä, sääntelyn purkamisen ja talouskuripolitiikan sanomaa jokaiseen maailman kolkkaan. Ilmastonmuutoksen vastaiset globaalit rakenteet ja pääoman äärimmäistä vapautta ajavat rakenteet syntyivät samaan aikaan. Ilmastonmuutos olisi vaatinut tiukkoja rajoituksia saastuttajille ja investointeja julkiseen sektoriin. Sääntelystä vapautettu kapitalismi oli ristiriidassa ympäristöasioiden kanssa. Homman vesitti elitistisen vapaamarkkinafanatismin aalto. Kapitalismilla ei ole kykyä ratkaista ilmastokatastrofia. Kapitalismin ulkopuolella ”ihmiskunta” on täysin kykenevä järjestämään yhteiskuntia, jotka kukoistavat ekologisten rajojen puitteissa. Mutta myös autokraattinen teollisuussosialismi on katastrofaalista ympäristölle.

George Monbiot sanoo, että planeetan luonnonvarat antava mahdollisuuden yksityiseen kohtuuteen ja julkiseen ylellisyyteen - puistot ja leikkikentät, urheilukeskukset ja uimahallit, galleriat siirtolapuutarha ja julkiseen liikenne. Maailmassa on paljon suuria joutomaa-alueita, jotka on hylätty kun ne eivät enää olleet kannattavia vesisärtäjille, kaivajille ja poraajille. Maata kohdellaan samaan tapaan kuin kulttuurimme kohtelee ihmisiä. Ja kuten meidät on opetettu kohtelemaan tavaroitamme, käytä sitä kerran tai kunnes se hajoaa, heitä pois ja osta uusi. Samoin on tehty monille työntekijöille. Heidät on käytetty loppuun ja jätetty huumausaineiden ja epätoivon armoille.

Vasta sitten kun tiedämme, mistä tulemme ja mihin haluamme mennä, saamme vankan maan jalkojemme alle.

Climate Accountability Instituen mukaan 71 prosenttia kaikista kasvihuonepäästöistä vuoden 1988 jälkeen voi jäljittää vain sataan yksityiseen ja julkiseen fossiilialan jättiläiseen, joille on annettu nimi Carbon Majors.

Ranskalaiset keltaliivit huusivat: Hallitus on huolissaan maailmanlopusta. Me olemme huolissamme kuukauden lopussa.

HS 20.1.2008: Hätä on  hyvä bisnes, Anna-Stina Nykänen haastatteli globaalin markkinatalouden kriitikkoa Heikki Patomäkeä Naomi Kleinin kirjasta Tuhokapitalismin nousu
    • Kleinin suurin konna on amerikkalainen Milton Friedman. Chilestä tehtiin väkivaltaisesti Friedmanin talousoppien laboratorio... kaupan täydestä vapaudesta, sosiaalisten ohjelmien lopettamisesta ja ay-liikkeen alasajosta.
    • Patomäen mielestä on aito oivallus väittää, että poikkeustiloja, sokkia on käytetty systemaattisesti hyväksi, kun on haluttu ajaa läpi päätöksiä, joille on vaikeaa löytää kansan tukea... Lama oli meidän sokkimme, silloin tapahtui rymähdys hyvinvointivaltiossa.
    • uusliberalismi
    • Mitkä ovat talouden alistavia rakenteita?
    • Kansainvälinen kilpailukyky merkitsi Suomessa ennen laatutuotteita, sitten huippukoulutettuja osaajia. Nyt sillä tarkoitetaan kykyä houkutella maahan kansainvälisiä rahavirtoja.


Noam Chomsky

Ideologia ja valta 1 1996, suom. 2002

Chomskyn tekstejä nivoo yhteen hänen tapansa asettaa yksityisen eduntavoittelun muokkaama todellisuus ja siitä esitetyt ideologiset kuvaukset törmäyskurssille keskenään. Hän kysyy, haluammeko säilyttää nykyisen yksityiselle voitolle ja julkiselle tuelle perustuvan järjestelmän, jossa valtiovalta pakottaa veronmaksajat maksaman rikkaille ja hyväosaisille jatkuvien ja vääjäämättömien markkinahäiriöiden kustannukset?

Minkä tahansa maan ulkopolitiikan ymmärtämiseksi katse kannattaa suunnata maan sisäiseen valtarakenteeseen, sillä ulkopolitiikan tehtävänä on palvella kotimaista eliittiä.

Politologi Harold Lasswell sanoo: on yhtä mahdotonta kuvitella todellista demokratiaa ilman vakuuttamisen tiedettä kuin totalitaarista valtiota ilman pakkovaltaa. Indoktrinaatio on demokratialle sitä mitä pakkovalta on diktatuurille. Intellektuaalit ovat legitimaation asiantuntijoita. Totalitaarisessa yhteiskunnassa indoktrinaation mekanismit ovat yksinkertaisia ja läpinäkyviä. Valtio määrittelee historiallisen totuuden. Kapitalistisessa demokratiassa tilanne on monimutkaisempi. Lehdistöä ja älymystöä pidetään raivoisan itsenäisinä, hyperkriittisinä establishmentin ja valtion vastustajina.

Todellisuus on hieman erilainen. On totta että kritiikkiä on mutta lähempi tarkastelu osoittaa sen huomattavan ahtaat rajat. Kriitikot hyväksyvät valtion perusperiaatteet – Yhdysvallat saa käyttää voimaa ja väkivaltaa aina halutessaan. Kaikille kriitikoille - virallisten ja vastustajien – on yhteistä oletus, että Yhdysvallat on ainoa valtio modernissa historiassa, jonka toimintaa ohjaavat abstraktit arvot, eivät omasta materiaalisesta edustaan kiinnostuneiden valtaapitävien ryhmien rationaaliset laskelmat. Demokraattisen ajatuskontrollin järjestelmä on houkutteleva. Mitä kiivaampia erimielisyydet ovat sitä paremmin ne palvelevat järjestelmää, sillä näin lausumattomia oletuksia vahvistetaan tehokkaimmin. Itsenäisesti ajattelevan ihmisen on irtisanouduttava sekä virallisesta doktriinista että sen väitettyjen vastustajien kritiikistä. Lausumattomista ennakko-oletuksista nousee intellektuelli pseudotoisinajattelu.

Vihollisen pahuus on todistettava ja siten vastuu siirtyy viholliselle. On todistettava myös oma moraalinen puhtaus. Rikoksena pidettiin pommitusten salaamista, ei pommituksia itseään…
Uskomus länsimaiden sivistyneisyyden ja muiden barbaarimaisten raakuuden välisestä kontrastista on länsimaisen ideologisen järjestelmän ehdoton edellytys: länsi on sitoutunut ihmisarvon, vapauden ja itsemääräämisoikeuden puolustamiseen. Muut vain eivät jostain syystä ymmärrä sitä.
Merkittävin kommunismin aiheuttama uhka on kommunistivaltojen taloudellinen muutos tavalla joka vähentää niiden halukkuutta ja kykyä täydentää lännen teollisia kansantalouksia
Miksi hallitut alistuvat?  Uskomus että on olemassa meistä riippumaton ulkomaailma, uskomus että maailmassa on syy-seuraus-suhteita ja uskomus että omantunnon minä on erillään ihmisen muusta minästä.

Ajatusten valvonta on pakkovaltaa tärkeämpää sellaisille hallituksille, jotka ovat vapaita ja demokraattisia kuin sellaisille jotka harjoittavat mielivaltaa ja militarismia. Despoottinen valtio voi kontrolloida sisäistä vihollistaan väkivalloin, mutta kun valtio ei pysty käyttämään väkivaltaa, sen on turvauduttava muihin keinoihin, jotka estävät tietämättömiä massoja sekaantumasta yhteisten asioiden hoitamiseen.

Vallitsevan käsityksen mukaan se että muutama harva suuryhtiö hallitsee tiedonvälitystä ei ole mitenkään ristiriidassa demokratian kanssa. Suuret yritysmaailman mainostajat sponsoroivat harvoin televisio-ohjelmia, joissa esitetään vakavaa kritiikkiä ympäristön tuhoutumisesta ja sotilasteollisuudesta. Kolmannen maailman tyranneille annettu tuki pohjaa
byrokraattisen samankaltaisuuden periaateeseen: vain toiset byrokratiat kykenevät tyydyttämään uutisbyrokratian materiaalin tarpeen.

Samuel Huntigton kirjoittaa, että USA säilyttää kansainvälisen johtoaseman koska se on ainoa maa, jonka kansallinen identiteetti määritellään tietyillä yleismaailmallisilla poliittisilla ja taloudellisilla arvoilla, jotka ovat vapaus, demokratia, tasa-arvo, yksityisomistus ja markkinatalous.
Koska markkinoiden puolustaminen on osa USAn kansallista identiteettiä, olisi hölmöä viitata siihen, että USA on alusta asti ollut modernin protektionismin emämaa ja linnake.
 Jos reagonilaiset olisivat antaneet markkinavoimien toimia vapaasti, ei USAlla olisi enää teräs- tai autoteollisuutta, eikä myöskään puolijohteita. Reagonin hallitus sulki markkinat Japanin kilpailulta ja tuki kotimaista teollisuutta veronmaksajien varoilla. Clinton mainitsi Amerikan maatalouden suurta visiota toteuttavan amerikkalaisyhtiön Exxonin, joka Indonesian valtion kanssa solmi öljy-yhtiön Pertaminan välillä.

Sana voitot on kokonaan kadonnut kunniallisesta keskustelusta. Nykyajan orwellilaisessa uuskielessä. Voittojen sijasta puhutaan työpaikoista. Sijoittajien voitoista ja yritysjohtajien optioista puhuminen on mahdotonta. Yhdysvalloista käsin toimiville ylikansallisille yhtiöille tarjoutuisi runsaasti työpaikkoja sanan orwellilaisessa merkityksessä. Pitkään USA käytti korkeampia tullimaksuja kuin kilpailijansa. Liberalismista tuskin kannattaa puhua, koska USAn talouden valtavaan valtiolliseen sektoriin, joka oli koko korkean teknologia teollisuuden taustalla läpi ”vapaan markkinatalouden kulta-ajan”, elektroniikkateollisuuden tutkimus- ja kehitystyön rahoituksesta 85 prosenttia tuli kokonaan veronmaksajilta. Reagonin kauden taantumukselliset etatistit tekivät uusia ennätyksiä protektionismin ja julkisen subvention alalla. Taloudellinen tuki, vapaakauppaintoilijat ja finanssipoliittiset konservatiivit turvautuivat protektionismiin. Kehitysavusta suurin osa on julkisesti rahoitettua vienninedistämistä, mutta samat mielipidetutkimukset osoittavat että heti kun ilmeinen jatkokysymys – haluako tasapainotetun budjetin jos se merkitsee koulutuksen, terveydenhuollon, ympäristönsuojelun leikkaamista - enää pieni vähemmistä 20 prosenttia kannatta budjetin tasapainottamista. 
Liike-elämänjohtajat tietävät hyvin, että Pentagon on rikkaita palvelevan hyvinvointivaltion ydin.
Yksityissektori on riippuvainen valtion subventioista eli sosiaaliturvan muodosta, jota usein nimitetään turvallisuudeksi.

Vuonna 1978 Nobelpalkittu taloustieteilijä James Tobin ehdotti, hidastetaan pääoman liikkumista reaalitaloudesta eli investoinneista ja kaupasta finanssimanipulaatioon ja keinotteluun, jota 95 prosenttia ulkomaankaupan transaktiosta tänään on. Poliittisella kentällä vuodesta 1985 on käyty kampanjoita eliittien havaitsemien ”demokratian kriisin” voittamiseksi ja kansalaisten palauttamiseksi passiivisiksi ja sivustakatseleviksi. Samanapaista tapahtui aiemmin. Yhdysvalloissa teollisen vallankumouksen aikoina 170 vuotta sitten eläväinen ja itsenäinen työväenlehdistö New Englannissa jota pitivät yllä maatilojen eläväiset nuoret ja kaupunkien työläiset.  Uusi teollinen järjestelmä tuomittiin.  Se pakotti ihmisiä vuokraamaan itsensä työnantajille selvitäkseen hengissä. Palkkatyötä ei pidetty omistusorjuutta parempana. Myös Abraham Lincoln ja New York Times vastustivat teollisen monarkismin periaatteisiin palaamista. He vaativat että työläisten pitäisi omistaa tehtaat. Tasavaltaisuuden hengen mukaisesti.  He vastustivat sitä että ihmisten tulisia ajatella vain itseään ja kerätä rikkauksia. Sen iskostamisesta ihmisten mieliin vaadittiin suuria ponnistuksia luomalla keinotekoisia tarpeita. Aikakausi vaati henkeä iskostaakseen ihmisten mieleen ”suojaamalla yleisen mielen samoin kuin armeija suojaa sotilaiden ruumiit.” Ja joustamalla elämän tarkoituksettomuutta kiinnittämällä ihmisen huomio pinnallisimpiin ilmiöihin jotka muodostavat suuren osan muodikkaasta kulutuksesta. Jos tässä onnistutaan ihmiset hyväksyvät tarkoituksettomat elämänsä ja unohtavat ajatukset oman elämänsä hallitsemisesta (350). Toinen menetelmä ihmisten turvattomuuden lisäämiseksi, on työpaikkojen kotimaasta siirtämisen uhka.  Yksi vapaakauppasopimusten tarkoituksista. Toinen työmarkkinoiden joustot eli palkkojen laskeminen.
Epäily supistuksiin lisääntyy kun ”ihmisluontoa” tai tehokkuus vaativat, modernin elämäntavan kompleksisuus vaatii jotain.

Rousseau ja Kant vaativat, että kypsyyden saavuttaminen on vapauden ennakkoehto eikä ennakkoehto mistään. Kapitalistiset tuotantosuhteet, palkkatyö, kilpailuhenkisyys ja omistushaluinen individuaalisuus ovat epäinhimillisiä.

Marx sanoi, että työ ei ole ainoastaan elinkeino vaan elämän korkein tarkoitus. (Gothan ohjelman arvostelu). Työvälineiden yksityisen tai byrokraattisen omistuksen vastustaminen.
Valtio on tarkoittanut hallitsevien luokkien harjoittamaa kansan hallitsemista
ja teollista järjestelmää, jota hallitsee itsevaltainen eliitti, oli kyseessä sitten omistajat, johtajat, teknokraatit, työväenluokan etujoukko tai valtiollinen byrokratia, valtiososialismi tai valtiokapitalismi, joka Yhdysvalloissa on yhä militaristisempi - feodaalisen tai keskitetyn vallan, valtion tuhoutuminen. Kamppailu kohti vapautusta on keskittymisen vastustus. Marxin mukaan on vain yksi vaihtoehto ja se on kommuuni. (Arthur Rosenberg, History of Bolshevismus)

Suuryhtiöiden ja rahoituslaitosten suunnaton valta ei ole yhteisöllisten päätösten tulos vaan oikeusistuimet ja lakimiehet valoivat vallan perustukset yksityistä etua palvelevan valtion rakentamisen aikoihin.
Bertrand Russelle tuotannon tarkoitus ei ole tuottaa tavaroita vaan vapaita ihmisiä jotka elävät toistensa kanssa kumppanuudessa tasa-arvoisesti. Työtä tekevät voivat ohjata omaa
yksityiselle voitontavoittelulle perustuvaa liiketoimintaa ylivaltaa maanomistuksen, pankkitoiminnan

Andre Gorz: Nonreformistinen reformi
Ovatko reformistiset vaatimukset ja äärimmäinen systeemikriittisyys toisensa poissulkevia lähtökohtia?  Voi ajatella systeemimuutosta radikaalin kumouksellisuuden ja taskulämpimän reformismin ulkopuolelta kuten Andre Gorz. Status quota ylläpitävien tai jopa vahvistavien reformien sijasta non-reformistinen reformismi luo ensimmäisessä vaiheessa edellytyksiä systeemin sisäisille ja rakenteellisille uudistuksille keskusvallan kautta. Asteittaisten systeemimuutoksen mahdollistavien politiikkojen ja vaatimusten ensisijaistaminen. Myös Jurgen Habermas kirjoitti radikaalin reformismin puolesta. Vaatimusten tarkoitus ei ole tehdä systeemin muutosta tässä ja nyt, vaan uudelleen politisoida näkyviksi instituutioihin assimililoituja ristiriitoja, vahvistaa poliittista toimijuutta ja omistajuutta tuhorakenteiden ikeessä sekä valmistaa yhteisöjä ja liikkeitä asteittain siihen hetkeen, jossa todellinen systeeminen muutos voidaan toteuttaa. - perustulo, kansanedustajien kausien rajaaminen, lyhyemmät työpäivät, mainonnan kieltäminen, työntekijöiden omistamat työpaikat, suoran lähidemokratian vahvistaminen, maanomistajuusrajoitukset, omaisuuskatot ovat nonreformistisia reformeja, jotka toteutuessaan loisivat edellytyksiä todelliselle systeemimuutokselle.




Yuval Noah Harrar:

Homo Deus, Huomisen lyhyt historia

Bazar 2017


Yuval Noah Harar: Homo Deus, Huomisen lyhyt historia, Bazar 2017
Tunnelinäöllä on hyvät puolensa. Armottomat miljardöörit ei mitenkään pysty ymmärtämään kaikkea, mitä maailmassa tapahtuu, kontrolloimisesta puhumattakaan. Mutta miljardöörit ja pienet eturyhmät eivät menesty tämän päivän kaoottisessa maailmassa siksi, että ne osaisivat tulkita karttaa paremmin kuin muut, vaan siksi että niillä on hyvin kapea päämäärä. (Yuval Noah Harar: Homo Deus, Huomisen lyhyt historia, Bazar 2017)



Veikka Lahtinen, Pontus Purokuru 

Mikä liberalismia vaivaa?

Kosmos 2020

Liberalismi: Liberalismi on taannut ihmisten vapaaehtoisen kapitalismiin osallistumisen.

Puuttuu käsitys rakenteista: Liberaalilta puuttuu ymmärrys valtasuhteista ja alistamisen rakenteista. Siksi jokainen arjen katkaiseva tapahtuma kouluampumisesta äärioikeiston nousuun ja talousromahduksesta Euroopan Unionin jakautumiseen tuntuu mahdottomalta käsittää. Koska liberaalilla ei ole käsitystä sorron syistä, hänestä ratkaisut ongelmiin ovat vain teknisiä ja jopa huvittavan riittämättömiä. Liberaalin mielestä ilmastonmuutos ratkaistaan kehittämällä teknologiaa ja lisäämällä päästökauppaa. Puhutaan yksityiskohdista, ei koneistosta, jonka seurausta nuo yksityiskohdat ovat.

Poikien kritiikki: Yhteiskunnalliset konfliktit hahmotetaan yksilöitä laajempien valtasuhteiden kautta. Tietynlaiset yksilöt nousevat yhteiskunnallisesta valtarakennelmasta, ei päinvastoin.

Menetelmät: Liberalismin joka päiväisen sodankäynnin keskeinen väline on ihmisten irrottaminen itsenäisistä elinkeinoista ja palkkatyöinstituution luominen. Liberaalin hallinnan alaiset ihmiset sisäistävät käskijän ja komentavat itse itseään. He lukevat selfhelp -kirjoja itsensä johtamisesta. Kun riistosuhde sijaitsee osittain ihmisen sisällä, hän ei kohdista aggressiota yhteiskuntaa kohtaan eikä lakkoile omistajia vastaan. Henkilökohtaisen ja yksilöllisen elämänpolun hallinnointi ja optimoiminen on yhä useammin arjen tärkein sisältö. Yhteisestä elämästä kuten puolue-, liike- ja ammattiyhdistysaktivismin muodoista on siirrytty kohti kapseloitumista ydinperheisiin, yksilöprojekteihin ja kuluttamiseen.

Liberaali kapitalismi on menestynyt koska se on tuottanut myös nautintoa ja vaurautta 20 prosentille väestöstä. Tämä on yksi syy siihen, että elämme edelleen kapitalismissa emmekä ekokylien verkostoissa.

Hegemonia: Liberalismilla on hegemonia eli valta määritellä, mitkä asiat ovat yleisesti jaettuja itsestäänselvyyksiä. Gramscin kuvailema pehmeä vallankäyttö on suostumuksen tuottamista. Hegemonia on sillä joka pystyy määrittelemään, mitkä asiat ovat yleisesti jaettuja itsestäänselvyyksiä. Hegemonia tarkoittaa yleisen mielipiteen valtaamista. Hegemonisen väitteen tunnistaa siitä, että sitä vastaan on vaikea väittää, koska se tuntuu niin itsestään selvältä.  Ihmisiä hallitaan naamioimalla poliittiset oletukset ja tavoitteet ”terveeksi järjeksi”. Syvä liberalismi on hegemoniaa käytännössä, siis meissä toimivaa hallitsevan luokan ajattelua, jota emme itse tunnista sellaiseksi. Syvän liberalismin tarkoituksena on taata vapaaehtoinen osallistuminen kapitalismin toimintaan. Se on toimintatapoja, joiden kautta päivittäin tuotamme ja vahvistamme yhteistä liberalismin perusperiaatteisiin sekä kapitalistisiin tuotantomekanismeihin perustuvaa todellisuuttamme.

Mikä parempi maailma:Kun kapitalismi tekee kaikesta niukkaa, vaihtoehto on tehdä kaikesta runsasta, kunhan runsaus ei perustu fossiilisiin energianlähteisiin tai eläinten massatuotantoon.

Luksuskommunismissa kysytään myönteisesti, miten vedota ihmisten haluihin ja tunteisiin. Miten avata ihmisten poliittista mielikuvitusta ja tuottaa tunteita, jotka saavat meidät parantamaan elämää tässä ja nyt. Ei katsota asioita ensisijaisesti menettämisen vaan saamisen näkökulmasta. Voisiko lupaus uudenlaisesta vauraudesta eli vapaasta ajasta, nautinnosta, kokemuksista olla yksi vahvuus, jolla voitetaan sota kulttuurista ja politiikasta?


Kapitalismin säilyminen edellyttää, että itsenäisen elämän ja pakenemisen mahdollisuudet tukitaan, esim. yhteismaiden aitaamista ja irtolaisuuden kriminalisointia. Yhteisen alueen kutistuminen lisää hallittavuutta. Kapitalismissa yhteisessä käytössä olevat asiat siirretään lukkojen taakse ja niitä aletaan säännöstellä rahaa vastaan. Kapitalismi edellytti jatkuvaa ihmisten erottamista itsenäisen elämän välineistä.


Puuttuuko positiivinen tulevaisuuden kuva (?): Neljättä suuntausta yhdistää halu irtisanoutua modernista elämäntavasta. Siinä löydetään luopumisen kautta kestävämpi elämänmuoto. Päämääränä on fossiilisten energianlähteiden kulutuksesta ja luonnon hallinnasta irtautunut elämä, jonka mallina on metsä tai maaseutu. Koska suuntauksen ideana on vetäytyminen, siihen ei juuri liity näkyvää liikehdintää. Se ilmenee lähinnä syrjäytymistilastojen ja kulttuurisen keskustelun välityksellä – ja tietenkin liberaalien holhoavana huolena ”ihmisistä, joista kukaan ei ota koppia”. Rajoitukset, luopuminen, leikkaaminen, elintason lasku, kärsiminen, kieltäminen, ikävät velvollisuudet.

Tieto, tunne ja voima ovat muutoksen eri aspekteja. Jos keskitytään vain tietoon ja viestintään, nielemme liberaalin kertomuksen politiikasta. Ihmisten tunnustaminen toisiaan tarvitsevien ja hoivaavien olentojen verkostoksi sekä yksityisomaisuuden tekeminen yhteiseksi on liberalismin jälkeisen politiikan suunta.

Talouspolitiikka on jatkuvaa köydenvetoa siitä, kuinka neutraaleina – virkamiehitykseltään oikeistopitoisen – valtiovarainministeriön taustaoletukset pysyvät. Rahaliitto euro on suojattu demokraattiselta päätöksenteolta, koska tiukat sopimukset ja Euroopan keskuspankki suitsevat sitä.




Gary Zukav

Kvanttifysiikka

 1979, The Dancing Wu Li Masters,
An Overview of the New Physics


Sana fysiikka käänetään kiinaksi Wu Li. Wu tarkoittaa asiaa tai energiaa ja Li universaalia järjestystä tai lakia, orgaanista mallia, elollisen energian mallia.

Kvanttifysiikan logiikan mukaan ei ole varma löytävätkö tutkijat uutta tietoa vai luovatko he uutta tietoa. Jos he luovat tietoa, ovat he lähes kuin runoilijat ja taiteilijat. Kuitenkin monet tutkijat ovat teknikkojaa, joita ei kiinnosta uusi vaan he soveltavat jotain mitä jo on. Teknikon näkökulma on kapea. Sanotaan että heidän nenänsä on kaivautunut puun kaarnaan ja siksi heidän kanssaan on vaikea keskustella metsästä.

Kvanttimekaniikassa tutkitaan atomin osasia tendenssinä eli taipumuksena tai oletuksena olla olemassa tai tulla tapahtumaan, koska kvanttimekaniikassa pystytään kuvaamaan jotain vain tilastollisesti. Niin kutsutun Kööpenhaminalaisen tulkinnan mukaan (1927) kvantti­mekaniikka ei ole deterministinen, se ei ennusta mittausten tuloksia varmuudella. Sen sijaan se osoittaa, millä toden­näköisyydellä saadaan mikäkin tulos. Siksi näyttää ilmeiseltä, että kvantti­mekaniikan taustalla on jokin syvempi todellisuus. Taustalla on todistettu olevan ainakin piilo­muuttujia. Jotkut fyysikot väittävät kuitenkin, että maailman­kaikkeuden toden­näköisyys­laskelman taustalla on deterministinen, objektiivinen perustava taso.

Ei ole olennaista, mistä kvanttifysiikassa syvimmältään on kyse vaan että se toimii käytännössä. Tämä oivallus muutti merkittävästi käsitystä tieteestä. 1700-luvulta lähtien tiede oli tarkoittanut ihmisen rationaalista puolta ja karsinut kaiken mitä ei voinut loogisesti osoittaa oikeaksi. Klassisessa fysiikassa todellisuutta selitetään niin, että fyysisen todellisuuden jokaista elementtiä vastaa vastaava elementti teorian puolella. Tieteen ja teorian oli kaikissa tilanteissa vastattava toisiaan. Oltiin ajateltu, että mieli liikkuu vain ideoiden parissa, mielessä ei voi luoda todellisuutta. Tieteellinen tieto on totta, jos se vastaa koetilannetta eli ennakoi tapahtumaa ja on siksi hyödyllistä. Totuus sanan sijasta tulisi uuden fysiikan mukaan käyttää sanaa hyödyllinen. Kvanttifysiikan vuoksi ihmisen käsityskykyä piti uudelleen laajentaa koskemaan jotain irrationaalista. Aiemminhan ihmiset pitivät menninkäisiä ja enkeleitä osana arkistakin ympäristöään ja nyt taas todellisuuden täydellinen ymmärtäminen vaati rationaalisen ajattelun ylittämistä. Einstein vastasi tähän:

”Kvanttimekaniikka on hyvinkin huomion arvoinen. Mutta sisäinen ääneni sanoo, että se ei vielä ole oikeilla raiteilla. Teoria antaa paljon, mutta se tuskin johtaa meitä lähemmäksi Sen Vanhan salaisuuksia. Itse olen joka tapauksessa vakuuttunut siitä, että Hän ei pelaa arpapeliä.”
(The Born-Einstein letters: correspondence between Albert Einstein and Max and Hedwig Born
from 1916–1955, with commentaries by Max Born, s. 91. Macmillan, 1971.)

Vuonna 1964 John Bell osoitti että järkevät päätökset eivät riitä. Pienimmissä asioissa, partikkeleissa, tapahtuu jotain mikä on järjen vastaista. On jotain mikä on nopeampaa kuin valon nopeus, jotain jota on vielä kvanttifysiikankin ulottumattomissa. Luonnon perusprosessit tapahtuvat aika ja paikka ajattelun tuolla puolen, vaikka ne tulisivatkin esille ajassa ja paikassa.

Bellin teoria on fyysikkojen maailmassa kuin Troijan hevonen, koska kvanttimekaniikka todistaa telepatiaa muistuttavia tapahtumia ja koska se asettaa vakavasti otettaville fyysikoille matemaattiset puitteet puhua asioista, joihin he eivät usko. Järjellä ei voi selittää subatomisia tapahtumia. Bellin teoreema osoittaa matemaattisesti, että jos kvanttiteorian tilastolaskentaan perustuva ennuste on oikea, silloin jotkut ihmisen tervejärkisetkin tiedot ovat perusteellisesti vääriä. Tilanteessa tapahtuu asioita, jotka eivät voi tapahtua ja joita ihminen ei usko olevan olemassa.

Myöhemmin osoitettiin, että epäyhtälöt rikkoutuvat aina 242 standardipoikkeaman tasolle saakka, siksi tilastollisia korrelaatioita ei voi selittää lokaaleilla piilo­muuttujilla. Paikalliset piilo­muuttuja­teoriat osoitettiin vääriksi, mutta ei-lokaalit piilo­muuttuja­teoriat ovat edelleen mahdollisia, mikä merkitsi tieteellistä varmuutta. Edellyttäen, että Bellin teoreema pitää paikkansa, jokaisen deterministisen piilo­muuttuja­teorian, joka on sovitettavissa yhteen kvantti­mekaniikan kanssa, on oltava ei-lokaalinen. Tämä merkitsee, että se, mitä jossakin paikassa A tapahtuu, voi välittömästi ja samanaikaisesti vaikuttaa siihen, mitä toisessa paikassa B tapahtuu, ennen kuin paikasta A valon­nopeudella lähetetty signaali ehtisi paikkaan B.

Nykyisin tunnetuin piilomuuttujateoria, fyysikko ja filosofi David Bohmin alun perin vuonna 1952 julkaisema "kausaalinen" tulkinta, on ei-lokaalinen piilo­muuttuja­teoria. Bohm oletti, että on olemassa sekä kvanttihiukkanen, esimerkiksi elektroni, että sen liikettä ohjaava kätketty ohjausaalto. Tämän teorian mukaan elektronit ovat selvästi hiukkasia. Kaksoisaukkokokeessa kunkin elektronin liike­rata kulkee jomman­kumman aukon kautta eikä aukko, jonka kautta elektroni kulkee, ei määräydy sattuman­varaisesti, vaan kulkua ohjaa piiloaalto, mikä johtaa havaittuun aalto­kuvioon. Bohmin teoria korostaa holistista näkemystä maailmasta, jonka eri osat ovat riippuvaisia toisistaan ja vaikuttavat toisiinsa Bohm kiinnostuikin vanhoina vuosinaan Jiddu Krishnamurtin ajatuksista.

Bohmin mukaan ei-lokaali kvanttipotentiaali sisältää oletuksen kätketystä järjestyksestä, joka ohjaa hiukkasia ja joka saattaa itse olla tulos jostakin toisesta pääteltävissä olevasta järjestyksestä, joka organisoi kenttää. Bohm edellytti ohjaus­aaltojen olevan abstraktissa moni­ulotteisessa ­avaruudessa, ei normaalissa kolmi­ulotteisessa avaruudessa "Valintatapahtumat voivat vain tulla olemaan, ja jotta se voisi tapahtua, niiden rakenteen on oltava luonnon sisäisten mekanismien ennalta määräämä. tosiasoita jotka eivät välttämättä vaikuta toisiinsa semmoisella kuin liikkeen lailla.

Länsimaiden tieteen menestys johtuu siitä että se on tuonut valtavia tapahtumia, yhdistänyt niitä toisiinsa. Newtonin tiede yrittää osoittaa erillisten asioiden välisen suhteen. Kvanttifysiikassa on päinvastainen epistemologia. On aloitettava kokonaisuudesta, asiaa tarkastellaan ilman mittausta.


Darwinin eloonjäämisoppi kumoutuu

Samaan tapaan kuin sähkön keksiminen teki kynttilät tarpeettomiksi, on kvanttifysiikka tekemässä tarpeettomaksi Darwinin eloonjäämisopin, jonka mukaan se joka on ravintoketjussa määrätyssä ympäristössä korkeimmalla, jää eloon. Jos fyysisenä ympäristönä pidetään vain sitä, mitä nähdään vain viidellä aistilla, on ihminen taipuvainen pitämään fyysistä eloonjäämistä evoluution huippuna, koska muuta evoluutiota ei voida havaita. Tästä näkökulmasta "vahvimman selviytyminen" näyttää olevan synonyymi evoluutiolle, ja fyysinen valta-asema näyttää merkitsevän kehittynyttä evoluutiota. Jos eloon jäisi se joka on tässä mielessä soveliain, elämän perustaksi tulee pelko ja välttämättömyys hallita ympäristöä ja kaikkea sen sisällä. Tällöin kaikkiin suhteisiin kuuluu jatkuva kilpailu. Se vaikuttaa siihen, mitä voidaan tuntea, haistaa, maistaa, kuulla tai nähdä. Tällainen tehokkuus on ulkoista voimaa. Ulkoista valtaa voidaan hankkia tai menettää osakemarkkinoilla, vaaleissa ja ihmissuhteissa. Se voidaan ostaa tai varastaa, siirtää tai periä. Sitä pidetään asiana, jonka voi saada joltain muulta tai jostain muualta. Yhden henkilön ulkoisen vallan voitto koetaan toisen henkilön menetyksenä. Vallan näkeminen ulkoisena johtaa väkivallasta ja tuhosta. Kaikki toimielimet - sosiaaliset, taloudelliset ja poliittiset - heijastavat käsitystä vallasta ulkoisena.

Viisi aistia ei riitä

Jos käsitys fyysisestä maailmasta rajoittuu siihen mitä jokainen ihminen tietää viiden aistin perusteella, on ihminen yksin fyysisessä universumissa. Viisiaistisen ihmisen mukaan fyysinen maailma ei ota vastuuta mistään tapahtumista ja siksi ihmisen on selvitäkseen pyrittävä hallitsemaan sitä. Ihminen joka tiedostaa ja hyväksyy muitakin aisteja ei ole koskaan yksin, ja maailmankaikkeus on elossa, tietoinen, älykäs ja myötätuntoinen.  Moniaistillinen ihminen näkee fyysisen maailman oppimisympäristönä, jota ihmiset yhdessä luovat. Kaikki sen tapahtumat auttavat heidän oppimistaan. Viisiaistisen ihmisen mukaan aikomuksilla ei ole vaikutuksia, ihmisen teot vaikuttavat fyysiseen ympäristöön kuin myös ihmiseen, kaikki toimet eivät vaikuta meihin tai muihin. Moniaistillisen ihmisen käsityksen mukaan toiminnan tarkoitus määrittää sen vaikutukset, jokainen aikomus vaikuttaa sekä meihin että muihin, ja aikeiden vaikutukset ulottuvat paljon fyysisen maailman ulkopuolelle. Viisiaistinen ihminen pitää universumia arvaamattomana, jossa hän harhailee vastuuttomasti ja pyrimme hallitsemaan sitä selvitäkseen.

Moniaistisen ihmisen näkökulmasta emme ole koskaan yksin ja universumi on elävä, tietoinen, intelligentti ja myötätuntoinen. Moniaistillisen ihmisen mukaan fyysinen maailma on kaikkien sielujen yhdessä luomaa oppimisympäristöä, ja kaikki auttaa meitä oppimaan. Moniaistillisen ihmisen käsityksen mukaan toiminnan tarkoitus määrittää sen vaikutukset, jokainen aikomus vaikuttaa sekä meihin että muihin, ja aikeiden vaikutukset ulottuvat paljon fyysistä maailmaa laajemmalle.

Sielu lähtee, persoonallisuus jää

Ihmisen persoonallisuus on se, mikä syntyi, elää ja kuolee ajan kuluessa. Ihmisenä oleminen ja persoonallisuus ovat sama asia. Persoonallisuus, kuten kehokin, on jokaisen ihmisen evoluution väline. Maan päällä tehdyt päätökset ja toimet, joita itse kukin tekee, ovat keinoja kehittyä universaalissa kiertokulussa. Ihmisen jokainen aikomus ja se mihin hän keskittää huomiota muokkaa kokemusta. Nämä valinnat vaikuttavat evoluutioprosessiin, jokaisen ihmisen valinnat vaikuttavat. Viisiaistsen ihmisen mukaan millään aikomuksilla ei ole vaikutusta, tekojen vaikutukset ovat fyysisiä.

Vain persoonallisuus voi tuntea vihaa, pelkoa, kostoa, surua, häpeää, katumusta, välinpitämättömyyttä, turhautumista, kyynisyyttä ja yksinäisyyttä. Mutta rakkaus, myötätunto ja viisaus eivät tule persoonallisuudesta. Ne ovat kokemuksia sielusta. Sielu on osa sitä, mikä on kuolematon. Jokaisella ihmisellä on sielu, mutta persoonallisuus, joka on rajoitettu käsityksessään viiteen aistiin, ei ole tietoinen sielustaan. Ihmisen jokainen kokemus lisää hänen persoonallisuuttaaan lähestymään sieluaan. Jokainen tapahtuma ja tilanne antaa ihmiselle mahdollisuuden lähestyä sielua, kuten sanotaan: antaa sielusi loistaa sinun kauttasi, tuoda sinun kauttasi fyysiseen maailmaan loputon ja käsittämätön kunnioitus ja rakkaus elämään.

Sanat eivät riitä

Kieli ja sanat ovat muodostuneet arkipäivän tapahtumista vähitellen. Sanoilla kuvataan jotain, sanat eivät ole se jotain vaan ne ovat symboleja siitä jostain. Siksi sanoilla ei voi kuvata todellisuuden rajojen ylittävää kokemusta. Ongelma ei ole kielessä vaan kieli on ongelma. Symbolissa vallitsevat eri säännöt ja eri logiikka kuin siinä mitä ihminen on kokenut. Kokemuksen ja symbolin (sanan) välinen ero on ero myytin ja järjen (logoksen) välillä. Järkeen perustava sana matkii kokemusta, mutta ei voi koskaan korvata sitä. Logos on kuolleiden symbolien keinotekoinen konstruktio. Myytti on intellektuaalisuuden vastakohta. Jalkapallo-ottelujen seremoniaaliset laulut ovat esimerkki myytistä. Ne antavat kokemukselle voimaa, mutta eivät edes yritä korvata kokemusta. Miten kokemuksesta edes voisi kertoa toisille? Ei mitenkään, voi vain kertoa, miten kaikki tapahtui ja kuinka tapahtumaa mitataan. Muilla ei ole mahdollisuutta kokea samaa.

Valaistumisteorian mukaan kaikki on symbolista. Symboli jostain. Symbolien muodostama todellisuus on siis kuvitteellinen todellisuus. Mutta se on se todellisuus, jossa me elämme. Ei voida kuvata mitä on onnellisuus. Ihminen voi kertoa, minkälaisessa tilanteessa hän kokee onnellisuutta ja miltä se tuntuu, mutta ei onnellisuutta itseään.

Tantrasta ei voi sanoa paljon, se on koettava. Ei kuitenkaan tarvitse luopua rationaalisesta ajattelusta vaan symboleihin perustuva ajattelu on kohdistettava laajempaan tietoisuuteen, siihen jota kutsutaan valaistumiseksi. Jos siitä yritetään puhua, tulee eteen umpikuja.



Dorothy ja Walter Schwarz

Living Lightly: Kurkistus tuhlausajan jälkeisen vuosituhannen elämäntapaan - yheiskunta kolmannella vuosituhannella

1998, Kirjareferaatti

Kirja kulutuksen jälkeisestä elämäntyylistä (post-consumerists) Kevyt elämä (Living Lightly) kertoo Dorothy ja Walter Schwarzin kokemuksistaan heidän työskenneltyään erilaisissa yhteisöissä Yhdysvalloissa, Australiassa, Intiassa ja Euroopassa. Schwarzit kertovat hyvistä ja huonoista kokemuksistaan, mutta ovat vakuuttuneita: "Kirjan kirjoittaminen on muuttanut meitä: Nyt olemme toiveikkaita tulevaisuuden suhteen."

Ekoyhteisöissä ympäri maailmaa pyritään vähentämään kulutusta, lisäämään omavaraisuutta, huomioimaan naapurit ja lähiluonnon tarpeet. Yhteisöissä kehitellään uudenlaisia kylämalleja, yksinkertaisen elämän toimivuutta, tietoisuutta ihmisen vaikutuksesta sekä maapallon  välttämättömistä reunaehdoista.

Inhimillisiä ja ympäristöllisiä ongelmia pyritään vähentämään

 

Kolmannen maailman näkökulma

Kolmannessa maailmassa ei voi puhua vaatimattomasta elämäntavasta. Siellä suurin osa ihmisistä elää köyhyydessä. Köyhyys ja vaatimattomuus ovat kaksi eri asiaa.

Schwarzien mukaan intialaiset kaipaavat länsimaista mukavuutta ja yltäkylläisyyttä eivätkä pidä siitä, että länsimaalainen tulee kertomaan heille, miksi ei kannata rikastua. Schwarzien olikin vaikea kertoa, miten selvitä ilman jääkaappia, pelkällä laatikolla, missä on jäitä, kun heillä itsellään oli jääkaappi.

Kolmannen maailman ihmisten mielestä ympäristöasiat kuuluvat joidenkin etuoikeutettujen elämäntapaan. Yllättävän monet kuitenkin kyseenalaistavat niin kutsutun teollisen kehityksen. He näkevät, miten kyliä ympäröivät metsät on hakattu, vesi on juomakelvotonta, ulkomaiset teknisesti varustetut laivat vievät kalat, padot peittävät kotiseudut. Tämän kaltainen kehitys ajaa ihmisiä kaupunkeihin, joissa kuitenkaan ei riitä asuntoja eikä töitä.

Ketkä ekokyliin?

Koska maailmasta on tullut "likainen, ruma, epäterveellinen ja epäoikeudenmukainen",  on varakkaissa maissa moni alkanut kiinnostua vaihtoehtoisesta elämästä. Ekokylät kiinnostavat ihmisiä, jotka "tekevät työtä liian kovasti ansaitakseen elantonsa, niitä jotka vain tekevät työtä sekä niitä, joilla ei ole ollenkaan työtä."

Schwarzit löysivät yksinkertaista elämää viettäviä onnellisia ihmisiä. Nämä ekokylien asukkaat eivät halunneet myydä aikaansa ja työtään kulutusyhteiskunnan kehittämiseksi eivätkä antaa valtioitakin mahtavampien kansainvälisten yritysten määrätä elämästään. He eivät halua seurata, miten rikkaiden ja köyhien välinen ero kasvaa.

Esimerkin voima

Mitä uutta?

Tyytymättömiä ja haaveilijoita on aina ollut, 1960-luvulla jopa enemmän kuin nykyään. Keski-ikäiset ovat aina purnanneet, että maailma ei ole sellainen kuin ennen. Uutta on, että nämä vaatimattomasta ja luonnonmukaisesta elämästä kiinnostuneet ihmiset ovat nyt maailmanlaajuisesti linkittyneet yhteen ja muodostavat vaihtoehtoisen globaalin kulttuurin valtavirran vastapainoksi. Kaikilla on sama päämäärä, sama ideologia ja kaikki käyttävät samaa sanastoa kuvatessaan elämäänsä. 

Muutoksen sanasto

Tärkeitä sanoja muutoksessa ovat


"Saarekkeina ekopakolaisille"

Uuden ajan ihmiset eivät yritä palata primitiiviseen menneisyyteen, vaan kehittää ihmisen ja luonnon mittaista teknologiaa. Elämälle tuo merkitystä myös näkyvän ja mitattavan maailman tuonpuoleinen. Pysyviä arvoja kunnioitetaan elämän kokonaisuutena, niin ihmisen kuin laajemmankin elämän kokonaisuutena. Ihminen ei saa esim. hävittää Amazonin sademetsiä eikä tuhota muita alueita kehityksen nimissä.

Perusarvoja voi kunnioittaa parhaiten

Ylihuomisen pioneerien mielestä maailmanmarkkinat luovat uuden valtakunnan, jossa kunnioitetaan vääriä jumalia - kuluttamisen ja ahneuden jumalia. He uskovat sen yhteiskunnan romahtavan ja siksi täytyy kehittää "saarekkeita ekopakolaisille". Vaikka maailmanlaajuista finanssiromahdusta tai ekologista katastrofia ei tapahtuisikaan, opetellaan näissä yhteisöissä seuraavan vuosituhannen elämäntapaa. Onhan kestävän kehityksen mukaista tekniikkaa ja asumismallia testattava ennen kuin siitä tulee valtavirta.

Ekoprofeetan sanoma

Vanhan testamentin profeetat ennustivat sellaisen yhteisön tuhoutuvan, jossa ei toteuteta moraalisia periaatteita. Ja niin kävi. Nykyiset vihreät profeetat puhuvat samalla lailla, mutta käyttävät sanaa ”eettisiä periaatteita”. Moraalin ja etiikan ero on siinä, että moraali tulee ulkoapäin, etiikka sisältäpäin (intuitio, yliminä).

Heidän mielestään pitäisi julistaa rikolliseksi toiminnaksi suihkukaivojen ja uima-altaiden rakentaminen silloin, kun muu ympäristö kuivuu ja aavikoituu. Nykyinen "kehitys" ei ole heidän mielestään juuri muuta kuin taloudellista kolonialismia. Rikkaat ostavat jopa puhtaan ilman köyhien kustannuksella.

Kaupungeissa ihmiset asuvat yhä enemmän yksin, lapset kriminalisoituvat, vanhukset sullotaan palvelutaloihin.

"Missä tahansa kävimme, tapasimme ihmisiä, jotka ovat luopuneet materialistisesta paradigmasta. He työskentelivät vanhan ja uuden perinteen mukaisesti. Tapasimme korkeasti koulutettuja ihmisiä, jotka olivat päättäneet äänestää jaloillaan ja hyljätä perinteisen intellektuaalisen kulissin."

Ihmiset kaipaavat luonnollisempaa tapaa elää ja ajatella. Nykyinen tieteellinen tutkimus antaa hyvin vähän vastauksia kysymyksiin: Kuka minä olen? Miksi olen täällä?

Tieteellisyyteen perustuva "edistys" on nielaissut lähes kaiken menneiden vuosisatojen kehityksen. Jotkut nuoret elävät puissa, jotta voisivat estää niiden kaatamisen, kaupunkilaiset perustavat siirtolapuutarhoja yhtenä keinona karkottaa huumeiden käyttäjät, tohtorit jättävät työpaikkojaan elääkseen alkuperäiskansojen kanssa. Tärkeää heille kaikille on terveellisempi ruoka ja vähemmän kuluttava elämäntapa.

"Onnellisuutta - eli rakkautta, oikeudenmukaisuutta ja kauneutta - 

on vaikea mitata, mutta helppo huomata."


Erich Fromm 

Rakkaus ja henkinen kypsyys 1956

Se joka kuvittelee, että kaikki marjat kypsyvät samaan aikaan
kuin mansikat, ei ymmärrä mitään viinirypäleistä.

Onko rakastuminen taito? Silloin siihen vaaditaan tietoa ja ponnistelua. Vai onko rakastuminen vain miellyttävä tunne, joka sattumalta yllättää ihmisen, jotain jonka valtaan joudutaan? Usein sekoitetaan keskenään alkuperäinen rakastumisin tunne ja rakastaminen eli rakkauden jatkunen. Äkillinen läheisyyden ihme tapahtuu usein helposti, mutta tämän kaltainen rakkaus ei kuitenkaan luonteensa mukaan ole pysyvää. Kun rakastuneet oppivat tuntemaan toisensa, läheisyyden elämys menettää salaperäisyytensä, ristiriidat, pettymykset ja ikävystyminen hävittävät vähitellen kaiken alkuperäisen hurahtumiseen sisältyneen suurenmoisuuden. Tietoisuus itsestä erillisenä yksilönä, tietoisuus oman elämän lyhyestä kaaresta, siitä että on syntynyt vastoin tahtoaan ja on kerran kuoleva vastoin tahtoaan, että on kuoleva ennen kuin ne, joita rakastaa tai nämä ennen häntä, tietoisuus omasta yksinäisyydestään ja erillisyydestään sekä avuttomuudestaan luonnon ja yhteiskunnan voimien keskellä, kaikki tämä tekee ihmisen erityisen ja erillisen olemassaolon hänelle sietämättömäksi vankilaksi. Erillisyyden elämys synnyttää ahdistuneisuutta, itse asiassa se on kaiken ahdistuneisuuden aiheuttaja. Mitä pitemmälle ihmissuku erääntyy alkeellisesta sidonnaisuudestaan luontoon, sitä selvemmin se tekee eron itsensä ja muun luonnon välillä ja sitä voimakkaammaksi kasvaa tarve vapautua eristyneisyydestä muita teitä. Eräs keino on hurmiotila – huumausaineiden avulla, sukupuolinen yhdyntä ja orgiat. Mutta kun ahdistuneisuuden aiheuttama jännitys taas alkaa kasvaa, siitä täytyy vapautua toistamalla rituaali. Kaikkia orgastisia yhdyntöjä on pakko toistaa yhä uudestaan, koska niiden vaikutus on lyhytaikainen. Aivan päinvastaisesta on kysymys siinä yhtymisessä, joka tapahtuu yhtyessä ryhmän tapoihin ja uskomuksiin, yhdenmukaisuuteen. Jos minä olen kuten kuka muukin, mielipiteiden puolesta tarkkaan ryhmän muiden jäsenten kaltainen, olen pelastettu pelottavalta yksinäisyyden tunteelta. Totalitaariset valtiot käyttävät uhkauksia ja pelotuksia tähän päämärään päästäkseen, demokraattiset valtiot taas suggestiota ja propagandaa. Demokratioillekin on tunnusomaista mitä suurin yhdenmukaisuus. Useimmat ihmiset eivät ole edes tietoisia halustaan olla samanlaisia kuin kaikki muut. Mainoskielen hokema ”se on erilaista” ilmaisee tätä liikuttavaa yksilöllisyyden tarvetta yhteiskunnassa, jossa yksilöllisyys itse asiassa suorastaan loistaa poissaoloaan. Tasa-arvoisuus merkitsee nykyisin samankaltaisuutta eikä ykseyttä. Miesten ja naisten tasa-arvoisuus ostetaan sillä hinnalla, että naiset eivät enää eroa miehistä lainkaan. Sukupuolten välinen vastakohtaisuus on häviämässä ja sen mukana tähän vastakkaisuuteen perustuva eroottinen rakkaus. Miehistä ja naisista tulee samanlaisia, ei tasa-arvoisesti erilaisia. Yhteiskunta tarvitsee ihmisiä, jotka ovat toinen toistensa kaltaisia ja toimivat suurissa massoissa kitkatta ja häiriöttä, kaikki totellen samoja käskyjä ja jokainen kuitenkin kuvitellen seuraavansa omia halujaan. Kuten massatuotanto perustuu valmisteiden standardiyksiköihin, perusuu yhteiskunta standardi jäseniin ja tätä kutustaan tasa-arvoisuudeksi. Orgastisen huumauksen synnyttämä yhteys on hetkellistä ja ohimenevää, yhdenmukaisuuteen liittyvä yhteys taas on valeyhteyttä. Ne eivät vastaa olemassaolon perusongelmaan. Kolmas yhteyteen johtava tie on luova toiminta, joka on avoin sekä taiteilijoille että käsityöläisille. Kaikessa luovassa työssä ihminen muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden sen aineksen kanssa, jota hän käsittelee. Tämä pitää paikkansa vain sellaisesta työstä jonka minä itse suunnittelen ja suoritan. Tehdas- ja konttoritöissä työntekijä on vain koneen tai byrokraattisen organisaation vähäpätöinen osanen. Hän on lakannut olemasta oma itsensä. Luovan työn aikaansaama yhteys ei kuitenkaan ole ihmisten välistä yhteyttä. Halu liittyä yhteen toistensa kanssa on ihmisten keskeisin pyrkimys. Vastakohtana symbioottiselle yhteydelle, kypsä rakkaus on itsenäisten, riippumattomien, yksilöllisyytensä säilyttävien ihmisten yhteyttä. Rakkaus on ihmisessä vaikuttava voima, jossa toteutuu paradoksi, että kahdesta tule yksi ja he pysyvät silti kahtena. Rakkauden aidoille piirteille on yhteistä, että niihin liittyy huolenpito, vastuuntunto, kunnioitus ja tieto. Yhteyden kokeminen toisen ihmisen kanssa, tai uskonnon kielellä Jumalan kanssa, ei ole järjenvastaista. Se on päinvastoin, kuten Albert Schweitzer on huomauttanut, rationalismin johdonmukainen, rohkein ja äärimmäisin seuraus. Sen perustana on tieto meidän tietokykymme perimmäisistä, ei pinnallisista rajoituksista. Siinä on kysymys tiedosta, että emme koskaan voi tajuta ihmisen ja maailman salaisuutta, mutta että rakastuessamme pääsemme tämän salaisuuden lähelle. Mies-nainen polariteetti on ihmisten välisen luovan toiminnan perusta. Tämä on ilmeistä sen biologisen seikan valossa, että lapsen syntymisen ehtona on siittiön ja munasolun yhtyminen. Mutta sielullisella alueella asia ei suinkaan ole toisin, miehen ja naisen välisessä rakkaudessa molemmat uudestisyntyvät. Homoseksuaalinen poikkeus edustaa tämän polariteetin yhtymisen epäonnistumista, ja sen vuoksi homoseksuaali kärsii peruuttamattoman eristyneisyyden tuskaa, tämä epäonnistuminen ei silti periaatteessa eroa siitä epäonnistumisesta, mikä johtuu heteroseksuaalin kyvyttömyydestä rakastaa. Sama miehisen ja naisellisen polariteetti esiintyy luonnossakin, eikä vain yksinkertaisessa muodossaan eläimissa ja kasveissa, vaan myös noiden perusfunktioissa, vastaanottamisen ja antamisen kaksinaisuudessa. Sitä edustavat maan ja sateen, jokien ja valtameren, yön ja päivän, aineen ja hengen polariteetti. Feud pitää rakkautta yksinomaisesti sukupuolivietin ilmauksena tai ylevöityksenä. Sukupuoliviettiä voisi tällöin verrata kutinaan ja sukupuolista tyydytystä tämän kutinan lakkaamiseen. Jos näin olisi, olisi masturbaatio ihanteellinen sukupuolivietin tyydytysmuoto. On mahdollista tehdä ero niiden lasten ja ihmisten välillä jotka ovat saaneet osakseen vain maitoa ja niiden välillä, jotka ovat saaneet osakseen maitoa ja hunajaa. Kaikkien viettien ehdoton tyydyttäminen on täysin väärä onnellisuuden perusta. Freudin ajatukset saattoivat kuitenkin muodostua kansanomaisiksi ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kapitalismin henkisissä muutoksissa. Painopiste siirrettiin säästämisestä kulutukseen, kulutus oli ahdistuneelle automatisoidulle yksilölle parhaiten sipiva tyydytyksen muoto. Minkään halun tyydytystä ei saa lykätä päivääkään, muodostui tunnukseksi sekä sukupuolikymyksien että taloudellisten kysymysten selvittämiselle. Nykypäivän kapitalismi tarvitsee ihmisiä, jotka pystyvät luistavaan yhteistyöhön suurissa joukoissa, jotka haluava kuluttaa yhä enemmän ja joiden maku on yhdenmukainen ja sellainen että siihen voi helposti vaikutta ja että sen voi helposti ennakolta arvata. Ihmiset uskovat ja kuvittelevat olevansa vapaita ja riippumattomia, he kuitenkin sopeutuvat kitkattomasti yhteiskunnalliseen koneistoon, heitä voidaan ohjata ilman pakkoa, jajohtaa ilman johtajia ja viedä mukaan ilman päämääriä. Pääoma on työvoiman käskijä, kuolleet esineet ovat arvossa ylempiä kuin työ ja inhimillinen taitaminen. Ihmisen tarmo ja taito ovat vailla vaihtoarvoa ellei niillä satu olemaan kysyntää vallitsevilla markkinoilla.


Hilkka Pietilä, Yli rajojen, into 2013

Maatalous elää ja toimii elävän luonnon ehdoilla eikä sellainen tuotanto voi koskaan olla liiketaloudellisten laskelmien mukaan ”kannattavaa”.  Maatalous ei voi koskaan olla liikeyritys samassa mielessä kuin esimerkiksi auto- tai matkapuhelinteollisuus. Maatalous on elämäntapa, omanlaisensa kulttuuri, jonka on annettava elää luonnon ja vuodenaikojen mukaan, muuten se kuihtuu… Meidän mallimme merkitsi lähinnä kotitalouden, siis kotona tehtävän työn ja tuotannon elvyttämistä ja sen merkityksen tunnustamista. Sillä tavoin päästäisiin talouteen, jossa ei tarvittaisi rahalla mitattavan kansatalouden kasvua. Kodeissa ja pienyhteisöissä palkatta tehdystä työstä ja tuotannosta muodostuva pehmeä sektori eli rahatalouden ulkopuolella oleva talous tuottaa hyödykkeitä ja palveluksia kotien ja perheiden omaan käyttöön sekä ihmisten väliseen suoraan vaihtoon. Ihmisen kokonaisvaltaiseen talouteen pyrittäessä – kotitalous, viljelytalous ja teollis-kaupallinen talous täytyy käsitellä yhdessä, vaikka niillä on erilaiset lähtökohdat. (Hilkka Pietilä 2003)

Naisista koulutetaan miehiä, 2013 Hilkka Pietilä kirjoittaa: Raija Julkunen havaitsi vuonna 1992, että pohjoismaissa yhteiskunnissa naiset on poikkeuksellisessa määrin integroitu miesten yhteiskuntaan. Naisten ja miesten elämä ja asema kansalaisina on samanlaistunut ehkä enemmän kuin missään muualla maailmassa. Saavuttaakseen tasa-arvon miesten kanssa monet naiset omaksuvat miesten maailman säännöt ja tavat siinä määrin, että heistä tulee miesten kopioita kaikessa muussa paitsi ulkonäössä... Itse olen kokenut, että tasa-arvon tavoitteleminen miesten kanssa heidän ehdoillaan, on minulle naisena alentavaa... Suurin osa meistä naisista on eriasteisissa oppilaitoksissa koulutettu ja manipuloitu miehisen maailman palkka- ja karriäärikilpailuun mukaan... Monet naisetkin haluavat päästä pörssiyhtiöiden johtokuntiin sen sijaan, että kehittäisivät lainsäädäntöä näiden yhtiöiden vallan rajoittamiseksi... Miesten asemasta on tullut tasa-arvon mittari ja naisten tavoite, jolloin naiset unohtavat omat vahvuutensa. Naisten hoivalahjakkuus ja sosiaalisuus, kätevyys ja taloudellisuus, intuitio ja varovaisuus ovat edelleen olemassa, vaikka saattavat jäädä viljelemättä ja kehittämättä... Naiset sanoivat 1970-luvulla ettei yksi suuri pala miesten leipomasta kakusta ole riittävä tavoite, sillä meillä on oma resepti ja haluamme leipoa uuden, toisen kakun... Naiset voivat ajatella rauhanasiankin kokonaan omasta näkökulmastaan. Naisten tietoisuuden herätessä tulee ensimmäisenä vastaan se, että naisten kokemuksen perusteella vihollista ei ole olemassa. Kukaan äiti ei ole koskaan synnyttänyt vihollista, ihmiset eivät ole toistensa vihollisia. (Hilkka Pietilä, Yli rajojen, into 2013)

Kotitalousopettaja Laura Harmaja vaati jo 1940-luvulla kirjassaan Kotitalous kansatalouden osana, että kotitaloustyö olisi sisällytettävä kansantulotilastoihin. Suomessa vuosina 1980, 1990, ja 2001 toteutettujen laskelmien mukaan kotitalouksissa tehdyn työn arvo suhteessa bruttokansantuotteeseen on 44-46 prosenttia… samaa luokkaa kuin eri maissa lasketut arviot. Inhimillisen kehityksen raportti esitti vuonna 1995 arvion naisen palkattoman työn osuudesta. Kaikesta tehdystä työstä, palkatusta ja palkattomasta – naiset tekevät raportin mukaan 53 prosenttia kehitysmaissa ja 51 prosenttia teollisuusmaissa.

Kotitaloustyötä ei voida globalisoida. Markkinaideologian mukaan on sitä parempi, mitä enemmän ihmiset ovat markkinoiden varassa. Sitä liukkaammin raha kiertää ja sitä varmemmin markkinat kasvavat, kun kukaan ei enää tule toimeen omin voimin. Markkinoiden varassa olevat ihmiset eivät kuitenkaan kykene vaikuttamaan sen enempää omaan elämäänsä kuin markkinoidenkaan kulkuun. Suurin osa meistä on joutunut markkinoiden käyttövoimaksi. 

Kotitaloudet ovat ainoa talouden ala, jossa ihmisillä vielä on valtaa, jos he haluavat sitä käyttää. Kotitalouksia on kaikissa maissa ja kaikki ihmiset ovat tavalla tai toisella kotitalouksien piirissä. Vallankäyttö kotitalouksissa ei ole riippuvainen kansallisista rajoista eikä talouspolitiikasta. Osaavat ihmiset voivat itse päättää, kuinka paljon ostavat ja kuinka paljon tekevät itse. Jokainen joka tiedostaa tämän kotitalouksien autonomian, vapautuu ”isänmaallisen kulutusvelvollisuuden” otteesta. Tältä pohjalta voimme alkaa käyttää jokapäiväistä järkeämme ja kääntää vallankäytön toisin päinvastaiseen. Vuosien myötä mielessäni on vahvistunut valtahierarkian vastainen käsitys, ettei todellinen muutos tapahdu ylhäältä määräämällä vaan alkaa meistä itsestämmelukemattomina henkilökohtaisina ratkaisuina niin yksityiselämässä kuin työpaikalla.

Syvällä mielessäni koen, että minulla on enemmän yhteistä venäläisten kuin pohjoismaalaisten kanssa. 

Voin hyvin sanoa, että tein työtä lähes aina kun olin hereillä.




Jarno Hietalahti, Mika Pekkola 

Terapiaa mielipuoliselle maailmalle,

Erich Fromm ja radikaalihumanismin lupaus

2019, (huom. Filosofian väitöskirjassaan 2010 Pekkola tarkasteli Erich Frommin näkemyksiä modernisaation kriisistä)


”Frommin yhteiskuntakritiikin ytimessä on ajatus, että kapitalistinen ajatus välineellistää ihmiselämän ja muuttaa kaiken kauppatavaraksi. Tällaisissa olosuhteissa elävä ihminen ”marssii paikallaan, eläen ja kuollen kuten ne miljoonat esineet, joita hänen yhteiskuntansa tuottaa”.

Mika Pekkola


Slavoj Zizek pitää zeniä ja taolaisuutta kapitalismin kannalta ihanteellisina uskontoina: ”Länsimainen buddhalaisuus on fetissi, jonka avulla ihmiset voivat osallistua täysin sydämin vimmaisella tahdilla pyörivän kapitalistiseen peliin ja silti kuvitella, etteivät he ole siinä lainkaan mukana, sillä he tiedostavat syvällisesti koko spektaakkelin päättömyyden. Tärkeää on vain sisäisen Minuuden rauha, johon ihmiset voivat aina vetäytyä. Pekkola katso Steve Jobia ja Piilaaksoa, meille tunnutaan tarjoavan kaikkialla yksilöllisiä ratkaisuja ongelmiin, jotka vaativat yhteiskunnallisia ratkaisuja. (siis ei Frommin mielipide)




Aldous Huxley

Uudenlainen perhe ei sulje pois ketään eikä ole ennalta määritelty tai pakonomainen


Aldous Huxley maailman kuuluisin tieteisromaanien luoja visioi uudesta perheestä (Saari 1962): huxley
Ihminen taivuttelee itsensä uskomaan jotain höpinää vain siksi että se sattuu lukemaan raamatussa. Lisäksi heidän käsityksensä siitä mikä on normaalia oli mieletön. Uskokaa tai älkää nyt heidän mielestään normaali ihmisolento on sellainen, joka kykenee saamaan orgasmin ja sopeutuu yhteiskuntaan. Pieni hoitajatar painoi jälleen pään käsiensä väliin. Käsittämätöntä! Kukaan ei kysy, mitä ihminen orgasmeillaan oikein tekee tai millaisia hänen tunteensa, ajatuksensa ja havaintonsa ovat. Ja entä sitten se yhteiskunta johon pitäisi sopeutua? Onko se mielipuolinen vai terve? Ja vaikka se olisikin suhteellisen terve, onko oikein, että jokainen sopeutuu siihen täydellisesti?

Hän kääntyi Raddhan puoleen. Sinulla on hyvä muisti, Ranga. Sano mikä onkaan se Spinozan lause, jota sovelletun filosofian oppikirjassa lainataan? On hyvä tehdä kehosta pystyvä moneen askareeseen, Radha lausui. Se auttaa hioman mielemen täydelliseksi ja saavuttamaan älyllisen rakkauden jumalaa kohtaan. Siksi harjoitamme erilaisia joogan muotoja, mukaan lukien maithuna. ja se on aitoa joogaa, tyttö vakuutti. Yhtä hyvä kuin rajajooga, karmajooga ja bhaktijooga. Itse asiassa se on suurelle osalle ihmisistä vielä paljon parempaa. Mathuna todella vie heidät sinne. Mihin sinne Will kysyi. Sinne missä tiedät. Tiedän mitä? Tiedät kuka todella olet - ja usko tai älä, tyttö lisäsi, tatvam asi, sinä olet se ja niin olen minäkin. Se on minä. Hymykuopat virkosivat jälleen ja hampaat välähtivät. Ja Se on myös hän. Miten vain, Will totesi, miksi emme kaikki ole valaistuneita, jos kerran kyse on vain siitä että rakastelee jollain tietyllä tekniikalla. Mikä sen selittää?

Minä voin kertoa, Ranga aloitti. Will höristi korviaan. Hän kuuli vaimean ja etäisen, mutta silti hyvin erottuvan epäinhimillisen äänen, joka oli alun pitäen toivottanut hänet tervetulleeksi Palalle. "Huomio", se sanoi, "huomio, huomio". Taas se kirottu lintu! Mutta juuri siinä salaisuus piilee. Huomiossa? Linnun tarkoitus on helpottaa huomion kiinnittämistä. Ja se todella tekee siitä helpompaa ja siinä on maithunan koko idea.

Mikään erikoistekniikka ei muuta rakastelua joogaksi, vaan sen tekee tekniikan mahdollistama tietoisuus. Se on tietoisuutta omista aistimuksista sekä ei-aistimuksisesta jokaisen aistimuksen osana. Maithuana on mietiskely. Jokainen harras buddhalainen tietää, että siittäminen on vain tuonnemmaksi lykätty surmatyö.

Minun vanhempani eivät ymmärtäneet toisiaan, käsittivät aina toisensa väärin tai olivat ilmiriidoissa. Ennen aikaan sellaisissa olosuhteissa kasvaneesta pienestä tytöstä olisi tullut pelkkä ihmisraunio, kapinallinen tai kohtaloonsa alistunut tekopyhä konformisti. Uuden maailmankäsityksen vallitessa minun ei kuitenkaan tarvinnut kokea turhaa tuskaa. En päätynyt ihmisraunioksi, koska heti siitä hetkestä lähtien kun opin konttaamaan, olin vapaa pakenemaan. Pakenemaan Will toisti. Se kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Pako, Susila selitti, on sisäänrakennettu uuteen järjestelmään. Aina kun vanhempien koti kullan kallis muuttuu sietämättömäksi, lapsella on oikeus muuttaa johonkin toisen kotiin. Häntä jopa tuetaan siihen ja yleinen mielipide rohkaisee.

Kuinka monta kotia palalaisella lapsella sitten on keskimäärin? Noin kaksikymmentä. Herranen aika. Me olemme kaikki jäseniä KAKssa, keskinäisessä adoptiokerhossa. Jokainen KAK muodostuu yli viidestätoista ja alle kahdestakymmenestäviidestä erilaisesta pariskunnasta. Joukossa on vastanaineita, morsiamia ja sulhasia, konkareita kasvavine lapsineen sekä isovanhempia ja isoisovanhempia - ja jokainen kerhon jäsen adoptoi sen muut jäsenet. Verisukulaisten lisäksi meillä kaikilla on kiintiöosuus sijaisäitejä ja isiä, tätejä ja setiä, veljiä ja siskoja, vauvoja, taaperoita ja nuoria.

Otetaan yksi seksuaalisesti kömpelö palkkaorja, yksi tyytymätön nainen ja kaksi tai kolme pientä televisioriippuvaista lasta, marinoidaan kaikki freudilaisuuden ja kristillisyyden sekoituksessa, säilötään sitten tiukasti neljän huoneen asuntoon ja haudutetaan viisitoista vuotta omissa mehuissaan. Meidän reseptimme on hieman erilainen: otetaan kaksikymmentä seksuaalisesti tyytyväistä pariskuntaa sekä heidän jälkikasvunsa, lisätään yhtä suuret määrät tiedettä, intuitiota ja huumoria, haudutetaan tantrisessa buddhalaisuudessa ja kiehutellaan ennalta määrittämättömän ajan avoimessa pannussa ulkoilmassa kiintymyksen riuskalla liekillä.

Teillä ei ole toivoa tai pienitäkään mahdollisuutta ratkaista talousongelmianne ennen kuin väestönkasvu on hallinnassa. Kun väestö kasvaa kohisten, vauraus vähenee. Tohgtoi koukisti sormensa laskevaksi käyräksi. Ja kun vauraus vähenee, tyytymättömyys ja poliittinen häikäilemättömyys ja yhden puolueen valta sekä nationalismi ja sotaisuus alkavat nostaa päätään.

Nuori opettaja piirsi pieniä ympyröitä ja numeroi ne 1,2,3, jne. Nämä ovat ihmisiä. Sen jälkeen hän piirsi jokaisesta pienestä ympyrästä viivan joka yhdisti ne liitutaulun vasemmassa laidassa olevaan eliöön. S, hän kirjoitti neliön keskelle. S on symbolijärjestelmä jota ihmiset käyttävät kun haluavat puhua keskenään. He kaikki puhuvat yhteistä kieltä riippuen siitä missä sattuvat asumaan. Sanat ovat julkisia, ne kuuluvat kaikille tietyn kielen puhujille ja on lueteltu sanakirjoissa. Vilkaistaan seuraavaksi mitä tuolla tapahtuu. Opettaja osoitti ulos avoimesta ikkunasta. Puolen tusinaa papukaijaa leijaili räikeänä ryhmänä valkeaa pilveä vasten. Opettaja piirsi toisen neliön liitutaulun vastakkaiseen laitaan ja merkitsi sen T:llä joka tarkoitti tapahtumia. Hän yhdisti myös sen viivoilla ympyröihin. Ulkomaailman tapahtumat ovat julkisia tai ainakin suhteellisen julkisia, hän täsmensi. Ja kun joku puhuu tai kirjoittaa sanoja, sekin on julkista. Mutta se mitä näiden pienten ympyröiden sisällä tapahtuu, on yksityistä. Hän painoin käden rinnalleen. Yksityistä. Hän hieraisi otsaansa. Yksityistä. Hän kosketti silmäluomiaan ja nenän päätään tummalla sormellaan.

Tehdäänpä yksinkertainen koe. Sanokaa sana nipistää. Nimistää, luokka toisti. Monta kertaa nipistää. Se on julkista ja sen jokainen voi katsoa sanakirjasta. Mutta nipistäkääpä sitten itseänne, Kovaa. Kovempaa. Pystyykö kukaan tuntemaan mitä vieressä istuva tuntee? Äänet huusivat kuorossa eitä. Näyttää siltä, nuori opettaja sanoi, että täällä oli kuinka monta meitä onkaan. Näyttää siltä että täällä oli kaksikymmentäkolme erilaista ja toisistaan erillistä kipukokemusta. Miltei kolme miljardia koko maailmassa. Ei ole mahdollista välittää yhden kipukeskuksen kokemusta toiselle. Niiden välillä ei ole mitään yhteyttä paitsi epäsuorasti S:n kautta. On vain yksi julkinen sana kipu ja se koskee kaikkia kolmea miljardia yksityistä kokemusta.


Daniel Goleman: Ecological Intelligence. Knowing the Hidden Impacts of What We Buy (Penguin Books 2009)


Vaikka ihmisen aivot huomioivat vaaratilanteen, ne eivät pysty ottamaan huomioon ekologisia vaaratilanteita, koska ne tapahtuvat hitaasti, mikrotasolla tai globaalisti. Aivomme on valjastettu huomaamaan valon, äänen ja paineen muutokset, hyvinkin pienet. Ihminen voi vaaratilanteessa reagoida sekunnin miljoonasosa, esimerkkinä jos sytyttää tulitikun pilkkopimeässä huoneessa. Ekologisia vaaroja ei voi huomata sen paremmin kuin tulitikun sytyttämistä valoisassa huoneessa.
Psykofyysikot käyttävät termiä ”juuri ja juuri havaittava ero” kuvatessaan ihmisen aistien pienintä reagointia. Suuriakin vaaroja osoittavia ekologisia muutoksia eivät ylitä ihmisen aistihavaintoa ollenkaan. Meidän luontaiset vaistot eivät riitä ekologisten vaarojen havaitsemiseen. Meidän on tehtävä näkymättämästä näkyvää.
Harvardin yliopiston professori Daniel Gilbert sanoo: ”Tutkijat valittavat, että maapallon lämpeneminen tapahtuu niin nopeasti, mutta se ei tapahdu riittävän nopeasti. Tuskin huomaamme hitaasti tapahtuvaa muutosta. Ilman, veden ja ruoan saastuminen on ollut elinaikanamme dramaattista, mutta se on tapahtunut päivästä toiseen, muuttanut maapallon ekologiseksi painajaiseksi, jota isovanhempamme eivät olisi sietäneet.

Luontaiset vaistot eivät riitä ekologisten vaarojen havaitsemiseen. Älyllinen käsittäminen aloittaa prosessin, josta saattaa tulla opittu tunnereaktio. Ekologisen intelligensin ansiosta ihminen käsittää järjestelmän koko monimutkaisuudessaan sekä ihmisen ja luonnon välisen maailman välisen suhteen. Mutta ymmärtäminen vaatii ison varaston tietoa, niin paljon että yhdet aivot eivät riitä. Jokainen tarvitsee toisten apua pystyäkseen suunnistamaan oikein. Tarvitaan kollektiivista intelligenssiä, jonka ihminen pystyy hallitsemaan lajina. On opittava ryhmänä, mitä vaaroja on edessä, mistä ne johtuvat ja miten niitä ratkotaan.

William Blake vuosisatoja sitten: ”Puu jonka nähdessään joku puhkeaa ilosta kyyneliin on toisen mielestä vain vihreä pötky, joka on saatava pois tieltä. Jotkut näkevät luonnon monimuotoisuuden, jotkut tuskin luontoa ollenkaan. Mutta ihmiselle, jolla on mielikuvitusta, luonto on itse mielikuvitus. Ihminen näkee sitä mitä itse on.
Sillä miten itse kukin näkee luonnon, on valtavat seuraukset. Jääkarhu seisomassa sulavan ikijään reunalla on valtava symboli lämpenemisen seurauksista. Mutta epämiellyttävät totuudet eivät lopu siihen, ainoastaan kykymme havaita niitä. Meidän on pystyttävä laajentamaan havaintokykyämme, jotta ymmärrämme, miten synteettiset aineet surkastuttavat soluja. Meidän on kehitettävä uudenlaista herkkyyttä, joka ylittää hermojärjestelmän rajat ja oppia mitä tehdä. Tarvitaan ekologista intelligenssiä.

Neocotex, aivojen ajatteleva ja intuitiivinen osa, antaa ihmiselle monipuolisimman hermostollisen eloonjäämisen välineen – siinä missä aivojen raskasmuotoinen refleksiivinen alue ei auta meitä ymmärtämään, voi neocortex keksiä, käsittää ja johdattaa. Se täydentää luonnollisia sokeita pisteitä. Ihminen voi havaita vielä kätkössä olevat seuraukset tekemisistään ja mitä niille pitäisi tehdä ja siten kehittää etukäteen ohjelmoitua havaintokykyä. Ihmiskunta tarvitsee nyt aivoja, joiden yleisosa työskentelee yhdessä niiden osien kanssa, jotka aiheuttavat pelkoa, hätää ja inhoa.

Voimme ”tietää”, että uuden auton tuoksuva sisustus erittää myrkkyjä vain epäsuorasti, hajuaistimme ei ole niin pitkälle kehittynyt, vain tieteellisen tutkimuksen tuloksena. Se on erilainen tapa oppia tietämään. Älyllinen käsittäminen aloittaa prosessin, josta saattaa tulla opittu tunnereaktio. Ekologisen intelligenssin ansiosta käsitämme järjestelmän koko monimutkaisuudessaan sekä ihmisen ja luonnon välisen maailman välisen suhteen. Mutta ymmärtäminen vaatii ison varaston tietoa, niin paljon että yhdet aivot eivät riitä. Jokainen tarvitse toisten apua pystyäkseen suunnistamaan oikein. Tarvitaan kollektiivista intelligenssiä, jonka pystymme hallitsemaan lajina. Meidän on opittava ryhmänä, mitä vaaroja on edessä, mistä ne johtuvat ja miten niitä ratkotaan. Siitä on jo aikaa, kun opimme sosiaalisen intelligenssin. Se auttoi ihmiskuntaa metsästämään ja elämään yhdessä.

Kaikkia tuotteita tulee tarkastella kolmelta kannalta:
geosfääri (maa, ilma, vesi, ilmasto)
biosfääri (ihmisen keho ja kaikkien eliöiden ja kasvien elimistö)
sosiosfääri (työolosuhteet jne.)

Tuotteiden radikaali läpinäkyvyys on tullut esille, kun alettiin koota GoodGuide -tietopalvelua. Sen tarkoitus on muuttaa ihmisten käsitystä siitä, miten ihmiset näkevät tuotteet ja miten ne suhtautuvat tuohon tietoon ja yrityksiin. Se lataa jo tietoja ihmisten kännykkään heidän ollessaan ostoksilla, mutta liikkeen luoja ja visionääri Dara O'Rourke kertoo, että kännykkään saatava tieto on vain väliaikainen vaihe. Tulossa on järjestelmä, johon voi ladata tiedon kaikista tuotteista. Se toimisi  hyödyntämällä hintalapuista radiosignaaleja. Jolloin kännykkä automaattisesti näyttää vihreää tai punaista valoa. GoodGuide voi myös liittää kaiken mitä ihminen ostaa, hänen luottokorttiinsa ja lähettää sähköpostilla tiedon vaihtoehtoisesta tuotteesta. Jokainen voi ohjelmoida omaan luottokorttiinsa ne ominaisuuden, jotka hänelle ovat tärkeimmät. Luottokortin myöntänyt pankki voi pitää tuotteiden tiedot ajan tasalla. Korttiin voidaan ladata myös joka viikko parhaat tiedot vakio-ostoksista. Elinkaarianalyysi tuottaa liian paljon tietoa. Kukaan asiakas ei jaksa syventyä siihen kaikkeen, siksi tarvitaan yksinkertaisempi järjestelmä. GoodGuide yhdistää yli 80 miljoonaa erilaista arviointia erilaisista tiedostoista.
Teollisia kemikaaleja on 214. Ne tunkevat meitä vastaan joka paikassa: ilmassa ja kotipölyssä, vedessä, maaperässä, maaleissa, matoissa, tietokoneissa ja huonekaluissa.



Kvanttikirjoista, mm.

Kvanttikirjoista, mm.
Tarja Kallio-Tamminen Kvanttilainen todellisuus Fysiikka ja filosofia maailmankuvan muovaajina Yliopistopaino 2006
David Bohm & F.David Peat: Tiede, järjestys ja luovuus, Gaudeamus 1992
Paavo Pylkkänen esipuheessa: Kvanttiteoriaan sisältyy monia klassisen fysiikan kannalta vallanmouksellisia piirteitä:

1. Energia on tietyllä tavalla atomista eli kvantittunutta. Sähkömagneettinen säteily antaa energiaa hiukkasille, kuten elektroneille, pienten jakamattomien energiapakettien eli kvanttien välityksellä. Klassisen teorian mukaan kentän olisi pitänyt antaa energiaa jatkuvasti kuten vesiaalto kelluvalle esineelle. Samoin elektronin energia esimerkiksi auomissa oli siten kvantittunutta, että vain tietyt energiat olivat mahdollisia.
2. Kaikilla aineen ja energiailmentymillä (elektroneilla, valolla jne.) näyttää olevan sekä aalto- että hiukkasluonne tilanteesta riippuen.
3 Atomifysiikan peruslait ovat tilastollisia. Yksittäisen systeemin käyttäytymistä voidaan ennustaa vain todennäköisyydellä.

Kvanttiteoriaan liittyy outoja kaukovaikutuksia. Tietyssä tilanteessa oli kuin yhden hiukkasen mittaus vaikuttaisi samanaikaisesti myös toiseen etäällä olevaan hiukkaseen, vaikka mikään fysiikan tuntema voima ei voi välittää tätä yhteyttä.
Kvanttiteorian matematiikka ennusti koetuloksia menetyksellisesti. Teorian merkitys oli kuitenkin hämärä.

Tanskalainen fyysikko Niels Bohrin tulkinnassa korostuu erityisesti komplementaarisuuden käsite, jossa paikka ja liikemäärä ovat komplementaarisia suureita siinä mielessä, että niiden samanaikainen mittaus on kvanttitasolla mahdotonta. Niinpä yksittäisen systeemin käyttäytymistä ei voi ennustaa samoin kuin Newtonin mekaniikassa.
Kvanttiteorian mukaan osien ominaisuudet voidaan määritellä vain vuorovaikutuksessa muiden osien kanssa. Eksplikaatin eli näkyvän järjestelmän lisäksi on olemassa implikaatti järjestys, josta eksplikaatin järjestyksen oliot alituisesti ilmenevät ja johon ne liittyvät takaisin. Esimerkin tästä tarjoaa kvanttikenttäteoria, jonka mukaan hiukkaset voivat syntyä ja hävitä.

David Peat: Artikkeliesi avulla oivalsin jotain yksilön ja kokonaisuuden välisestä suhteesta.

Jo 1920-luvulla tähtitieteilijä James Jeans esitti, että Jumalan täytyy olla matemaatikko. Myöhemmin Heisenberg antoi tälle käsitykselle valtavan sysäyksen esittämällä, ettei tiede enää kyennyt visualisoimaan atomaarista todellisuutta fysikaalisilla käsitteillä ja että matematiikka oli tärkein ilmaisumuoto todellisuutta koskevalle tiedolle. Kun painotetaan matematiikkaa, tiede tuntuu menettävän kyynsä havaita laajempia yhteyksiä. Yleinen suhtautuminen todellisuuteen on kauttaaltaan frakmentoitunut, pirstaleinen. Tiedehän on yritys ymmärtää maailmankaikkeutta ja sen suhdetta luontoon.
Kun tiede 1800-luvulla voitti taistelunsa kirkkoa vastaan (Galileo Galilei, Darwin) ja sai vapauden esittää omia hypoteesejään, tieteestä tuli vuorostaan ehdottomien tosiasioiden esittäjä. Usko tieteeseen herätti monissa voimakkaita tuvallisuudentunteita, lähes verrattavissa niihin, mitä ehdoton luottamus uskonnollisiin totuuksiin synnytti.

Aikoinaan tieteellisiä apuvälineitä kuten teleskooppia ja mikroskopia saattoi pitää aistien suoranaisina jatkeina. Nykyisin ei aistihavainnoilla olekaan enää paljon sijaa fysiikassa. Fysiikan maailma havaitaan mielen välityksellä ja teoria on etusijalla kokemukseen nähden.

Kanuunakuulan, raketin tai omenan tapauksessa kaikki on melko yksioikoista ja viraalinen ja matemaattinen kuvaus ovat yhteneviä. Paikan ja liikemäärän alkuarvo voidaan mitata vaikka tutkalla ilman että liikerataan vaikutettaisiin huomattavasti. Kuitenkin atomia pienempien hiukkasten tapauksessa mittausmenetelmä kuten valofotoni tai elektronisuihku häiritsee järjestelmää aina merkittävästi. Mittaaminen vaikuttaa mitattavaan.

Aristoteles kirjoitti kasvavan täydellistymisen ikuisesta järjestyksestä joka ullottui maallisesta aineesta taivaalliseen. Siten kappaeiden liike voiaan käsitttää pyrkimyksenä kohti tätä oikeaa paikkaa. Maailmankaikkeus nähtiin yhtenä organismina. Keskiajalla niin yhteiskunta kuin jokainen kansalainenkin nähtiin kaikenkattavan ikuisen kokonaisjärjestyksen kuvana. Sellaisessa kehikossa yksilö saattoi löytää oman paikkansa ja merkityksensä elämälleen. Siinäkin yhteiskunnassa oli puutteensa, sillä yksilön vapauksia ja oikeuksia rajoitettiin ankarasti ja esivallasta tuli ehdoton.

Einstein huomasi, että ajankuluminen riippuu havaitsijan nopeudesta.
Tieteen arvostuksen noustua uskonnon merkitys väheni. Tieteellisen järjestyksen vallassa moni uskonnollinen käsitys näytti menettävän uskottavuutensa. Myös kaupan, teollisuuden ja byrokratian persoonattomat siteet alkoivat hallita jopa ihmissuhteita.
Ihmisellä on taipumus pitää tiukasti kiinni kulttuuriympäristönsä piilevästä perusrakenteesta. He vastustavat kaikkia sosiaalisia muutoksia
.
Intelligenssi eli oivalluskyky, latinalainen intelligere-verbi tarkoittaa poimia välistä, kuten lukea rivien välistä. Intelligenssi on kyky oivaltaa, mitä on välissä ja luoda uusia kategorioita. Intellectum -  se mikä on koottu. Mutta intellekti tarkoittaa mekaanista älyä.
Nykyisessä alkuräjähdysteoriassa on vakavia pulmia jonka osoittaa aaltofunktion romahtaminen. Maailmankaikkeuden syntymisessä ei voi olla sen enempää tarkkailijoita kuin mittausvälineitäkään, jotka aiheuttava sen mitä kutsutaan aaltofunktion romahdukseksi. Siitä huolimatta täytyy olettaa, kuten Everettin tulkinnassa, joko mittausväline tai Wignerin tulkinnan tapaan aineellisen maailman ulkopuolinen tarkkailija, joka on puhtaasti aineeton henki, jotta matemaattisilla yhtälöillä olisi fysikaalista merkitystä. Maailmankaikkeuden voidaan katsoa perustuvan siihen, mikä on eli olevaiseen jossa syntyy kaikkinainen todellisuus, mukaan lukien subjektit jotka voivat toimia tarkkailijoina. Tarkkailija ja tarkkailtava ovat sisäisessä suhteessa toisiinsa.
Elämää ymmärtääkseen on päästävä kvanttiteorian ja perimmäisen implikaatin järjestyksen tuolle puolen, äärettömään generatiiviseen ja implikaattiin järjestykseen.

Generatiivinen järjestys sisältää tieteen kannalta toistaiseksi piileviä järjestyksiä, jotka ylittävät jopa kvanttialueeseen sisältyvät järjestykset. Piilevän organismin rakennekokonaisuudesta puhui Goethe alkukasveina. Goethe ei puhunut ajallisesta alusta vaan järjestyslähteestä generatiivisena periaatteena. Se ei tarkoita itsestään tietoista tajuntaa, vaan uuden järjestyksen generoituneen tuntemattomilta tasoilta, jotka ei sopeudu mekaaniseen olemassa olevaan järjestykseen. Universumin jokainen osa on analogia kokonaisuudesta. Järjestelmä rappeutuu koska ihmisessä on ominaisuus kuten joustamattomuus.
Tietoisuus perustuu äärettömän syvään implikaattiin ja generatiivisiin järjestyksiin, jotka yltävät ilmentyneistä muodoista aina vain hienosyisempiin, hienovaraisiin.

Tämä näkemys todellisuuden luonteesta on laajennettavissa koko elävään ja jopa elottomaan materiaaliin. Juuret piilevät loputtomiin ulottuvissa materian, elämän ja mielen kokonaisuuden implikaateissa jaj generatiivisissa järjestyksissä. Yksilön ja yhteisön kannalta generatiivisen järjestyksen peruspiirteitä eivät ole kasvu ja rappeutuminen vaan luovuus ja tuhoisuus.
Siten jopa elottomalla aineksella täytyy olla jonkinlainen mentaalinen aspekti. Kvanttimekaniikassa superimpplikaatin järjestyksen informaatio on organisoinut ensimmäisen impikaatin järjestyksen.
Kvanttimekaniikan mukaan kaikki fysikaaliset järjestelmät ovat kvanttittuneet, eivät vain atomit. Järjestelmän on kuitenkin oltava pieni, jotta kvantittumisen vaikutus olisi havaittava.

Newtonin fysiikassa tunnistettiin vain aineen maailma ja kuhunkin vaikuttava syy eikä siinä ollut tilaa sattumille. Tutkija pystyi objektiivisesti tarkkailemaan pysyviä olotiloja. Ihminen on kuin monimutkainen automaatti maailmassa, jossa ei ole sijaa todelliselle vapaudelle. Kvanttifysiikan näkökulmasta maailma ei kuitenkaan ole muuttumaton tai ennalta määrätty. Mittauksella saadaan selville maailman tilaa, mutta myös luodaan uusia asiantiloja. Ihminen on osa sitä maailmaa jota tutkii, hän suunnittelee koetilanteen ja ottaa mukaan valitsemiaan faktoja. Luonnossa on lainalaisuuksia, mutta niitä ei voi käyttää ennustamiseen. Maailma muuttuu jatkuvasti eikä alkutilanteeseen voi palata. Jos luonnonlait ovat universaaleja, maailmassa ei ole tilaa vapaille agenteille, koska jokainen tapahtuma on välttämätön seuraus jostakin aikaisemmasta tapahtumasta.

Einsteinin mukaan matemaattinen kuvaus tavoitta jotakin todellisuuden perimmäisestä rakenteesta, se pääsee havaintomaailman takaiseen todellisuuteen.

Avaruuden tyhjiö on meille näkymätön, koska vastakkaisissa vaiheissa olevat fotoniparit kumoavat siinä toistensa sähkömagneettiset voimat. Jokainen tapahtuma on pohjimmiltaan kvanttien kulkua. Järjestys siinä missä epäjärjestyskin seuraa kehityksestä kohti tasapainoa. Järjestelmät yhdessä ympäristönsä kanssa etsiytyvät kohti tasapainoa, kun kaikki energiaerot pyrkivät mahdollisimman nopeasti tasoittumaan. Esimerkiksi lämpötilaero, korkeusero ja tiheysero ajavat kvantit liikkeelle. Energiaeroja voi kutsua myös kentiksi. Tässä valossa nykytieteen näkemys siitä, ettei evoluutiolla olisi suuntaa, on helppo nähdä virheelliseksi. Emme ole tunnistaneet luonnonvalinnan johtoajatusta, pyrkimystä tasapainoon. Intentionaalisuus ei liity yksinomaan tietoiseen, vaan kaikki luonnon järjestelmät hakeutuvat tasapainoon, liikeyhtälö kuvaa säännönmukaista, mutta silti seurauksiltaan ainutlaatuista tapahtumaa.
Säännönmukaisuuden syy on, että kaikki olemassa oleva koostuu samoista perusosasista, valon kvanteista, jotka kuljettavat aikaa ja energiaa. Näin sen esitetään perustavan ontologisen teorian.

Niin ekologinen kriisi kuin arvojen merkityksen mureneminen liittyvät läheisesti uuden ajan taitteessa omaksuttuun mekanistiseen ja objektivoivaan luontokäsitykseen. Jos ihminen ei opi näkemän omaa asemaansa ja mahdollisuuksiaan luonnon kokonaisuudessa entistä selkeämmin, hän tuskin kykenee ottamaan riittävää vastuuta tulevaisuutensa muovaamisesta.
Galilei huomasi että maapallo liikkuu, vaikka emme voikaan havaita tätä liikettä. Tämä johtuu siitä, että mitä kutsutaan nopeudeksi on nopeus maapallon suhteen. Nopeus on suhteellinen käsite. Kohteessa itsessään ei ole nopeutta, on ainoataan kohteen nopeus suhteessa toiseen kohteeseen.

Lähempänä maapalloa gravitaatio on voimakkaampaa ja aika kuluu hitaammin
Muinoin ihmiset saavuttivat sopusoinnun kosmiseen ulottuvuuteen olemalla yhteydessä luontoon. Luonnon keskellä huomio suuntautuu sen mukaisesti ja tietoisuus kääntyy sosiaaliryhmien rajalliset huolet ja ajan ylittävään ulottuvuuteen. Toinen ikivanha tapa lähestyä kokonaisuutta on uskonnollinen. Kun kulttuuri kehittyi ja eriytyi luonnosta, uskonnosta tuli aina vain tärkeämpi. Keksiajalla uskonto oli eurooppalaisten tärkin keino säilyttää tuntuma kokonaisuuteen. Uskovainen yhdistyy jumaluuteen armosta, meditoija hiljentymällä ja tietoisuuden piilevään perusrakenteeseen.

Mitä syvemmälle katsomme sitä selkeämmin humaamme että uudet ajatuksemme poikkeavat alkuperäisistä, intuitiivisista käsityksistä luonnonlaeista ja sitä rajoittuneemmilta alkuperäiset ajatukset tuntuvat.

"The sidebar is currently empty.You may add tabs by clicking on the "Tabs" button above.If you would like to completely hide the Sidebar, click on the "View" menu above, and select "Sidebar."




Ulrich Beck: Tragische Individualisierung
Järkyttävä individualisaatio

Blätter für deutsche und internationale Politik, Heft 5/2007
Beckin puheesta myönnettäessä Richard Sennettille Hegelin palkinto.

Koska Sennett ei ole vain sosiologi, herättää hän niissä jotka ovat ”vain sosiologeja” kateutta ja vihaa. Martin Heideggerin sanoin: Hänen kaltaisensa osaavat tehdä eron opetetun ja itse ajatellun välillä ja opetettu on heille melko yhdentekevää.

Nykyaikana kokemusten pirstaloituminen johtaa helposti akateemisessakin ajattelussa intellektuaaliseen umpikujaan, kun innostutaan tutkimaan vieraaksi tullutta arkipäivää. Sennett opettaa, että arkipäivä ei ole akateeminen tutkimuskohde, vaan tutkimuskohde ajatteleville ihmisille. Koska perinteitä ei enää ole, on arkipäivä yhä tärkeämpää.

Onko Sennett nostalginen vasemmistolainen, joka esittää ratkaisuksi persoonattomaan, anonyymiseen yhteisölliseen välinpitämättömyyteen sukua, luokkaa, naapuristoa ja kylämäistä elämää? Hän pohtii individualisaation murheellisuutta ja mahdollisuuksia.

Mitä on individualisaatio? Tutkimusta ei voi tehdä ilman käsiteanalyysia väärinkäsitysten vähentämiseksi. Individualisaatio ei tarkoita Thatcherin ja Bushin markkinayksilöllisyyttä. Myös valistusajan eettinen ja altruistinen yksilöllisyys tarkoitti jotain muuta, nimittäin normatiivisia ihannekuvia, jotka puuttuivat yhteiskunnallisiin ristiriitaisuuksiin samoin kuin Lutherin ja Calvinin reformaation ohjelma.

Mikä ero on filosofisen ja uskonnollisen ”autonomisen yksilöllisyyden” ja nykyisen individualisoidun ihmisen dynamiikan välillä? Käsite individuum tarkoittaa jakamatonta, mutta nykyisessä merkityksessä se tarkoittaa flexibeliä (mukautuvaa) ihmistä, biograafista fragmentoitumista. Ihmisillä on monta identiteettiä. Mutta nykyisestä postmodernista yksilöllisyydestä ei voi paljon iloita, sillä yksilöity elämä ei tarkoitakaan vapaasti liikkuvaa, itse määräytyvää ihmistä, joka omistautuu kokonaan itselleen ja itse toivomaansa omaan elämään. Pirstaloitumisen dynamiikka osoittautuukin tavaksi sosialisoida ihminen. Ihmisten täytyy elää yksilöityä elämää sellaisissa olosuhteissa, joihin he eivät itse voi vaikuttaa. Elämä riippuu siitä, muuttaako työpaikkani toiseen maahan, miten ilmastonmuutos vaikuttaa bensiinin hintaan ja liikenneyhteyksiin, miten työttömyyskorvaus kehittyy, miten päivähoidon maksut kasvavat. Joskus yksilöllinen elämä kaatuu siihen, että isoäiti kuolee.

Emile Durkheim käyttää sanaa poikkeava yksilöllisyys. Kun yksi historiallinen jakso loppuu ja uusi alkaa, syntyy liikehdintää, jota voidaan aluksi pitää poikkeavana ylimenokautena. Kun säätyluokkayhteiskunta hajosi, kärsittiin juurettomuudesta kunnes teollinen modernisaatio otti normatiivisen aseman ja klassinen valistusyksilöllisyys muuttui Hegelin sanoin rutiiniksi. Ranskan vallankumouksen aatteet jähmettyivät institutionaaliseen yksilöllisyyteen, jota määrittivät omistaminen, sopimukset, porvarillinen perhe ja yhteiskunta. Tällä hetkellä elämme myös poikkeuksellista ylimenokautta, joka vähitellen muokkautuu uudistetuksi sosiaalivaltioksi, uudeksi perheyhteisöksi, uudeksi kyläyhteisöksi tai ehkä uudeksi eri luokkien solidaarisuudeksi.

Yksilöllistäminen ei siis tarkoita kriisiä eikä ylimenokautta evolutionäärisessä tai vallankumouksellisessa prosessissa. Kun yksilöllistäminen saavuttaa huippunsa, on se kaoottinen, epävarma, ei poikkeuksena vaan sääntönä, kaoottisuus kuluu siihen normaalina. Peruskysymys kuuluu: miten varaudun odottamattomaan? Miten suunnittelen suunnittelemattoman? Kaikkeen liittyy riskejä ja vaarallista vapautta. Yksilöllisyys tarkoittaa sitoutumattomuutta ilman uutta sitoutumista. Avautua ilman sulkeutumista.

Sennett puhuu surullisena intimiteetin tyranniasta. Valtion kansalaisilla ei ole enää yhteistä taustaa, vaan he tapaavat toisensa kulttuurisesti erilaisina ja yrittävät organisoitua samanlaisina.

Kun Aristoteles vielä määritteli ihmisen zoon politikon jonka mukaan politiikka on osa ihmistä, sanoo Sennet, että politiikka ei ole ihmisessä vaan ihmisten välissä. Erilaiset ihmiset yrittävät löytää yhteisen käyttäytymisympäristön.

Ensimmäisen modernin aikana yhteiskunnassa vallitsivat selvät struktuurit ja vastakkainasettelut, se oli lineaarinen, vastakohdat olivat tasapainossa ja vain ulkoiset ryhmät saattoivat muuttaa tasapainoa. Mutta toisen aallon modernisaation refleksiivinen yksilöllistäminen ei ole lineaarista. Yksilöityminen aiheuttaa suunnittelemattomia sivuvaikutuksia teollisuusyhteiskunnan perinteisissä malleissa kuten miehen ja naisen rooli perheessä.

Käsite refleksio kuuluu tietoisuuden filosofiaan pohdittaessa ensimmäisen modernisaation ongelmia. Se tarkoittaa Itseä, Descartin meditaatiota ”cogito ergo sum”. Kant puhuu arvostelukyvyn subjektista ja Habermas ihanteellisen keskustelutilanteen subjektista, henkilöstä.

Koska nykytilanteessa ihminen ei ole enää lineaarinen ei häntä voi määritellä ”ajattelen, olen siis olemassa” van ”minä olen minä”. Edellinen tarkoittaa molempia - itseä ja tiedon muotoa, jonka avulla voi selittää tilanteen. Minä olen -lauseessa minä liittyy paremminkin refleksiin ja refleksit ovat umpimähkäisiä ja välittömiä. Niitä ei edellä mikään reflektio, tuumailu. Ne kuuluvat maailmaan, jossa ei ole rajoja, suojia eikä ennakointia, vain tarve tehdä nopeita päätöksiä.

Yksilöityminen tarkoittaa kyllä sitä, että voi valita tilanteissa joissa aikaisemmilla sukupolvilla ei ollut valinnan mahdollisuutta. Nykyihminen möyhii valintojen edessä, jotka eivät todellisuudessa ole valintoja vaan refleksejä. Toinen moderni on pistänyt ihmisen ottamaan etäisyyttä itsestään. Hänellä ei ole mahdollisuutta kehittää lineaarista elämää. Hän elää kuten trapetsitaiteilija. Sirkusteltan narulla avioeron, työnmenettämisen ja itsekehun välissä. Hänellä ei ole aikaa eikä paikkaa pohdintaan. Hänen on lakkaamatta improvisoitava, yhdisteltävä, luotava verkostoja, muodostettava liittoutumia, tehtävä sopimuksia selvitäkseen välttämättömästä, esim. kun on kyse lapsen viemisestä päiväkotiin. Kaikki näyttää olevan lähellä luhistumista. Jokaisen on pakko elää riskiyhteiskunnassa, elinmahdollisuus ja tieto on yhä epävarmempaa – oli sitten kyse illallispöydän elintarvikkeista, lentoturvallisuudesta, eläkkeestä, yliopistosta, EU:sta, rauhasta, Lähi-idästä. Hetkellisyys vaatii refleksiä, ei pohdintaa. Kaikki tuntuu heti iholla, etäisyydet katoavat ja päätökset on tehtävä välittömästi. Poikkeustilanteesta on banaalilla tavalla tullut normaalitila.

Tuloksena ei suinkaan ole subjektin katoaminen tai yleinen järjettömyys. Päinvastoin, yksilö voi vastata vain refleksinomaisesti kompensoidakseen sen mitä yhteiskunnassa on hävinnyt. Palasiksi pilkottu ihminen nostetaan vielä vastuullisen kansalaisen pallille. Vaikka ihmisillä on yhä enemmän tietoa, lisätieto ei enää auta – parempi tieto jopa lisää epävarmuutta. Vaihtoehtoja on yhä enemmän, mitään ei voi sulkea pois ja kaikkeen on varauduttava.

Individualisaatio tarkoittaa myös sitä, että ihminen itse ottaa vastuun kaikesta. Jos jotain menee elämässä pieleen ei syynä ole valtiovalta, vaan minä itse. Individualisaatio on juuri siksi järkyttävää, että valta nähdään emansipaation edistäjänä. Kun ensimmäisessä modernisaatiossa turvaa toivat perhe, työpaikka ja valtio, on nyt tapahtunut insourcing – ihmisen on luotettava itseensä. Kansallisvaltio, hyvinvointivaltio, hierarkkiset järjestöt, ydinperheet, keskusjohtoiset ammattiliitot ovat menettäneet merkitystään ja monet toiminnot pystytään ratkaisemaan vain globaalisti tai ihminen itsessään.

Koska yritykset ovat lyhytikäisiä, eivät myöskään työntekijät pysty pitkäjänteiseen elämän suunnitteluun. Valtion määräyksiä ja etuuksia muutetaan jatkuvasti ja myös pienellä varoitusajalla. Työtä tehdään tiimeissä ja tulokset on näyttävä pikaisesti, on totuttava pikaruokaan, nyt myös pikatyökapitalismiin. Kansalaiset on saatava sisäistämään epävarmuus ja siksi poliittisessa retoriikassa käytetään sanoja kuten omavastuun lisääminen, koulutusmahdollisuuksien parantaminen ja perhearvojen elvytys. Joustava kapitalismi pakottaa ihmiset passiivisiksi: Olen vastuussa siitä mitä minulle tapahtuu, vaikka en mahda mitään sille, mitä minulle tapahtuu.

Sennett puhuu pluralistisesta monokulttuurista. Mutta rinnalla elää myös vastustus - se voi olla vain epävirallista kansalaisliikehdintää. Valtion tilalle pienimuotoinen kodikkuus.



Roope Mokka, Aleksi Neuvonen: Olimme kuluttajia Tammi 2009
Skenaario 1: Vielä 15 vuotta, miksei tätä kerrottu meille kunnolla aiemmin? Miksei yhteyksiä kerrottu – maatilamatkailu, yksinkertainen ruoka, lampaita, ei hanki lapsia, Bill Gatesin ekovaltio
2: Tohtori Paikallisvastuu --- Ihmiselle lajityypillinen luksus, katastrofin seurauksena, kukaan ei luota, että muutos tapahtuu lakien ja verojen ja kiintiöiden kautta. Vertaiskontrolli, julkinen nöyryytys, luksus- ja sosiaalinen vastuu veroja ja kiintiökorvauksia, nettipisteitä hyvistä teoista. Vain immateriaaliset hyödykkeet liikkuvat globaalisti. Ei rahapalkkaa vaan ruokaa ja asunto, yleishyödyllisiä pisteitä ansaitsemalla, kansalaistyökaluja, työ ja vapaa-aika ei paljon eroa toisistaan. Ulkomanmatkat maksetaan osallistumalla yhteisön toimintaan. Aistilliset nautinnon syrjäyttäneet statuskilpailun. Uusruralismi, kaupunkiviljely
3 Planetaarinen tahto herää --- Insinöörien hourekuva – maailmanhallitus, globaalit pelisäännöt. Kirjoitustapa muuttui passiivimuotoon, joku päättää, joku määrää, joku valvoo.
4: Da Capo, Ekotehokas 1950-luku - perhe- ja työ, luokkayhteiskunta, vaihdettavat kiintiöt Wastebookista – ajetut kilometrit, liha, käyttöoikeudet kesäpaikkoihin, pakastimiin, kotiteatterit yhteisissä tiloissa.
Päästäänkö uuteen niukkaan kulutukseen vastuullisuuden vai verojen kautta, pelkästään verojen, maksujen tai pakosta, kiintiöt
Vapaina kuluttajina, mutta emme kuluttamisesta. Eksponentiaalinen kasvu, 1972 luonnonvaroja vielä muodostui enemmän kuin niitä käytettiin, puuta käytettiin ennen rakentamiseen ja lämmitykseen, nyt siitä tehdään paperia. Utopiaa, että hyväksytään kun lain asettaa karismaattinen henkilö. 40 % väestöstä alkaa toteuttaa muutosta, vasta sitten poliitikko uskaltaa tarttua asiaan, jokaisen siis itse vastattava. Ihminen ei voi hyvin jos ei koe vaikuttavansa omaan tilanteeseensa, hyödyllisyyden tunne, minä pystyn vaikuttamaan ainakin omaan tulevaisuuteeni