Sitaatteja Harrarin kirjasta

Yuval Noah Harrar: Homo Deus, Huomisen lyhyt historia

Bazar 2017

• Ihmisen tilanne: Monet ajattelijat ja profeetat ovat tulleet siihen tulokseen, että nälänhätien, kulkutautien ja sotien täytyy olla erottamaton osa Jumalan kosmista suunnitelmaa tai omaa epätäydellistä luontoamme eikä mikään muu kuin maailmanloppu voi vapauttaa meitä niistä. Meidän ei enää tarvitse rukoilla jumalaa tai pyhimyksiä pelastamaan meitä niiltä. Tiedämme mitä on tehtävä niiden torjumiseksi. Ensimmäistä kertaa historiassa ihmisiä kuolee enemmän ylensyöntiin kuin nälkään, vanhuuteen kuin tarttuviin tauteihin ja yhä useammat ihmiset tekevät itsemurhan kuin heitä kuolee sotilaiden surmaamina. Vuonna 2012 koko maailmassa kuoli 56 miljoonaa ihmistä, joista 620 000 väkivaltaisesti. Sota tappoi 120 000 ja rikokset 500 000. Vastaavasti 800 000 teki itsemurhan ja 1,5 miljoonaa kuoli diabetekseen. Sokeri on nykyisin ruutia vaarallisempaa.

• Kuolema: Koska kristinusko, islam ja hindulaisuus väittivät, että olemassaolomme merkitys on riippuvainen kohtalostamme tuonpuoleisessa ne pitävät kuolemaa tärkeänä ja myönteisenä osana maailmaa. Modernille ihmiselle kuolema on pikemminkin tekninen ongelma, joka meidän pitäisi ratkaista.

• Buddhalaisuus: Buddha opetti, että miellyttävien tuntemusten tavoittelu on itse asiassa kaiken kärsimyksen alkujuuri. Sellaiset tuntemukset ovat aina ohimeneviä ja merkityksettömiä väreitä. Emme tunne tyytyväisyyttä vaan haluamme vain koko ajan lisää. Saavuttaakseen todellisen onnen ihmisten on vähennettävä miellyttävien tuntemusten tavoittelua, ei lisättävä sitä. Buddhan mukaan me voimme kouluttaa mielemme seuraamaan, miten tuntemuksia koko ajan ilmestyy ja katoaa. Kun mieli oppii tunnistaman tuntemukset sellaisiksi kuin ne ovat – ohimeneviä ja merkityksettömiä väreitä – niiden tavoittelu lakkaa kiinnostamasta. Mitä järkeä on juosta jonkin sellaisen perässä, joka katoaa yhtä nopeasti kuin ilmestyikin? Mutta kapitalistiselle koneistolle onni on yhtä kuin nautinto.

• Hengellisyys: Aina kun epäilemme maallisen maailman konventioita ja sopimuksia ja kuljemme kohti tuntematonta päämäärää, nimitetään sitä hengelliseksi matkaksi. Tällaiset etsintämatkat eroavat olennaisesti uskonnoista sillä uskonnot pyrkivät lujittamaan maallista järjestystä, kun taas hengellisyys pyrkii pakenemaan sitä. Hengellisiltä vaeltajilta edellytetään ennen kaikkea yhtä asiaa: heidän tulee kyseenalaistaa vallitsevien uskontojen ja uskomusten ja käytännöt. Zen-buddhalaisuudessa sanotaan: Jos kohtaat matkallasi Buddhan, tapa hänet. Jos ihminen kohtaa kulkiessaan institutionalisoidun buddhalaisuuden jäykät käsitykset ja lait, hänen on irrottauduttava myös niistä. Historiallisessa perspektiivistä katsoen hengellinen matka on aina traaginen, sillä se on yksinäinen matka, joka sopii paremmin yksilöille kuin kokonaisille yhteiskunnille.

  Kiihkouskovaiset vaativat, ettei evoluutiota tulisi opettaa lainkaan. Tai sitten he vaativat, että lapsille tulisi opettaa älykkään suunnittelun teoriaa, jonka mukaan kaikki organismit on luonut jokin korkeampi äly eli Jumala laatimansa suunnitelman mukaisesti. Miksi juuri evoluutioteoria herättää näin suurta vastusta? Darwinin teoriathan näyttävät päältä katsoen paljon vaarattomammilta kuin Einsteinin ja Heisenbergin hirviömäisyydet. Evoluutioteoria perustuu luonnonvalinnan periaatteeseen, hyvin selkeään ja yksinkertaiseen näkemykseen. Suhteellisuusteoria ja kvanttifysiikka väittävät, että aikaa ja avaruutta voi vääristää, että jotain voi syntyä tyhjästä ja että kissa voi olla samaan aikaan sekä elossa että kuollut. Tämä on terveen järjen vastaista, mutta kukaan ei yritä suojella viattomia koululaisia näiltä pöyristyttäviltä ajatuksilta. Miksi?

  Raamattu haluaa meidän oppivan paratiisitarinallaan, ettei pidä kuunnella käärmeiden puheita ja paras välttää keskusteluja eläinten ja kasvien kanssa. Siitä ei koskaan seuraa mitään hyvää.

  Teknologia on riippuvainen uskonnosta, koska jokaisella keksinnöllä on monia mahdollisia käyttötarkoituksia ja insinöörit tarvitsevat profeetan tekemään ratkaisevan päätöksen ja osoittamaan oikean suunnan. Ilman jonkinlaista uskonnollista vakaumusta veturit eivät osaa päättää suuntaansa.

• Miten muutos: Liikkeet jotka yrittävät muuttaa maailmaa, aloittavat kirjoittamalla historiaa uusiksi ja antamalla siten ihmisille mahdollisuuden kuvitella tulevaisuus toisenlaiseksi. Ensimmäinen askel on kertoa sorrettujen historia uudella tavalla. Ja osoittaa että nykytilanne ei ole sen paremmin luonnollinen kuin ikuinenkaan. Historiaa kannattaa lukea, että pystysi vapauttamaan itsensä menneisyyden kahleista ja kuvittelemaan vaihtoehtoisia kohtaloita. Armottomat miljardöörit ei mitenkään pysty ymmärtämään kaikkea, mitä maailmassa tapahtuu, kontrolloimisesta puhumattakaan. Armottomat miljardöörit ja pienet eturyhmät eivät menesty tämän päivän kaoottisessa maailmassa siksi, että ne osaisivat tulkita karttaa paremmin kuin muut, vaan siksi että niillä on hyvin kapea päämäärä. Tunnelinäöllä on hyvät puolensa.

  Ratkaiseva tekijä sapiensin maailmanvalloituksessa oli kyky yhdistää monia ihmisiä toisiinsa. Jos ihmiset eivät olisi oppineet tekemään joustavasti suurimittaista yhteistyötä, ovelat aivomme ja näppärät kätemme halkaisisivat uraaniatomien sijasta edelleen piikiviä. Tutkimukset osoittavat, että sapiens pystyy olemaan läheisessä suhteessa korkeintan 150 ihmisen kanssa. Ceausescu ja hänen apurinsa pystyivät hallitseman 20:tä miljoonaa romanilaista neljä vuosikymmentä, koska he varmistivat kolmen perusedellytyksen olemassaolon. Ensinnäkin he asettivat uskollisia kommunistiapparatsikkeja kaikkien yhteistyöverkostojen kuten armeijan, ammattiliittojen ja jopa urheiluliitojen johtoon. Toiseksi he estivät sellaisten kilpailevien organisaatioiden – niin poliittisten, taloudellisten kuin yhteiskunnallistenkin - syntymisen, jotka olisivat voineet muodostaa perustan kommunismin vastaiselle yhteistyölle. Kolmanneksi he hakivat tukea Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan kommunistisista sisarpuolueista.

  Useimmat ihmiset otaksuvat, että todellisuus on joko objektiivinen tai subjektiivinen. Jos monet ihmiset uskovat Jumalaan, jos raha pyörittää maailmaa ja jos kansallismielisyys aiheuttaa sotia, silloin nämä asiat eivät ole vain minun subjektiivista uskomustani. Jumalan, rahan ja kansojen täytyy siksi olla objektiivisia realiteetteja. On kuitenkin olemassa myös kolmas todellisuuden taso: intersubjektiivinen taso. Intersubjektiiviset ilmiöt riippuvat yksittäisten ihmisten uskomusten ja tuntemusten sijaan useiden ihmisten välisestä kommunikaatiosta. Esimerkiksi rahalla ei ole objektiivista arvoa. Kun miljardit ihmiset uskovat sen arvoon sillä voi ostaa ruokaa.

  Kuvittelepa, että voisit valita näiden kahden lomapaketin väliltä:

  Kivikausipaketti: ensimmäisenä päivänä vaellamme kymmenen tuntia koskemattomassa metsässä ja asetumme yöksi leiriin joen rannalla olevalle aukiolle. Toisena päivänä melomme kanooteilla kymmenen tuntia jokea alaspäin ja leiriydymme sitten pienen järven rannalle. Kolmantena päivänä paikalliset asukkaat opettavat meille, miten saamme kalaa järvestä ja löydämme sieniä läheisistä metsistä.

  Moderni proletaaripaketti: Ensimmäisenä päivänä työskentelemme kymmenen tuntia likaisessa tekstiilitehtaassa ja vietämme yön ahtaasti asutussa vuokrakasarmissa. Toisena päivänä työskentelemme kymmenen tuntia paikallisen tavaratalon kassahoitajina ja yön nukumme samassa vuokrakasarmissa. Kolmantena päivänä opimme paikallisilta asukkailta, miten avataan pankkitili ja täytetään lainahakemus?

  Ydinaseiden hirvittävän suojakilven takana länsimaiden asukkaat saivat edelleen nauttia seksistä, huumeista ja rockenrollista samoin kuin pesukoneista, jääkaapeista ja televisioista. Supermarketti osoittautui paljon gulagia voimakkaammaksi.

• Humanismi: Miten humanismi – ihmiskunnan palvonta - on vallannut maailman? Voimme nähdä tämän kehityksen käytännössä vanhusten pitkäaikaisosastoilla. Koska humanismi uskoo tinkimättömästi ihmiselämän lyhyyteen, pidämme ihmisiä elossa, kunnes he ovat niin säälittävässä tilassa, että meidän on pakko kysyä itseltämme: Mikä tässä enää on pyhää?
  Miten homo sapiens alkoi uskoa humanistiseen uskontunnustukseen, jonka mukaan ihmiskunta on maailmankaikkeuden keksipiste ja ihmiset ovat kaiken merkityksen ja auktoriteetin lähde. Mitkä ovat tämän uskon taloudelliset, yhteiskunnalliset ja poliittiset seuraukset? Siinä missä liberalismi sulautui nationalismin lievempiin versioihin, Hitlerin kaltaiset evolutionaariset humanistit pitivät tiettyjä kansakuntia inhimillisen edistyksen liikkeellepanevana voimana. Humanistisen vallankumouksen ansiosta länsimainen kulttuuri menetti uskonsa ja kiinnostuksensa ylempiin tietoisuuden tiloihin ja alkoi pitää pyhänä tavallisen ihmisen arkipäiväisiä kokemuksia. Moderni länsimainen kulttuuri on siinä mielessä ainutlaatuinen, että siitä puuttuu erityinen ihmisryhmä, joka yrittäisi kokea poikkeuksellisia mentaalisia tiloja. Humanismi on opettanut meille, että jokin teko voi olla paha vain, jos se saa jonkun ihmisen tuntemaan olonsa huonoksi.

• Ihmisen vaikutus on jo samalla tasolla jääkauden ja maankuoren liikkeiden kanssa.

• Pitkälle jalostetut algoritmit joita kutsutaan aistimuksiksi, tunteiksi ja halauksiksi, tekevät 99 prosenttia päätöksistämme.

• Aivoissa on 80 miljardia neuronia yhdistynyt lukuisiksi mutkikkaiksi verkoiksi. Kun miljardit neuronit lähettävät edestakaisin miljardeja sähköisiä signaaleja, syntyy subjektiivisia kokemuksia.

Veikka Lahtinen, Pontus Purokuru 

Mikä liberalismia vaivaa?

Kosmos 2020

Liberalismi: Liberalismi on taannut ihmisten vapaaehtoisen kapitalismiin osallistumisen.

Puuttuu käsitys rakenteista: Liberaalilta puuttuu ymmärrys valtasuhteista ja alistamisen rakenteista. Siksi jokainen arjen katkaiseva tapahtuma kouluampumisesta äärioikeiston nousuun ja talousromahduksesta Euroopan Unionin jakautumiseen tuntuu mahdottomalta käsittää. Koska liberaalilla ei ole käsitystä sorron syistä, hänestä ratkaisut ongelmiin ovat vain teknisiä ja jopa huvittavan riittämättömiä. Liberaalin mielestä ilmastonmuutos ratkaistaan kehittämällä teknologiaa ja lisäämällä päästökauppaa. Puhutaan yksityiskohdista, ei koneistosta, jonka seurausta nuo yksityiskohdat ovat.

Poikien kritiikki: Yhteiskunnalliset konfliktit hahmotetaan yksilöitä laajempien valtasuhteiden kautta. Tietynlaiset yksilöt nousevat yhteiskunnallisesta valtarakennelmasta, ei päinvastoin.

Menetelmät: Liberalismin joka päiväisen sodankäynnin keskeinen väline on ihmisten irrottaminen itsenäisistä elinkeinoista ja palkkatyöinstituution luominen. Liberaalin hallinnan alaiset ihmiset sisäistävät käskijän ja komentavat itse itseään. He lukevat selfhelp -kirjoja itsensä johtamisesta. Kun riistosuhde sijaitsee osittain ihmisen sisällä, hän ei kohdista aggressiota yhteiskuntaa kohtaan eikä lakkoile omistajia vastaan. Henkilökohtaisen ja yksilöllisen elämänpolun hallinnointi ja optimoiminen on yhä useammin arjen tärkein sisältö. Yhteisestä elämästä kuten puolue-, liike- ja ammattiyhdistysaktivismin muodoista on siirrytty kohti kapseloitumista ydinperheisiin, yksilöprojekteihin ja kuluttamiseen.

Liberaali kapitalismi on menestynyt koska se on tuottanut myös nautintoa ja vaurautta 20 prosentille väestöstä. Tämä on yksi syy siihen, että elämme edelleen kapitalismissa emmekä ekokylien verkostoissa.

Hegemonia: Liberalismilla on hegemonia eli valta määritellä, mitkä asiat ovat yleisesti jaettuja itsestäänselvyyksiä. Gramscin kuvailema pehmeä vallankäyttö on suostumuksen tuottamista. Hegemonia on sillä joka pystyy määrittelemään, mitkä asiat ovat yleisesti jaettuja itsestäänselvyyksiä. Hegemonia tarkoittaa yleisen mielipiteen valtaamista. Hegemonisen väitteen tunnistaa siitä, että sitä vastaan on vaikea väittää, koska se tuntuu niin itsestään selvältä.  Ihmisiä hallitaan naamioimalla poliittiset oletukset ja tavoitteet ”terveeksi järjeksi”. Syvä liberalismi on hegemoniaa käytännössä, siis meissä toimivaa hallitsevan luokan ajattelua, jota emme itse tunnista sellaiseksi. Syvän liberalismin tarkoituksena on taata vapaaehtoinen osallistuminen kapitalismin toimintaan. Se on toimintatapoja, joiden kautta päivittäin tuotamme ja vahvistamme yhteistä liberalismin perusperiaatteisiin sekä kapitalistisiin tuotantomekanismeihin perustuvaa todellisuuttamme.

Mikä parempi maailma:Kun kapitalismi tekee kaikesta niukkaa, vaihtoehto on tehdä kaikesta runsasta, kunhan runsaus ei perustu fossiilisiin energianlähteisiin tai eläinten massatuotantoon.

Luksuskommunismissa kysytään myönteisesti, miten vedota ihmisten haluihin ja tunteisiin. Miten avata ihmisten poliittista mielikuvitusta ja tuottaa tunteita, jotka saavat meidät parantamaan elämää tässä ja nyt. Ei katsota asioita ensisijaisesti menettämisen vaan saamisen näkökulmasta. Voisiko lupaus uudenlaisesta vauraudesta eli vapaasta ajasta, nautinnosta, kokemuksista olla yksi vahvuus, jolla voitetaan sota kulttuurista ja politiikasta?

Kapitalismin säilyminen edellyttää, että itsenäisen elämän ja pakenemisen mahdollisuudet tukitaan, esim. yhteismaiden aitaamista ja irtolaisuuden kriminalisointia. Yhteisen alueen kutistuminen lisää hallittavuutta. Kapitalismissa yhteisessä käytössä olevat asiat siirretään lukkojen taakse ja niitä aletaan säännöstellä rahaa vastaan. Kapitalismi edellytti jatkuvaa ihmisten erottamista itsenäisen elämän välineistä.

Puuttuuko positiivinen tulevaisuuden kuva (?): Neljättä suuntausta yhdistää halu irtisanoutua modernista elämäntavasta. Siinä löydetään luopumisen kautta kestävämpi elämänmuoto. Päämääränä on fossiilisten energianlähteiden kulutuksesta ja luonnon hallinnasta irtautunut elämä, jonka mallina on metsä tai maaseutu. Koska suuntauksen ideana on vetäytyminen, siihen ei juuri liity näkyvää liikehdintää. Se ilmenee lähinnä syrjäytymistilastojen ja kulttuurisen keskustelun välityksellä – ja tietenkin liberaalien holhoavana huolena ”ihmisistä, joista kukaan ei ota koppia”. Rajoitukset, luopuminen, leikkaaminen, elintason lasku, kärsiminen, kieltäminen, ikävät velvollisuudet.

Tieto, tunne ja voima ovat muutoksen eri aspekteja. Jos keskitytään vain tietoon ja viestintään, nielemme liberaalin kertomuksen politiikasta. Ihmisten tunnustaminen toisiaan tarvitsevien ja hoivaavien olentojen verkostoksi sekä yksityisomaisuuden tekeminen yhteiseksi on liberalismin jälkeisen politiikan suunta.

Talouspolitiikka on jatkuvaa köydenvetoa siitä, kuinka neutraaleina – virkamiehitykseltään oikeistopitoisen – valtiovarainministeriön taustaoletukset pysyvät. Rahaliitto euro on suojattu demokraattiselta päätöksenteolta, koska tiukat sopimukset ja Euroopan keskuspankki suitsevat sitä.

Kvanttifysiikka

Gary Zukav 1979, The Dancing Wu Li Masters,

An Overview of the New Physics

Sana fysiikka käänetään kiinaksi Wu Li. Wu tarkoittaa asiaa tai energiaa ja Li universaalia järjestystä tai lakia, orgaanista mallia, elollisen energian mallia.

Kvanttifysiikan logiikan mukaan ei ole varma löytävätkö tutkijat uutta tietoa vai luovatko he uutta tietoa. Jos he luovat tietoa, ovat he lähes kuin runoilijat ja taiteilijat. Kuitenkin monet tutkijat ovat teknikkojaa, joita ei kiinnosta uusi vaan he soveltavat jotain mitä jo on. Teknikon näkökulma on kapea. Sanotaan että heidän nenänsä on kaivautunut puun kaarnaan ja siksi heidän kanssaan on vaikea keskustella metsästä.

Kvanttimekaniikassa tutkitaan atomin osasia tendenssinä eli taipumuksena tai oletuksena olla olemassa tai tulla tapahtumaan, koska kvanttimekaniikassa pystytään kuvaamaan jotain vain tilastollisesti. Niin kutsutun Kööpenhaminalaisen tulkinnan mukaan (1927) kvantti­mekaniikka ei ole deterministinen, se ei ennusta mittausten tuloksia varmuudella. Sen sijaan se osoittaa, millä toden­näköisyydellä saadaan mikäkin tulos. Siksi näyttää ilmeiseltä, että kvantti­mekaniikan taustalla on jokin syvempi todellisuus. Taustalla on todistettu olevan ainakin piilo­muuttujia. Jotkut fyysikot väittävät kuitenkin, että maailman­kaikkeuden toden­näköisyys­laskelman taustalla on deterministinen, objektiivinen perustava taso.

Ei ole olennaista, mistä kvanttifysiikassa syvimmältään on kyse vaan että se toimii käytännössä. Tämä oivallus muutti merkittävästi käsitystä tieteestä. 1700-luvulta lähtien tiede oli tarkoittanut ihmisen rationaalista puolta ja karsinut kaiken mitä ei voinut loogisesti osoittaa oikeaksi. Klassisessa fysiikassa todellisuutta selitetään niin, että fyysisen todellisuuden jokaista elementtiä vastaa vastaava elementti teorian puolella. Tieteen ja teorian oli kaikissa tilanteissa vastattava toisiaan. Oltiin ajateltu, että mieli liikkuu vain ideoiden parissa, mielessä ei voi luoda todellisuutta. Tieteellinen tieto on totta, jos se vastaa koetilannetta eli ennakoi tapahtumaa ja on siksi hyödyllistä. Totuus sanan sijasta tulisi uuden fysiikan mukaan käyttää sanaa hyödyllinen. Kvanttifysiikan vuoksi ihmisen käsityskykyä piti uudelleen laajentaa koskemaan jotain irrationaalista. Aiemminhan ihmiset pitivät menninkäisiä ja enkeleitä osana arkistakin ympäristöään ja nyt taas todellisuuden täydellinen ymmärtäminen vaati rationaalisen ajattelun ylittämistä. Einstein vastasi tähän:

”Kvanttimekaniikka on hyvinkin huomion arvoinen. Mutta sisäinen ääneni sanoo, että se ei vielä ole oikeilla raiteilla. Teoria antaa paljon, mutta se tuskin johtaa meitä lähemmäksi Sen Vanhan salaisuuksia. Itse olen joka tapauksessa vakuuttunut siitä, että Hän ei pelaa arpapeliä.”
(The Born-Einstein letters: correspondence between Albert Einstein and Max and Hedwig Born
from 1916–1955, with commentaries by Max Born, s. 91. Macmillan, 1971.)

Vuonna 1964 John Bell osoitti että järkevät päätökset eivät riitä. Pienimmissä asioissa, partikkeleissa, tapahtuu jotain mikä on järjen vastaista. On jotain mikä on nopeampaa kuin valon nopeus, jotain jota on vielä kvanttifysiikankin ulottumattomissa. Luonnon perusprosessit tapahtuvat aika ja paikka ajattelun tuolla puolen, vaikka ne tulisivatkin esille ajassa ja paikassa.

Bellin teoria on fyysikkojen maailmassa kuin Troijan hevonen, koska kvanttimekaniikka todistaa telepatiaa muistuttavia tapahtumia ja koska se asettaa vakavasti otettaville fyysikoille matemaattiset puitteet puhua asioista, joihin he eivät usko. Järjellä ei voi selittää subatomisia tapahtumia. Bellin teoreema osoittaa matemaattisesti, että jos kvanttiteorian tilastolaskentaan perustuva ennuste on oikea, silloin jotkut ihmisen tervejärkisetkin tiedot ovat perusteellisesti vääriä. Tilanteessa tapahtuu asioita, jotka eivät voi tapahtua ja joita ihminen ei usko olevan olemassa.

Myöhemmin osoitettiin, että epäyhtälöt rikkoutuvat aina 242 standardipoikkeaman tasolle saakka, siksi tilastollisia korrelaatioita ei voi selittää lokaaleilla piilo­muuttujilla. Paikalliset piilo­muuttuja­teoriat osoitettiin vääriksi, mutta ei-lokaalit piilo­muuttuja­teoriat ovat edelleen mahdollisia, mikä merkitsi tieteellistä varmuutta. Edellyttäen, että Bellin teoreema pitää paikkansa, jokaisen deterministisen piilo­muuttuja­teorian, joka on sovitettavissa yhteen kvantti­mekaniikan kanssa, on oltava ei-lokaalinen. Tämä merkitsee, että se, mitä jossakin paikassa A tapahtuu, voi välittömästi ja samanaikaisesti vaikuttaa siihen, mitä toisessa paikassa B tapahtuu, ennen kuin paikasta A valon­nopeudella lähetetty signaali ehtisi paikkaan B.

Nykyisin tunnetuin piilomuuttujateoria, fyysikko ja filosofi David Bohmin alun perin vuonna 1952 julkaisema "kausaalinen" tulkinta, on ei-lokaalinen piilo­muuttuja­teoria. Bohm oletti, että on olemassa sekä kvanttihiukkanen, esimerkiksi elektroni, että sen liikettä ohjaava kätketty ohjausaalto. Tämän teorian mukaan elektronit ovat selvästi hiukkasia. Kaksoisaukkokokeessa kunkin elektronin liike­rata kulkee jomman­kumman aukon kautta eikä aukko, jonka kautta elektroni kulkee, ei määräydy sattuman­varaisesti, vaan kulkua ohjaa piiloaalto, mikä johtaa havaittuun aalto­kuvioon. Bohmin teoria korostaa holistista näkemystä maailmasta, jonka eri osat ovat riippuvaisia toisistaan ja vaikuttavat toisiinsa Bohm kiinnostuikin vanhoina vuosinaan Jiddu Krishnamurtin ajatuksista.

Bohmin mukaan ei-lokaali kvanttipotentiaali sisältää oletuksen kätketystä järjestyksestä, joka ohjaa hiukkasia ja joka saattaa itse olla tulos jostakin toisesta pääteltävissä olevasta järjestyksestä, joka organisoi kenttää. Bohm edellytti ohjaus­aaltojen olevan abstraktissa moni­ulotteisessa ­avaruudessa, ei normaalissa kolmi­ulotteisessa avaruudessa "Valintatapahtumat voivat vain tulla olemaan, ja jotta se voisi tapahtua, niiden rakenteen on oltava luonnon sisäisten mekanismien ennalta määräämä. tosiasoita jotka eivät välttämättä vaikuta toisiinsa semmoisella kuin liikkeen lailla.

Länsimaiden tieteen menestys johtuu siitä että se on tuonut valtavia tapahtumia, yhdistänyt niitä toisiinsa. Newtonin tiede yrittää osoittaa erillisten asioiden välisen suhteen. Kvanttifysiikassa on päinvastainen epistemologia. On aloitettava kokonaisuudesta, asiaa tarkastellaan ilman mittausta.

Darwinin eloonjäämisoppi kumoutuu

Samaan tapaan kuin sähkön keksiminen teki kynttilät tarpeettomiksi, on kvanttifysiikka tekemässä tarpeettomaksi Darwinin eloonjäämisopin, jonka mukaan se joka on ravintoketjussa määrätyssä ympäristössä korkeimmalla, jää eloon. Jos fyysisenä ympäristönä pidetään vain sitä, mitä nähdään vain viidellä aistilla, on ihminen taipuvainen pitämään fyysistä eloonjäämistä evoluution huippuna, koska muuta evoluutiota ei voida havaita. Tästä näkökulmasta "vahvimman selviytyminen" näyttää olevan synonyymi evoluutiolle, ja fyysinen valta-asema näyttää merkitsevän kehittynyttä evoluutiota. Jos eloon jäisi se joka on tässä mielessä soveliain, elämän perustaksi tulee pelko ja välttämättömyys hallita ympäristöä ja kaikkea sen sisällä. Tällöin kaikkiin suhteisiin kuuluu jatkuva kilpailu. Se vaikuttaa siihen, mitä voidaan tuntea, haistaa, maistaa, kuulla tai nähdä. Tällainen tehokkuus on ulkoista voimaa. Ulkoista valtaa voidaan hankkia tai menettää osakemarkkinoilla, vaaleissa ja ihmissuhteissa. Se voidaan ostaa tai varastaa, siirtää tai periä. Sitä pidetään asiana, jonka voi saada joltain muulta tai jostain muualta. Yhden henkilön ulkoisen vallan voitto koetaan toisen henkilön menetyksenä. Vallan näkeminen ulkoisena johtaa väkivallasta ja tuhosta. Kaikki toimielimet - sosiaaliset, taloudelliset ja poliittiset - heijastavat käsitystä vallasta ulkoisena.

Viisi aistia ei riitä

Jos käsitys fyysisestä maailmasta rajoittuu siihen mitä jokainen ihminen tietää viiden aistin perusteella, on ihminen yksin fyysisessä universumissa. Viisiaistisen ihmisen mukaan fyysinen maailma ei ota vastuuta mistään tapahtumista ja siksi ihmisen on selvitäkseen pyrittävä hallitsemaan sitä. Ihminen joka tiedostaa ja hyväksyy muitakin aisteja ei ole koskaan yksin, ja maailmankaikkeus on elossa, tietoinen, älykäs ja myötätuntoinen.  Moniaistillinen ihminen näkee fyysisen maailman oppimisympäristönä, jota ihmiset yhdessä luovat. Kaikki sen tapahtumat auttavat heidän oppimistaan. Viisiaistisen ihmisen mukaan aikomuksilla ei ole vaikutuksia, ihmisen teot vaikuttavat fyysiseen ympäristöön kuin myös ihmiseen, kaikki toimet eivät vaikuta meihin tai muihin. Moniaistillisen ihmisen käsityksen mukaan toiminnan tarkoitus määrittää sen vaikutukset, jokainen aikomus vaikuttaa sekä meihin että muihin, ja aikeiden vaikutukset ulottuvat paljon fyysisen maailman ulkopuolelle. Viisiaistinen ihminen pitää universumia arvaamattomana, jossa hän harhailee vastuuttomasti ja pyrimme hallitsemaan sitä selvitäkseen.

Moniaistisen ihmisen näkökulmasta emme ole koskaan yksin ja universumi on elävä, tietoinen, intelligentti ja myötätuntoinen. Moniaistillisen ihmisen mukaan fyysinen maailma on kaikkien sielujen yhdessä luomaa oppimisympäristöä, ja kaikki auttaa meitä oppimaan. Moniaistillisen ihmisen käsityksen mukaan toiminnan tarkoitus määrittää sen vaikutukset, jokainen aikomus vaikuttaa sekä meihin että muihin, ja aikeiden vaikutukset ulottuvat paljon fyysistä maailmaa laajemmalle.

Sielu lähtee, persoonallisuus jää

Ihmisen persoonallisuus on se, mikä syntyi, elää ja kuolee ajan kuluessa. Ihmisenä oleminen ja persoonallisuus ovat sama asia. Persoonallisuus, kuten kehokin, on jokaisen ihmisen evoluution väline. Maan päällä tehdyt päätökset ja toimet, joita itse kukin tekee, ovat keinoja kehittyä universaalissa kiertokulussa. Ihmisen jokainen aikomus ja se mihin hän keskittää huomiota muokkaa kokemusta. Nämä valinnat vaikuttavat evoluutioprosessiin, jokaisen ihmisen valinnat vaikuttavat. Viisiaistsen ihmisen mukaan millään aikomuksilla ei ole vaikutusta, tekojen vaikutukset ovat fyysisiä.

Vain persoonallisuus voi tuntea vihaa, pelkoa, kostoa, surua, häpeää, katumusta, välinpitämättömyyttä, turhautumista, kyynisyyttä ja yksinäisyyttä. Mutta rakkaus, myötätunto ja viisaus eivät tule persoonallisuudesta. Ne ovat kokemuksia sielusta. Sielu on osa sitä, mikä on kuolematon. Jokaisella ihmisellä on sielu, mutta persoonallisuus, joka on rajoitettu käsityksessään viiteen aistiin, ei ole tietoinen sielustaan. Ihmisen jokainen kokemus lisää hänen persoonallisuuttaaan lähestymään sieluaan. Jokainen tapahtuma ja tilanne antaa ihmiselle mahdollisuuden lähestyä sielua, kuten sanotaan: antaa sielusi loistaa sinun kauttasi, tuoda sinun kauttasi fyysiseen maailmaan loputon ja käsittämätön kunnioitus ja rakkaus elämään.

Sanat eivät riitä

Kieli ja sanat ovat muodostuneet arkipäivän tapahtumista vähitellen. Sanoilla kuvataan jotain, sanat eivät ole se jotain vaan ne ovat symboleja siitä jostain. Siksi sanoilla ei voi kuvata todellisuuden rajojen ylittävää kokemusta. Ongelma ei ole kielessä vaan kieli on ongelma. Symbolissa vallitsevat eri säännöt ja eri logiikka kuin siinä mitä ihminen on kokenut. Kokemuksen ja symbolin (sanan) välinen ero on ero myytin ja järjen (logoksen) välillä. Järkeen perustava sana matkii kokemusta, mutta ei voi koskaan korvata sitä. Logos on kuolleiden symbolien keinotekoinen konstruktio. Myytti on intellektuaalisuuden vastakohta. Jalkapallo-ottelujen seremoniaaliset laulut ovat esimerkki myytistä. Ne antavat kokemukselle voimaa, mutta eivät edes yritä korvata kokemusta. Miten kokemuksesta edes voisi kertoa toisille? Ei mitenkään, voi vain kertoa, miten kaikki tapahtui ja kuinka tapahtumaa mitataan. Muilla ei ole mahdollisuutta kokea samaa.

Valaistumisteorian mukaan kaikki on symbolista. Symboli jostain. Symbolien muodostama todellisuus on siis kuvitteellinen todellisuus. Mutta se on se todellisuus, jossa me elämme. Ei voida kuvata mitä on onnellisuus. Ihminen voi kertoa, minkälaisessa tilanteessa hän kokee onnellisuutta ja miltä se tuntuu, mutta ei onnellisuutta itseään.

Tantrasta ei voi sanoa paljon, se on koettava. Ei kuitenkaan tarvitse luopua rationaalisesta ajattelusta vaan symboleihin perustuva ajattelu on kohdistettava laajempaan tietoisuuteen, siihen jota kutsutaan valaistumiseksi. Jos siitä yritetään puhua, tulee eteen umpikuja.