Päivitetty 11.1..2023

 

Katso myös

1. Permakulttuuri mind map

2. Permakulttuuripiha ravinnoksi

3. Permakulttuuri-seminaari 2000

4. Permakulttuurinen Suomineito

5. Permaulttuurikurssi yhteisössä

6. Permakulttuurikalvoja

 

Permakulttuurista alkaa

seuraava

Suuri Kertomus

 

Historiikki:

Permakulttuuri lähtöisin Australiasta

Australialainen biologian professori Bill Mollison kertoo: "Seurasin opiskelijapoikana kengurujen ruokailutottumuksia Tasmania sademetsissä ja kirjoitin päiväkirjaani: Uskon että me ihmiset voimme kehittää järjestelmän, joka toimii yhtä täydellisesti kuin kengurujen yhdyskunta."

Biologian opiskelija David Holmgren valmisti vuonna 1974 Tasmanian yliopistossa seminaarityön monikulttuurisesta viljelytekniikasta. Hänen työtään ei hyväksytty, ja mies päätti jättää yliopistouran. Hänen ohjaajansa Bill Mollison ymmärsi kestävän kulttuurin idean ja miehet alkoivat yhdessä kehittää ja suunnitella teoriaa kestävästä ja monipuolisesta kulttuurista. He julkaisivat kirjan Permaculture One.

Vuoteen 1981 mennessä Mollisonista oli tullut suosittu luennoitsija ja hänelle myönnettiin jopa vaihtoehtoinen Nobel-palkinto. Sen sijaan Holmgren keskittyi käytännön kokeiluihin. Hän alkoi luennoida vasta 2004, kun oli saanut valmiiksi kirjansa Peakoil. 

20 vuodessa Australian länsirannikolle Crystal Watersiin oli noussut permakulttuurikylä ja luonnon omia prosesseja tutkivia kokeiluoperaatioita oli kehitetty moniin maihin. Permakulttuuriyhdyskuntia oli perustettu yli 30 maahan. Permakulttuuri on integroitu useiden maiden yliopisto-opintoihin ja permainstituutteja on kaikissa kehittyneissä länsimaissa. Yliopistokursseja, säätiöitä ja yhdistyksiä on syntynyt yhtä nopeaan tahtiin kuin uusia opettajia on valmistunut. Australiassa, Yhdysvalloissa, Englannissa, Saksassa, Ruotsissa ja Norjassa ilmestyy oma permakulttuurilehti. Kansainvälisiä kongresseja pidetään vuosittain. Permakulttuurisia viljelymenetelmiä on viety moniin kolmannen maailman maahan. Vuonna 1994 permakulttuurin opettajia oli jo 80 ja opiskelijoita 6000. 

Holmbergin mukaan on olemassa kolme taloutta: luonnontalous, ihmisen ja yhteisön talous sekä monetaarinen talous kuorrutuksena päällä. Permakulttuuri keskittyy uudistamaan näitä kaikkia. Yhden menetelmän maksimoimisen sijasta permakulttuurissa pyritään optimoimaan kokonaistuotanto. Jokaisella menetelmällä ja osallistujalla on useita tehtäviä ja kaikkia tehtäviä toteutetaan useilla menetelmillä.

Permakylässä asutaan melkein kuin Nooan arkissa. Ideaalikokoisessa 300 hengen kylässä voi asustaa sieltä poistumatta, koska viljely ja huolinta toimii paikallisesti ja omavaraisesti. Piha- ja viljelypiiri on suunniteltu kuudeksi vyöhykkeeksi niin, että lähimpänä ovat päivittäisiä tarpeita tyydyttävät toiminnot ja uloimpana metsä ja hiljaisuus. Jokainen permakylä on erilainen, koska arkipäivän suunnittelu riippuu ympäristöstä. Kylä kehittyy hitaasti niin, että jokainen löytää paikkansa ennen kuin seuraava askel tehdään.

Yhteistä kaikille on, että ruoka ja energia tuotetaan itse, asunnot ovat luontoystävällisiä ja elämänmuoto sopeutuu ympäristöön. Sosiaaliset ja taloudelliset rakennelmat tukevat omavaraisuutta.

Oli se sitten kylä, yksittäinen maatila tai kaupungin parvekepuutarha, kaikille on kehitetty tarkat laskelmat, miten selvitä mahdollisimman vähällä työllä ja kestävällä materiaalin käytöllä. Luonnollisia järjestelemiä käytetään hyväksi tuottavasti, esimerkiksi perennoja, itse siementäviä ja villikasveja. Näin saadaan maksimaalinen hyöty minimaalisesta toiminnasta.

 

Määritelmiä

Permaculture is about learning the principles of the natural ecosystem and applying this on our lives. How can we create balance and harmony, like nature does? The Permaculture toolbox contains everything from a way of farming that build healthy soils, to the design of entire self-sustaining communities with edible plants, energy-smart housing and a thriving population. Ultimately it’s about solutions for a sustainable human civilization on earth.

Permakulttuuri on suunnittelufilosofia ja -menetelmä, jonka tavoitteena on kehittää luonnon toimintaa ja muotoja jäljentäviä maisemakokonaisuuksia ja näin tuottaa kestävällä tavalla ruokaa, kuituja ja energiaa paikallisiin tarpeisiin. Permakulttuuri tarjoaa harmonisen, eettisen ja luovan näkökulman globaaleihin ympäristökysymyksiin. Se painottaa työskentelyä yhdessä luonnon kanssa eikä sitä vastaan.

Jos permakulttuuri pitäisi määritellä kahdella sanalla, valitsisin sanat älykäs suunnittelu ja luonnon toimintojen jäljittely.

Bill Mollison määrittelee permakulttuurin seuraavasti: “Permakulttuuri on sellaisten viljelyyn tarkoitettujen ekosysteemien suunnittelua ja ylläpitoa, joissa monimuotoisuus, pysyvyys ja joustavuus jäljittelevät luonnon ekosysteemejä ja joissa maisema ja ihminen yhdistyvät tasapainoisesti niin, että ravinnon, energian ja asumisen tarve voidaan tyydyttää kestävästi, samoin muut aineelliset ja aineettomat tarpeet. Ilman kestävää ravinnontuotanto ei ole pysyvää yhteiskuntajärjestystä.“

Permakulttuuri oli alun perin lyhennys sanoista permanent agriculture eli pysyvä maanviljelys, mutta laajeni pian tarkoittamaan permanent culture eli pysyvää kulttuuria. Sana permanenssi tarkoittaa pysyvyyttä, jopa mantereiden ja valtamerien kaikkina geologisilla aikoina jatkuvaksi oletettua pysyvyyttä. Suomen kielessä on sana permanto eli “pirtin, salin, riihen, talon, ullakon permanto” ja permalainen, mikä tarkoitti Koillis-Venäjän pronssi- ja rautakausien kulttuuria. Syrjäänit olivat muinaisen Perman kylän asukkeja.

Permakulttuuri tarkoittaa pysyvyyttä ja kestävää elämänmuotoa. Arkipäivän elämä suunnitellaan luontoa jäljitellen ja välttämättömiä toimintoja hienosyisesti toisiinsa kytkien. Kaiken materian, myös ravinnon, suhteen pyritään omavaraisuuteen, jotta voidaan välttää kuljetuksia, varastointia, pakkauksia ja säilöntäaineita. 

Tieteellisenä elämänmallina permakulttuurissa suunnitellaan, tarkkaillaan ja toteutetaan. Arkipäivän välttämättömät askareet suunnitellaan kutakin asuinyksikköä kohden vyöhykkeisiin ja sektoreihin. Ensimmäiseen vyöhykkeeseen kuuluvat asiat, joita tarvitaan päivittäin. Omavaraisyhteisössä tämä tarkoittaa yrtti- ja salaattimaata. Seitsemänteen vyöhykkeeseen kuuluu aarniometsä.

Piha jaetaan myös sektoreihin sen mukaan, missä on aurinkopaikkoja ja tuulenloukkuja. Kaikkea mikä on turhaa, vältetään. Myös raatamista. Työskennellään luonnon kanssa.

Jospa ihminen toimisi yhtä järkevästi kuin luonto

”Kant kuvaa käytännöllisen järjen kritiikissä 1788 kuuluisissa loppusanoissa ylevästi

sitä, kuinka sisältäni löytyvä moraalilaki – yläpuolellani kaartuvan tähtitaivaan

tavoin – täyttää mieleni yhä uudella ja kasvavalla ihailulla ja kunnioituksella

asettaen minulle äärettömyyteen kohoavan kutsumuksen."

(Sami Pihlström, filosofian dosentti, Kanava 3/2001) 

Suunnittelussa ja viljelyssä pyritään toimimaan yhtä järkevästi kuin luonto toimii. Ihminen ei vain elä ympäristön kanssa, vaan myös suunnittelee ympäristön kanssa. Luontohan ei tuota jätettä eikä saasteita, vaan kierrättää kaiken, mikä siellä syntyy. Permakulttuurissa eli kestokulttuurissa hyödynnetään luonnon monimuotoisuutta ja ihmisen älykkyyttä.

Mitä enemmän on tutkittu luonnon omia prosesseja sitä paremmin on alettu ymmärtää luonnon monimuotoisuuden systematiikkaa. Kasvien, eliöiden ja eläinten olemassaolo kietoutuu toisiinsa. Minkään olemassaolo ei ole satunnaista eikä tarpeetonta.

1980-luvulla kokonaisvaltainen ajattelu oli vielä lapsenkengissä. Mollison piti häkellyttävänä älyllisenä ratkaisuna sitä, että ei yritetäkään muuttaa luontoa, vaan käytetään luonnon antamia mahdollisuuksia hyväksi, työskennellään luonnonvoimista oppien. Otetaan luonnosta mallia. Näin siirrytään tietoisesti luonnonvoimien passiivisesta seuraamisesta ja hallintayrityksistä luonnonvoimien hyväksikäyttöön niiden omilla ehdoilla.

Ihminen ei voi saada maata kuntoon kävelemällä eikä syömällä. Sen sijaan eläimet ja kasvit pystyvät möyhentämään maata ja lisäämään maan elinvoimaa sekä edistämään monimuotoisuutta. Ihmisellä on kuitenkin monimutkaiseen ja suunnitelmalliseen toimintaan pystyvät aivot. Niiden avulla ihminen voi oppia käyttämään hyväkseen luonnon omia lakeja ja toimintatapoja voidakseen hankkia elantonsa ja tarvitsemansa energian.

Nykyisessä tieteellisessä ja teknisessä maailmassa ihminen yrittää saada luonnon toimimaan mekaanisesti ja on siinä melko pitkälle onnistunutkin. Kuinka monella meistä onkaan mahdollisuus tehdä työtä päivän valoa muistuttavissa olosuhteissa vuorokauden ajasta riippumatta, kulkea samoissa t-paidoissa kesät talvet, syödä mansikoita ja päärynöitä vuoden ajasta ja maantieteellisestä alueesta riippumatta ja käydä lomailemassa mistään piittaamatta. Asumme ja elämme kuin kemiallisessa laboratoriossa.

Permakulttuurin tarkoitus on luoda ravintoa tuottavia ekosysteemejä, jotka toimivat yhtä omavaraisesti ja hienosyisesti kuin esimerkiksi metsä. Näitä kestävän suunnittelun periaatteita on laajennettu koskemaan arkkitehtuuria, taloutta, yhdyskuntasuunnittelua, sosiaalista kanssakäymistä, terveydenhoitoa ja yhteiskuntatieteitä. Erilaiset toiminnat suunnitellaan niin, että ne hyötyvät toistensa läheisyydestä. Permakulttuurisessa yhteisössä ei päde kilpailu eikä vahvimman laki, vaan mosaiikkitaulua muistuttava yhteistoiminta, missä huomioidaan jokaisen osasen merkitys.

E.F. Schumacher ilmaisi sen ytimekkäästi: "Luonnon järjestelmä, josta ihminen on osa, pyrkii tasapainottamaan itse itseään, säätämään itse itseään ja puhdistamaan itse itseään. Tekniikka ei pysty siihen. Luonnossa esiintyvät pyöreät, aurinkovoimalla toimivat lisääntymisprosessit eroavat systeemisesti teknisille järjestelmille ominaisista lineaarisista teollisista tuotantoprosesseista, jotka toimivat enimmäkseen fossiilisilla polttoaineilla. Voidaanko järjestää tekniset järjestelmät uudelleen niin, että voimme jäljitellä luonnon eläviä järjestelmiä? (E.F. Schumacher put it succinctly: “The system of Nature, of which man is a part, tends to be self-balancing, self-adjusting, self-cleansing. Not so with technology.”)

Joka päivä opitaan lisää luonnon laeista. Oppiminen tapahtuu tarkkailemalla, kirjaamalla ja tekemällä johtopäätöksiä. Ihminen ei voi tehdä itsestään uutta Jumalaa, mutta voi oppia Luojan tarkoitusperistä ja siten lähestyä jumaluutta.

Mollison ja Holmgren huomasivat, että ei edes luonnonmukainen viljely estä eroosiota. Maanviljelyyn on yhdistettävä arkkitehtuuri, arkkitehtuuriin asukkaiden tottumukset. On suunniteltava kasvien, maasto-olosuhteiden ja ilmaston ehdoilla.

 Ihminen ymmärtää jo, että meidän pitää pystyä elämään rauhassa kunnioittaen luontoa. Mutta mitä tehdä kun luontokaan ei ole aina ystävällinen meitä kohtan. Hurrikaanit, maanjäristykset. Ja petoeläimet näyttävät ihmiselle mallia, miten vihollinen voitetaan tai ruoka saalistetaan?

"Ihmiskehon toiminnot tapahtuvat itsestään, ihmisyksilön omista haluista ja päätöksistä riippumatta. Ne ovat samankaltaisia kuin muidenkin luontokappaleiden elintoiminnot. Ihmislaji ilmaantui valmiiseen biosfääriin, valmiiksi katettuun pöytään. Myös yhteisöjen ekologiaa määrittävät prosessit ovat analogisia yksilön fysiologialle."

Ympäristöpolitiikan professori Yrjö Haila

 Permakulttuurin esikuvana biomimetiikka
Biomimetiikka tarkoittaa luontaisten menetelmien jäljittely tuotantotekniikassa, luonnossa esiintyvien mekanismien ja toimintojen imitointia ja soveltamista. Se ei tarkoita pelkästään biologisten rakenteiden matkimista. Esimerkiksi tietojenkäsittelytieteen kybernetiikka pyrkii mallintamaan älykkäälle käyttäytymiselle luontaisia palaute- ja kontrollimekanismeja ja kommunikointia luonnon ja koneen välissä, kun taas tekoälytutkimuksessa pyritään mallintamaan älyn toimintoja riippumatta niistä nimenomaisista tavoista, joilla kyseinen toiminta mahdollistuu.

Luonto mielletään todettujen ratkaisumallien toimivaksi tietokannaksi. Luonnonmuotojen ja tuotantotekniikoiden välinen teknologiansiirto on tarkoituksenmukaista, sillä evolutiivinen paine saa eliöitä ja kasvistoa optimoitumaan. Kaikkiin luonnollisiin elämänmuotoihin kohdistuva valintapaine karsii epäonnistuneet muodot. Klassinen esimerkki siitä on vettä- ja likaa hylkivän maalin keksiminen. Lootuskukkaa tutkimalla huomattiin, että kasvin pinta hylkii käytännössä kaikkea. Tästä ”lootusilmiö.” (Bioniikka – fi.LinkFang.org) (Biomimetics, technology that mimics nature (mongabay.com)

Biomimikrin 9 periaatetta:
(Janine Benyus, Permaculture Visions.com)

1. Luonto toimii auringolla (paitsi meriharjasmato)
2. Luonto käyttää vain niin paljon energiaa/voimaa kuin se tarvitsee
3. Luonto sovittaa muodon tarkoitukseen. (Kameli kehitti suuria sieraimia vesihävikin minimoimiseksi. Termiitti käyttää eristystä estääkseen pesän ylikuumenemisen. Karhut ja skunksit kaivavat erityismuotoillun lepotilan. Toimiva muotoilu ottaa oppia luonnosta.)
4. Luonto kierrättää kaiken. (Luonto käyttää energiaa, kemikaaleja ja ainetta uudelleen. Autiomaassa liikkuu tai muuttuu vain vähän, mutta missä on elämää, siellä tapahtuu jatkuvasti muutoksia.
5. Luonto palkitsee yhteistyön (kukka, mehiläinen, kumppanuuskasvit)
6. Luonto hyödyntää monimuotoisuutta.
7. Luonto vaatii paikallista erikoistumista.
8. Luonto hillitsee sisältäpäin ylilyöntejä.
9. Luonto käyttää hyväkseen rajojen voiman
(sulkeissa https://permaculturevisions.com/biomimicry-permaculture-today)

Bioniikka (myös biomimetiikka, bioinspiraatio ja biognosis; sivuaa myös bionisen luovuussuunnittelun käsitettä) on biologisten menetelmien ja luonnossa esiintyvien järjestelmien soveltamista tekniikan kehittämiseen. Käsitettä "biomimetiikka" käytetään viitatessa kemiallisiin reaktioihin. Biomimeettinen kemia viittaa reaktioihin, jotka luonnossa esiintyessään sisältävät biologisia makromolekyylejä (esimerkiksi entsyymit ja nukleiinihapot), joiden kemiallista rakennetta voidaan kopioida käyttämällä in vitro -menetelmällä huomattavasti pienempiä molekyylejä. Termin "biomimetiikka" keksi amerikkalainen biofyysikko Otto Schmitt 1950-luvulla.

Bioniikkaa on käytetty jäljittelemällä veneen rungon rakenteessa delfiinin paksua ihoa, mallintamalla kaikuluotaimissa, tutkissa ja lääketieteen ultraäänimallinnuksessa lepakkojen kaikupaikannusmenetelmiä. Sen avulla on tuotettu keinotekoisia hermosoluja ja hermoverkostoja, jopa parviälyjä. Evoluutiolaskennassa ideaa laajennettiin simuloimalla evoluutiota digitaalisesti ja tuotettiin erittäin optimoituja ratkaisuja jollaisia luonnossa ei ole aiemmin esiintynyt.

Biomimeteekiä käytetään yleisen järjestäytymisen periaatteiden tutkimiseen, jolloin tutkitaan eläinten sosiaalista käyttäytymistä, esimerkiksi lintujen, muurahaisyhdyskuntien, mehiläispesien ja kalaparvien parviälyyn perustuvan parvikäyttäytymisen tutkimusta.
Leonardo da Vincin lentävät koneet ja alukset ovat varhaisia esimerkkejä luonnon mallintamisesta insinööritieteessä. Kun insinööri puhdisti koiraansa ulkona tarttuneista takiaisia, hän havaitsi, kuinka takiaisen hakaset tarrautuivat koiran turkkiin. Näin keksittiin tarranauha.
Kissansilmäheijastimet keksittiin tutkimalla kissojen silmien mekanismeja. Kissoilla on tapetum ludicumina tunnettu heijastavien solujen järjestelmä, joka kykenee heijastamaan pienimpiäkin valohiukkasia. Resiliini on kumin korvike, joka on luotu tutkimalla niveljalkaisista löytyviä materiaaleja. Männynkävyt reagoivat ilmankosteuden lisääntymiseen avaamalla suomunsa levittääkseen siemeniään. "Älykäs" kangas toimii samalla periaatteella, eli se avautuu käyttäjänsä lämmentyessä ja hikoillessa ja sulkeutuu tiukasti lämpötilan laskiessa mukautuen lämpötilanvaihteluihin. Lennon nopeuden ja keston mukaan muotoaan muuttavat lentokoneen siipiin haettiin mallia eri lintulajeilta. Siipien malli riippuu lintujen lentonopeuksista. Jotta lentokoneen siivistä saatiin muuttuvat, oli tutkijoiden luotava myös pintakerrokselle kyky muovautua. Heidän keksinnössään siivet peitetään kalojen innoittamilla suomuilla, jotka liukuvat tarvittaessa toistensa päälle. Idea on jalostettu swing wing -mallista.

Optimaalinen

suunnittelujärjestelmä

Permakulttuuri on ennen kaikkea kokonaisuuksia ylläpitävä suunnittelujärjestelmä. Rakentaminen ja viljely perustuvat vyöhyke- ja sektorilaskelmiin. Siten esimerkiksi ne kasvit, jotka tarvitsevat eniten hoitoa tai joita käytetään päivittäin, sijoitetaan lähimmäksi keittiön ikkunaa. Sektori tarkoittaa, että kasvien ja eläinten sijoittelussa otetaan huomioon aurinko, tuulet, kosteus ja routarajat. Kasvupenkit eivät ole suoria, vaan "aurinkoloukkuja" ja tuulensuojia muodostavia spiraaleja ja kaaria. Kun tiedetään, miten pitkät juuret, minkälainen ravinnon, valon ja kosteuden tarve kullakin kasvilla on, voidaan ne istuttaa ja kylvää tarkan suunnittelun avulla niin, että optimoidaan tuotto pienestäkin tilasta ja minimoidaan ihmisen työn tarve.

Ihmisen lähiympäristö jaetaan kuuteen vyöhykkeeseen niin, että lähimmäksi sijoitetaan kasvit ja toiminnot, joita tarvitaan päivittäin ja uloimman vyöhykkeen muodostaa esimerkiksi aarnimetsä. Siten ne kasvit, jotka tarvitsevat eniten hoitoa tai joita käytetään päivittäin sijoitetaan lähimmäksi keittiön ikkunaa.

Luonnonkasvit, itsesiementävät lajikkeet ja ennen kaikkea perennat ja puut ovat permakulttuurin ydin. Perennat estävät eroosiota ja säästävät myös ihmisen työtä. Maata ei tarvitse muokata, kylvää eikä siirtää muualle. Tuhoeläimet ja hallayöt eivät vaikuta perennoihin niin massiivisesti kuin yksivuotisiin kasveihin. Ne tuottavat mahdollisimman vähällä inhimillisellä työpanoksella. Kyse on minimalistin puutarhasta.

Monimuotoisten kasvien tuotantoa pyritään jalostamaan, sillä ekosysteemit tuottavat vain vähän ihmiselle syömäkelpoista. Luonnossa on mausteita, lääkkeitä, huumeita, mineraaleja, vitamiineja ja polttoainetta, mutta ei riittävästi proteiineja, rasvoja ja hiilihydraatteja, joita ihminen tarvitsee elääkseen. Koska ihminen tarvitsee kaloreita ja proteiineja, on Englannin permakulttuurin uranuurtajan ja Vaihtoehtoisen teknologiakeskuksen johtajan Peter Harperin mukaan suurta maanmuokkausta vaativa yksivuotinen kasvi valitettavasti vielä ainut todellinen ravinnon tuottaja. Eläimet muuttavat tehokkaasti ihmiselle kelpaamattomia kasveja lihaksi ja lannoitteeksi.

Yhden tuotteen maksimoimisen sijasta permakulttuurissa pyritään optimoimaan kokonaistuotanto. Jokaisella menetelmällä ja osallistujalla on useita tehtäviä ja kaikkia asioita toteutetaan useilla menetelmillä. Maatilaa ei nähdä tuotantolaitoksena, vaan kylänä, joka tarjoaa terveellisen elinympäristön niin ihmisille, eläimille kuin kasveille.

Permakulttuurikoulutuksessa opitaan:

Maaperä: ravintoverkosto, makro-/mikro-organismit, multaaminen, kompostointi, muokkaus, maaperänäytteenotto, eroosio, mykoritsa- ja bakteeriyhdistykset

Vesi: Hydrologiakierto, sadeveden talteenotto, jätevesijärjestelmät (mukaan lukien Living Machinen kierto), salaojitus, vesi energiavarastona ja veden käyttö

Kasvit ja puut: Puulajit ja niiden antimet, energian kierto, metsäpuutarhanhoito, tuulensuoja- ja suojavyöhykkeet, rantapuskurit, indikaattorikasvit ja hedelmätarhat

Ruoan kasvattaminen ja hankinta: polykulttuurit, luomuviljely/puutarhanhoito, kasvipenkien luominen, elintarvikkeiden säilöntä, eettiset valinnat, ekologiset jalanjäljet, ruoan panos-tuotossyklit

Rakennettu ympäristö: Ekologiset rakennukset, entisöinti, liikenne, uusiutuva energia ja kaupunkien permakulttuuri
Resurssien käyttö: Ekologiset ja hiilijalanjäljet, etujen ja haittojen arviot

Sosiaaliset järjestelmät: Henkilökohtainen ja yhteisön sietokyky, viestintätaidot, talous, maanomistus, hallinto ja päätöksenteko.

Findhorn, permakulttuurikoulutus 9/2023)

 

Kaupungin parvekkeellakin 

voi kasvattaa uskomattoman paljon ruokaa. Parvekepuutarhasta on etua:

・ henkinen ja fyysinen ilo

・ kuljetukset vähenevät

・ ilma puhdistuu

・ ympäristö kaunistuu

・ ihmisten välinen kanssakäyminen lisääntyy

 

Myös inhimillistä kasvua

Permakulttuuriyhteisöissä annetaan myös ihmisten välisille suhteille monimuotoinen merkitys. Vaikeudet joita yhteisö tai ihminen itse kohtaa, eivät ole luterilaisittain pahan palkkaa, vaan kasvun mahdollisuus. Jokainen ihminen ja jokainen suhde on osa laajempaa verkostoa. Jos yksi lenkki heikkenee, vahvistuvat muut ominaisuudet. Vaikeudet opitaan kääntämään voitoiksi: ”Jos tontillasi on iso kivenjärkäle, älä mieti, miten saisit sen siirrettyä pois, vaan miten voisit käyttää sitä hyödyksi”, opettaa Mollison.

Mollisonin mukaan on aloitettava itsestä ja omasta lähiyhteisöstä ja laajennettava voimavarojen mukaan, mutta säilytettävä koko ajan ihmisen mitta. Edellytyksenä on, että ihminen näkee itsensä osana luomakuntaa eikä yritä muuttaa tai hallita luontoa.

Perusajatuksen mukaan ihmisen on

1. huolehdittava fyysisestä ympäristöstä

2. kasvatettava oma ruokansa siellä missä asuu, oli se sitten kaupungissa tai maaseudulla

3. huolehdittava lasten terveydestä ja opettamisesta

4. suoritettava itse niitä tehtäviä, jotka nyt ovat erikoisasiantuntijoiden yksinoikeutta.

 

Permakylän periaatteita

Jokainen permakylä on erilainen, koska toteutus ja arkipäivä riippuu ihmisistä ja ympäristöstä. Kylää tulee kehittää niin hitaasti, että jokainen ehtii löytää paikkansa ennen kuin aletaan toteuttaa seuraavaa kehityksen askelta. 

Yhteistä kaikille permakylille on, että ruoka ja energia tuotetaan itse, asunnot ovat luontoystävällisiä ja elämisen muoto sopeutuu ympäristöön. Sosiaaliset ja taloudelliset rakenteet tukevat omavaraisuutta. Oli kyseessä sitten kylä, yksittäinen maatila tai kaupungin parvekepuutarha, voidaan aina kehittää tarkat laskelmat, miten selvitään mahdollisimman vähällä työllä ja kestävällä materiaalin käytöllä. Luonnollisia järjestelmiä käytetään tuottavasti: maksimaalinen hyöty minimaalisesta toiminnasta. Tarkoituksena on edistää fyysisiin, henkisiin ja toiminnallisiin optimiratkaisuihin perustuvaa kestokulttuuria.

 

Yhteisöasumisen sosiaalisia, ekonomisia ja ekologisia etuja 

- leipomo, vaihtotori, korjaamo, vapaa-ajan palveluja, 20 perheen yhteinen uima-allas, sauna

- valokopiokone, tietokone, pikkubussi, pesula ja muita teknisiä koneita, joita tarvitaan vain harvoin voidaan hankkia yhdessä.

 

Testaa oletko taipuvainen permamaiseen elämään

1. Vältteletkö turhanpäiväistä työtä ja turhia askeleita arkipäivän toiminnassa?

2. Tarkkailetko ympäristöäsi sillä silmällä, miten voisit sitä hyödyntää?

3. Huomaatko helposti, minkälaisia vaurioita syntyy omasta toiminnastasi?

4. Vältteletkö loppuun asti rikkaruohojen kitkemistä?

5. Jos mahdollista, vaihtaisitko lemmikkieläimesi hyötyeläimiin?

6. Etsitkö mielelläsi auringon lämmittämiä paikkoja?

7. Innostutko tavattomasti keksiessäsi vanhoille esineille entistä nerokkaampaa käyttöä?

8. Tiedätkö mitkä kasvit viihtyvät parhaiten kotisi ympärillä?

9. Tunnistatko omat vahvuutesi ja heikkoutesi?

10. Haluatko jättää enemmän tilaa villille luonnolle?

 

Ohjeita kirjasta Aikidoa luonnon kanssa

(Chiara Lombardini, Olli Riipinen 1996)

- Tarkkaile alueen erilaisia mikroilmastoja kävelemällä paikan ympäri eri vuoden ja vuorokauden aikoina. Sulaako lumi eri nopeudella eri paikoissa? Löytyykö rinteiden alaosista erityisen kylmiä hallataskuja? Lämpöisiä aurinkoloukkuja?

- Kasvit ja eläimet voivat auttaa meitä tuholaisten torjunnassa, lannoituksessa, rikkaruohojen kitkemisessä tai tuulensuojien rakentamisessa.

- Ajattele mikä nerokas yhdistelmä: kanala, kasvihuone, omenapuusto, viljapelto.

- Ongelma ei ratkea siitä näkökulmasta mistä se on syntynyt.

- Mitä useammin käyt elementin luona sitä lähemmäksi toimintasi keskusta se kannattaa sijoittaa.

- Luonnossa kaikki on jatkuvassa muutostilassa. Me kehitymme itsekin, perheemme ja sosiaalinen verkostomme muuttuu. Kotimme ja muiden meille tärkeiden rakennusten pitäisi pystyä sopeutumaan näihin muutoksiin.

- Jokaisen ongelman kohdalla kannattaa ajatella, voisiko se olla jonkin muun ongelman ratkaisu tai uuden keksinnön itu.

- Rentoudu, sulje silmäsi ja kuvittele, miltä suunnittelukohteesi voisi näyttää muutaman vuoden kuluttua. Suunnitelma on silloin pääpiirteissään toteutettu. Mitä näet? Miltä tuntuu?

- Ellet ole varma kuinka paljon aikaa voit käyttää suunnitelman toteuttamiseen, mittaa ajankäyttösi viikon aikana. Merkitse muistiin myös tyhjänpäiväisiltä ja turhilta vaikuttavat asiat. Tarkastele viikon lopussa aikapäiväkirjaasi ja mieti, kuinka paljon aikaa sinulta jäi permasuunnittelulle. Oletko tyytyväinen nykyiseen ajankäyttöösi?

- Eläimet muuttavat tehokkaasti ihmisille kelpaamattomia kasveja ihmisravinnoksi.

- Mistä ruoka tulee? Kuinka monta kilometriä se on matkannut? Miten tuotettu? Miten pakattu? Onko riistetty tuottajaa?

- Juuristo muodostaa lähes peilikuvan kasvista maan alla.

- Voitko kuvailla ympäristöäsi sanoilla ehjä, harmoninen, elävä, miellyttävä, ikuinen, vapaa?

Permakulttuuri

• huolenpito maapallosta
• huolenpito ihmisestä
• resurssien oikeudenmukainen jako

 

Suunnitteluperiaatteet

1. Työskentele yhteistyössä luonnon kanssa

2. Ongelmassa on ratkaisu

3. Pienimmällä mahdollisella muutoksella suurin mahdollinen hyöty

4. Elementtien keskinäinen sijoittelu

5. Jokainen järjestelmän osa on mukana useassa eri toiminnossa

6. Jokaista elintärkeää toimintaa tukee useampi kuin yksi elementti

7. Tehokas energiasuunnittelu

8. Biologisen diversiteetin ja hyödyllisten yhteyksien maksimointi

9. Luonnon mallien hyväksikäyttö

10. Energian kierrätys

 

Kana on monitoimisuudessaan malliesimerkki

Kanan tarpeet: jyviä, vettä, tilaa, vapautta, toisia kanoja, kukon, suojaa, orsi, olkia, valoa, hiekkaa

Toiminnot: munii, kuopii, kotkottaa, hautoo, sulkasato, huolehtii jälkeläisistä, nokkimisjärjestys

Tuotokset: Lantaa, munia, höyheniä, lihaa, hiilidioksidia, tunnelmaa, lämpöä, melua

Kun nämä ominaisuudet, tarpeet ja tuotokset hyödynnetään optimaalisesti, rakennetaan kanala kasvihuoneen yhteyteen. Kasvihuone saa lämpöä, hiilidioksidia ja lannoitetta. Kanat tarvitsevat vesiheinää.

Porkkanavallankumous - Carrot Revolutuin!
 http://thecarrotrevolution.com/

: ”Ota yksi tavallinen kasvi luonnosta; ruohonkorsi, ahkera muurahainen, multainen porkkana. Katsele ja tarkkaile sitä pitkän aikaa. Siinä saat kosketuksen maailman monimutkaisuuteen ja ihmeeseen. Se on vallankumous!”

Paul Cezanne (k.1906)

Cezanne tarkoitti tuolloin ajatuksen vallankumouksesta. Mutta Rick Perillolle ruoka on poliittista ja ympäristö ja ruoan oikeudenmukaisuus ovat tämän ajan kiireellisiä kysymyksiä. Tulee muodostaa yhteys maaperään, hoitaa sitä ja nauttia siitä, mitä siitä kasvaa.
“The day is coming when a single carrot, freshly observed, will set off a revolution.”
Paul Cezanne

Pieniä ohjeita

1. Permaulttuuri antaa ohjeita, miten tuottaa ruoka, energia, suoja, ja ei-materiaaliset tarvikkeet sekä näitä tukevat sosiaaliset ja taloudelliset järjestelmät.

2. Tee lista asioista, joista pidät, merkitse paljonko ne maksoivat ja milloin teit niitä. Hämmästyt kun huomaat kuinka moni maksoi vähän tai ei mitään.

3. Tarkkaile kotona, mitä tulee sisään ja mitä lähtee ulos: ihmisiä, energiaa, vettä, ruokaa, jätteitä, vaatteita, materiaaleja, kalusteita.

4. Ulkokäymälä: onko paikka hyvä? Tulisi olla kompostin lähellä, että tyhjentäminen on vaivatonta. Saavin tyhjentäminen on epämiellyttävää, siksi tulisi olla riittävästi turvetta. Miehille kanisteri, jossa on vesilukko.

5. Eräässä saksalaisessa permakylässä katsottiin televisiota polkemalla polkupyörää huoneessa ja käyttämällä akkua.

 

 

Seuraavassa koosteita

Esitelmä Naisasialiitto Unionilla

Esitelmästä Lahden luomumessuilla 28.9. 1998

Artikkeli Elonkehä lehti 30.3.1996

Omavarainen maatalous -lehti 20.11.1996

 

 

30.3.1996

Elonkehä-lehden teemanumero: Talouskasvun vaihtoehdot

Kypsän evoluution täydellinen suunnitelma - kuulostaako pelottavalta? Kun vielä suunnitelman toteuttamiseksi luotu menetelmä sisältää työnteon minimoinnin, tuskin elonkehän suojelijaa aihe enää kiinnostaa. Olemmehan oppineet kavahtamaan suuria ja täydellisiä pelastusteorioita. Tiedämme myös, miten paljon työtä maapallon korjaaminen vaatii.

Mutta minä olen löytänyt permakulttuuriin perehdyttyäni idean, etten sanoisi jopa teorian, johon sisältyvät ne yksittäiset ideat, joita ekologian, ekofilosofian, kybernetiikan, autarkian, antroposofian, biodynamiikan ja kvanttiyhteiskunnan nimisinä olen yrittänyt nitoa yhteen.

Idea permakulttuurista on niin uusi, että teoreettinen rakennelma ihmisen intiimeistä puolista loistaa poissaolollaan, niin herkullisesti kuin raameihin sopiikin ihmisen parisuhteeseen ja lisääntymiseen liityvät asiat. Uskon, että erityisesti pohjoismaisilla naisilla olisi siinä sanansa sanottavana permakulttuurin kehittelijöille. 

Permakulttuuriin verrattuna niin kapitalismi kuin kommunismi ovat samanlaisia taloudellisen kasvun ja kilpailun ideologioita. Marxismi ja liberalismi muodostivat yhden yhtenäisen poliittisen aatteen - vankkumattoman uskon talouskasvuun elämän tarkoituksena. Kaikki yhteiskunnan toiminnot ovat alisteisia jatkuvan ja rajattoman kasvun logiikalle. Sen sijaan permakulttuurissa kaikki ihmisen toiminnat ovat alisteisia luonnon kestokyvylle. Permakulttuuri tarkoittaa paikallisyhteisöä, jossa ilmasto, maa, eläimet, ihmiset ja asunnot elävät sopusoinnussa.

Kristinusko toi mädäntyessään noitavainot, kapitalismi ja kommunismi huikean teknisen kehityksensä ohella luonnontuhon. Mikä tahansa uusi ideologia on, sen täytyy pystyä puolustamaan luonnon arvoa. Permakulttuuri puolustaa muitakin viime vuosisadan varrella hyljeksittyjä perimmäisiä arvoja.

“Permakulttuuri on sellaisten maanviljelyn ja ekosysteemin suunnittelua ja ylläpitoa, joissa monimuotoisuus, pysyvyys ja joustavuus vastaavat luonnon ekosysteemejä - maisema ja ihminen yhdistyy tasapainoisesti niin, että ravinnon, energian ja asumisen tarve tyydytetään kestävästi, kuten muut aineelliset ja aineettomat tarpeet. Ilman kestävää maataloutta ei ole pysyvää yhteiskuntajärjestystä. " (Bill Mollison, Permaculture: A Designer's Manual, 1988)

Permakulttuuri ei ole vain uusi teoria vaan myös uusi filosofia. Sitä ei voi oppia lukemalla eikä esitelmiä kuuntelemalla vaan elämällä.

Miten kirjoittaa jäsentyneesti asiasta, missä kaikki vaikuttaa kaikkeen, mikään ei ole ennalta määrättyä eikä ikuista? Toivon, että permakulttuurin historiikki ja malliesimerkit permakulttuurin sovellutuksista tuovat esille olennaisen.

 

Malliesimerkkejä permakulttuurin sovellutuksista

Englantilainen pariskunta oli ostanut maatilan. Myyjän mukaan maata oli sen verran, että se tarjoaa puolikkaan palkan. Pariskunta kutsui lähistön asukkaita ja australialaisen biologin Bill Mollisonin pitämään kurssin permakulttuurista. Neljä vuotta myöhemmin tilalla työskenteli kuusi henkilöä kokopäiväisesti.

Lontoon ensimmäisissä permakulttuuripuutarhoissa kasvatetaan 25 neliömetrin eli 5 m x 5 m alalla yli 92 kiloa ruokaa. Tämä tarkoittaa 3,7 kg neliömetrillä,  37 tonnia hehtaarilla vuodessa.  Puutarha ei vaadi työtä yli neljää tuntia viikossa.

Crystal Waters Australiassa on ensimmäinen permakulttuuria kehittävä alue. Sen pinta-ala on 259 ha ja vuonna 1995 siellä asui 160 ihmistä. Kestävän elämänmuodon ja terveellisen ruoan lisäksi  tärkeänä pidettiin sosiaalista vuorovaikutusta: hiljaisuus, henkinen kehitys sekä  lepo ja virkistys yhdistetään yksityisen ja yhteisöllisyyden tarpeeseen. Asuinalueen onnistumista kuvaa, että perustajajäsenet ovat vielä kymmenenkin vuoden jälkeen ystäviä keskenään. Yhteisössä on muodostunut omia "glustereita", ryhmiä jotka viihtyvät toistensa seurassa. Perustana on ajatus, että oikein ja kestävästi suunniteltu yhteisö ei tarvitse lakeja.

 

Muistan kun joskus aikojen alussa arkkitehti ja Euroopan ekokyläverkoston ja myös Permakulttuuri Instituutin vetäjä Declan Kennedy kävi opettamassa Katajamäellä ja Ekokylässä. Hän kertoi maailmalla matkatessaan tulevansa kuin kotiin saapuessaan permakulttuuritilalle. Koko elämäntapa ja – asenne muistuttavat toisiaan enemmän kuin naapurikylässä Saksassa. Hänen perustamassaan Lebensgartenissa puutarha oli vain yksi osa ja hauskasti mullin mallin.

 

20.11.1996  (mh)

Omavarainen maatalous -lehti

Mitä on permakulttuuri?

Permakultuuri antaa käytännöllisiä ohjeita parveke- ja maatalousviljelyyn niin kaupungissa kuin erämaassa. Permakulttuurin avulla voidaan tuottaa ruoka, energia ja suoja sekä tyydyttää aineelliset ja ei-aineelliset tarpeet yhä inhimillisemmin ja luonnonmukaisemmin. Permakulttuuriin kuuluu myös omavaraisuutta tukevan taloudellisen ja sosiaalisen infrastruktuurin luominen. Ajatusta ovat ensimmäisinä kehitelleet Bill Mollison ja David Holmgren Tasmaniassa 1970 -luvulla. He ovat julkaisseet kirjan Permaculture One.

(Määritelmä toistetaan jokaisessa Permaculture lnternational JournaI-numerossa)

Luomuviljelystä permakulttuuriin

Luomuviljelystä on tullut osa hyväksyttyä kansainvälistä maatalouspolitiikkaa. On alettu ymmärtää, että puutarhasta, viljelyksistä ja karjasta saadaan ilman keinolannoitteita ja muita myrkytyksiä yhä parempi tuotto ja suurempi sato. 

Onko siis saavutettu maatalouden kehityksen huippu? Maanviljelijä ei joudu enää naamarit kasvoilla ja kumisuojaimet käsissä ruiskuttamaan kemian teollisuuden tuotteita pelloilleen selvitäkseen taloudellisesti. Ei suinkaan, myös luomuviljely asettaa maan kovalle koetukselle, vaatii viljelijältään paljon työtä ja käyttää motorisoitunutta jakelujärjestelmää.

Kehitys menee huimaa vauhtia eteenpäin. Kun nyt osataan viljellä ilman myrkkyjä, on seuraava askel viljellä ilman eroosiota. Mutta varsinainen edistysaskel on viljellä viljelemättä.

Maapallolla on kyky tankata itse itseänsä. Eihän elämä olisi jatkunut 3500 miljoonaa vuotta, ellei maa, vesi, ilma sekä orgaaninen ja epäorgaaninen aine olisi jatkuvassa muutoksessa pitäen kuitenkin yllä tasapainoa. Nyt ihminen on järisyttämässä luontoa. Voisiko ihminen käyttää hyväkseen luonnon lakeja ja selvitä näin itsekin vähemmällä työnteolla?

Lähes 25 vuotta on kehitetty teoriaa nimeltä permakulttuuri, joka ottaa oppia luonnosta ja luonnon tavasta toimia. Permakulttuuri ei ole paluuta vanhaan, vaan kokemuksen ja eri tieteenalojen tutkimustulosten soveltamista niin, että ihminen ei muuta luonnon lakeja, vaan opettelee käyttämään niitä hyväkseen.

 

Permakulttuuri on enemmän kuin luomu

Se joka luomuviljelyä harjoittaessaan ei saakaan suurta onnistumisen tunnetta ja tyytyväisyyttä työstään, voi alkaa miettiä elämän laajempia ympyröitä, ensiksi vaikka opiskelemalla permakulttuuria. Permakulttuuri on luomuviljelyä, mutta vielä paljon muutakin. Permakulttuurissa ei käytetä hyväksi vain luonnonmukaisia maanparannusaineita ja hyönteistuholaisia, vaan tuulia, vesisuonia ja maasto-olosuhteita. Pyrkimys on teettää kasveilla, eliöillä ja eläimillä varsinainen työ.

Permakulttuurin perustaja Bill Mollison kertoo: ”Seuratessani kengurujen ruokailutottumuksia Tasmanian sademetsissä Australiassa, kirjoitin päiväkirjaani: Uskon että me ihmiset voimme rakentaa järjestelmän joka toimii yhtä hyvin kuin tämä. Hän muistelee, miten vaikea oli ottaa askel passiivisesta luonnonvoimien seuraamisesta tiiviiseen hyväksikäyttöön.

Mollison tiesi, että ei tarvita kuin 26 kasvia hyvin monimutkaisen luonnollisen prosessin aikaansaamiseksi. Viljelyjärjestelmän monimuotoisuus ei tarkoitakaan suurta kasvien määrää, vaan sitä, miten kasvit tulevat toimeen keskenään. 

Ihminenhän ei voi saada maata kuntoon syömällä. Ihmisen ikioma pääoma on tukan alla. Meidän tulisi käyttää sitä pääomaa ja jättää luonnon pääoma entiselleen. Eikä siinä kaikki, että ihminen tarkkailisi luonnon omia järjestelmiä saadakseen paremman tuotannon, vaan että ihminen voisi ottaa opikseen ja toteuttaa omassakin yhdyskunnassaan samoja sääntöjä, jotka näyttävät toimivan luonnossa. Ihmisen on opittava luonnon järjestelmästä - ei niin että luonnon järjestelmää pakotetaan ihmisaivojen luomaan saatikka sitten mekaaniseen järjestelmään. Ihminen voi Mollisonin mukaan vaikuttaa evoluutioon aivoillaan.

Mollison on nuoresta asti ollut kehittämässä vaihtoehtoja kulutukseen suuntautuvalle markkinataloudelle. "Aluksi pidettiin mielenosoituksia, harjoitettiin universaalia rakkautta, puoluepolitiikkaa, huumeita, yhteisöelämää", hän muistelee. Biologina Mollison kuitenkin lueskeli yhä useammin päiväkirjaansa tehtyä toteamusta: ”Jos vain voimme luoda järjestelmän, jossa ihminen on osa luonnosta eikä yritä muuttaa tai hallita sitä, voimme saada jonkinlaisen Edenin puutarhan maan päälle. Permakulttuurissa tulee koko elämänkokemukseni esille.”

Englannissa permakulttuurin uranuurtaja on Vaihtoehtoisen teknologian keskuksen vetäjä Peter Harper. Hänen mielestään permakulttuuri ei tarkoita vain permanenttia eli kestävää maataloutta ja kestävää kulttuuria vaan orgaanista ja ergonomista maataloutta. Tämä tarkoittaa, että maanviljelyn eri osa-alueet suunnitellaan myös aikataloudellisesti ja toiminnallisesti. Perennat ja puut ovat Harperin mukaan permakulttuurin sisin.

 

 

Elonkehä-lehti 1998

Marketta Horn

Syväekologinen ideologia tukee

permakulttuurista elämäntapaa

"Tarvitsemme kokonaisvaltaisesti hyvän ja kestävän elämäntavan, jonka toimintaohjeet on johdettu luonnosta - mistä muualta?” kirjoittaa päätoimittaja Anneli Jussila nitoessaan yhteen syväekologiaa ja humanismia tämän vuoden ensimmäisessä Elonkehässä.

Permakulttuuri tarjoaa työvälineet tällaisen kestävän elämäntavan rakentamiseksi. Permakulttuurissa imitoidaan luonnollisten ekosysteemien dynamiikkaa. Jokainen toiminta suunnitellaan niin, että ihminen toimisi yhtä järkevästi kuin eläin, jonka elämä luonnossa ei aiheuta jäteongelmaa. Kaikki resurssit käytetään hyväksi järjestelmän sisällä. Se on totaalinen kulttuuri samoin kuin maatalouskulttuuri aikanaan ja länsimainen kulutukseen ja markkinapalveluihin perustuva kulttuuri nykyaikana.

Tämän uuden Suuren Kertomuksen toteuttajaksi voi nousta niin syväekologiselta ja humanistiselta kuin kristilliseltäkin pohjalta. Itse toteutan permakulttuuria marxilaisen oivalluksen pohjalta, jonka mukaan ihminen joka tekee työtä rahasta tulee vähitellen rahan kaltaiseksi, vieraantuu itsestään ja työstään. Haluan tehdä työtä ilman rahapalkkaa ja haluan myös maksaa kuluni, verot mukaan lukien, luonnossa. Olen päätynyt permamaiseen elämäntapaan myös buddhalaisen ja tantralaisen ajattelun myötä. Niiden mukaan evoluutio jatkuu elämästä toiseen ja ihminen kehittyy kohti yhä suurempaa yhtymistä. Hän tuntee olevansa yhtä sen kanssa mitä tekee ja syö sekä toisen sukupuolen (nainen + mies = Jumalan kuva), luonnon ja koko kosmisen kaikkeuden kanssa.

Patriarkaalisessa sivilisaatiossa ei ole koskaan otettu mallia luonnosta, päinvastoin, ihminen on halunnut täydentää Jumalan luomistyötä.

Eikö ole hyvä tietää, että joka puolella maailmaa asuu jo tuhansia ihmisiä, jotka tietoisesti yrittävät toteuttaa permamaista elämää? Euroopan verkoston puheenjohtaja prof. Declan Kennedy kertoi kesällä Katajamäellä ekokyläseminaarissa: "Matkustaminen tulee mielenkiintoiseksi, kun kulttuurista ja geopolitiikasta riippumatta on yhteinen kieli. Permakulttuurin sisäistäneet ekokylien asukkaat pyrkivät elämään samoja periaatteita noudattaen: he tarkkailevat luontoa ja opettelevat käyttämään luonnon lakeja hyväkseen, he suunnittelevat arkipäivän askareet niin, että saavat mahdollisemman pienellä muutoksella ja työllä tarvitsemansa elannon."

Kunpa Anneli Jussilan kaltaiset syväekologit ja humanistit ryhtyisivät tarkkailemaan ja kokeilemaan, mitä malleja suomineidon syli tarjoaa. Niiden jotka tietävät ja ymmärtävät, osaavat ja viitsivät, olisi pantava viisaat aivot ja näppärät kourat yhteen ja kehitettävä Suomeenkin mallikylä permanenssin, kestävyyden kulttuurista!

Anneli Jussila kirjoittaa: "Ihmisen kuuluminen suureen elävään kokonaisuuteen erottautumattomana osana johtaa siihen, että vastuullisen inhimillisen moraalin pohjan pitäisi olla luonnossa." Hän jatkaa, että meidän ei tulisi alistua luonnon prosesseihin ja lakeihin vaan osallistua niihin. Näin ihminen osallistuu omalla elämäntavallaan ekologiseen vallankumoukseen. Hän siteeraa myös Pentti Malaskaa, jonka mukaan on välttämätöntä ottaa oppia luonnosta ja sen tavasta käyttää ainetta, energiaa, tilaa ja informaatiota.

Tähän hän olisi voinut jatkaa: parhaiten osallistumme luonnon prosesseihin elämällä permakulttuurissa.

Minut kirvoittivat mainostamaan permakulttuuria ne monet keskustelut, joita olen käynyt Anneli Jussilan ja muiden luontoihmisten kanssa. He sanovat: “Ei siinä permakulttuurissa ole mitään uutta. Niinhän täällä aina ennen on tehty ja eletty. Luomuviljely tai biodynaaminen maatilakokonaisuus on sitä samaa. Onko tarpeen keksiä taas uusi sana kuvamaan jo tuttua asiaa?”

Näihin väitteisiin vastaan: siinä missä syvä ekologinen ideologi ja ajattelija haluaa säilyttää inhimillisen ja ei-inhimillisen elämän maapallolla, kertoo permakulttuurinen ekokylän asukas, miten se tehdään. Luomuviljely on vain pieni osa siitä, mitä kokonaisvaltaisesti kestävä elämäntapa edellyttää nykymaailmassa. Vanha suomalainen maatalouskulttuuri vielä pienempi.

“Etköhän nyt liioittele elämäntapasi ehdottomuudella“, on moni naurahtanut. “On vaarallista sanoa tietävänsä miten maailma ja ihminen sen osana pelastetaan. Ja luulla, että se olisi vielä hauskaakin. Taasko joku kommunismiin tai uskonpuhdistukseen verrattava vallankumous muhimassa?”

Toivon kyllä vanhan vallan kumoutumista, niin kuin ekologisen humanisminkin edustajat. Mutta koska uusi valta perustuu luonnon tarkkailuun ja imitointiin, toteutetaan sitä luonnostaan paikallisesti ja rauhallisesti. Siinä ei ole ainoaa oikeaa tietä. Mitä vähemmän luontoa ja luonnollisia prosesseja muutetaan sitä lähempänä permaelämää liikutaan. Edellyttäen että ihmiselläkin on hyvä olla.

Marketta Horn
Permakulttuuriyhdistyksen puheenjohtaja

 

 

Teoria permakulttuurista 

Permakulttuuri luo ihmisen ja luonnon välille harmonisen yhteyden, missä ruoka, energia, asuminen ja ei-materiaaliset tarpeet muodostavat tasapainoisen kokonaisuuden. Perustajan David Holmbergin mukaan ei ole näyttöä, että vanha järjestelmä voitaisiin muuttaa reformeja tekemällä. On olemassa kolme taloutta: luonnon talous, ihmisen ja yhteisön talous sekä monetaarinen talous kuorrutuksena päällä. Permakulttuuri keskittyy uudistamaan kahta ensimmäistä. Luonto ja ihmisen talous on imetty tyhjiin.

- perustuu käytännön ekologiseen teoriaan

- abstraktiin kyberneettiseen teoriaan eli miten itse itseään täydentävä järjestelmä toimii. Teollisuustuotanto perustuu rajattomaan materiaalin saantiin.

Toteutus on aina suhteellinen, relatiivinen eli tuloksia voidaan tarkastella vain suhteessa johonkin muuhun, ei sellaisenaan. Riippuu ympäristöstä, ajasta ja paikasta milloin joku toiminta on hyväksi - ei ole hyvää ja huonoa, oikeata ja väärää ratkaisua, ei voi luennoida vaan toteuttaa.

Permakulttuuri on uusi filosofia, mutta ennen kaikkea järjestelmä, joka tarvitsee uuden filosofisen käsityksen toimiakseen. Holmberg pitää historian aikana vaarallisimpana tapahtumina ristiretkiä: ”Niitä ovat kaikki dogmit ja doktriinit.”

On laajennettava hitaasti niin että jokainen löytää paikkansa ennen kuin seuraava kehityksen askel tulee.
- luo kestäviä järjestelmiä

- malleja kestävälle elämälle

”Miksi emme voisi viettää täyttä ja rikasta elämää turvallisessa ja kannustavassa ympäristössä? Voimme! "

Permakulttuuri

• on käytännöllinen, tuottava ja antoisa tapa vähentää luontoa vaurioittavaa toimintaa
• antaa käytännön ohjeita kaupunkiparvekkeen viljelystä maatilan hoitoon, kaupunkiin ja erämaahan
• toteuttaa ruoan ja energian omatuotantoa sekä luontoystävällistä asumista ja elämismuotoa
• antaa ohjeita miten tuottaa ruoka, energia, suoja, materiaalit ja ei materiaaliset tarpeet sekä ja näitä tukevat sosiaaliset ja taloudelliset järjestelmät
• kehittelee tarkkoja laskelmia, miten käyttää raaka-aineita ja tyydyttää tarpeita,
• kehittää järjestelmiä jotka kestävät sukupolvelta toiselle
• kehittää filosofiaa: yhteinen rytmi luonnon kanssa ja ihmisten kanssa - ei eläminen ympäristön kanssa, vaan suunnittelu ympäristön kanssa
• ei valtiollinen vaan henkilökohtainen omavaraisuus, toimia ei ongelmana vaan ratkaisuna maapallon varojen riittämiseen (Permanculture lntemational Journal 50/94, s.1)

-tietoisesti suunniteltu, kestävästi ja yhteistyössä ihmisten ja luonnon kanssa

-permakultturin idea on, että ihmiset investoivat elämään yhtä paljon kuin mitä he siltä vaativat.

Periaatteita:

• vastuullisuus itseä ja yhteisöä kohtaan
• toiminta luonnon kanssa ei sitä vastaan
• oppia tarkkailemalla luontoa, oppia käyttämään hyväksi luonnollisia järjestelemiä tuottavasti
• ilman pysyvää maanviljelystä ei ole pysyvää yhteiskuntajärjestelmää
• ongelma on ratkaisu
• maksimaalinen hyöty minimaalisesta toiminnasta
• jokaisella perusosalla on monta eri merkitystä
• suunnittele ja kirjaa vastoinkäymiset paperille
• tutki ja suunnittele tarkkaan

Terveys ei tarkoita vain ei-sairautta vaan terveyteen vaikuttaa

- elämäntyyli,
- ruoka,
- juoma,
- tupakka,
 -lääkkeet,
- stressi,
- vapaa-aika,
- ihmissuhteet

• Permakulttuurin mukaisia urheilumuotoja ovat kävely, pyöräily ja puutarhanhoito, koska ne toteuttavat monia päämääriä samaan aikaan.
• Jos uhraat energiaa menneisyyteen tai tulevaisuuteen, jää nykyhetkeen liian vähän.

Eläinten hienostunut tekniikka -

 nanotason kvanttimeri

"Ihmisen arkkitehtuurissa maailman selittäminen ja pyrkimys kuolemattomuuteen ylittävät ekologian funktiot, sanoo arkkitehti Juhani Pallasmaa. Hän näkee eläinten arkkitehtuurissa hienostunutta tekniikkaa, joka kumpuaa myös nanotason kvanttimerestä, kaiken perustasta. Hämähäkit ja hyönteiset ovat osin miljoonia vuosia edellä ihmisen teknisistä evoluutioita." (hs 29.12.2009 toimittaja Johan Lahdenperä arvostellessaan Muuttuva eläinkulttuuri -kirjaa, Toim. Pauliina Kainulainen, Yrjö Sepänmaa, Gaudeamus)

Millennium-tiedepalkinto

“Grätzelin kehittämät ja palkitut aurinkokennot hyödyntävät ainutlaatuista teknologiaa. Käytännössä kennot jäljentävät keinotekoista kasvien yhteyttämistä eli fotosynteesiä. Grätzelin aurinkokennoissa keinotekoisessa yhteyttämisessä vapautuva aine vain kerätään, ja siitä muodostetaan sähköä. Kennon pinnassa on värihiukkasia, jotka toimivat kuin lehtivihreä: väriaine imee itseensä auringonvalon fotoneja ja päästää ulos elektroneja, joista kerätään sähköä. Sveitsiläinen fysiikan professori Michael Grätzel sai kansainvälisen Millennium-tiedepalkinnon Tekniikan Akatemia -säätiöltä (hs 10.6.2010)

Tulevaisuuden fuusioyhteiskunta

”Mika Mannermaa käytti vuodesta 2003 lähtien kaikissa kirjoissaan kuvaa yhteiskuntakehityksen aaltomallista. Malli esittää yhteiskuntakehityksen aaltomaisina käyrinä, jotka seuraavat toisiaan, mutta samanaikaisesti laskostuvat toistensa päälle eli ylemmät kehitysvaiheet sisältävät osittain edeltäviä kehitysvaiheita. Täten kuvio mahdollistaa paitsi muutoksen, myös keskeisten pysyvyyksien hahmottelun. Aaltomalli perustuu seuraaviin oletuksiin. Mallissa oletetaan, että kehityksen tempo tiivistyy jatkuvasti.

Ensimmäinen aalto on maatalousyhteiskunta, jossa sovellettiin kohtuullisen alkeellista maatalousteknologiaa. Tässä aallossa teknologia oli suunnattu perustarpeiden, kuten ravinnon ja suojan eli asumisen ja vaatetuksen hoitamiseen. Yhteiskunnalliset asiat hoidettiin kylämäisissä yhteisöissä.

Toinen aalto on teollisuusyhteiskunta, jossa otettiin käyttöön massatuotannon teknologia. Sen myötä syntyivät aineellisen kuluttamisen tarpeet ja paine uusiutumattomien luonnonvarojen hyödyntämiseen.

Kolmas aalto on tietoyhteiskunta, jossa teknologia perustuu aineettomien tarpeiden tyydyttämiselle, esimerkkinä tieto ja viihde. Pääasialliset teknologiat ovat informaatioteknologioita. Tietoyhteiskunnan vaihe laskostaa itseensä maatalous- ja teollisuusyhteiskunnan aallot, mutta muokkaa aiemmista teknologioista oman näköisen.

Neljäs aalto on bioyhteiskunta, jossa bioteknologia sovelluksineen nousee perusteknologiaksi. Keskeisiä ovat bioteknologian vaikutukset ihmiseen, ravintoon ja teollisiin prosesseihin. Mannermaan mukaan bioyhteiskuntaa luonnehtivat emergentit teknologiset ratkaisut kuten bioteriaalit eli bioteknologian ja materiaaliteknologian yhdistelmät, geenipassi, geeniterapia ja geneettinen parantelu, jonka seurauksena yhteiskuntaan muodostuu geneettinen eliitti ja luomuväen kaltaiset yhteiskuntaluokat.

Bioyhteiskunta on vahvasti riskiyhteiskunta. Jatkeena on nanoyhteiskunta jolloin ihminen operoi atomitasolla, materiaaleja muunnellen ja aivan uusia materiaaleja luoden.

Viides yhteiskuntakehityksen aalto on fuusioyhteiskunta, jossa ei ole enää erityistä maatalousteknologiaa, teollista, tieto, bio- ja muuta eritysteknologiaa. On vain teknologia, jota sovelletaan kaikkien kombinaationa ja ehkä mukana on jotain sellaista, mitä ei nyt osata edes hahmottaa. Biologisen hallinnan jälkeen siirrytään kohti elämän aineetonta muokkaamista, esimerkkeinä ajatusten ja tunteiden muuntelu, kaikki asiat ovat systeemisessä ja symbioottisessa yhteydessä toisiinsa.

Mannermaa: "Fuusioyhteiskunta voi merkitä sitä, että ihminen viimeinkin oppii toimimaan kuten luonto itse. Ihminen on tuolloin kulttuurievoluution mittakaavassa pitkän tien kuljettuaan oppinut sen, minkä kastemadot, lehmät ja leijonat jo osaavat: elää sopusoinnussa luonnon kanssa. (Tony Ahlquist, Futura 3/2012)

Permakulttuuri elämäntapana

Permakulttuurin eettisyyden ja suunnittelun periaatteet (Holmgren)

    Kulttuuri ja koulutus
        osallistuva taide ja musiikki
        koti- ja Steiner-koulu
        maiseman lukutaito, paikan henkisyys
        toimintatutkimus
    Maan ja luonnon hoito
        orgaaninen ja biodynaaminen viljely
        keräily, villikasvit, tiheiköt
        metsäpuutarha
        siementen säilyttäminen
    Maan hallintaoikeus ja yhteisön hallinto
        osuuskunta
        yksityisyritys
        ekokylä/ryhmärakentaminen
        konfliktien ratkaisu
    Tekniikka ja työkalut
        uudistuva energia
        paikallinen tekniikka
        polkupyörä kulkemiseen
        käytetty, kierrätetty
    Rakennettu ympäristö
        maa- ja olkirakentaminen
        omistaja rakentajana
        passiivinen aurinkoenergia
    Rahoitus ja talous
        eettinen sijoitus
        tilausviljely
        Wwoof vapaaehtoistyö orgaanisella tilalla
        lets
    Terveys, spirituaalisuus, hyvinvointi
        kotisynnytys
        arvokas kuolema
        holistinen lääketiede
        jooga ja muu keho/mieli harjoitukset

    Mihin sijoitat ihmisen lisääntymisen?
    ?????????
    Länsimaisessa elämäntavassa joka toinen parinmuodostus hajoaa. Mitä lapselle permakulttuurissa?
    ???????

Kasvimaita kerrostalojen ympärille!

Kasvimaiden jakaminen on ollut yksi tapa auttaa talouskriisin koettelemia perheitä Latviassa. Kuntien lisäksi naapurit ja tuttavat lainaavat Latviassa puutarhatontteja. Hyväntekeväisyysjärjestö Ziedot jakoi keväällä perunapeltoja.

 

Tee itse yrttispiraali: 

Yrttipenkissä istutetaan pienelle alueelle yrttejä, joilla on erilaisia tarpeita. Asettele neliömetrille sanomalehtiä, jotta rikkakasvit tukahtuvat. Pane lehtien päälle kerros karkeaa soraa, joka takaa ilmavuuden. Lado kiviä kerroksittain halutun korkuisen (½ – 1 metriä) penkin reunoiksi, spiraalin muotoon. Lapio kivimuurien keskelle ja kaarteeseen jäävään tyhjään osaan maata. Istuta spiraalin ylätasanteelle eniten lämpöä kaipaavat kasvin kuten timjami, salvia, rosmariini ja laventeli. Kaarteen puolivarjoon sopivat basilika, meirami ja oregano. Puolivälin tienoilla spiraalin kuivemmalle yläosalle kuuluvat rakuuna ja korianteri, kosteammalle osalle ruohosipuli, tili ja sitruunamelissa. Puolivarjoisella seinustalla viihtyvät persilja ja kirveli. Aivan alhaalla, kosteimmassa osassa mintut. (Elina Venesmäki Vihreä lanka 18.6.2010)

 

Monimuotoisuus kunniaan!

Vandana Shiva, vaihtoehto-Nobel Livelyhood Award 1993: Monimuotoisuuteen perustuvat taloudet ovat luovia: ne tuottavat ruokaa, rehua, polttoainetta, vaatteita ja lääkkeitä. Monimuotoisuus synnyttää myös kulttuuria, kulttuurin kirjo ja monimuotoisuus kulkevat käsi kädessä. Talonpoikaisyhteisö vastaa kaikkiin perustarpeisiin. Köyhyys merkitsee perustarpeiden puuttumista. Biodiversiteetin suojelu vähentää köyhyyttä, jos köyhyys mitataan todellisten mittareiden, ei kasvun tai bkt:n kaltaisten keksittyjen rakennelmien mukaan. Monimuotoisuus uudistaa maaperän hedelmällisyyttä ja tekee kemialliset lannoitteet tarpeettomiksi. Tällainen tuotanto vähentää ilmastonmuutosta. (hs 21.7.2009)

Juri Lotman on korostanut, kuinka kulttuuri syntyy siellä, missä vähintään kaksi kulttuuria kohtaa toisensa. Tai pikemminkin: kulttuuria on vain siellä missä vähintään kaksi kulttuuria on keskenään vuorovaikutuksessa, dialogissa. Lotmanin mukaan on mahdoton piirtää biologisen ja kulttuuristen vuorovaikutusprosessien välinen raja. Kulttuuri eli kieli, rituaalit, traditiot ja niin edelleen kasvaa vähin erin esiin biologisista vuorovaikutus- ja kommunikaatioprosesseista. Aitoa, alkuperäistä ja aina uutta luovaa on vain dialogi, joka on Herakleitoksen auringon tapaan ”joka päivä uusi”. (Heikki Mäki-Kulmala n et n 2/2010)

 

Vehnä, vuohi ja hevonen sekä pinnanmuodot ohjasivat kulttuurin syntyä

Ihmisiin vaikuttivat aikoinaan ratkaisevasti lähellä olevat kasvit, eläimet ja mantereiden muoto, sanoo fysiologian professori Jared Diamond. Diamond avaa aivan uuden  näkymän ihmisen esihistoriaan. Vehnä, vuohi ja hevonen sekä pinnanmuodot ohjasivat kulttuurin syntyä ja kehitystä. On luonnollista, että maanviljely alkoi Lähi-idässä, jota sanotaan hedelmälliseksi puolikuuksi. Siellä kasvoi viisi niistä kuudesta kasvilajista, joita ihminen käyttää eniten viljelyssä. Maailmassa on 200 000 kasvilajia, mutta suurin osa niistä ei kelpaa ihmisen ravinnoksi. Vain 12 eri kasvilajia tuottaa edelleen yli 80 prosenttia kaikkien ihmisten syömästä ruoasta. Ne ovat banaani, bataatti, durra, maissi, maniokki, ohra, peruna, riisi, soija, sokerijuurikas, sokeriruoko ja vehnä.

 

Australialaislähtöinen Collapse-lehti käsittele geofilosofiaa. Kyse ei ole uudesta nimestä ekokriittiselle ajattelulle. Geofilosofia pyrkii laajentamaan filosofian materialistisen perustan pohdintaa. Geofilosofit väittävät, että filosofian mahdollisuuksia eivät määritä pohjimmiltaan materialistiset tuotantosuhteet, vaan esimerkiksi maankuoren energialähteet, painovoima, horisonttiviivan pituus ja auringon rata. Kysymys on yhtä kaikki maaperän rakenteesta, siitä ajattelun humuksesta, joka on ollut liian likaista ja väkevää useimmille filosofeille. Ajattelun hurjuutta ja todellista filosofista vastarintaa olisi ajatella ja ymmärtää moninaiset ja värikkäät kytkökset, joilla vaikkapa mestari Eckhartin filosofia, paikallinen permakulttuuri ja radikaali demokratia voisivat liittyä toisiinsa. Objektiivisen tieteen kanssa tällä ei välttämättä ole mitään tekemistä. Mitä jos syntyjen dialektiikkaa etsittäisiin välillä esimerkiksi Herakleikokselta. (Antti Salminen, niin et näin 3/2010)

Seittiään kutova hämähäkki antoi idean

puukuitulangalle

Vuonna 2011 Juha Salmela seurasi Oxfordin yliopistossa tutkimusta, joka selvitti, miten hämähäkki tuottaa kuitulankaa muistuttavan seitin.  Hän sai idean kuitulangasta. Menetelmän avulla kuusi- tai mäntysellun pitkät kuidut saadaan järjestymään niin, että kuitumassa virtaa tasaisesti pienen suuttimen läpi ilman että ne tarttuvat toisiinsa. Näin kuidusta saadaan ohut ja kestävä lanka. Spinnovan menetelmässä kemialliset prosessit jäävät pois. Kaikki käytettävät aineet ovat syötäviä.

Ihmisen historia kehittyy luonnonhistoriasta

Hilary ja Steven Rose: Tieto syntyy konfliktista luonnon kanssa, luonnon muokkauksesta. Marxin tietoteorian ja porvarillisen kulttuurin ero on siinä, että porvarillinen kulttuuri korostaa tietämisen ja tekemisen eroa, teorian ja käytännön, tieteen ja teknologian, luonnontieteen ja sosiaalisten tieteiden eroa. Tämän vastakohdaksi Marx asettaa historiallisen metodin ykseyden. Koska ihmisen historia on luonnonhistoriasta kehittyvän ihmiskunnan historiaa "luonnontiede tulee myöhemmin liittämään itseensä ihmistä käsittelevän tieteen, samoin kuin ihmistä käsittelevä tiede liittää itseensä luonnontieteen: tulee olemaan yksi tiede. Luonto ei rakenna koneita, vetureita, rautateitä, sähköttömiä, automaattisia kutomakoneita. Nämä ovat ihmisten teollisia tuotteita, luonnonmateriaalia joka on muutettu ihmisen luonnon ylitse menevän tahdon tai ihmisen luontoon osallistumisen tuloksena. Ne ovat ihmisaivojen kehitelmiä, ihmiskäden luomia, kohteiksi muuttuneen tiedon voimaa.

Samanaikaisesti kapitalismi sisältää vastakohtaisuuden, joka sekä rajoittaa sivilisoivaa prosessia että sitä rajoittaessaan rakentaa kapitalismin oman tuhoutumisen vastustamattoman voiman. Kapitalismissa luonto tulee denaturoiduksi, ihmiskunta dehumanisoiduksi.

Luonto on käyttöarvojen lähde yhtä hyvin kuin työkin, joka sinänsä on vain erään luonnonvoiman, ihmisen työvoiman tulos. Marx sanoo: Tulevaisuuden ennakointi tapahtuu vain suhteessa työläiseen ja maahan. Molempien liiallinen käyttö tuhoaa tulevaisuuden. Marxin mukaan ihmisen rikkaan ja vapaan kehityksen edellytyksenä on yhteiskunnallisesti välttämättömän työn minimointi.

Pekka Himanen Kukoistuksen käsikirjoituksessa: 1400-luvun kirjapainotaidosta ja 2000-luvun kommunikaatioteknologiasta huolimatta tuloksekas rikastava vuorovaikutus syntyy vain alueellisesti lähekkäin ja vaatii kasvokkaisia kohtaamisia (niin et näin 2/2010)

Mikro- ja makroympäristö toistensa kopioita?

Ihminen ottaa elämässään mallia luonnosta, sillä makrokonteksti vastaa mikrokontekstia.
”Elämän säilymisen ja toteuttamisen kannalta, funktionaalisesti tarkasteltuna, ihmisellä on materiaa hyväksi käyttävänä kemiallisena aineenvaihduntaolentona resurssina materianerittelyelimistö. Sen perustana on monipuoliset sisäelimet, erityisesti kiinteää ja nestemäistä ravintoa vastaanottavat, sulattavat ja jäännöksiä poistavat suu, vatsa, suolisto ja virtsaamiselin. Materiasta eli ravinnosta ihmisen sisäelimistö muokkaa elimistölle käyttövoimaa eli energiaa elämistä varten. Keuhkot hengityselimistönä muodostavat kaasumaisen materian, hapen vastaanoton ja hiilidioksidin poiston.
Verenkiertoelimistö on tärkeä sisäelinjärjestelmä. Siihen kuuluvat sydän ja sen ylläpitämä verenkiertojärjestelmä. Se kuljettaa hapen ja suolat veren punasolujen mukana muihin elimiin. Veren valkosolut toimivat elimistön puolustusjärjestelmänä. Verisuoniston ohella ihmisellä on imusuonisto. Elimistöllä on puolustuksenaan bakteereja ja viruksia vastaan immuunijärjestelmä. Elimistön tasapainon ja säätelyn kannalta ovat erilaisia hormoneja tuottavat umpieritysjärjestelmät. Se kuljettaa hormoniviestejä kemiallisina viestimolekyyleinä veren ja imunesteiden avulla kaikkialle elimistöön. Hormonit säätelevät kasvua ja osin käyttäytymistäkin. Hormoneihin perustuva viestintäjärjestelmä toimii yhdessä hermoston sähköimpulsseihin perustuvan järjestelmän kanssa esim. kun ihminen pelästyy. Materiaelimistön muodostavat myös sukupuoli eli lisääntymiselimet. Sukuelimillä on evoluution ja elämisen kannalta keskeinen funktio. Ihmismäiselle järjestelmätasolle on tunnusomaista omintakeiset ulko- eli suojaelimet, jota kutsutaan ihoksi. Iho suojaa ja toimii lämmönsäätelyjärjestelmänä kylmää ja kuumaa vastaan. (Pauli Niemelä 2014)

Hiilipilottiprojekti – maanviljelyssä paradigman muutos kohti hiiliviljelyä

Yksipuolinen viljely on heikentänyt peltojen kuntoa. Kinnusen perinnetila Liperissä on koetilana Elävä Itämeri -säätiön eli Baltic Sea Action Groupin, Ilmatieteenlaitoksen ja Sitra Carbon Action pilottiprojektissa. Maatiloille kehitetään ilmastoystävällisiä viljelykäytäntöjä tehostamalla hiilen varastoitumista ilmakehästä peltomaahan. Päämäärä on todentaa se tieteellisesti. Maaperän eloperäisessä aineessa on varastossa enemmän hiiltä kuin maapallon kasveissa ja ilmakehässä yhteensä, ylimmässä metrin kerroksessa eniten. Valiokin alkaa kouluttaa maitotilallisia hiiliviljelyyn.
1. Mustaa multaa ei pelloilla pitäisi myöhäissyksyllä näkyä. Hiiliviljelyssä pellot pidetään kasvipeitteisinä ympäri vuoden. Tällöin kasvit yhteyttävät pitkään ja sitovat hiiltä.
2. Kasvivalinnassa suositaan syväjuurisia kasveja, jotka kuljettavat hiilen syvälle maaperään.
3. Myös vuoroviljely lisääntyy.
4. Kyntämisen sijaan peltoja muokataan kevyemmin ettei hiili karkaa. Maa muokataan jyrsimellä juuri ennen esim. kaalien istuttamista.  Hiilen lisääntyminen lisää myös maan ravinteita.
5. Työkin kevenee kun ei ole kyntöharausta eikä lannoiteharausta, pelkkä jyrsintä ja istutus.
6. Lohkolle lisätään myös biohiiltä ja kierrätyslannoitetta. (ksml  23.11.2018)

Käsite kybernetiikka tulee kreikkalaisesta sanasta ja tarkoittaa luotsia ja ohjaajaa, joka löytää oikean suunnan ja sen muotoili vuonna 1948 amerikkalainen matemaatikko Norbert Wiener. Siinä yhdistetään monen tieteenalan tulokset ja etsitään toisiinsa vaikuttavia tekijöitä. Järjestelmä pystyy itse korjaamaan vikansa.


Hegel: Totuus ei ole tämä tai tuo vaan niiden liike.


Axel Oxestiernan lentävä lause yli 360 vuoden takaa on yhä mitä ajankohtaisin: Voi poikaseni kunpa tietäisitkään miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaankaan. Maailmaahan hallitaan ennen kaikkea voimalla, olkoon se aseellista tai taloudellista voimaa tai tavallisten ihmisten joukkovoimaa. (Elias Krohn)
Elias Krohn arvostelee Riikka Kaihovaaran kirjaa Riippumaton puutarha

Permakulttuurissa olennaista on toiminnallinen monimuotoisuus, runsaat hyödylliset vuorovaikutussuhteet eri lajien välillä. Kasvit voivat muodostaa yhteisöjä, kiltoja, joissa jokaisella on oma tehtävä. Kun esim. kylvetään eri aikaan versovia kasveja, ensimmäisenä nousevat vahvat kasvit suojaavat myöhemmin nousevia tuulelta ja auringon paahteelta. Typensitojakasvit kuten herneet korvaavat typpilannoitteet. Jotkut kukat houkuttelevat hyödyllisiä hyönteisiä. Tai eksyttävät tuoksullaan tuhohyönteisiä

Ruusupensas houkuttelee kirvoja, kirvat leppäkerttua ja leppäkertut lintuja, jotka puolestaan lannoittavat pensaita. Tärkeät pölyttäjät ja siementen levittäjät, kuten linnut, mehiläiset perhoset ja kärpäset viihtyvät moninaisessa permakulttuuriyhdyskunnassa

Meillä, maapallon seitsemällä miljardilla ihmisellä jotka yritämme elää tällä rajallisella planeetalla, on suuri ongelma. Planeetan on nyt ruokittava ihmisten lisäksi myös suuri määrä koneita.

Nurmikko on yhtä kuin vihreä asfaltti

Permakulttuurin mindmap

Luonto, ihminen, yhteiskunta, talous, kosmisuus. Nämä systeemit voivat olla ihmisyhteisöjä, puutarhoja, ruokaa tuottavia metsiä, uskomusjärjestelmiä tai mitä ihmisen elämään kuuluu.
Permakulttuuri on pyrkimys suunnitella ja rakentaa systeemejä, jotka

    1. toiminnoiltaan jäljittelevät luonnon omia mekanismeja.
    2. Systeemien suunnittelussa pyritään ottamaan huomioon kaikki tarjolla olevat elementit ja
    2.  kustakin elementistä kaikki sen mahdolliset toiminnot.
    3. Elementit pyritään sovittamaan yhteen niin, ettei yksikään elementti joudu hukkaan tai jää vaille huomiota.
    4. Näin varmistetaan että kukin elementti pääsee toteuttamaan mahdollisimman monta potentiaalista toimintoaan.
    5. Yhdessä elementit tukevat toisiaan ja saavat aikaan toimintoja joita ei muuten olisi olemassa.
    6. Tämä vaatii elementtien tuntemusta sekä kokonaisvaltaista systeemiajattelua ja siitä syystä permakulttuuri korostaa suunnittelua.

Jotta onnistunut suunnittelu olisi mahdollista, tarvitaan olemassa olevista elementeistä  perusteellista tietoa. Tietoa saadaa tarkkailemalla kohdetta. Samalla pyritään muistamaan, että mitään ei ole olemassa sisäsyntyisesti ja yksin, vaan kaikki on jotain suhteessa johonkin. Näin voidaan löytää mahdollisimman monta tapaa käyttää tarjolla olevat elementit hyödyksi. Älykkäällä suunnittelulla on mahdollista luoda vahvoja itseään ylläpitäviä systeemejä joissa energiaa ei valu hukkaan ja systeemin ylläpitämiseksi vaadittavan työn määrä on mahdollisimman pieni.

John Muis: ”Jos yritämme nostaa jotain erillistä, yhden jutun, huomaamme että se koskettaa kaikkea muutakin universumissa.”

Ehdotus vuosikokouksessa 2018: Jokaiseen kaupunkiin permakulttuuriin opintopiiri, jonne kuka tahansa mistä tahansa voi mennä joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina klo 15. Hiukan samoin kuin AA-kerhoissa. Keskustllaan kyökkiryytimaasta, nollavarjoalueesta jne.

Land-keskus, (Learning, Activity, Network, Demonstration)
Turussa Koroisilla on jo mallipermatila. Suomessa projektia vetää agronomi Marja Nuora, Iso-Orvokkiniitty-projekti Kairjalohjalla.  Land Learuck -oppijat etsivät Landstatusta, mallipaikkoja, joilla on velvollisuus esitellä paikkaa vähintään 10 kertaa vuodessa, harjoitella ja antaa koulutusta.
Ideana tässäkin on vertaisoppinen, jolloin raha ei virtaa, vaan jokainen opettaa mitä osaa. Tilalla täytyy olla valmiit kyltit opastuksena.

LAND-verkosto eli kansainvälinen permakulttuurin mallikohteiden verkosto (Permaculture Learning, Activity, Network & Demonstration) https://permakulttuuri.fi/land-verkosto


Market garden-tyyppisiä tiloja ei ole kovin montaa, mutta homestead-permakulttuuritiloja on jo aika liuta: https://permakulttuuri.fi/jasenten-projektit


Suomessa Yrttimäen, Synergistic farmin ja Finch Agroecologyn permakulttuuriin perustuvia tiloja jotka mvät tuotteitaan ulos.


Jenni Haukion runo

Minä olen nuori nainen,
haavanneulanen maailmassa,
minä ja luonto,
me ahavoidumme sateessa,
tuulen jokaisessa rynnistyksessä
luovutamme jotain ja silti,
jokin huojuu, huojuu muttei irtoa,
milloinkaan ei vastaa,
vaeltavan veden kutsuun. (Kotiliesi 2.10.2012)

- "Minulle ihmisen sielunmaiseman jokainen liike löytyy metaforana luonnosta.", Jenni Haukio

Kirjallisuutta

Life on the Brink, elämän partaalla

Environmentalists Confort Overpopulation, ed. by Philip Cafaro and Eileen Christ, The University of Georgia Press 2012

William R.Catton: Overshoot: The Ecological Basis of Revolutionary Change 1980, käytti käsitettä carrying capacity, kantokyky. Varastamme jälkeisiltämme. Meidän on päästävä eroon ajatuksesta että kaikkiin ongelmiin olisi tekninen ratkaisu.